Kevyt kevät?

Kai se on näin myönnettävä. Työttömyys ja siitä aiheutunut stressi taloudesta on tuonut lisää kiloja. Ei ole tehnyt mieli syödä kasviksia, päin vastoin, kaikkea epäterveellistä vain. Kai sitä voi lohturuoaksikin sanoa. Ja karkkiakin on mennyt ihan liikaa.

Mutta ei mene enää. Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja muuttaa ruokavaliota ja lisätä liikuntaa. Kuntokin on päässyt pahemman kerran rapistumaan. Nythän on vielä aikaa itselleni ja näille asioille! Tavoitteena HYVÄ OLO!

En aio seurata orjallisesti mitään dieettiä. Päämäärinäni on vain vähentää sokerin ja vehnän käyttöä sekä lisätä huomattavasti kasvisten käyttöä. Herkutellakin saa, mutta kohtuullisesti. Pyrin syömään myös samassa tahdissa kuin Väinö: viisi kertaa päivässä. Silloin on helppo pitää annosten koot kohtuullisina ja nälkä kurissa.

Ehkä tämä julkinen myöntäminen vie tätä projektia onnistuneesti eteen päin.

Kevyttä kevättä!

Laivalla

Irti arjesta! Arkea kun ei aina vain jaksaisi.

Tehtiin siis picnic-risteily. Turusta lähdettiin Viking Amorellalla ja Ahvenanmaalla vaihdettiin Viking Graceen. Grace tietysti kiinnosti, kun on niin uusi laiva. Olihan se hieno ja sisustus 2000-lukumainen, mutta ei mitenkään niin hehkeä, mitä olin siitä kuullut. Ravintoloita oli kyllä tosi paljon ja lapsille kolme leikkipaikkaa: teineille oma "peliluola", pienille lapsille oma peuhumesta pallomereineen ja lisäksi vielä yksi, jossa oli sekä pienille lapsille puuhastelua että isommille konsolipelejä. Kivaa oli se, että noista leikkipaikoista (lukuunottamatta teinien peliluolaa) oli suora ikkunayhteys viereiseen ravintolaan. Gracen pallomeri oli ihan hienon näköinen, muttei kovinkaan turvallinen pienimmille kiipeileville lapsille. Amorellan perinteinen pallomeri oli taas turvallisemman oloinen, eikä vanhempienkaan tarvinnut katsoa niin paljon lapsen perään (eli seistä koko ajan ihan vieressä).

Amorellalla. Väinö kiipeili
noita verkkoja pitkin...

Amorellalla.

Gracen pallomeri.

Grace.

Grace.

Grace.

Ja pitihän sitä pelata piiiitkästä aikaa.
Lapsena olin tuossa tosi hyvä.

Risteilyä lapsen kanssa

Näin lapsiperheellisenä oli risteilynäkökulma ensimmäistä kertaa erilainen. Pääpiste oli leikkimisellä ja lapsille järjestetyllä ohjelmalla. Ville Viikinki, "Kissa", oli Väinöstä tosi mielenkiintoinen ja hän halusi nähdä sen koko ajan. Ensimmäisellä kerralla Villen kanssa leikittiin Sutsisatsia ja Pää-olkapää-peppu-polvet-leikkiä ja niitä Väinö olisi sen kanssa halunnut enemmänkin leikkiä. Halaamaan ei ensin uskaltanut mennä ollenkaan. Tulomatkalla jonotettiin sitten halijonossa ja kun tultiin ihan lähelle, piti kuitenkin päästä äidin syliin. Ilme oli kauhistunut, kun Ville Viikinki halasi. Ehkä Ville oli liian iso.

Väinö onneksi malttoi nukkua päiväunetkin laivan vaihdoin jälkeen. Kun odoteltiin Ahvenanmaan terminaalissa Graceen pääsyä, nähtiin kuinka laivaan lastattiin autoja. Se jos mikä oli Väinön mieleen! Sen jälkeen se uni sitten tulikin.

Sutsisatsi satsaa.

Ihka ensimmäinen "kasvo"maalaus käteen.

Juuri heränneenä.

Ruokailu

Varattiin matka niin, että ruokailu buffeessa kuului hintaan. Viimeistään nyt olen vakuuttunut siitä, etten ole buffetti-ihminen. Laivalla oli Samba-teema ja buffettikin brasilialaistyylinen. En pidä kylmistä alkuruuista. Erikoiset lihapullat yms. eivät myöskään oikein kiinnostanut. Kyllä sieltä aina jotain syötävää kuitenkin löytyy, mutta jälkiruokapöytä on sitten se, missä minä käyn santsaamassa. Tällä kertaa lämpimän ruoan erikoisuutena oli pöytiin miekassa tarjottava härän liha. Se oli herkullista!

Ihmetyttää myös se, että miksi lasten pöydässä pitää olla pääosin epäterveellisinä pidettyjä ruokia. Tuleeko meidänkin lapsesta se, joka aina ravintolassa haluaa nakkeja ja pitsaa ja lihapullia? Kasviksina tarjottiin kurkkua, tomaattia ja vesimeloonia. Miksei lasten pöydässä voi olla esimerkiksi kalaa? Ja monipuolisemmin kasviksia. Tiedän, lapset syö mielellään juuri noita. Ja saahan ne ottaa sieltä aikuisten pöydästäkin. Väinölle kasattiin kuitenkin lounas lastenpöydästä (lähinnä siksi, että hän oli todella nälkäinen ja aikuisten tarjoiluihin oli jonot) ja halusi hän sitten maistaa meidänkin lautasilta ruokaa. Hän halusi minulta muun muassa salaattia :).

Mitäköhän sitten?

Väinö oli koko reissun ajan todella reipas poika. Ihanaa, kun ei ollut kiukuttelua juuri ollenkaan! Hän on kerran aikasemmin ollut 8-kuisena laivalla, joten tuskin muistaa siitä mitään. Laivailu on selvästi hänen mieleensä!

EggBowl

Maanantaina kisataan seuran järjestämässä EggBowl-kisassa koko päivä. Katsotaan mihin rahkeet riittää naisten sarjassa. Kisakartta näytti aikamoiselta! Meitä naisosallistujia on neljä. Avoimessa, juniori- ja masters-sarjoissa on yhteensä 89 pelaajaa, joten viskettä riittää.

Meillä on aktiivisten naispelaajien kesken ollut tapana kisailla kerran kuukaudessa. Huhtikuun kisat heitettiin viime viikon tiistaina ja "pienten" pistelaskuongelmien jälkeen olin jaetulla ensimmäisellä sijalla. Toisaalta olin yksinään voittaja, sillä toisella saman verran heittäneellä oli virhe pistekortissa ja siitä saa kaksi pistettä rangaistusta. MUTTA koska nämä eivät ole mitkään viralliset kisat, niin eipä tuo haittaa. Ei me sille mitään rankkupisteitä haluttu antaa :). Olin kuitenkin omaan suoritukseeni tyytyväinen ja se riittää minulle! Vaikka olihan se hienoa, että heitin ensimmäistä kertaa paremmin kuin yksi kisakaveri, jonka kanssa ollaan monesti oltu todella tasaisia.

Peukut pystyyn, että pärjätään molemmat isännän kanssa!
Hyvää pääsiäispaussia kaikille (kahdelle viralliselle) lukijoilleni!

Iso voitto päiväkodissa

Onpas ollut taas ihanat ulkoilukelit! Väinöllä oli aikaisemmin jokin ihme kausi, kun ulkoilu ei kiinnostanut sitten pätkääkään. Aina piti vain päästä syliin. Nyt se on onneksi historiaa. Tällä viikolla nähtiin aivan mielettömän hieno halo. En ole koskaan nähnyt noin isoa ja yhtenäistä!

Päiväkodissa

Jotain Väinö on tainnut oppia päiväkodista. Esimerkiksi lumen syönnin. Eilen päästiin vihdoin siihen tilanteeseen, ettei Väinö itkenyt, kun jätin hänet päiväkotiin. Olin todella ylpeä ja tietysti myös ihmeissäni. Edelleen tuntuu pahalta viedä hänet sinne ja olla itse työttömänä, mutta eipä tätä tilannetta olisi saavutettu vielä pitkään aikaan jos Väinö olisi kotona kanssani. Onneksi ei ole sielä koko viikkoa. Väinö on myös syönyt melko huonosti päiväkodissa lounasta, mutta ilmeisesti tällä viikolla ruoka on maistunut joka päivä erityisen hyvin. Aikaisemmin ollaan saatu antaa hänelle ruokaa heti kotiin päästyä.

Onneksi kotona maistuu ruoka! Ja joskus vähän herkkukin. Juustonaksun maistelija keksi, että naksu on puhelin :) "Aloooo!"

Ja olenhan kertonut hörähtämistäni maustamattomaan jogurttiin? Se on niiiin hyvää hunajan kanssa. Olen saanut sen Väinöllekin myytyä. Enää ei tarvitse ostaa niitä supersokerisia maustettuja jogurtteja. Tai ehkä tääkin on vain kausi ja kohta niitä taas ostetaan.

Tänään oltiin Väinön kanssa mummilassa ja hän tuli yhtäkkiä olohuoneeseen:

"Kurkku söi", hän kertoi, enkä ensin ymmärtänyt kurkku-sanaa. Hän vei minut mukanaan keittiöön, kiipesi keittiöjakkaralle ja naposteli työtasolta löytämäänsä kurkkua. "Kurkku söi." Sinne meni PUOLIKAS kurkku (eikä ruokailusta tainnut olla tuntiakaan).

Nyt myrskyää lunta. Sen jälkeen pitäisi taas tulla kevätsää. Lumen haaskausta, sanon minä.

Hassun hauskaa arkea

Voi Väinö! Hän rakastaa hyppimistä. Meidän käsille.

Videon lähtötilannehan on tämä, vaikka toiselta näyttää.

Taikatalvi

Turun talvi on ollut aika ankea. Tammikuussa oli pari viikkoa kylmää ja luntakin, mutta muuten lunta ei oikeastaan ole ollut (vaikka ensilumi satoikin itsenäisyyspäivänä) ja lämpötila on ollut nollan molemmin puolin. Talvihaalari on silti ollut tosi hyvä keliin kuin keliin. On kestänyt kuraa ja kylmää. 1.3. meidän pihalla ei ollut enää yhtään soraakaan, joten korkkasimme Väiskin kanssa mopokauden.

Pieni muusikon alku

Te tiedätte, että Väinö on aina ollut pianon perään. Tässä mennään nyt. Olenko ylpeä? Arvatkaa!
Videolla näkyy myös Väinön toinen ominaisuus: järjestelmällisyys. Autot laitetaan riviin tai jonoon, mattojen kulmat suoristetaan, keittiön auki jääneet laatikot laitetaan ohimennen kiinni, astianpesukoneen luukku laitetaan kiinni... Pitää varmaan antaa useammin rätti käteen tai muuta järjestelysiivoustehtävää. Tykkää myös imuroida :).

Muskariin? Pianotunneille?

Muuta arkea

Siskoni kävi viihdyttämässä meillä.
"Iikka, Iiiikkkkaaa!"
Kävimme ostoksilla ja päivällisellä ruotsalaisessa tavaratalossa. Uudet verhot (vihdoin!) löytyi olkkariin ja kukkakin taisi meille tulla. Ja mehukannu. Ja muutama kehys. Pöytäliina. Samalla reissulla löytyi myös Kodin 1:stä uusi eteisen matto. Vanha oli muuten hyvä, mutta kun pienen vaunuissa on koiran kakkaa -skenaarion jälkeen pesin sen, sen reunat nousivat ylös ja matto oli teipattava lattiaan kiinni. Not nice. Oltiin kyllä päätetty, että ostetaan uusi matto vasta uuteen kotiin, mutta otti niin paljon päähän, että uusi oli saatava.

Kun sisko lähti kotiin, juteltiin vielä pitkään:
"Iikka. Kotiin. Helsi. Una."

Pullat maistui! Ja varsinkin ne ranet.

"Äitii. Isii. Tätä. Maistaa."
Olihan se sitten kokeiltava. Nyt Väinö ainakin tietää mitä on tulinen, kun se meidän keittiössä tulee aika usein vastaan. Kolme kertaa halusi maistaa ja kivasti joi joka kerta maitoa päälle. Rohkea miehen alku!

Oli ilta, kun Väinö halusi koiran viereensä. Se tuli sitten yöllä myös minun viereeni...

P.S. Uusi yöpuku hankittu pieneksi käyneen tilalle.

Eräänä päivänä ei sitten nukuttanutkaan... Voi jestas! Meinasin jo, että tuleeko ensimmäinen päivä ilman päiväunia, mutta onneksi isäntä pelasti tulemalla kotiin ja sai kuin saikin pikkuisännän rauhoitettua unten maille. Taikasyli, taikatuoli.

Äiti, ei nukuta! Kato vaikka mun silmiä.

Väinö lähtee välillä omalla mopolla kauppaan. Yleensä mukana on joku "laukku" ja hän lähtee ostamaan maitoa. Tällä reissulla pääsi ihan ovelle asti - ei onneksi saa sitä itse auki.

Potkaa

Olenkin unohtanut mainita ruokakokeilusta, jota muutama viikko sitten kokeilimme. Possun potkaa. Oli muuten edullista. Kävimme ihan kauppahallista hakemassa ja potka paistui uunissa noin kahdeksan tuntia. Oi että oli hyvää! Parempaa olisi kyllä ollut ilman sitä vatsatautia...

Kunnon haudutus valurautapadassa.

Kuinka mureaa lihaa!

Joko kaikki meni?

Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa kasvislasagnea ja ilmeisesti saan syödä sen ihan ite. Pienempi isäntä ei edes maistanut, isompi ei pitänyt.

Käy Muumilaaksoon

En ole voinut vastustaa. Ensin tuli Muumipeikko ja Pikku Myy, sitten Muumipappa ja Muumimamma. Ja minähän olin muka saanut ihan tarpeekseni muumeista kesällä 2007.

Väinökin tykkää :).

Pienin sairastaa

Mistähän sitä taas aloittaisi. Ehkä se ikävin ensin.

Enterorokko

Eilen iltapäivällä päiväkotipäivän ja kaupassakäynnin jälkeen tuntui, että Väinön pää oli TAAS kuuma. Ja olihan se. Iltaan mennessä kuume oli noussut jo lähes 39 asteeseen. Lääkettä pojalle ja nukkumaan. Yö oli aikamoista. Jossain vaiheessa otin Väinön viereen ja neljän maissa hän kitisi nälkää ja ei rauhoittunut muuta kuin lopulta supolla. Siinä vierahti melkein tunti valveilla.

Tänä aamuna huomasin hänen suun ympärillä punaisia rakkuloita ja niitä oli ilmestynyt rintaankin. Isäntä jäi Väinön kanssa kotiin ja rakkulat lisääntyivät päivän aikana. Oli pakko mennä lääkäriin, vaikka arveltiin, että joku rokko se on ja kun rokot yleensä ovat virusperäisiä, ei niihin mitään lääkettä ole. Lääkäri vahvisti epäilymme enterorokoksi. Antoi kyllä kunnon tulehduskipulääkettä kuumeen alentamiseen. Ilmeisesti se reilun viikon takainen kuume olikin enterorokon yritystä, mutta vastustuskyky jaksoi silloin taltuttaa sen.

Illalla näppylät taisivat tuntua todella epämiellyttäviltä. Niitä on myös nielussa ja kielessä, joten päivällistä Väinö ei syönyt ollenkaan. Iltapalaakaan ei meinannut ensin syödä, mutta isäntä sai hänet lopulta syömään alla olevalla menetelmällä. Ensimmäinen lusikallinen taisi olla hieman pakkosyöttöä :).

Iltapalaksi maistui KAKSI Yosaa.

Toivotaan, että rokko paranee pian ja Väinö pääsee jälleen päiväkotiin leikkimään. Vielä ei ole isoa läpimurtoa tullut, mutta keskiviikkoaamupäivänä hän oli jo leikkinyt innolla ja syönytkin vähän lounasta. Muuten hän on nukkunut vaihtelevan pituiset unet (on kuitenkin nukahtanut sisällä yläsänkyyn ja levännyt siellä vaikkei kauheasti olisi nukuttanutkaan), syönyt välipalaa (lounas ei tosiaan ole keskiviikkoa lukuunottamatta maistunut) ja itkenyt joka kerta kun olen hänet sinne vienyt. Eilen kun vein, hän kuitenkin veti minua kädestä itse eteisestä kohti leikkihuoneen ovea, vaikka itketti. Hän selvästi halusi mennä, muttei halunnut minun menevän. Vielä menee hetki aikaa sopeutua.

Pakkasretki Saaronniemeen

Lauantaina oli ihana pakkaspäivä ja kävimme pitkästä aikaa yhdessä pienellä retkellä Ruissalon Saaronniemessä. Ulkona tosin oli aika kylmä, joten jäällä kävely jäi lyhyeksi. Vanhempia paleli ja Väinö halusi pulkassa istumisen sijaan mennä leikkimään rannalla olevaan kiipeilylaivaan.

Kun lumi vihdoin tuli melkein kaksi viikkoa sitten, kävimme Väinön kanssa ulkona - tuossa pihalla vain talsimassa ja leikkimässä. Sanoin Väinölle: "Mitä teet, kun olet oikein iloinen?" Hän huusi ja tömisteli. Suloinen ihana pikkusöpöliini.

Vähemmän sokeria, vähemmän läskiä

Ollaan menty tosi kauan herkuttelulinjalla. Kun olin kotona äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla, viikonlopusta teki viikonlopun vain herkuttelu. Muuten päivät olivat toistensa kaltaisia. Oli perjantaiherkut ja lauantaiherkut. 

Edelleen on. Molemmat. Joskus myös muina päivinä.

Nyt on tullut viimein mitta täyteen sokeriähkylle ja karkkien vähentämisen lisäksi olen alkanut miettimään myös piilosokerien vähentämistä. Sen olen aloittanut jogurtista. Minulla on ennenkin ollut kausia, jolloin olen syönyt vain maustamatonta jogurttia ja sen kanssa sitten jotain marjoja tai marjakeittoja. Nyt luonnonjogurtin lisänä on ollut puoli teelusikallista hunajaa ja hedelmiä. Ai vitsit kun on hyvää! Karkin suhteen olen kaikki-tai-ei-mitään -tyyppiä. Karkkipäivä ei ole mun juttu. Karkkilakko ehkä. Juhlissa varmaan voi syödä (lähiaikoina on muutamat juhlat), mutta kaupasta ei tarvitse enää kotiin sitä karkkia niin paljoa tuoda. Muutos on paikallaan.

Banaania, maustamatonta rahkaa, vähän hunajaa
sekä Forest Fruits - vihreää teetä.

Take off!

Lähtölaskenta työelämään! Olen työkkärin järjestämällä (tai siis sen järjestää Työelämän info -niminen yritys, mutta työkkärin kautta siihen pääsin) työnhakukurssilla. Eli fiilataan hakemukset ja CV:t kuntoon yms. Halusin sille itse, sillä haluan olla varma siitä, että hakupaperini ovat kunnossa. Kurssi kestää seitsemän päivää ja heti ensimmäisenä päivänä olin ihan innoissani. Ajattelin vain, että toivottavasti mua ei soiteta töihin tämän kurssin aikana, haluan nähdä tämän loppuun.

Kurssi on todella hyvä! Vetäjät todella hyviä. Sisällön käsittely mielenkiintoista. Ryhmässä on minun lisäksi 13 muuta motivoitunutta työnhakijaa. Tuntuu, ettei meidän ryhmässä ole ketään, joka olisi "työkkärin järjestämällä aamuherätyskurssilla". Nyt ymmärrän, miksei niitä haastattelukutsuja ole tullut niin montaa kuin olisin toivonut... Fiilattavaa on.

Eilen oli hauskaa, kun kouluttaja ihmetteli meidän sukunimiä:
"Teilläpä on erikoisia sukunimiä (luetteli niitä). Missä kaikki Virtaset ja Niemiset on?"
"Töissä," vastasi useampikin osallistuja.
"Ahaa, siitähän se johtuu, ettei meillä ole töitä," keksi joku.

Uhmaako jo?

Melkein voisin väittää, että Väinö on alkanut uhmailemaan jo. Varsinkin ruokailuhetki on alkanut olemaan yhtä rajojen kokeilua. Aluksi hän syö ihan hyvin. Sitten alkaa maidon pöydälle kaataminen - tai ainakin yrittäminen (näkisitte sen katseen!). Sitten ruoan tiputteleminen, sotkeminen. Lopuksi ei haluaisi millään pois ruokapöydästä: pitää kiinni ruokalapusta, kun sen yrittää ottaa pois. Viisi kertaa päivässä sama juttu. Tänään päivällisen tulos oli riisikanavesisotku. Väinö kaatoi mukillisen vettä lautaselle. Lipoi sitten sitä lientä lusikalla suuhun, kunnes keksi laittaa sitä takaisin mukiin ja juoda siitä... Eikä se riittänyt, vaan sitten ruokaakin meni mukiin ja siitä ruokalapun kaukaloon. "Leikkikööt", ajattelin. En vain jaksanut kieltää. Eilen kun oli firman juhlat, eikä oma olo ollut mikään mahtavin. 

Uusia sanojakin tulee. Olemme myös antaneet pikku hiljaa vapautta valita. Esimerkiksi ottaako jogurtin vai Yosan ( Väinön herkkua!). Oltiin jo pitkään mietitty, että olisi kiva hankkia. Väinölle sellainen collegekokopuku. Löysin sitten Hulluilta päiviltä trikoisen hupullisen puvun, josta oli kolme kuosia: sininen ja vihreä autokuviolla sekä harmaa oranssilla tähtikuviolla. Näytin ensin Väinölle niitä autokuviollisia ja hän valitsi sinisen. Ajattelin ensin, että se tähtikuvioinen olisi ollut liian tyttömäinen, mutta päätin silti kokeilla, josko sekin olisi vaihtoehto. Väinö valitsi sen :). Ja selvästi se oli mieleisin. Kuva on vähän huono. 

On ihan loistava puku iltaisin. 

Ihanan lämmin syyskuu

Kesä ei tunnu päästävän irti. Syyskuiset päivät ovat olleet ihan lämpimiä. Tosin ne on vietetty suurimmaksi osaksi töissä tai nukkuen.

Kaikkien mutkien ja epätoivojen jälkeen sain lopulta työsopimukseen jatketta jouluun asti. Samoissa hommissa mennään. Ehkä mä kestän. :) Voin kertoa, että punajuuren työstäminen on melkoisen sotkuista hommaa. Viime viikolla olin ainut suomalainen pakkaustyöntekijä yövuorossa. Minun lisäksi oli kourallinen vietnamilaisia sekä yksi venäläinen. Onneksi oli muutama suomalainenkin muissa hommissa :). Olisi muuten tullut yksinäistä, sillä nuo ulkomaalaiset ei kauhean hyvin suomea puhu. Jokseenkin ymmärrettävästi kyllä. Oli kuitenkin kiva yövuoroviikko. Yllätin itsenikin, kuinka hyvin osasinkaan säätää oikkuilevaa etikettikonetta. Joskus säädöt ovat niin pienestä kiinni, ettei oikein tiedä mistä kannattaisi aloittaa.

Olen jopa jaksanut ommella piiiitkästä aikaa. Tilasin netistä Väinölle pipokankaan ja samalla silmiin osui niin hieno työkonekangas, että sellaista oli pakko tilata. Siitä tuli sitten paita. Harmi vain, että pipokangas olikin joustamatonta trikoota, mutta koska piposta tuli hieman liian iso, se sopii ihan hyvin Väinön päähän. Kankaat on siis ostettu Kangas-Mallasta. Kannattaa tutustua niiden valikoimiin.

Päivä päivältä Väinö on suurempi koomikko. Vanhempien ikä pidentyy, kun saadaan niin hyvät naurut joka päivä. Voileivän päälle voi esimerkiksi laittaa ihan hyvin jogurttia. Yllätyksekseni Väinö myös söi loihtimansa iltapalansa.

Käytiin Väiskin kanssa iltaretkellä Halistenkoskella. Siellä voi bongailla lintuja, hyvällä tsäkällä myös kaloja ja tietysti heittää kiviä. Äiti opetti.

Ostettiin jo pinnasängyn hankinnan yhteydessä juniorilaita Väinön sänkyyn. Saas nähdä, pysyykö poika yöllä sängyssään. Nyt on iso tyyny alla, en tiedä pitäiskö tuohon keskelle kuitenkin kehittää yön ajaksi jotain. Väinö tykkää tosi paljon mennä itse sänkyynsä.

Kaupunkireissulla bongattiin paloautoja. Pelastussukeltajat sukelsi Aurajoesta tavaraa. Ei ehditty näkemään, löytyikö sieltä mitään (todennäköisesti kyllä), kun piti lähteä kotiin päin. Väinö oli tietysti ihan fiiliksissä paloautoista. Ostettiin Väinölle uusi palapeli ja sehän olikin ihan helppo! Tai mieluisat palat :).

"Wauuuu!"

Olen ihan hurahtanut Instagram-kuviin. Ne näyttää ihan törkeän hyviltä kehitettyinä! Ja hääkuvatkin on teetetty, kansitetty ja Ifolor-kirjakin sitten teetettiin. Oi se ihana päivä!