Cupcakes and more

Laitoin kokeilun vuoksi tuoreen paprikan siemeniä kasvamaan. Annoin niiden olla yön yli pöydällä ja sitten laitoin multaan ja nehän ovat alkaneet jo nousta! Niitä kasvattelen vain kasvatuksen iloksi (ei haittaa, vaikka hedelmiäkin tulisi käyttöön), kulutukseen asti yritän saada kasvamaan basilikaa, chilejä ja tomaattia. Saapi nähdä, miten isoja niistä tulee :D.

YO-kylän alueelta saisi vuokrattua pienen palstankin kesäksi (5€ koko kesä!), mutta vielä en taida sitä hyödyntää. En ole kauheen osaava viherpeukalo. Viherkasveihin vaihdoin mullat ja ne kyllä kasvaa tässä asunnossa ihanasti. Valoa on tarpeeksi. Niiden kasvua on kyllä kiva seurata. Tykkään!

Tässäpä herkullinen linkki. Pitäisiköhän ottaa yksi ohje käsittelyyn per viikonloppu :). Isäntäkin tykkäis.

Hätäsuihku valmistui!

Sain hätäsuihkun valmiiksi :) Tältä näyttää valmisversio. Hieman on hiomaton timantti, mutta parempaa en osannut tehdä.

Kävin luovuttamassa vertakin tänään, kuten lupasin. Ensimmäisen kerran näin, kun yksi jannu pyörtyi luovutuksen jälkeen. Onneksi itse olen osannut ottaa aikaa luovutuspenkillä ennen kuin nousen ylös ja varannut jo siihen vähän juomista. Tuli taas hyvä olo!

Verenluovutusta

Olen nähnyt viime aikoina TOSI paljon omituisia unia. Yhdessä olin putoamassa ikkunasta, viime yönä pyöräilin Savonlinnaan tanssikilpailuun ja luovutin verta seisaaltani.

Reilu viikko sitten tuli veripalvelulta tekstiviesti, että mun verta kaivataan. Viime viikolla en kuitenkaan voinut vielä mennä, sillä antibioottikuurista ei ollut ehtinyt kulua kahta viikkoa. Huomenna menen! Tänään ei voi, kun on varattu BodyPump-tunti ja haluan mennä sinne. Sitä tuntia ei kannata tehdä samana päivänä kun on luovuttanut verta. Haastan muutkin Vappu-verenluovutukseen! Aloita vappu verenluovutuksella.

Hätäsuihku

Piirtelin taas vähän kädillä (cad:illä). Hätäsuihkua pukkaa. Pian on valmis :D. Se tulee meijän virtuaalilabraan.

Alkaa pikku hiljaa v***ttamaan nämä trendilakot. Leipää nyt voi itsekin tehdä, mutta lihaa on vähän vaikeampaa lähteä metsästämään ja teurastamaan. Täytyy varmaa aloittaa kesälaihdutus ja syödä vain kasvisruokaa. Kai sekin kohta loppuu?

PGP

Haaveilin jo ykkösellä, että josko joskus pääsisin ajamaan polkuautoa PGP:hen eli Polkuauto Grand Prix'ihin. Se on Turun Insinööriopiskelijoiden järjestämä jokakeväinen polkuautokilpailu, joka järjestetään Varvintorilla Taideakatemian vieressä. Aina ennen kirottiin niitä ökömölyjä keväisin, sillä meillä oli useasti siinä vieressä juuri esitykset menossa. Pari vuotta sitten kävin ekan kerran niitä katsomassa ja tänä vuonna pääsin vihdoin polkemaan itsekin Elban joukkueessa!

Polkeminen menee niin, että jokaisessa joukkueessa on neljä kuskia ja varikkohenkilökunta. Tänä vuonna osallistui 14 joukkuetta. Jokainen ajaja polkee kierroksen, jonka jälkeen pysähdytään varikolle juomaan noin puoli litraa vapaavalintaista juomaa pillillä. Sen jälkeen ajetaan vielä kierros ja vaihdetaan kuskia varikolla (viimeinen ajaa tietysti maaliin).

Voin sanoa, että juominen oli tämän kisan vaikeinta. Vaikka mukissa oli mehua, oli sen juominen pillillä nopeasti todella tuskallista. Olo oman ajon jälkeen oli hyvinkin sellainen, että olisi voinut oksentaa. Toisaalta taas, tein legentaarisen ohituksen nimenomaan sillä, että join nopeasti. Mua edellä oleva parkkeerasi viereiselle varikolla ennen mua ja mä lähtin uudelleen liikkeelle paaaljon ennen sitä :D. Jokunen ei ottanut kisaa niin vakavasti, vaan ryysti varikolla maltillisesti kaljaa.

Kilpailussa jaetaan palkintoja tietysti voittajajoukkueelle, mutta myös parhaimmalle kannustusjoukolle ja nopeimmalle polkijalle. Nopein polkija -kisa pidetään kesken erien. Jokainen joukkue siis valitsee omasta joukostaan yhden polkijan, joka saa sitten yksinään ajella sen radan läpi.

Tänä vuonna, joka oli PGP:n 10-vuotis juhlakisa, meidän joukkue, ELBA, vei KAIKKI voitot! Hyvä me! Kukaan ei ole koskaan ennen voittanut kaikkia kolmea palkintoa, ja tämä oli myös Elballe historiallinen voitto. Lisättäköön vielä, että voitimme myös kaikki kolme erää, missä ajoimme. Täydellistä!

Ja oli ihan sairaan hauskaa!

Vähän kuvia. Ne on poimittu Facebookista, eli eivät ole mun ottamia.

Varikkotohinaa. 

Satu varikolla juomassa.

Mun tyylinäyte ajotavasta. Kurveissä oli pakko nojata kohti kehää, koska g-voimat olivat niin mahtavat, että olisivat kaataneet auton ja kuskin ulkokurviin :). 

"Siis mitä? Oikeesti? Voitettiinko me? Hä?" Epäusko valtasi, mutta VOITETTIIN!

Palkintopöytä Elban toimistolla.

Balettia

Mulla on ollut tänään sellainen olo, että haluisin balettitunnille. Tässä vaiheessa osallistuminen balettitunnille ei ole enää niin itsestään selvyys. Turussa on ammattilaisten tanssitunteja - myäs balettia silloin tällöin - johon en enää kehtaa mennä. Harrastelijoiden tunnille en myöskään halua mennä, sillä en halua jankata niin paljoa tekniikkaa.

Rakkaus balettiin syntyi vasta Hollannin aikana. Sitä ennen olin hyvinkin kärkäsmielinen lajia kohtaan. Rakkauden baletin tanssillisuutta kohtaa sytytti ehdottamasti opettaja, joka opetti meitä, sillä hänen tyylinsä oli niin ihanan tanssillinen. Sai rikkoa omaa tönkköyttä ja oikeasti nauttia liikkeistä suurien liikelaajuuksien kera. Opettajan tunnit oli aina ihan mielettömän ihania, eikä haitannut yhtään, että niitä oli neljä kertaa viikossa kahdeksalta aamulla. Saavutin Hollannissa huippuni balettitaidoissani, enkä saanut enää koskaan käyttää niitä. Eikä kukaan ystävä nähnyt niitä.

Toinen laji, mikä vei Hollannissa sydämeni oli Cunninghamin nykytanssitekniikka. Ihanan puhtaita linjoja ja musikaalisuutta! Opettajani antoi minulle palautetta, että aivan kuin se laji olisi ollut jo valmiina mun kehossa. Olin kyllä samaa mieltä :). Siltä se tuntui.

Tanssinopettajaopiskeluajat tuntuvat hyvin kaukaisilta ja utopisilta, eivät enää ollenkaan todellisilta. Olenko oikeasti ollut niin kummallisessa maailmassa, mitä kukaan muu ei voi ymmärtää kuin he, jotka ovat sen itse kokeneet - ja kaikki omalla tavallaan. Täytyy myöntää, etten enää ikinä haluaisi palata vastaavaan maailmaan. Se ei vain enää toimi (jos on koskaan toiminutkaan).

Mutta silti tahtoisin balsatunnille.

Ei mennyt ihan niin kuin piti

Osallistuin ensimmäisen kerran elämässäni polttareihin viime viikonloppuna. Oli hauskaa, mutta perjantaiyönä jouduin kaverin kanssa todistamaan hieman epämiellyttävää tapahtumaa. Näimme ja kuulimme puolen korttelin päästä, kuinka mies löi toisen miehen katukivetykseen. Näimme kylläkin vain tappelun lopun. Paikalla oli ehtinyt jo aiemmin tyttö, joka soitti juuri hätäkeskukseen, kun saavuimme kohdalle. Eräs autokuski oli nähnyt pahoinpitelijän menevän läheiseen taloon ja kurkkivan ikkunasta lopputapahtumaa. Tyhmä. Taisi jäädä kiinni omasta kotoaan.

Kuva maassa makaavasta verisestä miehestä oli verkkokalvolla vielä nukkumaan mennessä. Enpä ole pienen elämäni aikana vielä vastaavaa joutunut näkemään.

Mun kesätyöaikeet meni puihin. Täysin. Vielä vuosi sitten suunnittelin, että tekisin viimeisen 4 viikon harjoittelun ulkomailla toukokuussa. Suunnitelma sortui rahapoliittisiin ongelmiin. Tammikuussa juttelin tehtaanjohtajan kanssa, että josko saisin toukokuuksi jonkun palkattoman harjoittelupaikan margariinitehtaalta toimihenkilöpuolelta. Asetin itse harjoittelulle tavoitteeksi, että tutustuisin prosessin ulkopuolisiin työtehtäviin, eli niihin, jotka ovat hyvin kytköksissä prosessiin, mutta jotka eivät tee sitä likaisinta hommaa: tuotekehitys, tuotantosuunnittelua, laadunvalvontaa yms. Yli kuukausi siten lähetin aiheesta sähköpostia, eikä vastausta kuulunut. Viime viikolla lähetin uuden sähköpostin ja kyselin mahdollisuuksiani uudelleen. Vastaus tuli samana päivänä: sori, etten ole vastannut ja nyt ei oo mahdollista edes palkattomaan harjoitteluun. OLISIKO TÄMÄN VOINUT VASTATA HETI KUUKAUSI SITTEN!? Mulla olisi ollut oikeasti aikaa etsiä itselleni tavoitteiden mukainen harjoittelupaikka, nyt ei enää. Lisäksi työt alkavat vasta kesäkuussa. Tosin luokkakaverille oli soitettu, että tulisiko hän töihin jo vapun jälkeen. Ja kuka siis kysyi niitä töitä toukokuuksi? Mä. Harmittaa tosi paljon. No, pääsen siskolle apuriksi testailemaan lasten taitoja ja näpyttelemään SPSS:ään (ehkä?) tuloksia. Sainhan siitä kurssista vitosen, joten taitoa siihen pitäisi olla - ainakin jollain tasolla.

Onneksi (tai toivottavasti, koska en ole ottanut asiaa vielä loppuun asti selvää) saan harjoittelupisteet kesäduunista, niin ei valmistuminen sitten myöhästy niitten muutamien hassujen pisteiden takia. Tosin opinnäytetyöstäkin kyselin, muttei se mies sitten mitään mulle siihen vastannut. Mä luulen, ettei se ole edes vaivautunut kyselemään keneltäkään yhtään mitään. Motivaation mennä töihin: 0.

En tiiä mikä huono karma on nyt päällä mun elämässä. Eilen kone sammuili itestään pariin otteeseen ja tajusin, ettei mun koneen tuuletin toimi ollenkaan. Pienen kiukuttelun jälkeen Lauri otti ohjat käsiin ja loppujen lopuksi saatiin sitten yhteistoimin puhdistettua tuuletin yli kahden vuoden pölyistä. Just sunnuntaina imuroin tuulettimen, mutta taisin saada aikaan vain sen, että tuulettimen kotelon reunoille kertyneet pölypallot liikkuivat möntiksi lapojen väliin. Joka tapauksessa, nyt kone pyörii kuin uusi eikä edes lämpene yhtä nopeasti kuin ennen. Suosittelen tuulettimen ajoittaista puhdistamista!

Seili

Tässä tän hetkinen lempparibiisi. Jenni Vartiainen: Seili

Kivasti se ei mahdu tähän tekstikehykseen, mut se ei ole nyt pääasia, vaan biisi.

Leivontaa

Löysin kaupasta Jell-o-merkkistä hyytelön valmistus -jauhetta. Siitä saa tehtyä sellaista kunnon jellyä. Sisko toi joskus muinoin Englannista niitä aivan sanoja, tosin pakkauksen sisältö oli muuttunut hyytelötiivisteestä jauheeksi. Maku oli edelleen hyvin esanssinen, mutta niin muistoja mieleen tuova. Ohjeessa oli ilmaistu nestemäärät 1/2 cup, mikä oli sitten suomennettuna ja muunnettuna ilmoitettu 2,36 dl. Miten insinööriopiskelija tämän mittaa? Näin:

Mittalasilla siis :).

Isäntä halusi tänään, että leivon suklaamuffineja. Niistä tuli kyllä melkoisen täydellisiä.

Ai niin, yksi juttu vielä. Ihan paras :D

Guantanamera

Koulussa jälleen

Siirsinpäs puhelimen kuvat taas koneelle. Tässä pientä makua koulusta ja kotoa.

Kaunista Turkua talvella

"Emme myy velaksi kuin 93 v. täyttäneille ja heillekin vain vanhempiensa läsnäollessa!" Turkulaisessa lähiöpubissa

Ohjelmoitiin Lego-robotti labrassa :) Tehtiin sillä vaiks mitä :)

Ja pastöroitiin mehua. Tossa alhaalla "laatikossa" on levylämmönvaihtaja ja toi metallin värinen sylinteri on pitoputki, jossa se lämpötila pysyy siinä pastörointilämpötilassa ennen kuin tuote taas viilennetään levylämmänvaihtajassa. Tällasia me opiskellaan :D

Jam, kouluruokaa! (kastike jäi syömättä...)

Jam, kotitekoista pinaattipizzaa! Syötiin kaikki ;)

Halistenkoski tänään. Melkoista kuohuntaa!

3D AutoCad

Koulussa olen puuhaillut 3D Cadin kanssa. Se on ihan mukavaa piirtelyä, mutta tuottaa joskus myös suurta päänvaivaa. Alla olevassa kuvassa on joku holkki (tuo on siis mun piirtämä). Siinä oli yksi pulma, minkä ratkomiseen meni 1,5 h. Lopulta pyysin opettajalta apua ja hän neuvoikin mulle uuden työkalun ohjelmasta. Senkin kanssa oli aluksi ongelmia, mutta kun älysin kääntää koordinaatiston eripäin, niin johan onnistui! Kuulostaako hauskalta :)?

Mutta on tuo cadillä piirtäminen ihan antoisaa puuhaa. Tykkään!

Jos olette joskus Turussa käyneet ja maistaneet Turun vettä, olette olleet todennäköisesti sitä mieltä, että se maistuu pahalta. Mä olen siihen 6,5 vuoden asumisen aikana jo tottunut (vaikka aluksi käytinkin Brita-suodatinta, laiskuudesta lopetin käytön). Nyt on kuitenkin tullut vastaan raja, etten kerta kaikkiaan pysty sitä juomaan. Taitaa johtua keväästä ja lumien sulamisesta, mutta se maistuu ihan HOMEELTA. Monet turkulaiset ovat sanoneet, että se on ihan tuttu juttu keväisin. Enpä ole aikaisemmin huomannut. Mutta joka kerta alkaa yököttämään kun sitä juo. Taannoin vanhempien yorkit antoivat oman mielipiteensä Turun vedestä, kun niille kelpasi vain pullovesi.

Sairastelua

Maaliskuun alussa tuli viikon flunssa, josta en oikestaan koskaan parantunut ihan täysin. Pääsiäisenä pamahti sitten angiina kahden vuoden tauon jälkeen. Se on kyllä sellainen tauti, että kun sen kerran saa, niin niitä oireita ei unohda, ja jos sen uudelleen saa, niin kyllä sen tietää, että se on angiina. Ihan tosi. Tää oli nyt neljäs kerta viiden vuoden sisällä. Olo parani antibioottien saannin jälkeen heti seuraavana päivänä. Hyvä niin, sillä liki 39 asteen kuume, nielemisvaikeudet ja alituinen kipu kurkussa sekä lihaksissa, päässä ja silmissä on kyllä tosi ikäviä. Toissa kerralla lähti äänikin, mutta se johtui ian omasta tyhmyydestä ja siitä, että olin silloin Hollannissa ja sisko ja äiti oli just käymässä ja piti liidellä ympäriinsä (Dam, Den Haag, Frankfurt yms).

Sairastelun aikana on teetä kulunut TODELLA paljon. Normaalistikin juodaan melkein joka ilta teet, mutta nyt sitä on mennyt päivän aikana monta kuppia. Mä olen tykännyt ostaa Nordqvistin Teetaivas-kokoelmaa, sillä siinä on monia hyviä makuja. Paketti tosin kului aina niin nopeasti, että kävin paremmin varustetussa päivittäistavarakaupassa ja ostin irtoteenä Karibian aurinkoa, Viisasten teetä ja Tiikerin päiväunta. Voin sanoa, että niiden rinnalla nuo yksittäispakatut pussiteet eivät maistu enää miltään! Ja se valloittava tuoksu, mikä niistä tulee.

Nyt kuitenkin kouluhommien pariin, sillä tänään on pidettävä vielä sairaslomapäivä, mutta kotitekemisiä on.