Joohan?

Näin uuden vuoden päivänä on hyvä tajuta hyvinkin tärkeä asia. Olen väsynyt.

Jotenkin sitä on vain jaksanut puksuttaa eteenpäin. En sentään ole niin väsynyt kuin joskus vuosia sitten. Väsymykseen on vaikuttanut sekä yllättävä uutinen edellisen työsopimuksen jatkumattomuudesta että samanaikaisesti haku uuteen työpaikkaan, joka todellakin olisi SE työpaikka, mistä olen haaveillut. Ilmiselvää, että väsyttää. Onneksi nyt, kun työt loppuivat, saa levätä ja Isäntä on luvannut minulle erityisoikeuden rentoutumiseen.

Olin maanantaina soveltuvuustesteissa. Jouduin tekemään ihan mielenkiintoisia tehtäviä liittyen matemaattisiin ja kielellisiin taitoihin, työmotivaatioon sekä työskentelytapoihin. Kai jotain luonneanalyysijuttujakin oli. Näistä saan kuulla ensi viikolla tulokset. Luulin, että vasta sen jälkeen minuun otettaisiin yhteyttä työnantajataholta, mutta...
... SIELTÄ SOITETTIIN JO!

Olen menossa ensi viikolla käymään siellä ja "keskustelemaan näistä soveltuvuustestien tuloksista". Mitään ei siis sanottu suoraan, mutta soittajan ääni oli aikalailla positiivinen ja ei kai ne minua sinne pyytäisi, elleivät töihin ottaisi. Paitsi, jos tämä on joku "vaihe 3".

Nyt vain peukut pystyyn, että tämä on juuri sitä mitä toivon!

Joulu

Joulu oli ja meni. Aattoilta vietettiin anoppilassa, joulupäivänä matkailtiin vanhempieni luokse. Jälkimmäisessä paikassa oli ehkä maailman suloisin koiranpentu, Topi 8 vk.

Mukavia ja toivottuja lahjoja saatiin koko porukka. Väinö sai sopivassa suhteessa leluja ja käyttötarvikkeita (lakanoita ja vaatteita). Avasimme jo aattoaamuna omat paketit, jotka tonttu oli tuonut yön aikana, kun pukki ei olisi jaksanut kaikkia kantaa. Väinö aukaisi ensimmäisenä paketin, jossa oli Brion Builder sarjaa ja eipä sen jälkeen hetkeen muita paketteja avannutkaan. Oli nimittäin melkoisesti puuhaa siinäkin.

Joulupukkikin kävi illalla ja Väinö oli oikein reipas. Hän ei ole nimittäin aikaisemmin tavannut joulupukkia. On myös itselleni ollut tosi vaikeaa puhua joulupukista. Miellän, että tarinoimalla joulupukista, annan myös lapselle oikeuden valehdella. No, siitä varmaan ei pääse yli eikä ympäri, etteikö se sitä joskus tekisi.

Nyt vähän jännittää.

Väinö sai papalta vanhan huuliharpun, jolla oppi
 tosi nopeasti lurittelemaan. 

Uudenvuoden aatto vietettiin melkolailla kotona omassa rauhassa. Kävimme Kupittaan puistossa katsomassa lapsille suunnatun ilotulituksen. Illalla tehtiin vielä itse hampurilaisia ja herkuteltiin. Väinö nukahti suht ajoissa, mutta heräsi vielä juuri ennen keskiyön raketteja ja niitä katseltiinkin lopulta koko perheen voimin. "Pammautukset" jännittivät Väinöä, mutta kun näki raketit, niin olo helpottui. Meidän makuuhuoneen ikkunasta näki ihan hyvin kaupungin ampumat raketit. Muuta ei tähän vuoden vaihteeseen tarvittu eikä kaivattu. Oli ihanaa olla vain kotona, ei mitään ylimääräistä häsäilyä ja stressailua. Tykkäsin!

Rentouttavaa uutta vuotta kaikille! Itse aion ainakin käyttää nämä vapaapäivät akkujen lataamiseen ja sään salliessa ulkoille. Ale-kaupoillakin ja kirppareilla voisi käydä kääntymässä. Väinö tarvitsisi uudet saappaat ja ehkä sukset ja tossut ja isompia vaatteita. Ja meille uusi paistinpannu.