Reisi

Jeee!!
Mä en ole ihan varma, johtuuko tämä siitä kahdesta kerrasta, mitä olen ultraääntä saanut, mutta nyt ei ole kahteen päivään takareittä jomottanut tai särkenyt. Tietysti edelleen tuntuu pahalta, jos liikaa venyttää, mutta arkitoimissa, eikä kyllä koulussakaan se ole ollut enää niin paljon pahana. Nyt ei saa vaan innostua liikaa.

Mä tajusin eilen, että balettitunnilla on ihan kivaa taas. Ehkäpä se, että opettajan käytöksen ja tavat tuntee jo aika hyvin, tekee omasta suhtautumisesta helpompaa. Musta kyllä tuntuu, että se opettaja on muutenkin vähän vähentänyt "takakireyttään" (jos niin voi sanoa).

Ryhmis on jossain Vaiheessa. Jotenkin olen nyt isossa solmussa sen kanssa. Tuntuu, ettei aika riitä miettiä, mitä siinä käy. Toiseen biisivalintaani en ole tyytyväinen, joten sekin pitäisi vaihtaa. Siihen pitäisi tehdä matskuakin. Kohta alkaa taas treenit ja pitäisi mennä vielä tekemään jotain uutta liikemateriaalia.

Tavallista.

Ei oleee..

..enää paljoa viisautta jäljellä. Tänään siis lähti taas yksi. Seuraava ja samalla viimeinen onkin sitten pahempi operaatio, kun se hammas on kasvanut vinoon, eikä ole vielä kunnolla puhjennut. Se on jännää se, että oikeastaan mua ei pelota se, että hammas otetaan pois, mutta silti AINA kroppa jännittyy ihan täysin, kun suuhun työnnetään niitä instrumentteja. Tai se alkaa jo silloin, kun se puudutuspiikki tungetaan sinne.
Tänään, kun puudutus alkoi loppua, mulle tuli oksettava olo. Muulloin ei ole tullut. Onneksi se meni jo pois.

ÄÄÄÄÄÄÄh. Mä näen joka paikassa vaan karkkia ja tekee ihan sikana mieli suklaata... On itsekuri aika koetuksella...

Eilen kävin siellä fysioterapeutilla. Se antoi mun reidelle ultraääntä ja nyt käyn parin viikon aikana vielä neljä kertaa siellä. Ainakin. Toivottavasti se nopeuttaa paranemista!!! Reisi oli kyllä aika koetuksella sunnuntaina.

Nyt täytyisi taas tehdä koulutehtäviä.

Hyvä me!!!

JEEEEEE!!!

Tosiaan voitettiin Hämeenlinnassa!! ELi osallistuttiin yli 20-vuotiaiden sarjaan ja taso oli mun mielestä kova. Ennen kisaa oli hyvä fiilis meidän biisin suhteen. Sitten kun sinne meni ja näki ne muut, ainakin mulle tuli hieman huono fiilis sen suhteen, että pärjättäisiin. Kuitenkin tuomaristo tykkäsi meistä=) Pahinta tässä on ehkä se, että ennen kisoja sanoin, että jos voitetaan, niin olen kaksi viikkoa syömättä karkkia...

Pyhä Piru lähti pois. Mä sain ennen sitä haukut mun käytöksestä yms. yms. Mua syytettiin taas epäreiluista asioista: etten muka ole kunnioittanut opettajaa ollenkaan, enkä kiinnostunut hänen tekniikastaan ja mulla tulee tulevaisuudessa olemaan suuria ongelmia pläää pläää. Pahinta on tosiaan ne syytteet, etten ole koko vierailun aikana ollut kiinnostunut koko jutusta (se muka näkyy kehon kielestä. sitten osaan kehollisesti näköjään tietämättäni valehdella...) ja muutkin syytökset koskien ryhmähengen pilaamista. Siitäkin pahoitin mieleni, että meidän opettaja lupasi tukea mua mun ratkaisuissa, mutta olikin sitten yhtäkkiä kääntänyt kelkkansa ja oli Pirun puolella. Ihan niin kuin mua ei haluttais pitää tuolla koulussa...Mä en muista, koska olisin tuntenut itseni niin nöyryytetyksi kuin silloin. Tai koska olisin itkenyt niin paljon kuin sinä päivänä.

Mutta en mä sen jaksa enää antaa masentaa. Kurjaahan se on, kun joku, joka ei tunne mua, määrittelee mut mulle itselleni aivan väärällä tavalla. Yritän siis sanoa, että se sanoi mulle, mitä mä olen. Suomennettuna se puhu täyttä paskaa. Huippua oli myös se, että mä jouduin pyytämään siltä anteeksi sitä, etten ollut mennyt puhumaan sille, että en pysty tulemaan tunnille, mut hänen ei tarvinnut pyytää anteeksi multa sitä, että oli loukannut mua. Just.

No se on ohi nyt, onneksi.

PIZZAAAAAA!

EDIT// Ai niin: HOTELLIAAMIAINEN!! Että oli hyväääää...sillä jaksoi aika pitkään =)

Kuulumisia

Ostin uuden vanhan menopelin.
Pääsen hoitoon maanantaina.
Huomenna pääsee eroon tyrannista.
Lauantaina Hämeenlinnaan.
Sunnuntaina kisataan hotelliaamiaisen jälkeen.
Tiistaina vähennetään taas viisautta.
Kohta pääsee varmaan nukkumaan.

ameriikan viaraita

Kun kesällä sain tietää, että meille tulee tänä syksynä vieraaksi Billy Siegenfeld, olin innoissani. Jes, kerrankin vieraileva jazzopettaja, jenkeistä, mies ja vielä kolme viikkoa.

Siellä ne luokkakaverit tälläkin hetkellä ottavat häneltä oppeja vastaan. Mä en pysty enää. Mä sain viime viikolla tarpeekseni. Sen miehen opetustyyli on loukkaava, se luulee, ettei meitä kiinnosta, se saa ihmiset itkemään ja tuntemaan itsensä mitättömiksi. Hän ei hyväksy erilaisia oppimistyylejä: mitään et saa miettiä tai tunustella kehossa, vaan kaikki pitää oppia heti, mutta mitään ei kuitenkaan opi ilman viiden vuoden treenausta, mutta silti hän vaatii huippusuoritusta heti. Musta tuntu, että hän odotti, että joku poistuu tunnilta ennen pitkää... Se olin näköjään minä. Mulla on muutenkin menossa joku ihme herkkäkausi. Mä en halua vapaaehtoisesti olla sellaisella tunnilla, mitä hän tarjoaa, vaikkakin hänen tekniikkansa on mielenkintoinen ja haluaisin oppia sitä lisää. En kuitenkaan voi oppia hänen tunnillaan enää mitään, koska asenteeni ei ole oikea - ei hänen mielestään, eikä omastanikaan enää. Siellä tunnilla ei saa olla oma itsensä. Se on ihan h***etin vaikeata. Ja täytyy valehdella, että on muka oppinut jotain. Kun sanoo, ettei osaa/ymmärrä/huomaa eroa, niin huudot tulee. Ehkä hieman kärjistettynä, mutta niin se menee siellä. Sinne en enää halua.

Koulukaan ei justiinsa jaksa oikein kiinnostaa. En tiedä miksi. Reiden takia (huomenna menen lääkäriin...) pitää välillä istua sivussa, kun sattuu niin paljon. En mä nyt oikein tiedä. Ehkä on menossa taas joku depressiokausi tai jotain. Mä kyllä syytän tuota ulkoilmaa: siellä on NIIIIN kuollutta, että tunnen itsenikin kuolleeksi, enkä oikein saa aikaiseksi mitään. Syksy on tyhmä vuoden aika. Tulispa jo lunta.

Mä menen nyt nukkumaan, kun pitää tulla illalla vielä vetämään harjoituksen ja mua väsyttää. Tää fiilis tuo taas ne uniongelmat...paf. Kun liikaa ajattelee asioita, ei pysty nukkumaan.