Villapuku

Pikkuiselle lämmikettä! Etsin pitkän aikaa kivannäköistä villapuvun ohjetta ja lopulta se löytyi Garnstudion sivuilta. Tajusivat juuri oikeaan aikaan laittaa lisää uusia ohjeita :D. Puvusta tuli ihana! Pienet töppösetkin tuli tehtyä jämälangasta. Vielä olisi lankaa vaikka toiseen myssyyn ja pikkupikku lapasiin. Aikaisemmin neuloin jo perinteisen mallin mukaan entisistä jämälangoista valkoisen villamyssyn. Sintti sai myös joululahjaksi ihanat (ja pienet) villasukat. Lämmikettä löytyy, mutta pitääkö erikseen olla vielä haalari/toppapussipuku (vai mikä lie). Näillä keleillä makuupussi ja muu kerrospukeutuminen taitaa riittää, mutta tulisipa jo kylmempää ja lumisempaa.

Tästä lähtien nämä kirjoitukset tulevat varmaan olemaan pääpainoisesti vauvaelämään liittyvää, kun ne työtkin loppuivat (eikä niistä nyt muutenkaan kauheasti irronnut tarinaa :) ). Äitiyslomakin alkaa virallisesti huomenna, vaikka Kela vielä pitkittää päätöstä äitiyspäivärahan maksamisesta. Joulun aikana oli tullut kirje, jossa vaadittiin lisäselvitystä puolen vuoden tuloista. Olin ilmoittanut tulot 31.12. asti, vaikka olisi pitänyt ilmoittaa 30.12. asti. Pientä hiusten halkomista, mutta voihan joku olla lauantaisin töissä tuntipalkalla.

Ostoksilla

Tänään tuli kotiin ensimmäiset" oikeat" vauvatarvikkeet. Käytiin ostamassa Brion hoitopöytälipasto, tosin se odottaa vielä paketissa kokoamista (ja tilan tekemistä).

Lipastosta saa hoitotasolisän pois, sitten kun sellaista ei enää tarvita. Kyseinen hoitopöytä tuntui omalta jo aikaisemmin syksyllä, kun tutkiskelin vaihtoehtoja. Ehkäpä juuri sen takia siihen sitten päädyttiin. Se näyttää hienolta myös livenä :). Ja hoitoalustakin tuli kotiin.

Myös rattaiden valinnassa päädyttiin lopulta melkein täysin alkuperäiseen valintaan. Vaihtoehtoja on ihan mielettömästi ja niistä oli vaikea valita, kun ei ole kokemusta vaunuilusta. Päädyttiin ostamaan ruotsalaiset Emmaljungan City crossit, jotka oli ihan alusta asti kummankin suosikit. Värin valinta ja kantokassin/kopan vaihtoehdot aiheuttivat suurta päänvaivaa. Näissä päädyttiin siihen, että ostettiin City crosseihin vielä City koppa khakin värisenä, mutta ratasistuin valittiin mustana. Eli voitiin valita kummatkin värivaihtoehdot, kun koppaa ja ratasistuinta ei voi käyttää yhtäaikaa :). Tuo musta näytti livenä niin hyvältä, että ei voitu vastustaa kiusausta valita myös sitä.

Ja mikäli kantokassia tarvitaan, meillä on jo varastossa Teutonian pieni kantokoppa, jota voi sitten käyttää. Se mahtuu myös noihin rattaisiin. Yksi syy siihen, miksi valittiin juuri City Cross -runko on se, että se mahtuu meidän pikkuiseen autoon. Muutenkin malli on matalampi ja hieman kapeampi kuin normaalit Emmaljungan yhdistelmävaunut. Ja nuo ovat myös tosi kevyet työntää.

Eli suurimmat ostokset on hankittu. Perintökehto odottaa vielä anoppilassa, joten pinnasängyn osto siirtyy myöhemmäksi. Syöttötuolia ei vielä hetkeen tarvita, mutta luultavasti meille päätyy Stokken Tripp Trapp. Sen etuna on, ettei sen käyttöikä lopu kun syöttötuolin tarve päättyy, vaan se menee myös juniorituolina ruokapöydässä tai myöhemmin vaikka koulupöydän äärellä tai porrasjakkarana. Nyt kun vielä asutaan suht pienissä neliöissä, en halua mitään lyhyen käyttöiän omaavia lisähuonekaluja tänne.

Rauhallista joulua!

Lumeton jouluaatto pitkästä aikaan. Olisi kyllä hienoa, jos maan peittäisi samanlainen lumikerros kuin viime talvena. Kunnon talvea ei täällä Varsinais-Suomessa ole tänä vuonna ollutkaan, lukuun ottamatta muutamaa pakkasaamua ja lumista päivää. Ehkä se lumi vielä tulee... Toivossa on hyvä elää.

Mulla oli torstaina viimeinen työpäivä. Sopimus oli kyllä vuoden loppuun, mutta tehdas on ensi viikolla kiinni ja moni pitää talvilomaa silloin, niin mäkin sain sitten sumplittua niin, että käytän ensi viikolla (ja eilen) viimeiset pekkaspäivät, muutamat maksamattomat, mutta ansaistut lomapäivät sekä kaupan päälle sain vielä yhden palkallisen vapaapäivän :). Eli pieni ansaittu joululoma ennen äitiysloman alkamista.

Oli jokseenkin haikeaa jättää taakseen työpaikka, jossa olen kasvanut insinööriksi. Nyt ei voinut enää poislähtiessä sanoa, että nähdään ensi kesänä. Neljää kesää ja yksi syksy on kulunut mitä erilaisimmissa tehtävissä ja olen kyllä saanut todella laajan kuvan yrityksen toiminnasta. Uskon, että tuolta pohjalta on sitten ihan hyvät mahdollisuudet hakea töitä muualtakin. Kovasti on mun työpanoksesta tykätty ja varmaan he ottaisivat mut töihinkin loman päätyttyä, mikäli heillä olisi mulle töitä tarjota. Pyysivät ainakin soittamaan, kun olen aikeissa palata työelämään :). Kiva saada positiivista palautetta. Ja työkaverit muistivat kivalla lahjalla.

Firmalta saatiin myös herkullinen joululahja :). Onneksi suklaat ovat sen verran makeita, että pienestä laatikosta on vasta ylimmäinen kerros syöty.

Mahan kanssa liikkuminen alkaa olla jo haastavampaa ja raskaampaa. Käytiin isännän kummipojan kanssa eilen Turun linnassa ja kierros oli melko raskas lukuisine portaineen. Nukuinkin pienet päikkärit retken jälkeen.Tosin väsymykseen vaikutti sekin, että kummipoika päätti sitten puoli kuudelta aamulla, ettei häntä enää nukuta... Oli muuten pitkä aamupäivä. Luulin, ettei aurinko nouse koko päivänä.

Pitihän mun kirjoitella vielä kaikesta muustakin, mutta taidanpa tästä nyt heittäytyä joulun viettoon. Ehkä välipäivinä jaksan kirjoitella lisää.

Rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille blogin lukijoille!

Sininen Michelin nainen

Sain vihdoin hankittua talvitakin ja juuri oikeaan aikaan! Mitään mammamitoitettuja takkeja ei enää ollut kohtuu hinnalla ja oikeassa koossa. Tuntuu niin turhalta maksaa takista maltaita, kun ei sitä kauhean kauaa edes tarvitse käyttää. Lopulta löysin sinistä Michelin ukkoa muistuttavan puolipitkän takin (tai oikeastaan mä muistutan, kun pistän sen päälle), jota mahdollisesti voin käyttää myös mahan pienennettyä. Toivottavasti se lämmittää myös vähän kovemmilla pakkasilla! Takki on hassu, kun se on normaalimitoituksella, ei liian iso (koko 3 ???), mutta antaa silti hyvin tilaa. Katsotaan, kuinka pitkälle riittää :D.

Maanantaina satoi vihdoin lunta ja eihän se kauaa kestänyt. Tosin tänään on satanut lisää räntää ja odottelen "innolla" huomisaamun työmatkaa, mikäli yöllä on pakkasta. Tänä aamunakin oli jo aika liukasta ja sain harjoitella liukkaalla ajoa tositilanteessa. Pitkät turvavälit on jees :D. Vähän oli sellainen olo ajaessa, kuin olisi kävellyt tasapohjaisilla kengillä liukkaalla kadulla. Muuten autoilu on alkanut sujua ihan hyvin, vaikka ruuhka-aikaan sijoittuvat ajot eivät oikein jaksa enää innostaa. Olenkin vähän yrittänyt muuttaa työaikoja niin, ettei tarvitsisi pahimmassa ruuhkassa ajella. Siis vain sen takia, että se on tylsää, hidasta ja takkuilevaa. Enää ei pelota vaihtaa kaistaa :D.

Järjestelyä

Tänään aloitettiin hieman tekemään tilaa tulokkaalle. Käännettiin makuuhuoneessa sänky toisin päin ja yritettiin miettiä, mitä kaikkea mahtuu. On meillä kyllä pieni asunto... Tuntuu, että vaihtoehdot, mitä oli valmiiksi mietitty, ei välttämättä sittenkään toimi. Makuuhuoneen järjestelyä rajoittaa hieman se, ettei ikkunan lähellä voi laittaa mitään vauvan sänkyä tai hoitotasoa, sillä ikkunasta vetää aikalailla. Suurin haaste taitaa kuitenkin olla jonkilaisen hoitotason sijoittaminen. Kannattaako se laittaa makuuhuoneeseen vai kylpyhuoneeseen, jossa vesipiste olisi lähellä? Millainen olisi hyvä? Minkä verran vauvan vaatteet ja tarvikkeet vievät tilaa ja mitä ylipäätänsä tarvitsee... ? Ratkaisuja pieneen tilaan tarvittaisiin! Vitsit, keinutuolikaan ei taida mahtua :(. Myydään kaikki vanha roina pois ja ostetaan uudet...

Vau.fin kirjasessa oli viime viikolla osuva kirjoitus: " Ehtiikö tässä tehdä kaiken sen, mikä oli tarkoitus, ennen kuin lapsi syntyy? Yhtäkkiä täytyy ruveta siivoamaan kaappeja ja laatikoita, kellaria ja ullakkoa." Mulla on ollut jo pitkään vahva ajatus siitä, että vaatehuone, varasto ja keittiön kaapit yms. pitäisi saada siivotuiksia ja ylimääräiset roinat pois nurkista ja varastoista ennen kuin tänne tulee ketään lisää. Loogista: varastoa pitää tyhjentää (koska siellä on todellakin kiertoon menevää tavaraa), jotta sinne mahtuisi säilytykseen tavaroita, mitä nyt on vaatehuoneessa ja mitkä eivät vielä ole kiertovalmiita. Pientä tavaraa tulee joka tapauksessa liaää, joten sille pitää tehdä tilaa. Pienimuotoinen suursiivous olisi taas hyvä tehdä sen takia, ettei piilosotku ärsytä liikaa sitten, kun on muutakin ajateltavaa ja tekemistä. Esimerkiksi uunin puhdistus olisi hyvä tehdä nyt, koska sen sotkuisuus ärsyttää jo nyt joka kerta kun sen laittaa päälle (ja koskaan sitä ei muista kuitenkaan putsata).

Käytiin lauantaina Lahden kaupunginteatterissa katsomassa Cabaret-musikaali. Loistava Bob Fossen elokuva vuodelta 1972 on tullut katsottua useasti ja aikaisemmin olin nähnyt musikaalin Lontoossa. Elokuvan ja musikaalin juonet poikkeavat hieman toisistaan. Lahden kaupunginteatterin versiossa seremoniamestarina oli Jorma Uotinen, joka kyllä jätti hieman kylmäksi. Uotisen naama sopii rooliin täydellisesti, mutta sen taiteellisuuden pehmeys ei kyllä toiminut ollenkaan. Räväkkyyttä kaipasin! Lisäksi olisin toivonut, että Uotiselle olisi suotu hieman enemmän tanssillisia kohtauksia, sillä tanssijahan hän on. Muutenkin musikaali oli toteutettu aika tasapaksusti, vaikka toisaalta se oli ihan hyvä. Ei kuitenkaan herättänyt suuria tunteita puoleen tai toiseen. Näyttelijät kyllä lauloivat ja tanssivat tosi hyvin ja jotenkin esityksessä oli aika hieno balanssi, mutta suuret tunteet puuttuivat kyllä. Yllätyin kyllä kovasti, kun näin jälkikäteen katsoin, että Uotinen oli tehnyt koreografian koko show'hun, sillä en olisi kyllä siitä liikekielestä arvannut, että se olisi hänen "käsialaansa".  Koreografian rivoudesta huolimatta oli ihan näyttävää "settiä". Eipä silti, teatterissa - varsinkin vanhassa rakkaassa työpaikassa - oli ihanaa käydä pitkästä aikaa. Täytyisi muistaa käydä useamminkin.