Tuloksia

Hei, ekasta tentistä 5-! Aika kivasti :P

Minähän en jää tuleen makaamaan.

On se kumma ku sinne BB-taloon tuppaa koko ajan lisää väkeä. Alkaa mielenkiinto loppumaan ohjelmaa kohtaa.

Vähäks hienoa, että koulu alkoi jälleen. Hienoa sen takia, että olo on paljon virkeämpi ja iloisempi. En sanoisi, että muutenkaan ihan masentunut olisin ollut, mutta loman aikana oli mukamas taas liikaa aikaa ajatella turhia asioita ja se sitten vähän pisti mielen hetkeksi matalaksi. Mutta nyt on taas kivaa:) Tänään oli kemian tentti enkä mä oikein siihen sitten saanut luettua, puuh. En kyllä tiiä miten meni, mut ihan hyvin varmaan. Ei ollut kovin vaikea.

Tiiättekö: parasta on tällä hetkellä se, että antaa itselleen ja uusille asioille mahdollisuuden. Ei pidä pelätä mitään, vaan ennakkoluulottomasti ottaa vastaan kaikki mitä saa. Nyt tuntuu ihanalta myöskin se, että ympärilläni on ihmisiä, jotka saavat mut nauramaan eikä itkemään. Minähän en jää tuleen makaamaan :)

Kaikennäköstä taas

Jehnaa. Käytiin keilaamassa torstaina pitkästä aikaa. Oli tosi hauskaa ja muutama kaatokin taisi loppujen lopuksi tulla  Täytyy käydä useamminkin.

Sain parin viikon pidennyksen työsopimukseen teatterilla. Hassua ajatella, että en lopetakaan työntekoa muiden kanssa yhtä aikaa, vaan ihan kesken. Tulin kesken ja lähden kesken. Se on hieman surullista. Teatterilla on ollut tosi kivaa työskennellä, työporukka on ollut mahtava ja he ovat ottaneet mut tosi hyvin vastaan ja esityksetkin ovat menneet ihan hyvin.

Minä en tajua sitä, että kun ihminen aloittaa täysin uuden elämän, toisin sanoen kaikki tuttu ja turvallinen muuttuu ympärillä (lukuun ottamatta esim. sukulaisia), niin miksi sitä pitää sitten jäädä murehtimaan sitä vanhaa elämää? Miksi pitää aina aika ajoin avata niitä vanhoja haavoja ja laittaa vielä vähän suolaa niihin, et olisi taas mahdollisimman paha olla? Se on TYPERÄÄ. Miksi pitää kiusata itseään asioilla, joilla ei ole enää mitään väliä? Miksi sitä mielessään kaivelee niitä asioita, jotka ovat laittaneet pisteen yhdelle elämän vaiheelle? Jos on mielestään kaikki asiat jo käsitellyt ja hyväksynyt. Eikö voisi vain jatkaa eteenpäin ja katsoa mitä tuleva tuo ja olla siitä onnellinen? Tai olla siitä onnellinen, ettei ole enää ahdistunut 24/7 (no helpottunut mä ainakin olen).

Just kun puhuin menneen elämän sivuun pistämisestä, tämä aihe ei ehkä ole luonnollinen jatke tähän perään. Ilmiön nimi on Facebook ja SIELLÄ ON KAIKKI. Kaikkeen se ihminen hörähtääkin. Jos haluat pilata elämäsi ja kuluttaa päiväsi tietokoneen äärellä, reggaa itsesi sinne ja aika kuluu kuin siivillä!

Niijjoo, sain muuten vihdoinkin pesukoneen liiitännän. Jes. Nyt on suihkutilaa entistäkin vähemmän, koska kone piti laittaa hassusti, kun ei letkujen pituudet riittäneet (oishan ne voinu vaihtaa, ainakin osan niistä). Mut ainakin nyt saa pestä pyykkiä millon haluaa, eikä tarvii roudata vaatteita eessun taassun tai pestä koneella, jossa ei toimi linkous, kun pesee 40:llä... Bonusta oli kyllä se, että sain lakanat mankeloitua :P

Höpsöyttä

Mä olen tullut ihan höpsöksi taas jälleen kerran. Perjantaina olin ostamassa kattolamppua ja sitten pitkän harkinnan jälkeen päädyin sellaiseen "ihan kivaan". Sitten alkoikin uusin harkinta, kun mietin, voinko ostaa sen, koska siinä on halogeenilamput. Toinen vaihtoehto olisi ollut sellainen, mihin olisin saanut energiansäästölamput... Yks päivä Citymarketissa näin kun nainen oli ostamssa ison paketillisen hehkulamppuja ja mun teki mieli sanoa sille, että yks energiansäästölamppu korvaisi nuo kaikki. Huuh. En mä ite kuitenkaan kauheasti energiaa säästä. Eikös sitä kuitenkin sanota, että ajatus on tärkein :)

Tässä talosyhtiössä ei myöskään ole erikseen biojätteiden lajittelua. Tuntuu kummalliselta heittää ruokaa roskiin, kun sen ennen laittoi biojätepönttöön (ainakin melkein aina). Nyt se menee siis polttojätteeseen.

Nyt tuntuu, että pitäisi huolehtia omasta fyysisestä hyvinvoinnista enemmän. Kuntosalille en ole ehtinyt koko kuukautena enkä muutenkaan ole kauheasti liikkunut. Nyt kun asun lähempänä koulua ja keskustaa, ei tule edes pyöräiltyä niin paljon. Teaterilla tulee tietysti tanssittua, mutta ei se korvaa kokonaan sitä määrää, mitä ihmisen pitäisi liikkua viikossa. Eli täytyisi ottaa niskasta kiinni ja lähteä lenkille. Tai salille :) Kunhan nuo tentit saapi tuosta ohi niin sitten... niin niin ja seli seli.

WOW

5000 lähestyy. Tiedossa jälleen palkintoja:). Muista ilmottaa käyntisi, mikäli olet 5000..

Jeah

Sataaaaaa räntäääääää ^__________^ !!!!!

Syksy

Semmottis mä olen tässä parina aamuna havainnoinnut pyöräillessäni syksyisen Kupittaan puiston läpi kouluun, että tämä syksy on ensimmäinen syksy pitkään aikaan, kun mä nautin ja pidän syksystä. Sade on ollut ainakin toistaiseksi vähäistä, enkä mä ole samalla tavalla väsynyt kuin mitä ainakin neljänä edellisenä syksynä. Tanssikoulutuksen aikana mä olen joka syksy odottanut syyslomaa, kun on ollut niin väsy. Musta on ihana katsella nimenomaan aamuisin, kun lehdet putoavat puista. Syksyinen aamuilma on ihanan tuoksuista ja raikasta (pois lukien tietysti pakokaasut).

Pimeys on ihan ok, kerrankin. "Olohuoneeseen" pitäis ostaa joku lamppu, joka valaisisi paremmin/laajemmin. Täysin mielekästä en ole vielä löytänyt.

Muutenkin tuntuu, että olo on aika vapautunut. Ei ahdista juurikaan mikään. Pää tuntuu paljon kevyemmältä kuin aikaisemmin, silloin kun siellä oli kaikki ihan levällään. Ehkä mä olenkin vain elänyt väärässä ympäristössä. Toisaalta ilman Turussa jo elettyjä vuosia, en olisi löytänyt niitä asioita, mitkä mulle itselleni on elämässä tärkeitä. Ne varmasti muuttuvat vielä ajankuluessa, mutta periaatteessa mä tiedän, mitä mä haluan juuri nyt. Just tajusin, että enpä ole voinut noin sanoa viimeiseen neljään vuoteen... puuh. Alkaakohan mun vintti oikeesti pikku hiljaa järjestyä? Tänään oli myös ekaa kertaa pitkästä aikaa sellainen olo, että mä voin olla iloinen ja onnellinen mun elämässä. Ja varmaan juuri sen takia, että tiedän, mitä haluan ja mistä pidän. Murheiden kautta selvyyteen :). Eipä onni taida olla ihmissuhteesta kiinni, niinkuin olen ehkä joskus ajatellut. Enemmänkin siitä, että hyväksyy itsensä ja sen, miten asiat on (jos ei ole hyvin, niin sitten kannattaa pyrkiä muuttamaan niitä parempaa suuntaa, eikä vain valittaa). Ja vielä se, että saa tehdä sellaisia asioita, joista oikeasti pitää. Mä kyseenalaistin mun tanssinopiskelun koko neljä vuotta: mietin, olenko oikeassa paikassa vai en. Ehkä olin, ehkä en. On kivaa osata tanssia hyvin ja tehdä sitä työnä tälläkin hetkellä, mutta se opettaminen ei tainnut oikein olla mun juttu. Eikä se kilpailuhenkisyys luokassa. Nyt koen olevani paremmassa opiskeluympäristössä. Ainakin se on terveempi.

Maanantai

No kyllähän se itku sitten tuli, kun kävin hakemassa vanhasta kodista vielä pieniä tavaroita, jotka oli sinne jääny. Oli kyllä outo fiilis viikonloppuna, mutta kai se täytyy välillä ollakin. Nyt on jo parempi fiilis.

Eilen sain laitettua kaikki huonekalut paikalleen ja nyt mahtuu jo kävelemään. Tästä tuli kiva asunto, vaikka onkin vielä epäsiisti. Eilen saatiin Eetun kanssa vaihettua jääkaapin kätisyys, josta olen ylpeä :) Täällä on nukuttanut tosi hyvin - en oo kertakaan ottanut unilääkeitä. Luulen että osa syy nukkumiseen on se, että tietyt asiat ei enää kummittele päässä niin sekaisina levällään vaan ovat jäsentyneet paikalleen. Toinen syy on myös se, että täällä on niin viileää... On kiva käpertyä illalla peittoon, mutta päivällä on inhottavan kylmää. Kun tuutte kylään, ottakaa villasukat mukaan!!! (muutamat varasukat on:) )
Ton keittokomeron on selvästi suunnitellut mies: kaapit on liian korkealla (yllän vain kahdelle alimmalle hyllylle!), jääkaapin ovi oli väärin päin (kukaan ei ollu tajunnu kääntää sitä ovea), tiskialtaita on kaksi, joista toinen on tosi pieni -> ei pysty tiskaamaan ilman extra-allasta... samoin kuivauskaappi on ehkä 40 senttiä leveä kaappi. Mutta toisaalta keittiö on uusittu ja siisti ja siinä pystyy tekemään pienestä tilasta huolimatta kolme kerrallaan pizzaa... :P no, oli kyllä vähän ahdasta.

Mutta, kuten sanoin, asunto on kiva ja viihtyisä (siivouksen jälkeen varmasti entistä viihtyisämpi). Säilytystilaa on ehkä liian vähän, mutta mulla on myös liikaa tavaraa. Vaikka paljon on menossa kirpparille, paljon on vielä semmoista tavaraa, mikä on turhaa -> pieniä muistoja elämän varrelta, mutta tällä hetkellä siis turhaa, tilaa vievää roinaa, jota ei osaa heittää pois.

Perjantaina on eka tentti ja ens viikolla monia lisää. On tosi vaikeeta saada ittensä lukemaan. Kyllä se siitä, kunhan saan siivottua asunnon, niin ei häiritse tämä sotku. Eli nyt vaan siivoamaan ja lukemaan.

Nyt on

tosi yksinäinen olo. Ehkä vähän itkettäisikin, jos pystyisi. Puuh. Mä en jaksa enää tätä tavaroiden laittamista paikoilleen kun ei niille ole paikkoja! Ja kipeekin olen.

Bio vs. Elintarvike

Mähän aloitin opiskelut bio- ja elintarviketekniikan alalla, vaikka luulin opiskelevani pelkkää biotekniikkaa. Näin alussa ekana vuonna meillä on siis yhteiset opinnot ja tokana vuonna valitaan, kumpaan halutaan suuntautua. Nyt on alkanut tuntua hieman siltä, että ehkä se elintarviketekniikka kiinnostaisi hieman enemmän. Kummaa. Onneksi tässä on vielä koko vuosi aikaa miettiä ja pohtia, kumpi ala olisi kiinnostavampaa. Elintarvikkeet ovat niin joka päiväisiä, että olisi kiva olla niiden kanssa tekemisissä enemmänkin. Kaikki on koko ajan konkreettisesti esillä. Onneksi on aikaa miettiä suuntautumisvaihtoehtoa :). Oon vaan vitsillu siitä, että sitten kun tietää elintarvikkeista enemmän, mitä sitä enää uskaltaa suuhunsa pistää:).

Minulla on:

- uusi koti
- sotkuista uudessa kodissa
- oma internetti (sain sen 2 viikkoa etuajassa!!!)
- kiva alkovi, jonka täyttää lähes kokonaan iso sänky
- kiinnostavia juttuja koulussa
- mukavaa teatterissa
- liikaa tehtäviä tekemättä
- liikaa asioita muistettavana
- rainlendar niin muistan asiat ja tehtävät
- ihan hyvä olla