Siirtymiä

Hoh hoijaa. Nyt ollaan lapsen kehityksen siinä vaiheessa, kun joka ikinen siirtymätilanne on maailmanloppu. Ei auta, vaikka kuinka valmistaisi lasta etukäteen tai selittäisi tai kannustaisi. Sitä vain juostaan pakoon tai pitkitetään esimerkiksi ruokailua, vaikka olisi jo syönyt, koska ei haluta pesulle. Riisumiset ja pukemiset ei onnistu. Auttaa ei saa. Itse ei halua. Miten tässä äidin pinnaa voisi pidentää? 

Olen ajatellut, että ennakoinnilla ja sillä, että auttaa lasta valmistautumaan siirtymään, siirtymät voisivat olla vaivattomampia. Eivät ole. Tai sitten pitää alkaa käyttää jotain vielä selkeämpiä merkkejä, kuten esimerkiksi munakelloa. Kun se soi, laitetaan vaatteet päälle jne.

Tässä vaan alkaa laiskistumaan esimerkiksi ulosmenon kanssa, kun ei jaksaisi pukemiskamppailua joka ikinen päivä. Ärsyttävimpiä ovat tilanteet, jolloin Väinö itse haluaa ulos, mutta kun pitää pukea päälle, ei pue eikä saa auttaa. 

Kai te muutkin kamppailette näiden äärellä?

Kylmähermoisuuskaan ei auta.