Plop plop

Mulla on anemia, sanoi terkka. Kahden kuukauden rautakuuri. Sisäisesti. Nostelu ei riitä.

Mä pääsen myös purkamaan murheitani jollekin tädille tai sedälle, jos haluan.

Nyt oon kolme päivää lepolomalla.
Huomenna pitää kyllä mennä pitämään se jazz-tunti.

Mun päänsärky ei ole vieläkään helpottanut enkä mä saa kunnolla nukutuksi. Joku on sanonut että tyyny on pehmeä. Ei se ole. Ihan niin kuin joku vasarois koko ajan päätä isolla kivivasaralla.

Maksoin tänään 12 eukkoa neljästä passikuvasta. Ryöväystä! Ja mulla on tosi pulleat posket niissä kuvissa...

silmä

Mulla on musta silmäkulma.
Tänään olin tekemässä jazz-tuntia keskiviikoksi ja sitten siinä sarjaa tehdessä löin itseäni polvella päähän. Silmäkulmaan nousi mustelma...

Mä sain taas puhuttelun. Se oli kyllä aiheesta ja asiallinen. Mä oon ottanut koulussa sellaisen politiikan, että puhun vain kun on asiaa. (Ei se aina toimi) No sit meijän baletinope halus puhua mun kanssa tunnin jälkeen siitä, miksi oon muuttunut. Me juteltiin melkein tunti. Sanoin sille, että mua ei nyt jaksa kiinnostaa koulu, eikä multa löydy tällä hetkellä yhtään motivaatiota. Mutta se opettaja oli yllättävän kannustava. En olisi siitä uskonut. En mä sille kuitenkaan kertonut, että tanssi öklöttää mua välillä. Mä en pidä siitä pilkun viilaamisesta. Kaikki tuntuu todella merkityksettömältä.

Keksi eilen, mikä musta vois isona tulla. Käsityön ope. Siinä on vain yksi miinus puoli. Opettaminen. Siinä sais luoda uutta, muttei tarvitse. Mä en tykkää tällä hetkellä taiteesta ollenkaan. Mä en jaksa taidetta. Tuntuu että taiteijat on turhamaisia ja teeskentelijöitä. En tiedä.

Vaihtoonlähtöjutut on mennyt vähän eteenpäin. Meijän jenkki otti yhteyttä sinne kouluun, mut ei sieltä oo vielä mitään tullu. Ensi viikolla pitäis palauttaa paperit meijän kv-koordinaattorille, kun se oli tällä viikolla lomalla. Mä todellakin toivon, että pääsen syksyksi pois koulusta.

.zirp.

Vihdoinkin alkaa voimat palautua. Olin toissa viikolla viikon kipeänä ja viime viikko koulussa oli aika raskas. Nyt ei telkasta tule mitään hyvää ohjelmaa. Täytyy kai kohta mennä nukkumaan.

Mikäli kaikki onnistuu, mä lähden ensi syksynä vaihtoon Tilburgiin Hollantiin. Sillä voisin kiertää kaikki koulussa olevat henkilökohtaiset asenneongelmat eikä mun tarvitsisi syksyllä olla nöyryyttämässä itseäni kärkitossuilla tanssien tanssicoctailissa. Ja saisin ehkä taas uutta motivaatiota tanssiin. Musta tuntuu, etten mä ole tän kolmosen aikana kehittynyt yhtään. Mä en koe saavani tunneilta mitään irti. Iso este siihen on mun asennevamma, mutta mä en nyt vaan osaa muuttaa sitä. Ehkä en haluakaan. Kun joku ärsyttää, niin sitten se ärsyttää.

Mä oon monta päivää yksin. Hassua. Osaanko mä enää olla yksin? No osaan mä. Kai.

remontti

Meijän talossa alkoi sitten perustuksien peruskorjausten purku. Niin ne sanoi. Kyllähän sieltä porausta kuuluu... Täytyy vaan kestää. Onneksi on toinen koti=)


Mä osti Damista sellaisen meksikolaisen onnenkilpikonnan. Tekstin mukaan se tuo omistajalleen pitkää ikää ja onnellisuutta. Niin niin. Ajattelin, että mun onni kääntyis, mutta en nyt sitten tiiä. Tuo koulu nyt taas harmittaa kun siellä ei ole oikein hyvä olla. No joo. Elämä on, sanovat.