Pienin sairastaa

Mistähän sitä taas aloittaisi. Ehkä se ikävin ensin.

Enterorokko

Eilen iltapäivällä päiväkotipäivän ja kaupassakäynnin jälkeen tuntui, että Väinön pää oli TAAS kuuma. Ja olihan se. Iltaan mennessä kuume oli noussut jo lähes 39 asteeseen. Lääkettä pojalle ja nukkumaan. Yö oli aikamoista. Jossain vaiheessa otin Väinön viereen ja neljän maissa hän kitisi nälkää ja ei rauhoittunut muuta kuin lopulta supolla. Siinä vierahti melkein tunti valveilla.

Tänä aamuna huomasin hänen suun ympärillä punaisia rakkuloita ja niitä oli ilmestynyt rintaankin. Isäntä jäi Väinön kanssa kotiin ja rakkulat lisääntyivät päivän aikana. Oli pakko mennä lääkäriin, vaikka arveltiin, että joku rokko se on ja kun rokot yleensä ovat virusperäisiä, ei niihin mitään lääkettä ole. Lääkäri vahvisti epäilymme enterorokoksi. Antoi kyllä kunnon tulehduskipulääkettä kuumeen alentamiseen. Ilmeisesti se reilun viikon takainen kuume olikin enterorokon yritystä, mutta vastustuskyky jaksoi silloin taltuttaa sen.

Illalla näppylät taisivat tuntua todella epämiellyttäviltä. Niitä on myös nielussa ja kielessä, joten päivällistä Väinö ei syönyt ollenkaan. Iltapalaakaan ei meinannut ensin syödä, mutta isäntä sai hänet lopulta syömään alla olevalla menetelmällä. Ensimmäinen lusikallinen taisi olla hieman pakkosyöttöä :).

Iltapalaksi maistui KAKSI Yosaa.

Toivotaan, että rokko paranee pian ja Väinö pääsee jälleen päiväkotiin leikkimään. Vielä ei ole isoa läpimurtoa tullut, mutta keskiviikkoaamupäivänä hän oli jo leikkinyt innolla ja syönytkin vähän lounasta. Muuten hän on nukkunut vaihtelevan pituiset unet (on kuitenkin nukahtanut sisällä yläsänkyyn ja levännyt siellä vaikkei kauheasti olisi nukuttanutkaan), syönyt välipalaa (lounas ei tosiaan ole keskiviikkoa lukuunottamatta maistunut) ja itkenyt joka kerta kun olen hänet sinne vienyt. Eilen kun vein, hän kuitenkin veti minua kädestä itse eteisestä kohti leikkihuoneen ovea, vaikka itketti. Hän selvästi halusi mennä, muttei halunnut minun menevän. Vielä menee hetki aikaa sopeutua.

Pakkasretki Saaronniemeen

Lauantaina oli ihana pakkaspäivä ja kävimme pitkästä aikaa yhdessä pienellä retkellä Ruissalon Saaronniemessä. Ulkona tosin oli aika kylmä, joten jäällä kävely jäi lyhyeksi. Vanhempia paleli ja Väinö halusi pulkassa istumisen sijaan mennä leikkimään rannalla olevaan kiipeilylaivaan.

Kun lumi vihdoin tuli melkein kaksi viikkoa sitten, kävimme Väinön kanssa ulkona - tuossa pihalla vain talsimassa ja leikkimässä. Sanoin Väinölle: "Mitä teet, kun olet oikein iloinen?" Hän huusi ja tömisteli. Suloinen ihana pikkusöpöliini.

Vähemmän sokeria, vähemmän läskiä

Ollaan menty tosi kauan herkuttelulinjalla. Kun olin kotona äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla, viikonlopusta teki viikonlopun vain herkuttelu. Muuten päivät olivat toistensa kaltaisia. Oli perjantaiherkut ja lauantaiherkut. 

Edelleen on. Molemmat. Joskus myös muina päivinä.

Nyt on tullut viimein mitta täyteen sokeriähkylle ja karkkien vähentämisen lisäksi olen alkanut miettimään myös piilosokerien vähentämistä. Sen olen aloittanut jogurtista. Minulla on ennenkin ollut kausia, jolloin olen syönyt vain maustamatonta jogurttia ja sen kanssa sitten jotain marjoja tai marjakeittoja. Nyt luonnonjogurtin lisänä on ollut puoli teelusikallista hunajaa ja hedelmiä. Ai vitsit kun on hyvää! Karkin suhteen olen kaikki-tai-ei-mitään -tyyppiä. Karkkipäivä ei ole mun juttu. Karkkilakko ehkä. Juhlissa varmaan voi syödä (lähiaikoina on muutamat juhlat), mutta kaupasta ei tarvitse enää kotiin sitä karkkia niin paljoa tuoda. Muutos on paikallaan.

Banaania, maustamatonta rahkaa, vähän hunajaa
sekä Forest Fruits - vihreää teetä.

Take off!

Lähtölaskenta työelämään! Olen työkkärin järjestämällä (tai siis sen järjestää Työelämän info -niminen yritys, mutta työkkärin kautta siihen pääsin) työnhakukurssilla. Eli fiilataan hakemukset ja CV:t kuntoon yms. Halusin sille itse, sillä haluan olla varma siitä, että hakupaperini ovat kunnossa. Kurssi kestää seitsemän päivää ja heti ensimmäisenä päivänä olin ihan innoissani. Ajattelin vain, että toivottavasti mua ei soiteta töihin tämän kurssin aikana, haluan nähdä tämän loppuun.

Kurssi on todella hyvä! Vetäjät todella hyviä. Sisällön käsittely mielenkiintoista. Ryhmässä on minun lisäksi 13 muuta motivoitunutta työnhakijaa. Tuntuu, ettei meidän ryhmässä ole ketään, joka olisi "työkkärin järjestämällä aamuherätyskurssilla". Nyt ymmärrän, miksei niitä haastattelukutsuja ole tullut niin montaa kuin olisin toivonut... Fiilattavaa on.

Eilen oli hauskaa, kun kouluttaja ihmetteli meidän sukunimiä:
"Teilläpä on erikoisia sukunimiä (luetteli niitä). Missä kaikki Virtaset ja Niemiset on?"
"Töissä," vastasi useampikin osallistuja.
"Ahaa, siitähän se johtuu, ettei meillä ole töitä," keksi joku.