Joohan?

Näin uuden vuoden päivänä on hyvä tajuta hyvinkin tärkeä asia. Olen väsynyt.

Jotenkin sitä on vain jaksanut puksuttaa eteenpäin. En sentään ole niin väsynyt kuin joskus vuosia sitten. Väsymykseen on vaikuttanut sekä yllättävä uutinen edellisen työsopimuksen jatkumattomuudesta että samanaikaisesti haku uuteen työpaikkaan, joka todellakin olisi SE työpaikka, mistä olen haaveillut. Ilmiselvää, että väsyttää. Onneksi nyt, kun työt loppuivat, saa levätä ja Isäntä on luvannut minulle erityisoikeuden rentoutumiseen.

Olin maanantaina soveltuvuustesteissa. Jouduin tekemään ihan mielenkiintoisia tehtäviä liittyen matemaattisiin ja kielellisiin taitoihin, työmotivaatioon sekä työskentelytapoihin. Kai jotain luonneanalyysijuttujakin oli. Näistä saan kuulla ensi viikolla tulokset. Luulin, että vasta sen jälkeen minuun otettaisiin yhteyttä työnantajataholta, mutta...
... SIELTÄ SOITETTIIN JO!

Olen menossa ensi viikolla käymään siellä ja "keskustelemaan näistä soveltuvuustestien tuloksista". Mitään ei siis sanottu suoraan, mutta soittajan ääni oli aikalailla positiivinen ja ei kai ne minua sinne pyytäisi, elleivät töihin ottaisi. Paitsi, jos tämä on joku "vaihe 3".

Nyt vain peukut pystyyn, että tämä on juuri sitä mitä toivon!

Joulu

Joulu oli ja meni. Aattoilta vietettiin anoppilassa, joulupäivänä matkailtiin vanhempieni luokse. Jälkimmäisessä paikassa oli ehkä maailman suloisin koiranpentu, Topi 8 vk.

Mukavia ja toivottuja lahjoja saatiin koko porukka. Väinö sai sopivassa suhteessa leluja ja käyttötarvikkeita (lakanoita ja vaatteita). Avasimme jo aattoaamuna omat paketit, jotka tonttu oli tuonut yön aikana, kun pukki ei olisi jaksanut kaikkia kantaa. Väinö aukaisi ensimmäisenä paketin, jossa oli Brion Builder sarjaa ja eipä sen jälkeen hetkeen muita paketteja avannutkaan. Oli nimittäin melkoisesti puuhaa siinäkin.

Joulupukkikin kävi illalla ja Väinö oli oikein reipas. Hän ei ole nimittäin aikaisemmin tavannut joulupukkia. On myös itselleni ollut tosi vaikeaa puhua joulupukista. Miellän, että tarinoimalla joulupukista, annan myös lapselle oikeuden valehdella. No, siitä varmaan ei pääse yli eikä ympäri, etteikö se sitä joskus tekisi.

Nyt vähän jännittää.

Väinö sai papalta vanhan huuliharpun, jolla oppi
 tosi nopeasti lurittelemaan. 

Uudenvuoden aatto vietettiin melkolailla kotona omassa rauhassa. Kävimme Kupittaan puistossa katsomassa lapsille suunnatun ilotulituksen. Illalla tehtiin vielä itse hampurilaisia ja herkuteltiin. Väinö nukahti suht ajoissa, mutta heräsi vielä juuri ennen keskiyön raketteja ja niitä katseltiinkin lopulta koko perheen voimin. "Pammautukset" jännittivät Väinöä, mutta kun näki raketit, niin olo helpottui. Meidän makuuhuoneen ikkunasta näki ihan hyvin kaupungin ampumat raketit. Muuta ei tähän vuoden vaihteeseen tarvittu eikä kaivattu. Oli ihanaa olla vain kotona, ei mitään ylimääräistä häsäilyä ja stressailua. Tykkäsin!

Rentouttavaa uutta vuotta kaikille! Itse aion ainakin käyttää nämä vapaapäivät akkujen lataamiseen ja sään salliessa ulkoille. Ale-kaupoillakin ja kirppareilla voisi käydä kääntymässä. Väinö tarvitsisi uudet saappaat ja ehkä sukset ja tossut ja isompia vaatteita. Ja meille uusi paistinpannu.

Enterorokko osa 2

Eipä osattu arvata, että enterorokko on jälleen meillä vierailulla. Väinöllä oli pahannäköinen näppylä + punoitus kädessä - jo toinen (eikä kyllä näyttänyt vesirokkonäppylältä), joten kävimme eilen näyttämässä sitä lääkärillä. Väinöllä oli myös kaksi viikkoa sitten korkea kuume ja oli valitellut kitalakeaan. Olipa sielläkin jokunen näppy. Hassua puhua enterorokosta, kun näppyjä on muutama. Tauti on ilmentynyt aivan erilaisena kuin viime talvena.

Enterorokko nyt...

... ja tammikuussa...

... tammikuussa....

... ja minun käsi tammikuussa
(eikä tämä ollut edes pahimmasta vaiheesta!)

Sormet ja varpaat ristiin, että tämä entero on tällainen kesy tapaus! Taitaa oikeasti olla jo jokseenkin voiton puolella. Väinö on ainakin ollut kuumeen jälkeen tosi pirteä. Viime viikolla tosin päiväkotipäivien jälkeen äiti on ollut ihan ykkönen, eikä äiti ole saanut mennä minnekään ilman Väinöä. "Äiti, mä haluan tulla lenkille mukaan!" Sitten tehtiin rataslenkki.

Olen useasti kehunut tätä meidän sisäpihaa. Asutaan keskustan laitamilla ja täällä on oikein viihtyisää. Kaupungin vilinä ei ylety tänne asti, vaikka ruutukaava-alueella asutaankin. Keinu ja hiekkalaatikko riittää leikkivälineinä, kun voi myös potkia palloa, heittää frisbeetä ja bongailla oravia.

Tämä piha voittaa entisen hiekkaisen piha-alueen 10-0!

Iso voitto päiväkodissa

Onpas ollut taas ihanat ulkoilukelit! Väinöllä oli aikaisemmin jokin ihme kausi, kun ulkoilu ei kiinnostanut sitten pätkääkään. Aina piti vain päästä syliin. Nyt se on onneksi historiaa. Tällä viikolla nähtiin aivan mielettömän hieno halo. En ole koskaan nähnyt noin isoa ja yhtenäistä!

Päiväkodissa

Jotain Väinö on tainnut oppia päiväkodista. Esimerkiksi lumen syönnin. Eilen päästiin vihdoin siihen tilanteeseen, ettei Väinö itkenyt, kun jätin hänet päiväkotiin. Olin todella ylpeä ja tietysti myös ihmeissäni. Edelleen tuntuu pahalta viedä hänet sinne ja olla itse työttömänä, mutta eipä tätä tilannetta olisi saavutettu vielä pitkään aikaan jos Väinö olisi kotona kanssani. Onneksi ei ole sielä koko viikkoa. Väinö on myös syönyt melko huonosti päiväkodissa lounasta, mutta ilmeisesti tällä viikolla ruoka on maistunut joka päivä erityisen hyvin. Aikaisemmin ollaan saatu antaa hänelle ruokaa heti kotiin päästyä.

Onneksi kotona maistuu ruoka! Ja joskus vähän herkkukin. Juustonaksun maistelija keksi, että naksu on puhelin :) "Aloooo!"

Ja olenhan kertonut hörähtämistäni maustamattomaan jogurttiin? Se on niiiin hyvää hunajan kanssa. Olen saanut sen Väinöllekin myytyä. Enää ei tarvitse ostaa niitä supersokerisia maustettuja jogurtteja. Tai ehkä tääkin on vain kausi ja kohta niitä taas ostetaan.

Tänään oltiin Väinön kanssa mummilassa ja hän tuli yhtäkkiä olohuoneeseen:

"Kurkku söi", hän kertoi, enkä ensin ymmärtänyt kurkku-sanaa. Hän vei minut mukanaan keittiöön, kiipesi keittiöjakkaralle ja naposteli työtasolta löytämäänsä kurkkua. "Kurkku söi." Sinne meni PUOLIKAS kurkku (eikä ruokailusta tainnut olla tuntiakaan).

Nyt myrskyää lunta. Sen jälkeen pitäisi taas tulla kevätsää. Lumen haaskausta, sanon minä.

Hassun hauskaa arkea

Voi Väinö! Hän rakastaa hyppimistä. Meidän käsille.

Videon lähtötilannehan on tämä, vaikka toiselta näyttää.

Taikatalvi

Turun talvi on ollut aika ankea. Tammikuussa oli pari viikkoa kylmää ja luntakin, mutta muuten lunta ei oikeastaan ole ollut (vaikka ensilumi satoikin itsenäisyyspäivänä) ja lämpötila on ollut nollan molemmin puolin. Talvihaalari on silti ollut tosi hyvä keliin kuin keliin. On kestänyt kuraa ja kylmää. 1.3. meidän pihalla ei ollut enää yhtään soraakaan, joten korkkasimme Väiskin kanssa mopokauden.

Pieni muusikon alku

Te tiedätte, että Väinö on aina ollut pianon perään. Tässä mennään nyt. Olenko ylpeä? Arvatkaa!
Videolla näkyy myös Väinön toinen ominaisuus: järjestelmällisyys. Autot laitetaan riviin tai jonoon, mattojen kulmat suoristetaan, keittiön auki jääneet laatikot laitetaan ohimennen kiinni, astianpesukoneen luukku laitetaan kiinni... Pitää varmaan antaa useammin rätti käteen tai muuta järjestelysiivoustehtävää. Tykkää myös imuroida :).

Muskariin? Pianotunneille?

Muuta arkea

Siskoni kävi viihdyttämässä meillä.
"Iikka, Iiiikkkkaaa!"
Kävimme ostoksilla ja päivällisellä ruotsalaisessa tavaratalossa. Uudet verhot (vihdoin!) löytyi olkkariin ja kukkakin taisi meille tulla. Ja mehukannu. Ja muutama kehys. Pöytäliina. Samalla reissulla löytyi myös Kodin 1:stä uusi eteisen matto. Vanha oli muuten hyvä, mutta kun pienen vaunuissa on koiran kakkaa -skenaarion jälkeen pesin sen, sen reunat nousivat ylös ja matto oli teipattava lattiaan kiinni. Not nice. Oltiin kyllä päätetty, että ostetaan uusi matto vasta uuteen kotiin, mutta otti niin paljon päähän, että uusi oli saatava.

Kun sisko lähti kotiin, juteltiin vielä pitkään:
"Iikka. Kotiin. Helsi. Una."

Pullat maistui! Ja varsinkin ne ranet.

"Äitii. Isii. Tätä. Maistaa."
Olihan se sitten kokeiltava. Nyt Väinö ainakin tietää mitä on tulinen, kun se meidän keittiössä tulee aika usein vastaan. Kolme kertaa halusi maistaa ja kivasti joi joka kerta maitoa päälle. Rohkea miehen alku!

Oli ilta, kun Väinö halusi koiran viereensä. Se tuli sitten yöllä myös minun viereeni...

P.S. Uusi yöpuku hankittu pieneksi käyneen tilalle.

Eräänä päivänä ei sitten nukuttanutkaan... Voi jestas! Meinasin jo, että tuleeko ensimmäinen päivä ilman päiväunia, mutta onneksi isäntä pelasti tulemalla kotiin ja sai kuin saikin pikkuisännän rauhoitettua unten maille. Taikasyli, taikatuoli.

Äiti, ei nukuta! Kato vaikka mun silmiä.

Väinö lähtee välillä omalla mopolla kauppaan. Yleensä mukana on joku "laukku" ja hän lähtee ostamaan maitoa. Tällä reissulla pääsi ihan ovelle asti - ei onneksi saa sitä itse auki.

Potkaa

Olenkin unohtanut mainita ruokakokeilusta, jota muutama viikko sitten kokeilimme. Possun potkaa. Oli muuten edullista. Kävimme ihan kauppahallista hakemassa ja potka paistui uunissa noin kahdeksan tuntia. Oi että oli hyvää! Parempaa olisi kyllä ollut ilman sitä vatsatautia...

Kunnon haudutus valurautapadassa.

Kuinka mureaa lihaa!

Joko kaikki meni?

Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa kasvislasagnea ja ilmeisesti saan syödä sen ihan ite. Pienempi isäntä ei edes maistanut, isompi ei pitänyt.

Pienin sairastaa

Mistähän sitä taas aloittaisi. Ehkä se ikävin ensin.

Enterorokko

Eilen iltapäivällä päiväkotipäivän ja kaupassakäynnin jälkeen tuntui, että Väinön pää oli TAAS kuuma. Ja olihan se. Iltaan mennessä kuume oli noussut jo lähes 39 asteeseen. Lääkettä pojalle ja nukkumaan. Yö oli aikamoista. Jossain vaiheessa otin Väinön viereen ja neljän maissa hän kitisi nälkää ja ei rauhoittunut muuta kuin lopulta supolla. Siinä vierahti melkein tunti valveilla.

Tänä aamuna huomasin hänen suun ympärillä punaisia rakkuloita ja niitä oli ilmestynyt rintaankin. Isäntä jäi Väinön kanssa kotiin ja rakkulat lisääntyivät päivän aikana. Oli pakko mennä lääkäriin, vaikka arveltiin, että joku rokko se on ja kun rokot yleensä ovat virusperäisiä, ei niihin mitään lääkettä ole. Lääkäri vahvisti epäilymme enterorokoksi. Antoi kyllä kunnon tulehduskipulääkettä kuumeen alentamiseen. Ilmeisesti se reilun viikon takainen kuume olikin enterorokon yritystä, mutta vastustuskyky jaksoi silloin taltuttaa sen.

Illalla näppylät taisivat tuntua todella epämiellyttäviltä. Niitä on myös nielussa ja kielessä, joten päivällistä Väinö ei syönyt ollenkaan. Iltapalaakaan ei meinannut ensin syödä, mutta isäntä sai hänet lopulta syömään alla olevalla menetelmällä. Ensimmäinen lusikallinen taisi olla hieman pakkosyöttöä :).

Iltapalaksi maistui KAKSI Yosaa.

Toivotaan, että rokko paranee pian ja Väinö pääsee jälleen päiväkotiin leikkimään. Vielä ei ole isoa läpimurtoa tullut, mutta keskiviikkoaamupäivänä hän oli jo leikkinyt innolla ja syönytkin vähän lounasta. Muuten hän on nukkunut vaihtelevan pituiset unet (on kuitenkin nukahtanut sisällä yläsänkyyn ja levännyt siellä vaikkei kauheasti olisi nukuttanutkaan), syönyt välipalaa (lounas ei tosiaan ole keskiviikkoa lukuunottamatta maistunut) ja itkenyt joka kerta kun olen hänet sinne vienyt. Eilen kun vein, hän kuitenkin veti minua kädestä itse eteisestä kohti leikkihuoneen ovea, vaikka itketti. Hän selvästi halusi mennä, muttei halunnut minun menevän. Vielä menee hetki aikaa sopeutua.

Pakkasretki Saaronniemeen

Lauantaina oli ihana pakkaspäivä ja kävimme pitkästä aikaa yhdessä pienellä retkellä Ruissalon Saaronniemessä. Ulkona tosin oli aika kylmä, joten jäällä kävely jäi lyhyeksi. Vanhempia paleli ja Väinö halusi pulkassa istumisen sijaan mennä leikkimään rannalla olevaan kiipeilylaivaan.

Kun lumi vihdoin tuli melkein kaksi viikkoa sitten, kävimme Väinön kanssa ulkona - tuossa pihalla vain talsimassa ja leikkimässä. Sanoin Väinölle: "Mitä teet, kun olet oikein iloinen?" Hän huusi ja tömisteli. Suloinen ihana pikkusöpöliini.

Vähemmän sokeria, vähemmän läskiä

Ollaan menty tosi kauan herkuttelulinjalla. Kun olin kotona äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla, viikonlopusta teki viikonlopun vain herkuttelu. Muuten päivät olivat toistensa kaltaisia. Oli perjantaiherkut ja lauantaiherkut. 

Edelleen on. Molemmat. Joskus myös muina päivinä.

Nyt on tullut viimein mitta täyteen sokeriähkylle ja karkkien vähentämisen lisäksi olen alkanut miettimään myös piilosokerien vähentämistä. Sen olen aloittanut jogurtista. Minulla on ennenkin ollut kausia, jolloin olen syönyt vain maustamatonta jogurttia ja sen kanssa sitten jotain marjoja tai marjakeittoja. Nyt luonnonjogurtin lisänä on ollut puoli teelusikallista hunajaa ja hedelmiä. Ai vitsit kun on hyvää! Karkin suhteen olen kaikki-tai-ei-mitään -tyyppiä. Karkkipäivä ei ole mun juttu. Karkkilakko ehkä. Juhlissa varmaan voi syödä (lähiaikoina on muutamat juhlat), mutta kaupasta ei tarvitse enää kotiin sitä karkkia niin paljoa tuoda. Muutos on paikallaan.

Banaania, maustamatonta rahkaa, vähän hunajaa
sekä Forest Fruits - vihreää teetä.

Take off!

Lähtölaskenta työelämään! Olen työkkärin järjestämällä (tai siis sen järjestää Työelämän info -niminen yritys, mutta työkkärin kautta siihen pääsin) työnhakukurssilla. Eli fiilataan hakemukset ja CV:t kuntoon yms. Halusin sille itse, sillä haluan olla varma siitä, että hakupaperini ovat kunnossa. Kurssi kestää seitsemän päivää ja heti ensimmäisenä päivänä olin ihan innoissani. Ajattelin vain, että toivottavasti mua ei soiteta töihin tämän kurssin aikana, haluan nähdä tämän loppuun.

Kurssi on todella hyvä! Vetäjät todella hyviä. Sisällön käsittely mielenkiintoista. Ryhmässä on minun lisäksi 13 muuta motivoitunutta työnhakijaa. Tuntuu, ettei meidän ryhmässä ole ketään, joka olisi "työkkärin järjestämällä aamuherätyskurssilla". Nyt ymmärrän, miksei niitä haastattelukutsuja ole tullut niin montaa kuin olisin toivonut... Fiilattavaa on.

Eilen oli hauskaa, kun kouluttaja ihmetteli meidän sukunimiä:
"Teilläpä on erikoisia sukunimiä (luetteli niitä). Missä kaikki Virtaset ja Niemiset on?"
"Töissä," vastasi useampikin osallistuja.
"Ahaa, siitähän se johtuu, ettei meillä ole töitä," keksi joku.

Sade tuli, lumi suli

Olen aina pitänyt talvesta ja kevät on ollut mielestäni vain märkä välikausi, joka minun puolestani saa mennä ohi niin nopeasti kuin vain mahdollista. Vaikka onhan ne hiirenkorvat puissa ja luonnon herääminen eloon kauniita asioita, mutta keväällä ei ole vielä kovinkaan lämmin ja usein on märkääkin.

Tänä vuonna talvi tuntui kestävän ja kestävän. Kun päivällä alkoi olla jo aurinkoisen lämmintä, yöllä oli pakkasta ja luntakin tuli. Vihdoin viime viikon aikana tuli lämpimämpää ja sadetta, ja lumetkin lähtivät vihdoinkin. Muutama pieni kasa on jäljellä varjokohdissa. Tänä vuonna siis oikein odotin, koska kevät oikein tulee. Aikansa kutakin. Ei sitä lunta ja tosi kylmää enää jaksanut. Voi kuinka rakastankaan vuodenaikojen vaihteluita! Talvi on kuitenkin paras <3.

Ulkona oleminen lapsen kanssa on mukavaa. Eilen kaivettiin ensimmäistä kertaa hiekkalelut esille ja pikkuherra innostuikin viettämään aikaa hiekkalaatikolla. Välillä käytiin kiipeilemäsä ja laskemassa liukumäkeä. En ollut tajunnut, kuinka kylmä tuuli oli ja meinasin itse paleltua. Onneksi Väinöllä oli enemmän päällä. Myöhäinen tunnin mittainen iltapäiväulkoilu vei Väinöstä kaiken tarmon ja loppuillan hän viettikin lattialla kainalossani löhöillen ja Soundtouchia "pelaillen".

Lauantaina oli asuntokohteemme Lauhajaiset. Osuimme Väinön kanssa samaan aikaan ulkoilemaan, mutta emme viitsineet kuitenkaan osallistua grillaukseen. Olemme asuneet täällä jo yli kolme vuotta, emmekä ole kertaakaan osallistuneet näihin päivän/illanviettoihin, vaikka niitä on pari kertaa vuodessa. Ehkä ensi kerralla?