Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme, maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi

Unikoulu oli kolmen yön katkolla Väinön nuhan takia, mutta nyt näyttäisi poika olevan niin reipas, että aloitetaan taas alusta. Huutoisat nukahtamiset ollaan saatu sillä pois, että toinen meistä (= minä) on Väinön vieressä kunnes hän nukahtaa. Kyllähän se vähän kitisee vielä, mutta ei huuda. Nukahtamisaika on lyhentynyt puolesta tunnista 20 minuuttiin. Siinä on samalla kiva hetki itselle lueskella. Nykyään tulee luettua ihan liian vähän.

Olen ottanut itselleni tavoitteeksi vähentää Internetissä vietettyä aikaa - varsinkin iltaisin. Tässäpä ensimmäinen konkreettinen onnistumistulos. Tykkään edelleen neuloa sukan sillä ohjeella, minkä opin ala-asteella. Novitan ohjeissa on usein kärkeen tehty nauhakavennus, minä pidän tuosta sädekavennuksesta.

Väinölle villasukat. Täytyy varmaan talvella tehdä isommat.
Sen verran jämptit tuli.

BB alkoi taas ja täytyyhän sitä jälleen kerran katsoa myötähäpeästä huolimatta. Sarjassahan on mukana iso kourallinen siideripissiksiä ja niiden toilailuja hauska seurata. Ei sillä, että normaalissa elämässä jaksaisin kyseistä ihmislajia. Ne vois kuitenkin pudota aika pian pois. Telkkaria katsellessa on kiva neuloa. Nyt kun vain saisi noista jämälangoista osan pois ja keksisi lisää neulottavaa :). Violettia lankaa olisi tarjolla. Tarvitseeko joku jotain? En halua tehdä Väinölle violettia villapukua talveksi.

Olohuoneemme koki mylläyksen, kun sinne saapui uusi, pienempi sohva. Nyt on paljon enemmän tilaa leikkiä ja (ne tietää, jotka täällä on käyneet) enää ei ole työtuoli keskellä kulkuväylää! Vielä muutaman kalusteen siirto makuuhuoneessa ja yksi lipasto sinne, ni sit on taas tilaa. Vaikka kyllä mua aika usein ahdistaa tää ahtaus, varsinkin kun on kaksi pyykkitelineellistä pyykkiä kuivumassa.

Unta palloon, pallo hukkassa

Unikoulu jatkuu.

Yö 3. Ensimmäinen herätys hoitui ennätyspikaisella tassutuksella, toinen herätys syötöllä puoli kuudelta. Täydellistä!

Yö 4. Väinö oli nukkunut liian vähän päivällä. Nukahtamisen jälkeen heräili aluksi tunnin välein. Huutoa, huutoa, hyssyttelyä, tissiä, huutoa, unta(kin), tissiä... Hyvin hämärä kuva yöstä. Oli niitä pidempiäkin pätkiä.

Yö 5. Huutaen nukkumaan ja yöllä pari syöttöä, kun huusi vain herätessään. Tunnin hyssyttely ensimmäisellä herätyksellä, toinen kuuden maissa. Hyvin on unohtunut jo...

Yö 6. Huutaen nukkumaan (musta on tullut suht kärsivällinen nukuttaja) noin puoli kahdeksalta. Herätys puoli kahden maissa kurkku suorana huutaen. Nyt en antanut periksi, vaan lopulta Väinö rauhottui ja heräsi vasta kuudelta, jolloin annoin maitoa. Yöksi 7 on varattu vesipullo mahdolliseen ensimmäiseen herätykseen.

Naapurit ovat varmasti kiitollisia tästä unikoulusta. Unikoulun myötä on siis tullut TODELLA paljon itkua ja huutoa tähön huusholliin. Aikasemmin sellaista ei juuri ole ollut - varsinkaan nukkumaan mennessä. Tuntuu ettei Väinö tahtoisi nukkumaan. Päikkäreillekin menee huutaen. Ehkäpä kahdet päikkärit voisivat olla paikallaan kolmien sijaan. Nyt kun ei tarvitse herätä arkena herätyskelloon. Vai osaako tuon ikäinen jo protestoida?

Tää on nyt melkein rankempaa kuin aikaisemmin. Mut täytyy sen nyt oppia. Pitkää pinnaa tarvitaan (ja väsyneenähän sitä ei juuri ole...)! Oma unirytmikin taitaa kaivata pientä viilausta.

Jos ei halua nukkua, voi seisoa.

Näin hienosti poika nukahti autoon matkalla Espooseen.

EDIT//

Lisätään vielä se yö 7. Herra nukahti puoli kasilta, havahtui imurointiin puoli ysiltä, mutta nukahti pian uudelleen. Heräsi puoli kahdelta ja halusi tissiä. Ihan kuin hän olisi huutanut: "Äiti, tittiä!" En antanut ja rauhoittelussa vierähtikin puolitoista tuntia! Monta kertaa näytti siltä, että Väinö nukahti, mutta sitten alkoi uusi huuto. Vesi melkein pahensi tilannetta, sillä hän heräsi ihan rauhallisesti, mutta veden antamisen jälkeen sitten alkoi huutaa (mutta tuli todistettua, että Väinö osaa hyvinkin tehokkaasti juoda nokkamukista).Voih, nyt meinasi multakin loppua pinna. Puoli kuudelta hän heräsi sitten ja syötin, puoli seiskalta otin viereen, kun en tosiaan jaksanut vielä nousta ja puoli ysiin saatiinkin sitten nukkua. Taitaa mennä päivärytmi nyt ihan mönkään tänään.

Kiekot

Nyt on mullekin hankittu oma aloittelijan kiekkosetti: putteri, midari ja pituusdraiveri. Sattuinpa vielä valikoimaan kivan värisuoran. Nyt sormet syyhyää rangelle lähtöä. Harmi, että frisbeegolfkenttä on sellainen, ettei siellä voi rattaiden kanssa mennä kuin muutaman radan. Eli jos haluaisimme mennä kentälle kiertämään, pitäisi Väiski saada hoitoon. Ensi viikolla sitten. Mutta jos huomenna vaikka rangelle tosian...

Äiti lasta tuudittaa...

...lasta tuntureiden.

Päivä taakse kaikkoaa

Ylhäin tähtivöiden.

Lapin äidin kehtolaulu on soinut lallatellen, hyräillen ja dyy-dy-tellen jo monta kuukautta meidän makuuhuoneessa iltaisin. Tuntuu olevan tehokkain rauhoittaja meidän pienelle ikiliikkujalle. Herralla kun tuntuu olevan vaikeuksia lopettaa liikkuminen iltaisin. Tähän täytyy selvästi kehittää jokin juttu, että hän osaisi pysähtyä ennen sänkyynlaittoa. Olen kokeillut iltasatua parina iltana, mutta hän haluaa joko syödä sitä ja potkii samalla vimmatusti tai sitten hän lähtee kääntyilemään joka puolelle. Mutta ehkä keksimme jotain. Nyt häntä rauhoitellaan edelleen sylissä, sillä sänkyyn laittaessa hän vain painii unirievun kanssa. Uni ei niin levottomana tule.

Unikoulua on nyt "virallisesti" kestänyt kaksi yötä ja haluan jakaa tämän kokemuksen teidän kanssanne. Jospa tänne blogiin eksyy joku, joka tarvitsee aiheesta muitakin kokemusperäisiä juttuja kuin vain Vauva-lehden keskustelupalstalta.

Aloitetaanpa alusta. Parin viikon aikana olemme iltaheräämisillä silloin tällöin kokeilleet tassutusta. Saimme jo kokeiluvaiheessa hyviä tuloksia tällä tavalla. Ohjeista poiketen meidän on turha yrittää rauhoittaa Väinöä ensin koskettamalla, sillä yleensä hän herää siihen, että yrittää kontata sängyssä. Kättä on vaikea pitää paikallaan ja usein hän työntää sen pois. Olen huomannut, että suuri merkitys on sillä, että lapsi nukahtaa sänkyynsä itse ja meillä on ollut myös uniriepu apuna nukahtamistilanteessa. Mutta nyt "virallisena" unikouluaikana on ollut seuraavanlaisia öitä:

• Yö yksi   Väinö nukahti noin 19:20 itse sänkyynsä unireivun kanssa (en muista enää, miten kauan piti rauhoitella).Päivän aikana hän oli nukkunut kahdet päikkärit kolmien sijaan. Ensimmäinen unipätkä oli ennätykselliset 8,5 tuntia! Silloin syötin hänet. Toisen kerran hän heräsi noin kahden ja puolen tunnin päästä eli puoli seitsemältä. En jaksanut itse vielä nousta, niin otin hänet vierelle ja nukuimme vielä puolisen tuntia. Tämä yö oli todellinen saavutus!
• Yö kaksi   Väinö nukahti noin klo 20:45 ja heräsi ensimmäisen kerran puolen yön aikaan huutaen (mitä tekee harvoin). Saimme rauhoitettua hänet niin, ettei hän ehkä edes oikeasti herännytkään. Seuraavan kerran hän heräsi puoli viideltä syömään ja kun aamulla vähän ennen kahdeksaan heräsin, hän havahtui samantien hereille. En tiedä, oliko herännyt jo aikaisemmin, kun itselläni oli korvatulpat (etten havahtuisi jokaiseen pieneen ääneen, mitä hän tekee). Voisin sanoa, että myös tämä yö oli erittäin onnistunut!

Toivotaan, että onni on mukana myös tulevina öinä! Minäkin saan vihdoin nukkua. Olinkin jo aika puhkiloppupoikki. Öiden parantumiseen on varmasti vaikuttanut myös se, että Väinö on oppinut syömään paremmin kiinteää ruokaa. Uusin herkku on bataatti-maissisose. Kasvis- ja lihasoseet teen itse, mutta hedelmäsoseita ollaan ostettu kaupasta. Niissä on vain sellainen epämieluisa piirre, että ne kaikki tuntuu maistuvan samalta. Puuron kanssa ne on hyviä, mutta pelkiltään Väinö ei niitä vielä syö.

Minuun on tainnut purea pieni frisbeegolf-kärpänen. Isäntä "pakotti" minut heittelemään ja parin heiton jälkeen kiekko ei enää väpättänytkään heittäessä, vaan liito alkoi olla melko tasaista. Nyt taidan hankkia itselleni muutaman kiekon. Hyvää parisuhdeajanviettoa! Ihanaa, kun nyt voi jo antaa Väinön hetkeksi hoitoon ja saa nauttia liikunnan tuomasta ilosta ja hyvästä olosta. Huomenna kuntosalille ja uimaan. Isännän kanssa tietenkin.

Väinöstä on kuoriutunut varsinainen hurmuri ja ilopilleri.

Ihania hetkiä yhdessä nauraen. Nauruterapiaa!

Välillä hassutellaan...

... ja opetellaan helmitaulun käyttöä.

Ja käytiinhän me kesäreissulla Korkeasaaressakin. Autoon jäi juuri Korkeasaarta silmällä pitäen mukaan otettu Manduca ja Väinö nukahti melkein heti rattaisiin. Aikuiset kaffitteli ja kun Väinö lopulta heräsi, ei hän vielä oikein ymmärtänyt niitä eläimiä. Tosin ei niitä isoimpia oikein näkynytkään, leopardi bongattiin. Ehkä sitten ensi kesänä uudelleen.

Ja minun onnekseni nähtiin lopulta myös ne apinat.

Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa

Nyt se sitten oppi konttaamaan! Meidän pieni vauva. Johdot ja tuuletin kiinnostaa, samoin isännän tietokone. Ja minä olen kiipeilytelineenä, kun poika haluaa nousta seisomaan. Ei enää riitä pelkkä istuminen. Kauhean nopea kehityspyrähdys taas! On ihanaa, kun hänen kanssaan voi nyt leikki ihan eri tavalla. Välillä painitaan ja kutitellaan ja pidetään muutenkin hauskaa. Vuorovaikutustaidot ovat siis kehittyneet myös.

Olohuone on nyt uudistumassa Väinön liikkumisen myötä, sillä lisää tilaa kaivataan. Ihan niin kuin tuota ei olisi voinut tehdä aikaisemmin. Vanha sohva sai lähteä eteenpäin pienemmän tieltä. Hei hei hyvin palvellut sohva!

Oih, ei ollut enää näin ryhdikäs.

Väinö on alkanut ihmettelemään varjoja. Hän yrittää niitä kosketella ja ihmettelee sitten, mihin ne katoavat. Yksi aamu oli pakko laittaa keittiön verho kiinni, kun hän ei malttanut syödä puuroa ihmetellessään pöydällä olevaa varjoa.

En tiedä, pitäisikö näin julkisesti kehua, mutta Väinön nukkumiset ovat nyt parantuneet, eikä unikoulua ole vielä edes aloitettu. Tassuttamista olen kokeillut yhtenä iltana, sillä pojan nurina oli sellaista, ettei muuta tarvinnut. Uniriepu on nyt ollut korvaamaton (tai siis minä voin sen kyllä korvata :)) apu rauhoittumisessa. Mahtaako tässä mitään kunnon koulua edes tarvita? Yösyötöt kun vain saisi pois. Se on kyllä myös todella paljon minusta kiinni, sillä tarjoan hänelle liian helposti rintaa, kun en yöllä ymmärrä selvittää, millainen tarve Väinöllä on. Yhtenä yönä Väinö liikkui todella paljon (ei äännähtänytkään...) ja nostin hänet lopulta viereen rauhoittumaan. Ei varmaan olisi ollut tarvis :D. Mutta minkäs teet, kun yöllä en vain tajua. Ihanaa kuitenkin saada pientä valoa väsyneen tunnelin päähän. Meillä on toivoa!

Blogin uusi aikakausi

Kuten huomaatte, uudistin blogini uudelle aikakaudelle! Tämä on hieno!

Käyttöohjeita:

• Klikkaa tekstiä, niin näet sen kokonaisuudessaan.
• Voit valita yläpalkista itse, millaisena kirjoitukset haluat sivulla näkyvän. Valinta täytyy kuitenkin tehdä joka kerta uudiksi, se ei säily. 
• Oikeasta reunasta löydät piilotetusta valikosta muun muassa arkiston (ehkä hieman kökömpi kuin aikaisemmin) sekä uutena lisänä LUKIJAT-kohdan, johon voit halutessasi itsesi lisätä, jos omistat google-tilin.
• (Jälki)ruokaa-kohdasta pääset nopeasti ruokasivulle, jossa ei ole kauheasti reseptipäivityksiä viime aikoina ollut... Mutta itse ainakin käyn aina silloin tällöin kurkkaamassa sieltä suosikkiohjeitani. Suosittelen:
• Tomaattikeitto
• Amerikkalaiset suklaamuffinit
• Amerikkalainen omenapiirakka
• Lanttulaatikko
• Palermon pasta
• 7 minuutin kakku
• sekä ehdottomasti, Kaisan pannari :)

Antakaa palautetta. Eniten kaipaan kommentteja tuon fontin luettavuudesta. Pohdin pitkään, onko liian hidasta lukea/hahmottaa sanoja, kun kaikki kirjaimet ovat isoja. Tuo kuitenkin miellytti. Saatan kyllä vaihtaa "normaalimpaankin". 

6 kuukautta

Väinö täytti viime viikolla puoli vuotta! Uskomattoman nopeasti menee aika ja uskomattoman nopeasti noin pieni kehittyy sylivauvasta aktiiviseksi vauvaksi. Täsmälleen puolivuotispäivänä hän oppi itse nousemaan istumaan konttausasennosta. Viikossa hän on oppinut oikein terhakaksi istujaksi ja leikkii hienosti leluilla istuessaan :). "Kehityskirjaan" merkattiin seuraavat asiat:

• Konttaa muutamia askelia, syöksyy lelun perään, ryömii lelun luo
• Tykkää päristellä
• Jokeltelee äm-mäm-äm (nyt hieman vähemmän liikkumisen myötä)
• Sormiruoka maistuu, etenkin parsakaali ja kurkku
• Iloinen ja tyytyväinen
• Herää edelleen useaan otteeseen yöllä!
• Osaa ravistella helistintä (ilme silloin on aika huvittava)
• Aktiivinen ja utelias ympäristön tarkkailija
• Nukahtaa useimmiten äidin syliin tuuditellen
• Päivärytmi löytynyt!
• Rintamaito suoraan rinnasta on edelleen parasta ravintoa, mitä Väinö tietää.

Tuohon voisi vielä lisätä, että kovasti hän pyrkii nyt seisomaan ja tuen kanssa käveleminen on hänestä todella hauskaa. 

Pääsin keinumaan!

Ensikosketus Duplo-legoihin.

Junat ovat mielenkiintoisia (ja autot)!

Jospa osaisin jo kiivetä.

YÖHERÄÄMISET

Minun yöni alkavat olla sumeata mössöä, joskus päivätkin. Olen aika täynnä yöheräämisiä. En malta odottaa, että isäntä pääsee viikon päästä lomalle ja voimme aloittaa unikoulun! Väinö kyllä pärjäisi jo ilman yösyömisiä, eikä varmaan edes syö yöllä enää. Vanhasta tavasta nostan sen todella herkästi viereeni ja annan tissiä... Siihen hän rauhoittuu. En jaksa kuunnella sitä nurinaa (ei siis edes itke), kun olen itse niin väsynyt. Parina viime yönä hän on herännyt parin tunnin välein, enkä edes tiedä miksi. Viereen ottaminen auttaa ja haluaisin siitä eroon. Viime yönä nukuin korvatulppien kanssa, jotten reagoisi liian herkästi. Taidan jatkaa samaa rataa.

Uniriepu-unilla

Uniriepu on osoittautunut hyväksi kaveriksi ja varmaan aiomme sitä käyttää apuna unikoulun aikana. Jos rievun antaa liian pirteälle Väinölle, hän alkaa painimaan sen kanssa, eikä nukahtamisesta tai nukkumisesta tule silloin mitään. Tuttiahan hän ei syö ja jos sen erehtyy yöllä laittamaan hänen suuhunsa, tulee kunnon huuto. Googlasin hieman apuja, miten muut saavat samanikäisen nukahtamaan, mutta eipä siellä paljon apuja saanut. Melkein kaikilla oli tutti käytössä tai sitten he peittelivät vauvansa kunnolla tai antoivat illalla kunnon annoksen maitoa tuttipullosta tai velliä yms. Ainut apu mitä sain oli se, että yksi äiti oli päättänyt, että viikon verran hän antaa lapsellensa niin paljon aikaa kuin vain tarvitsee, jotta tämä nukahtaa omaan sänkyynsä.

Unikoulun tavoitteena on kaksi asiaa:

• Väinö oppii nukahtamaan omaan sänkyyn, myös niin että isä nukuttaa.
• Väinö oppii nukkumaan yönsä ilman syöttöjä tai että häntä siirretään viereen.

Olen tässä miettinyt, että jos nukkuisin sitten muutaman yön olohuoneessa. Se saattaisi auttaa myös.

Käytiin myös Helsingissä ensimmäistä kertaa. Junassa on miellyttävää ja helppoa matkustaa, sillä vielä en halua ajaa kahdestaan Väinön kanssa noin pitkää matkaa autolla. Turvaistuin on muuten hankintalistalla. Herra kun tuppaa istua kaukalossakin pääpystyssä.