Ohi on.

Juu, nyt on Wu Xia saatu päätökseen. Viisi esitystä oli rankka kokemus, sillä jalat olivat koko ajan turta. Yksi välipäivä olisi ollut poikaa. Tai tyttöä. Arvostelu löytyy Unikankareesta. Mutta olo on helpottunut.

Mä olen viime aikoina opetellut tekemään DVD-levyjä. Tai tarkemmin sanottuna niitä valikkoja ja miten se koko juttu menee. Mä oonkin ihmetellyt, miten ne valikot tehdään, mutta se onkin aika iisiä =) Mun taiteellisen ulosannin pitäis vaan kehittyä, kun ne mun tekemät valikot valikot näyttää (aika) amatöörimaisilta. Siinä kyllä saa ajan kulumaan helposti.

Kohta loppuu koulukin. Meillä on enää oikeastaan opinnäytetyön ohjeistusta. Kohta pitäisi semmoinenkin tehdä. Aattelin tehdä Bob Fossesta jonkinnäköisen jutun. Ja sitten taiteelliseksi työksi...en tiedä vielä. On idoita, muttei kuitenkaan mitään hajua.

Olen ollut yhteyksissä yhteen kansanopistoon Paimiossa, josko sinne pääsis opetusharjoitteluun ens vuonna. Kyllä mä sain myönteisen vastaanoton. Jee jee.

Ai niin. Täti sanoi, etten mä saa uskoa mun kohtaloa määräävää lausetta (joka on tuossa blogin otsikkona). Se sanoi, että se pitää vaihtaa. Mut eihän sit... Äh.

musta

Musta
Musta
Harmaan musta
Musta
Ei niin musta
Harmaa
Ei mitään väliä

Tuska
Tuska
Ahdas tuska
Tuska
En niin musta
Musta Tuska
Ei mitään väliä


---


Toisaalta jos kaikki olisi toisin
ei olisi mitään
jos kaikki on näin
on jotain
ei voikaan puhua kaikista
täytyy ajatella erikseen
sittenkin
vaikka erikseen onkin yhdessä

ja yhdessä on erikseen


---


oikeasti millään ei ole mitään väliä
on vain tämä hetki
sitten se hetki menee ja tulee uusi tilalle
koko ajan

ei me täällä kauaa olella
ei meillä ole mitään määränpäätä
paitsi jos itse haluaa tehdä elämästään mielenkiintoisen
ei se silti muuta sitä tosi asiaa ettei meillä ole täällä mitään tehtävää

oikeasti voisi vain olla
mutta on raha
ja ilman sitä ei enää voi elää
ennen pystyi, ei enää

miksi mä tällaisia ajattelen
ei ole töitä

mutta ei millään ole mitään väliä
oikeasti

Vanhoja kirjoitteluja

Kun kesä on kuuma
Olisinpa luonasi
Kun syksy mysrkyää
Olisinpa luonasi
Kun talvi pakastaa
Olisinpa luonasi
Kun kevät kukkii
Olisinpa luonasi
Kun olet poissa
Olisinpa luonasi

---

Kaukainen ajatus kulkee tuulen mukana
Se harhailee, mutta löytää vastaanottajansa
Se on puhdas ja aito
ja kertoo tarinoita ja tunteita
Sillä on tarkoitus muuttaa
pieni maailma toiseksi, paremmaksi

---

Sekunti on liian lyhyt
Vuosi liian pitkä
Hetki ehkä sopiva
Tämä hetki

---

Pitkään yksin.
Tottunut tuijottamaan telkkaria.
Tottunut nukkumaan Ihaan kanssa.
Pelännyt kohtaloaan.

Oppinut olemaan jakamatta asioitaan.
Oppinut salaamaan paljon.
Vihannut kylmiä pimeitä syysiltoja.
Vihannut sitä, ettei pysty jakamaan iloisia asioita tärkeän ihmisen kanssa.
Vihannut sitä, ettei kukaan tue ja auta vaikeina hetkinä.
Niitäkin on ollut paljon.
Aivan liikaa. Liian liikaa.

Pelko ikuisesta yksinäisyydestä.

---

Kirkas mieli. Levollinen olo. Mukavuus.
Hymy huulilla. Polte sydämessä.
Tunne, jonka luulin hukanneeni.

Huhuu

Mulla oli jo melkein ruikut housussa kun ajattelin, että mun pitää tehdä viimeiseen ryhmisiltamaan kokonaan uusi juliste. Kävi nimittäin niin, että laitoin talvella koulussa jaettaviin tiedostoihin ne julistematskut ja unohdin tietysti, että ne tyhjennetään välillä. Hups ja niin ne ryöstettiin multa pois. Onneksi meidän tuotannon opettajalla oli jotain matskua jäljellä ja sain niistä nyt väännettyä jonkinlaisen tortun... Täytyy sitä taas huomenna tsekkailla, miltä se julisteraakile silloin näyttää.

Mä tässä pohdiskelen, lähtisinkö huomenna/lauantaina Helsinkiin. Mikko on siellä töissä viikon ja toisaalta ei mulla ole mitään tekemistä täällä ja vois vähdä siellä joitain kavereitakin. Mummo antoi just vähän opiskelurahaa niin olis varaa reissata. Tai pitäis mun tehdä yhtä nykärituntia, mut pitäis eka vähän miettiä, millaisia juttuja mä haluan niille tyypeille teettää. Tanssia varmaan, ei ehkä niinkään tekniikkaa. Afroa kaiketi. Kunnon ryminää ja selkäjumppaa :)

Klara vappen eller hur.

Oli taas kerran vappu, tuo työläisten juhla. eli mun ei olisikaan pitäinyt sitä juhlistaa, koska en ole töissä. Enkä ole saanut vieläkään kesätöitä. Hain tänään makkara- ja einestiskille töihin... Mua pyydettiin syksyksi pitämään muutama lastentanssitunti viikossa Turun Naisvoimistelijoille. Kyllä mä olisin varmaan ottanut ne työt vastaan poistaakseni lastentanssituntikammoni tai vahvistaakseni sen, etten pysty niitä pentuja opettamaan, mutta sinne vaihtoonhan mä olen menossa. Paitsi että siinäkin kävi niin, että ne mun hakupaperit oli tullu takaisin kun ne oli vissiin lähetetty väärään osoitteeseen (se ei ollut mun syy). Aina epäonnea...

Epäonnesta puheenollen. Mun vappupallo, jonka sain Mikolta, karkasi taivaan tuuliin (toisaalta taas Mikko hävitti mun antaman ison tikkarin...). Mutta eilen kun oltiin Kupittaan puistossa lennättämässä leijaa, joka ei oikein lentänyt, niin nähtiin siellä puussa samanlainen pallo, mikä mulla oli. Se oli varmasti mun....:) Täytyykin sitten taas kysyä: MIKSI KAIKKI AINA VAAN?! (Ja kukaan ei oikeestaan koskaan)

Muutama vappu-kuva löytyy tuolta Kuavatukset puolelta.