Hääkuvitelmat

Löysinpäs tuossa juuri havainnekuvia hääpukuun, -kukkiin ja -tukkiin liittyen, jotka olin tallentanut koneelle. Tällaisia olin miettinyt.

Mekko

Tiesin heti, että haluan polvipituisen mekon. Ei pitkää, ei perinteistä.

Liian lyhyt.

Edestä liian lyhyt :)
Oli muistaakseni myös kummallinen selkä.

Liian laiha malli (tai kuva käsitelty).
Miltähän tällainen olisi näyttänyt oikeasti?

Kukat on kiva idea, väri ei.

Tää olisi kyllä ollut aika nappi! 

Tämäntyylistä kokeilin morsiuspukukaupassa.
Kaupassa se oli ihan jees, mutta kun kotona katsoin
kaason ottamaa kuvaa, niin... ei sopinut.

Euroviisuvoittajan asu. Tämä olisi ollut ihan täydellinen!
Toisaalta olen kyllä tyytyväinen siihen mitä valitsin.

Ja tältähän se puku sitten näytti. Ei muuten aina tarvitse hääpukua hääpukuliikkeestä ostaa. Varsinkin kun jos haluaa lyhyen mekon. Siellä tarjonta oli suurimmaksi osaksi pitkää ja olisi ollut hassua maksaa ensin pitkästä mekosta ja sitten vielä lisäksi sen lyhennyksestä.

Puku oli kaunis yksinkertaisuudessaan ja pituus oli juuri sellainen kuin pitikin. Ei istunut kyllä takaa mitenkään täydellisesti, mutta kuka sitä nyt sitten katsoi. Ei kukaan kertonut minulle myöskään sitä, että yksi kampauksen kukkasista oli lörpähtänyt alaspäin jo ihan alkupäivästä. 

Kampaus

No siitä päästiinkin siihen kampaukseen. Kampauksen (ja meikin) tein itse, sillä pihiys kampaamoiden hintoihin iski. Muistin jopa häitä edeltävänä iltana ihan väsyneenä, etten ollut värjännyt tukkaani ja sehän hoitui sitten kätevästi hääpäivän aamuna. Onneksi ei mennyt pieleen :). Meikin tekoa olen harjoitellut vuosia tanssimisen ja esiintymisen takia, joten sen suhteen ei ollut mitään epävarmuutta. Eipä muuten tarvinnut korjata meikkiä kertaakaan hääpäivän aikana! Tai olishan sitä huulipunaa voinut lisätä, mutta eipä sitä muistanut. 

Lettiä ei tullut, kun se ei vain onnistunut. Sen sijaan kampaukseni näytti takaa tältä.

Alin kukka piti olla kauniisti linjassa oikealle ylös. 

Kukat

Hiuksissa oli koristeena oikeita inkaliljoja sekä murattia. Morsiuskimppua minulla ei ollut ja turhahan se oikeastaan olisi ollutkin. Vihkitilaisuus kun ei maistraatissa paria minuuttia kauempaa kestänyt.

Olin itse asiassa ajatellut tavallisia liljoja hiuksiin. Kukkakauppias sanoi, että ne on aivan liian isoja ja suositteli näitä inkaliljoja. No, tilasin myös pöytäkoristeen ja ajattelin, että laitetaan niitä isoja sitten siihen, mutta onneksi kukkakauppias osasi neuvoa, että ne voivat voimakkaan hajunsa takia aiheuttaa hajuherkille ihmisille oireita. Jätettiin ne pois ja laitettiin pöytäkoristeeseenkin inkaliljoja. Olin tyytyväinen! Ihan extempore ("No hoidetaan nyt tää kukkien tilaus tästä kukkakaupasta, kun kerran ollaan täällä. Saadaan tääkin sitten pois to do -listalta.") valitsin kukkakaupan (Kauppila Skanssissa) ja se osoittautui hyväksi valinnaksi. Suosittelen!

Inkalilja.

Tavallinen lilja.

Pöytäkoriste.

Hääkakut tilattiin turkulaisesta MBakerysta. Kakut olivat suklaamoussekakkuja, joiden sisällä oli vadelmakiisseliä. Tosi hyvää! Mietin melkein viime hetkeen asti, että teenkö kuitenkin kakut itse, mutta onneksi en alkanut siihen hommaan. Tehtävää oli viime hetkiin asti riittävästi.

- - - - - 

Ihanaa muistella tuota päivää. Se oli täydellinen. Ihanat pienet juhlat tärkeimpien ihmisten seurassa ihanassa aurinkoisessa säässä. Hyvää ruokaa, hyvää jälkiruokaa. Väinön kun olisi saanut vielä mukaan potretteihin, niin mitään ei olisi puuttunut.

Ihanan lämmin syyskuu

Kesä ei tunnu päästävän irti. Syyskuiset päivät ovat olleet ihan lämpimiä. Tosin ne on vietetty suurimmaksi osaksi töissä tai nukkuen.

Kaikkien mutkien ja epätoivojen jälkeen sain lopulta työsopimukseen jatketta jouluun asti. Samoissa hommissa mennään. Ehkä mä kestän. :) Voin kertoa, että punajuuren työstäminen on melkoisen sotkuista hommaa. Viime viikolla olin ainut suomalainen pakkaustyöntekijä yövuorossa. Minun lisäksi oli kourallinen vietnamilaisia sekä yksi venäläinen. Onneksi oli muutama suomalainenkin muissa hommissa :). Olisi muuten tullut yksinäistä, sillä nuo ulkomaalaiset ei kauhean hyvin suomea puhu. Jokseenkin ymmärrettävästi kyllä. Oli kuitenkin kiva yövuoroviikko. Yllätin itsenikin, kuinka hyvin osasinkaan säätää oikkuilevaa etikettikonetta. Joskus säädöt ovat niin pienestä kiinni, ettei oikein tiedä mistä kannattaisi aloittaa.

Olen jopa jaksanut ommella piiiitkästä aikaa. Tilasin netistä Väinölle pipokankaan ja samalla silmiin osui niin hieno työkonekangas, että sellaista oli pakko tilata. Siitä tuli sitten paita. Harmi vain, että pipokangas olikin joustamatonta trikoota, mutta koska piposta tuli hieman liian iso, se sopii ihan hyvin Väinön päähän. Kankaat on siis ostettu Kangas-Mallasta. Kannattaa tutustua niiden valikoimiin.

Päivä päivältä Väinö on suurempi koomikko. Vanhempien ikä pidentyy, kun saadaan niin hyvät naurut joka päivä. Voileivän päälle voi esimerkiksi laittaa ihan hyvin jogurttia. Yllätyksekseni Väinö myös söi loihtimansa iltapalansa.

Käytiin Väiskin kanssa iltaretkellä Halistenkoskella. Siellä voi bongailla lintuja, hyvällä tsäkällä myös kaloja ja tietysti heittää kiviä. Äiti opetti.

Ostettiin jo pinnasängyn hankinnan yhteydessä juniorilaita Väinön sänkyyn. Saas nähdä, pysyykö poika yöllä sängyssään. Nyt on iso tyyny alla, en tiedä pitäiskö tuohon keskelle kuitenkin kehittää yön ajaksi jotain. Väinö tykkää tosi paljon mennä itse sänkyynsä.

Kaupunkireissulla bongattiin paloautoja. Pelastussukeltajat sukelsi Aurajoesta tavaraa. Ei ehditty näkemään, löytyikö sieltä mitään (todennäköisesti kyllä), kun piti lähteä kotiin päin. Väinö oli tietysti ihan fiiliksissä paloautoista. Ostettiin Väinölle uusi palapeli ja sehän olikin ihan helppo! Tai mieluisat palat :).

"Wauuuu!"

Olen ihan hurahtanut Instagram-kuviin. Ne näyttää ihan törkeän hyviltä kehitettyinä! Ja hääkuvatkin on teetetty, kansitetty ja Ifolor-kirjakin sitten teetettiin. Oi se ihana päivä!

Olen vaimo!

Tämä blogi on viettänyt hetken hiljaiseloa. Syynä ovat olleet työahdistus sekä hääkiireet. Nyt ovat molemmat toivottavasti takana päin!

Töissä aikaisemmin kirjoittamani tilanne äityi lopulta kiusaamiseksi. Niin minä sen ainakin koin. Minusta valehdeltiin esimiehelle ja muutenkin jätettiin puhumatta työasioita. Todella lapsellista ja liian pitkä tarina kerrottavaksi tässä blogissa. Ehkä myös liian yksityistä. Tosin niistä tapahtumista voisi kirjoittaa kirjan :D. Nyt on tilanne sinänsä parempi, ettei minun tarvitse olla enää samassa työvuorossa minua kiusanneen ihmisen kanssa. Hyvä niin. Viime viikolla oli pitkästä aikaa kivaa töissä!

Häiden suhteen pari viimeistä viikkoa oli ehkä jopa pienesti stressaavaa ("Ei sitten mitään stressiä näistä häistä."), sillä muutamia tärkeitä juttuja puuttui vielä viime päiville asti. Löysin itselleni pitkähihaisen pari päivää ennen häitä ja alushame valmistui - kuten "lupasin" - viimeisenä iltana. Onneksi siskoni oli silloin Väinön viihdyttäjänä, joten sain ommeltua hametta muutenkin kuin Väinön nukkumaan menon jälkeen. Hääpukuanikin piti pienentää hieman, sillä pyöräily töihin ja fyysinen työ tekivät 1,5 kuukaudessa vartalolle ihmeitä. Pukuni sain ompelijalta tietysti viimeisenä iltana.

Viime hetken jännitystä toi myös se, että ravintola, jonne olimme tehneet kabinettivarauksen ja pyytäneet etukäteen ruokalistaehdotuksia, teki törkeästi ja jätti ehdotukset lähettämättä lupauksista huolimatta. Pari iltaa aikaisemmin katsoimme ruokalistan ja lounasvaihtoehtoina oli jauhemaksapihvejä, peruna-kalavuokaa sekä kukkakaaligratiinia. Moikka! Peruttiin varaus ja mentiin Haraldiin syömään.

Mutta.
Saimme isännän kanssa toisemme perjantaina ja minusta tuli siis vaimo! Olin positiivisesti yllättynyt maistraatin vihkitilasta. Se oli kaunis kulmahuone, jossa oli kynttilät ja orkidea koristeena. Vihkitoimitus oli lyhyt, vain muutaman minuutin mittainen. Sopi minulle! Hulluja ovat ne, jotka seisovat kirkossa puolikin tuntia (vai mitä se vihkiminen siellä kestää) kuunnellen kaikennäköistä löpinää, kun kerran maistraatissa on kiteytetty tärkeät asiat muutamaan lauseeseen. Olisihan siihen saanut jotain henkilökohtaistakin lisää, mutta me ei haluttu. Onneksi en hankkinut morsiuskimppua, sillä se olisi kyllä ollut turha. Sen sijaan hankin hiuksiin inkaliljoja. Oli niissä kyllä melkoinen kiinnittäminen, kun itse tein kampauksen (se onkin sitten ihan oma juttunsa, millainen se kampaus oli ja millainen siitä piti tulla). Toisaalta taas sain niillä peitettyä ammattitaidottomuuteni kampauksen suhteen :).

Vihkimisen jälkeen joimme kuohuviinit (Asti Ganciaa tietenkin!) Aurajoen rannassa. Se oli minulle ehkä jonkin asteinen pakkomielle. Onneksi saimme siihen mahdollisuuden ja ilma oli mitä loistavin siihen! Vieraat yllättivät saippuakuplasateella juurikin jokirannassa :). Lounaan jälkeen herkuttelimme anoppilassa kakkua ja vietimme leppoisasti iltaa ulkona istuen lämpöisessä elokuisessa ilmassa. Loppuillasta menimme vielä Vaakahuoneelle, missä piti olla jazzia, mutta saimmekin kuulla livenä Karibian rytmejä. Häätanssikin tuli tanssittua.

Sitten se sormus. Tuli kuitenkin 7 kertaa bling bling :). Simppeli, mutta kaunis ja sädehtivä muisto ihanasta päivästä. Ja eihän se muuten ollutkaan mistään ketjuliikkeestä, kuten luulin :).

Bling bling 

Tänään sain jo harjoitella uusia nimikirjaimia. Ei mennyt kuin kerran pieleen :).

Minä poljen, sinä ohjaat!

Saimme vihdoin ja viimein ostettua ja laitettua kiinnin PYÖRÄNISTUIMEN Väinölle. Väinö on ollut ihan fiiliksistä jo pelkästä kypärästä ja voi että, kuinka paljon hän tykkää olla kyydissä. Meidän oli tarkoitus laittaa istuin kiinni keltaiseen Tunturi Saintiini, mutta pyörä on huollon tarpeessa ja tarakkakin oli loppujen lopuksi liian leveä. Kiinnitimme sen sitten minun pyörääni. Näissä nykyajan istuimissa on se kätevä puoli, että sen saa tosi nopeasti irti, jos ei vähään aikaan tarvii. Lisää rompetta sisälle!

Kypärän fiilistelyä

Eka kerta.

Avaimet kiinnostaa suunnattomasti.

Käytiin Väinön kanssa yksi aamu vähän heittelemässä frisbeetä, kun en ollut pitkään aikaan päässyt viheriölle. No kävi kivasti niin, että Väinö kakkasi reissun aikana. Onneksi äidin vaisto oli otattanut mukaan puhtaan vaipan ja tarkoituksena oli muutenkin tehdä kauppareissu.

Tyyli hallussa.

Näistä ei enää päästä ohi.
Katsotkaa tätä onnellista ilmettä!

Eräänä aamuna Väinölle pieni ongelma ja suuri kiukku. Hän keksi leikkiä pitkästä aikaa marakasseilla. Jostain syystä hän sitten tunki toisen niistä subwoofferiin (mitenköhän sekin kirjoitetaan :) ) ja sellaista puntin muotoista marakassia ei sitten ollutkaan niin helppo sieltä pois saada. Väinön käsi kyllä mahtui reijästä sisälle, mutta minun ei. Kuvassa hän yrittää saada marakassia pois ja samalla itkee... Lopulta sain sen sitten wokkaustikuilla oikeaan asentoon ja reijän reunalle ja pois. Aiemmin tuolta on noukittu Lego-eläimiä.

Pallomeri on kiva!

Siskoni kävi vierailulla ja toi Väinölle sählymailan ja pallot. Tää alkaa pikku hiljaa sujua :)

Enää kaksi viikkoa häihin ja jonkin verran on to do -listaa jäljellä. Tuntuu, että sitä mukaan kun sieltä ruksii asioita pois, uusia pieniä tulee lisää. Suurimmat jutut on onneksi hoidettu! Tosin mun pitäis vielä ommella mekkooni alushame (sanoinhan, että se jää kuitenkin viimeiseen iltaan...). Ihanan arvaamattoman työni takia, mun oli pakko saada myös tietooni polttariviikonloppuni, sillä tällä viikolla olen ollut yövuorossa ja se kestää lauantaiaamuun klo 07. Toisaalta se helpotti oloani kovasti. Helpompi suunnitella nämä viimeiset viikot tehokkaasti :).

Sormus

Löysin tänään vihkisormuksen ja nyt jahkailen, mitä siihen oikein kaiverretaan. Onneksi sitä ei tarvinnut päättää heti, vaan sain lahjakortin kaiverrusta varten. Tosi vaikeaa keksiä, sillä en halua mitään kornia, mutta en pelkkiä nimiäkään. Enkä liian erikoista, ja suomeksi haluan. Yksi tai kaksi sanaa. Simppeliä (ylläri!).

Samalla kertaa jätin kihlasormuksen rodinoitavaksi ja pienennettäväksi. Sen osto kun sattui viime vuonna siihen aikaan, kun olin vielä synnytyksen jälkeisessä turvoitustilassa, enkä tajunnut itse sitä. Tuli siis hankittua liian iso sormus.

Simppeli.
Vois siinä jotain kiehkuraa olla.
Mut ei mitään timantteja. Korkeintaan pari.
Mut ei mitään sellaisia törröttäviä timantteja.
Valkokultainen, sopii kihlasormukseen.

Mitään täydellistä visiota sormuksesta minulla ei ole ollutkaan. Se toisaalta vaikeutti SEN OIKEAN löytymistä, mutta toisaalta taas olin avoin vaihtoehdoille. Suurimpana rajoittavana tekijänä koin budjetin. Sormukset on ihan törkeän kalliita. Vaikkei niitä bling bling timantteja olisikaan.

Tänään siis kiertelin kolmessa kultasepän liikkeessä ja löytyihän se sormus aika pikaisesti. No sieltä kolmannesta kaupasta. Olin ajatellut, etten hanki sormusta mistään ketjuliikkeestä, mutta ajattelin ne käydä ensin läpi. Yksityisten liikkeiden määrä ja kiertely ahdisti mieltäni jonkin verran, ja päädyin sitten hankkimaan sen sormuksen, mikä ensiksi vaikutti mieluisalta. Olo helpottui, sillä häihinkään ei ole enää kovin montaa viikonloppua aikaa. Kävipä vielä sellainen tuuri tämän hankkimisajankohdan suhteen, että liikkeessä oli kaikki kultakorut - 50 %, joten sormuksen lähtöhinta oli hieman suurempi kuin alunperin olin ajatellut. Jos olisin ollut fiksu, niin olisin valinnut alkuperäisen budjetin hintaisen sormuksen ja säästänyt sen puolet siinä. Mutta taisin olla vähän ahne :). No en ollut. Enemmän päätöksen vaikutti kuitenkin sormuksen ulkonäkö. Ei sillä hinnalla niin väliä.

Mutta minkälainen sormus sitten onkaan?
Onko sitä bling blingiä?
Entä niitä kiehkuroita?
Valkokultainen se ainakin on :).

Hääsuunnittelua osa 2

Jahas! Häiden suunnittelu on ehtinyt siihen pisteeseen, että päiviä on jäljellä 52 ja kutsukortit on vihdoin saatu postilaatikkoon. Tähän mennessä To Do -lista näyttää tältä. Saatiinhan sinne lisättyäkin jotain :).

• Ravintolan testaus ja kabinetin varaus
• Esteiden tutkinta
• Vihkiajan varaus
• Hääkakun tilaus (maku?)
• Morsiamen puku (ei mitään perinteistä todellakaan, jotain herkkää...)
• Morsiamen kengät, alushame ja korut
• Morsiamen sormus (ei mitään timanttiunelmaa!)
• Kukkapuska ja pöytäkukkapuska (yksinkertainen ehdottomasti)
• Morsiamen hiukset (kai ne täytyy kampauttaa ennen häitä, vaikka itse tekisin kampauksen)
• Sulhasen puku
• Väinön vermeet
• Kutsut
• Häämatka (ehtiikö sellaiselle?)

Puvun metsästys olikin yllättävän helppoa. Löysin sellaisen ei-perinteisen, mutta joka ei ihan ollut sitä, mitä aluksia ajattelin. Se tuntui kuitenkin heti mieleiseltä (tai kun se oikea koko löytyi...). Käynnit hääpukuliikkeissä oli vähintäänkin mielenkiintoisia. Niiden pukujen hinnoissa on kyllä rutkasti häälisää. 

Olen pyrkinyt pitämään nämä järkestelyt sellaisina, etteivät ne liikaa stressaa. Kyllähän ne mielessä pyörivät ja nyt kun pukukin löytyi, niin ne pyörivät vielä lisää mielessä. Taas kerran: luojan kiitos, emme ole järjestämässä mitään 100 hengen häitä! 

Seuraavaksi sitten sitä sormusta metsästämään (ja kenkiä ja alushametta)!

Hääsuunnitelmia

Tänään käytiin maistraatissa laittamassa avioliiton esteiden tutkinta "vireille". Tammikuussa päätettiin, että mennään tänä vuonna naimisiin, vaikka rahaa ei paljon ylimääräistä ole. Minä kun olen edelleen kotiäitinä ja isäntä opiskelee. Sen verran kuitenkin on sukan varressa, että pienet juhlat saadaan aikaan lähipiirin kera. Olen ollut sitä mieltä, että kun kihloihin mennään, niin ei todellakaan olla kymmentä vuotta kihloissa ja sitten mennään naimisiin. Mahdollisimman pian vain. Mahdollisuuksien mukaan.

Juhliin on aikaa kutakuinkin neljä kuukautta ja tähän mennessä ollaan testattu ruokaravintola, varattu vihkiaika ja päätetty hääkakun valmistaja. Emme kuulu kirkkoon, joten vihkiminen tapahtuu maistraatin tiloissa. En ole koskaan haaveillut tietynlaisista häistä tai isoista häistä. Minulle on ollut unelmana vain päästä naimisiin. Olla rouva. Niinpä pienet häät ovat "helppo" ratkaisu. Olemme kyllä miettineet, että järjestäisimme yksivuotishääpäivänä vähän isommat juhlat, joihin kutsutaan kavereita ja joitain sukulaisia. Vieraslistan laatiminen on tosin tuottanut melkolailla pään vaivaa, sillä isännällä on iso suku, emmekä halua liian isoja juhlia (eli ei yli 100 vierasta).

Lueskelin yhtenä iltana muutamaa hääblogia ja huokaisin helpotuksesta lukiessani erään blogin to do -listaa. Ei nimittäin voisi vähempää kiinnostaa niin yksityiskohtaisten häiden suunnittelu! Meidän to do -lista näyttää silti melko pitkältä, vaikka pienet juhlat onkin. Melkein mitään ei olla vielä tehty :).

• Ravintolan testaus ja kabinetin varaus
• Esteiden tutkinta
• Vihkiajan varaus
• Hääkakun tilaus (maku?)
• Morsiamen puku (ei mitään perinteistä todellakaan, jotain herkkää...)
• Morsiamen sormus (ei mitään timanttiunelmaa!)
• Kukkapuska (yksinkertainen ehdottomasti)
• Morsiamen hiukset (kai ne täytyy kampauttaa ennen häitä, vaikka itse tekisin kampauksen)
• Sulhasen puku
• Väinön vermeet
• Kutsut
• Häämatka (ehtiikö sellaiselle?)

Hassuinta tässä suuressa päätöksessä on oma tunne uudesta nimestä. Mahan pohjaa kutkuttaa, kun ajattelen, että sukunimeni vaihtuu. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos joskus pääsen naimisiin, otan miehen sukunimen (ellei se ole tosi järkyttävä). Mun mielestä perheellä pitää olla yhteinen sukunimi. Tai ainakin mun perheellä. Muilla ei niin väliä.