Karkkilakko

Oli keskiviikko-ilta. Olin yksin kaupassa ja teki aivan julmattoman paljon mieli Haribon Matador-sekoituspussia. Ostin sellaisen. Avasin pussin jo automatkalla, sillä ajattelin syödä sen "salaa" (en jaksanut). Ahmin karkkeja ja mietin, että se on p*****stä, että aikuinen ihminen syö salaa karkkia. Karkkia kuluu viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Aivan liikaa. Söin karkkeja, ajoin autolla ja päätin, että ne olisivat viimeiset. Töissä oli puolitoista viikkoa aikaisemmin alkanut kahdeksan viikon kuntoilu/terveyskampanja, johon osallistuin. Päätin, että kampanjan loppuun asti olisin ilman karkkia. Kaikki, ksylitolipastilleja lukuunottamatta, mitä löytyy karkkihyllystä, olisi kiellettyä.

Viisi ja puoli viikkoa ilman karkkia on nyt takana ja yksi viikko vielä edessä. En ole ratkennut kertaakaan, vaikka monesti on tehnyt mieli varsinkin irtokarkkeja. Joka kerta, kun on mieli tehnyt karkkia, olen palannut tuohon keskiviikko-iltaan ja siihen olotilaan. Se päätöksen tunne oli niin vahva.  Leipomisinto on ollut ihan huipussaan, mutta onneksi olen leiponut makean lisäksi myös leipää. Enkö niitä makeitakaan ole kuin pari kertaa leiponut. Työpaikan jäätelöt olen opetellut karttamaan sillä, että otan lounaalle jälkiruoaksi hedelmän. Jäätelö ei ole kiellettyjen listalla, mutta houkutus syödä ilmainen jäätelö on aina suuri :) 

Tässä vaiheessa olen jo ylpeä itsestäni. En ole varmaan koskaan aikuisiällä ollut näin pitkään ilman karkkia. Keho tykkää tästä. Nyt mietin miten jatkan tästä. Ehkä sitä karkkia ei vaan olisi järkevää mättää entiseen malliin. Ei edes joka viikko.

Se ensimmäinen kesäloma

No nyt on kyllä blogi kokenut pienen hiljaiselon. Loma meni liian nopeasti - kaksi viikkoa, mitenkäs muutenkaan se olisi mennyt. Lomalta paluu töihin oli niin hektistä, että välillä piti taas muistuttaa olevansa unelmatyössään. Kyllä, olen edelleen unelmatyössäni.

Elokuun alussa olin elämäni ensimmäisessä kehityskeskustelussa. Olen aina vihannut kysymystä "Missä näet itsesi viiden vuoden päässä?". Onneksi sitä ei kysytty, mutta on se silti vaikea miettiä, missä haluaa kehittyä, kun perehdytyskin on vielä kesken. Jos nyt on siinä pisteessä missä haluaa, on vaikea katsoa sen pisteen taakse. On hyvä olla ja toteuttaa unelmaansa. Paljon on vielä opittavaa, mutta paljon olen myös oppinut. Sain erityisesti kiitosta siitä, miten olen ottanut projekteja omikseni ja miten tulen toimeen ihmisten kanssa. Tärkeät ominaisuudet on siis kunnossa ajatellen omaa positiota organisaatiossa.

Kesälomalla kävimme koko perheen voimin Itä-Suomessa, jossa on vanhempieni mökki sekä sukuakin vielä. Väinö jaksoi uskomattoman hienosti pitkät ajomatkat, vaikka nukkuikin aika lyhkäisiä päikkäreitä. Juuri automatkat oli itselleni se suurin reissun ennakkohuolenaihe. Hyvin kuitenkin meni! Tässäpä lomamatka kuvina.

Ensimmäistä kertaa veneessä

Auringonlaskun kauneutta

Botania - Joensuu.

Botaniassa oli kiva juosta viidakossa.

Botanian perhoshuoneessa oli Väinön mielestä vähän jännää. Perhoset lentelivät vapaina.

Susipatsas Joensuussa

Perhepotretti.

Hauska karuselli Joensuussa.

Joensuusta tämäkin :)

Liperin fribarata. Oli pysyttävä väylällä, muuten olisi hävinnyt keikot. Melkein hävisikin.

Mökkirappusilla.

Kuka kuvasi?

3-vuotiaan unelma: pienoisrautatietä tunti!

Väiski ja Topi. Ihanat kaverit.

Matkalla.

Vähän fribaa ja jalkopalloa ja hyttysiä.

Topi ja mummo ui, Väinö melkein.

Pakko niitä lettujakin oli tehdä.

Aila-tädin hevosia katsomassa. "Menkää te muut pois. Minä kyllä hoidan näitä hevosia."

Kotimatkalla Savonlinnan kautta.

Savonlinnassa ehti testata leikkipuistonkin pikaisesti.

Kiertotie. Vitosen kohdalla jonotettiin puoli tuntia jonon liikkumatta kertaakaan.
Syyksi paljastui 8,5 km:n asfaltointityö. 

Kiertotien maisemia.

Oli kiva aloittaa loma reissulla, niin sai hyvin nollattua työajatukset. Toinen lomaviikko meni hujauksessa. Taidettiin pikaisesti käydä Nauvossa, muuten vain nautittiin vapaapäivistä. Muistaakseni :).

Loman päätteeksi vietettiin isännän kanssa 2-vuotishääpäivää. Kävimme Flowparkissa kiipeilemässä ja illalla vielä Down By The Laituri -festerilla kuuntelemassa Olavi Uusivirtaa. Illan aikana join muutaman siiderin ja totesin, ettei sellainen siiderin litkintä ole enää mun juttu ollenkaan. Tuli vain pöhöttynyt olo. Onneksi vip-teltassa oli kahvia.

Loman jälkeen alkoikin sitten kesähelteet. Viimeisen kolmen (tai neljän) viikon aikana olemme käyneet paljon uimassa Samppalinnan maauimalassa, retkellä Paraisilla ja Kuusiston linnanraunioilla, nautittu lämpimästä ilmasta, palattu arkirutiineihin, käyty sirkuksessa ihmettelemässä Astronautteja ja tänään tehtiin vielä pyöräreissu viimeisenä kesäaukioloaikana Kuralan kylämäkeen ihmettelemään lampaita ja etsimään kätköjä. Ei ollut enää lehmiä eikä heppoja. Ensi viikolla korkataan kesä ja mennään Pingviini-jäätelön 80-vuotisjuhliin Särkänniemeen. Väinön ensimmäinen huvipuistokäynti :).


Nyt näyttäisi siltä, että kesäkelit loppuu ja on aika kääntää ajatus syksyyn. Saa tulla!

P.S. Kuntokuuri on pitänyt ja tuloksia tullut! Jeeee!

Liikunnan iloa

Puoli vuotta siihen  meni, mutta nyt se palannut: nautinnollinen liikkuminen.

Olen kärsinyt jonkin laatuisesta liikuntaällötyksestä. Samaan aikaan olen inhonnut kehoani, joka ei ole enää entisenlaisensa. Ei tietenkään. Olen aikaisemmin liikkunut enemmän tai vähemmän, viime vuoden aikana TODELLA niukasti. Se näkyy ja tuntuu. Mukavasti ylimääräiset kilot ovat asettuneet jenkkakahvoiksi ja mahapömpöksi, joka näyttää ikävästi pieneltä raskausmahalta (ei siis ole sitä).

Uudessa työpaikassa ei ole käytössä liikuntaseteleitä, mutta liikuntaetuja kuitenkin. Motivuksessa saa käydä liikkumassa hyvin edullisella kertahinnalla joko ryhmäliikuntatunnilla tai kuntosalilla. Lisäksi saadaan edullisemmin 10 kerran kortteja uimahalleihin. Huippua! Parasta tässä kuntosalihommassa on se, ettei tarvitse maksaa kuukausimaksuja ja sitoutua jäseneksi ajaksi x. Ihanan vapaata ja edullista :). Olin ajatellut jo talvella, että aloitan liikunnan - teki kovasti mieli Bodypump-tunnille. Toukokuussa sain vihdoin ostettua sen kuntosalikortin ja menin Bodypumpiin. Olin monta päivää kipeänä... (tietysti :D) Löysin jälleen pilates-tunnit ja kuntosalin. Sekä työmatkapyöräilyn! Viiden kilometrin matka on sopivan pituinen ja Väinön päiväkotikin on matkan varrella.

Minäkin aion olla vielä voittaja!

Kesäkuulumisia

Viime päivinä ollaan juteltu paljon. Aiheina ovat olleet muun muassa yli kuukauden takainen ripuli (oltiin ravintolassa ja Väinö saattoi saada ruokamyrkytyksen salaatista, mitä me muut ei syöty), rock-musiikki, rock-keikat ja -bändit. Kotitaloa vastapäätä oleva kirkko virittää usein ruokapöydässä keskustelua. Täytyy varmaan käydä joku sunnuntai jumalanpalveluksessa... Mielenkiintoisia ovat myös ihmistoiminnot, kuten hengitys ja hapen kulku elimistössä.

Rokki on tällä hetkellä parasta musiikkia mitä Väinö tietää. "Onko tämä rokkia?" hän kysyy autossa joka kerta. Jos ei ole, sitä pitää saada.

Väinöllä alkoi juhannuksesta loma ja kyselee, että koska se oikea loma oikein alkaa. Toivoo siis pääsevänsä lomamatkalle! Sellainen onkin tiedossa heinäkuun lopussa, kun suuntaamme Itä-Suomeen sukuloimaan. 

Kollegani on ollut pari viikkoa lomalla. Arvaatte varmaan, että juuri silloin tulee tapahtumia, joissa tarvittaisiin minun kokemusta vaativampia tietoja. Olen joutunut tekemään pitkiä päiviä, joita on myös pidentäneet yöhön sijoittuneet tehdaskoeajot, joissa täytyy olla tuotekehittäjä mukana. Vaikka töitä on ollut paljon ja olen ollut aika väsynyt, olen silti edelleen unelmatyössäni. Viihdyn työpaikalla ja työkin on mukavaa ja sopivan haastavaa. Tylsää ei ole!

Juhannusviikolla oli onneksi vain neljä työpäivää, sillä se on ollut rankin viikko tähän mennessä. Yhtään päivää en olisi jaksanut enempää. Juhannusaattona päädyinkin "pippaloiden" ja grillauksen sijaan jäämään yksin kotiin lepäämään. Oli bueno ratkaisu! Luin kirjan. 

Juhannuksena käytiin Taivassalossa vesisateessa kalastamassa. Väinö sai pienen kalan, joka laskettiin takaisin mereen. Eipä taidettu edes katsoa, että mitä lajia kala oli. Se oli Väinön ensimmäinen kalastusreissu. 

Isännän legot kotiutuivat meille maanantaina. Niitä on paaaaljon ja osa on vielä kotiuttamatta. Väinö on ollut niistä kyllä tosi innoissaan. Isäntä on ollut leluistaan sen verran tarkka, että kaikki ohjeet on ehjinä säilössä. Hyvin saa kulumaan ilta-aikaa, kun etsii palikoita ja rakentaa. On rentouttavaakin. 

Kolmen viikon päästä minullakin häämöttää elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma. Olen tottunut katsomaan, kun muut lähtee lomalle. Nyt minäkin pääsen. Toivottavasti kahdessa viikossa ehtii lataamaan akut. 

Nuhjuiset omenat

Joskus kun ei ole tehnyt mieli omenoita, ne nuhjustuu pöydällä. Niiden käyttöön sopii hyvin omena-kaurapaistosresepti.

3-4 omenaa (kuori ja paloittele)

2 rkl fariinisokeria (tai iiiiso loraus siirappia)

kanelia

Päällys

100 g margariinia

3 dl kaurahiutaleita

1 dl sokeria 

1 tl vaniljasokeria 

Kuori ja paloittele omenat ja lado ne laakeaan vuokaan. Ripottele päälle fariinisokeri tai siirappi sekä kaneli. 

Tee päällys. Sekoita ainekset käsin keskenään. Ripottele omenoiden päälle tasaisesti. 

Paista uunissa 200 asteessa  20-25 minuuttia. 

Tarjoile vaniljakastikkeen kanssa. 

Laitoin noin kuukausi sitten kasvamaan tomaattia, basilikaa ja chilejä. Chilin siemenet oli sen verran vanhoja, ettei yksikään lähtenyt itämään. Joululahjaksi saatu yrttiruukun valo on ollut ihan huippu tässä projektissa. Kerrankin tomaattien varret ovat tässä vaiheessa jo jykevät ilman tuulettimia. 

Kalariisilaatikko

Koska isäntä ei pidä kalasta, en ole juurikaan tehnyt kalaruokia kotona. Nyt tein, Kalariisilaatikkoa. Ruokaa, jota äitini teki lapsuudessani.  Taitaa olla äidin oma reseptikin.

Kalariisilaatikko

400 g seitiä (tai seitä tai lohta)

3 dl keittämätöntä riisiä (keitä paketin ohjeen mukaan)

2 dl kermaa

50 g voita

3-4 rkl vehnäjauhoja

1 muna

0,5 tl valkopippuria

2 tl suolaa

Päälle 

korppujauhoja

voita

Keitä riisit, lisää voi ja sulatettu kala ja sekoita. Lisää kerma, vehnäjauhot, mausteet. Lisää muna viimeisenä, jotta massa on tarpeeksi jäähtynyt.

Kaada massa laakeaan vuokaa ja ripottele päälle kevyt kerros korppujauhoja. Vuole voinokareita korppujauhojen päälle. 

Paista uunissa 175 asteessa noin tunti.

Tarjoile voisulan kera.

(Ja voin voi korvata Oivariinilla tai margariinillä)

Pirkka-mainos :D

Nam nam!

Ja olipa ihanaa, kun Väinö aivan ennakkoluulottomasti söi tätä ensimmäistä kertaa. Jee!

Olin jälleen kerran kipeänä. Paha yskä äityi lopulta poskiontelotulehdukseksi, jota en muista sairastaneeni koskaan. Käynkö nyt läpi kaikki työpaikan pöpöt? Ja päiväkodin? Poskiontelotulehdus aiheutti sen, etten viikkoon maistanut juuri mitään. Välillä maistoin hämärästi perusmaut: suolaisen, makean, karvaan ja happaman. Esim. lakritsia syödessä piti sitä syödä suun etuosassa, jotta se maistui :). Töissä työkaverit vertailivat kolmea erimerkkistä tummaa suklaata. Minä maistoin niistä vain karvauden (paitsi yhdestä, mikä kuulemma olikin parasta). Ammatillisesti oli ihan hauska kokemus tuo maistamattomuus, mutta muuten ei. 

Koeaika alkaa olla pian ohi ja sain viime viikolla palautetta työstäni. Hyvin menee :). Työni on ollut tosi mielenkiintoista, kuten myös yritys. Voisin jopa sanoa, että ison firman kaikki venkulat ja kommervenkit inspiroivat ja motivoivat. Minä olen löytänyt paikkani KEHITTYÄ juuri siinä, missä haluan. Vihdoinkin! Huippua, eikö?!

P.S. Pääsin viime keväänä töihin yhteen yritykseen kesäksi, mutta jouduin perumaan sen, kun sain parempi palkkaisen ja pidemmän pestin vanhasta työpaikasta. SILTI sieltä kyseltiin, olisinko kiinnostunut kesätöistä. Olin jäänyt porsiitiivisesti mieleen ja vakuuttanut osaamiseni :)

Pesukone

Meidän pesukone alkaa vetää viimeisiään. Linkouksen ääni on aivan järkyttävän kova. Laakerit vetää varmaan viimeisiään. Onhan se jo 10 vuotta vanha kone.

Tänään sitten tsekkailtiin netistä koneita. Meillä oli muutamia ajatuksia siitä, millainen sen pitäisi olla: hiljainen, vähäinen energiankulutus muuan muassa. Ja hinta piti olla kohdillaan. Löydettiin mieluisa kone ja päätettiin sitten mennä sitä katsomaan Giganttiin. Katsottiin hetki itseksemme sitä ja pyydettiin myyjältä lisätietoja. Hän alkoikin tivata, että kuinka useasti sitä käytetään ja kuinka kauan me halutaan, että se kestää. Nykyisin tehdään kuulemma niin huonoja, muoviosisia koneita, jotka kuluttaa vähän vettä ja kuumenee jos joku juttu menee pieleen. Ei ole turvallisia. Vain Miele on turvallinen, osat tehty metallista, painaa satakiloa ja on hyvä ja kestää 20 vuotta. Yritti myydä meille monta kertaa kalliimpaa konetta ilman, että kysyi meiltä mitään, mitä me halutaan koneelta. Alkoi ärsyttää ihan suunnattomasti. Jäi kone ostamatta.

Kotona katottiin uudelleen konetta netistä ja todettiin, että se oli kaupassa kivannäköinen ja tuntui mukavalta, vastaisi edelleen vaatimuksiamme, vaikka ei kestäisikään myyjän mukaan kuin maksimissaan viisi vuotta. Toisaalta, kuka haluaa 20 vuoden päästä nykyajan tekniikkaa? Tai onhan se periaatteessa hyvä jos kestää, mutta mä luulen, että tekniikka kehittyy vielä sen verran, että oma tekniikkanälkä ja pesukonevaatimukset muuttuu 20 vuoden sisällä. "No, tilataanko?" "No, tilataan." "Otetaanko kotiinkuljetus? Olis puoleen hintaan." "Joo, otetaan vaan."

Kyllä tämä meidän nykyinen Candykin on kestänyt 10 vuotta...

Yläkerran "kopustelut"

Viime viikon lopulla alkoi yläkerrasta kuulua useampaan kertaan "kopustelua", kun Väinö juoksi kotona. Se ei ollut sattumaa. Ensimmäisenä päivänä näin kävi neljä kertaa. Sunnuntaina kävi kerran tai pari ja tänään pari kertaa. Hieman kummastuttaa, sillä juokseminen tuskin on kovin leikkiääni meidän huushollissa. Muutenkaan ei olla erityisen äänekkäitä naapureita. Olisi siis kiva tietää, miksi se juokseminen ärsyttää YLÄkerran naapuria. Ja olisi kiva kertoa heille, että Väinö pelkää muutenkin naapurin ääniä, mutta erityisesti tätä kantapäillä aiheutettua kovaäänistä koputtelua.

Olen aika varma, että yläkerrassa tiedetään, että heidän alakerrassaan asuu lapsi. Siellä yläkerrassa asuu ilmeisesti äiti ja tytär (joka ei ole enää lapsi). Yritettiin eilen ja tänään käydä selvittämässä, missä mättää, mutta kummallakaan kerralla ei aukaistu ovea. Raukkamaista sanon minä! Tarttee varmaan kirjoittaa joku lappu valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Jos silloinkin saattuu olemaan ovikello rikki.

Mitäs meille kuuluu?

Väinö sai pikkuserkultaan potkupyörän!

Kausi käynnissä.

Pääsiäisen viettoa Seikkiksessä.

Meille kotiutui Asuksen "pädi".

Pääsiäisaskartelua.

Ja pääsiäiskakkuna Prinsessakakku. (Kokeilin reseptiä ensimmäistä kertaa,
eikä ollut mielestäni kummoinen ja totesin, etten pidä marsipaanista.)

Väinön päiväkotiaskartelu.

Tomaatteja ja basilikaa! Chilejä oli myös, mutta taisivat olla sen verran
vanhoja siemeniä, ettei yksikään lähtenyt itämään.

Synttärit

Minun piti juhlistaa blogini 10-vuotista taivalta jollakin mukavalla tavalla, mutta maaliskuu on tullut niin vaivihkaa, etten ole sen kummemmin ehtinyt miettiä asiaa. 

10 vuoteen mahtuu järkyttävä määrä erilaisia tapahtumia. 10 vuotta sitten olin 23-vuotias tanssinopiskelija, joka jatkoi nuoruuden päiväkirjan kirjoittamista blogin muodossa. Blogin kirjoittaminen ei ollut tuolloin yhtä yleistä kuin nykyään. Minulla ei ollut kotona edes nettiä. Nyt näpyttelen tätä viestiä puhelimella. 

10 vuotta sitten en tuntenut itseäni yhtä hyvin kuin nyt. Olin epävarma, enkä tuntunut kuuluvan mihinkään. Nykyään minulla on paikka sekä siviilissä että työelämässä. Ihanan tylsä arki :). En kaipaa bileiltoja tai vapaana kulkemista. Rakastan sitä, että ympärilläni on perhe. 

Kymmenessä vuodessa minusta on monien hyvien ja huonojen vuosien jälkeen kasvanut aikuinen. Kaikkea sitä, mitä olen kymmenen vuoden aikana käynyt läpi, ei välttämättä olisi tarvinnut kokea, mutta se kaikki on kasvattanut minua ja antanut arvoa nykyiselle elämälle. Yksi tärkeimmistä asioista, mitä olen oppinut on se, että jokaisesta epämiellyttävästä ja vaikeasta asiasta kannattaa aina etsiä myös jokin positiivinen puoli. Vähintäänkin huumorilla. Toinen tärkeä asia on se, että olen oppinut puhumaan avoimesti, myös vaikeista asioista. Helpottaa elämää, kun osaa puhua :)

Vaikka kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon kasvukipuja, on ollut helpottavaa huomata, että joku ihminen on pystynyt huomaamattaan auttamaan niiden yli. Muistan, kun olin seurustellut jo jonkun aikaa entisen poikaystäväni - nykyisen aviomieheni - kanssa, tajusin, etten ollut ajatellut pitkään aikaan epävarmuuksiani. Olin löytänyt kallioni. Ja itseni. 

Olen jo useamman kerran sanonut, että on ihan huippua olla 30 ja plus -vuotias sen sijaan, että olisi 20+. Mitä seuraavat kymmenen vuotta tuovat tulessaan? Ryppyjä ainakin XD !

Kevättäkö jo?

Kohta on jälleen kuukausi vierähtänyt tuosta vain. Tsadam! Omat voimat ovat lähinnä menneet uuden opettelemiseen. Työpäivän jälkeen on yleensä aivan poikki, eikä mitään ylimääräistä jaksaisi tehdä. Tämänpä takia, en halunnut uudelleen frisbeegolfjärjestömme hallitukseen. Hyvä. Pieni helpotus. Pieni riippakivi roikkuu vielä lajiesittelyiden organisoinnin kanssa, mutta toivottavasti saan sen delegoitua jollekin.

Saimme vihdoin ja viimein reivyttyä olohuoneen seinältä keltaiset tapetit ja niiden tilalle valkoista maalia. Vaihdoimme myös raskaan puisen sälekaihtimen verhotankoon ja vaaleaan pimennysverhoon. Olohuoneeseen tuli valoa ja kotoisuutta. Vuokranantajat kävivät vielä laittamassa uudet kattolistat. Laitan kuvia, jahka saadaan kuvattua luonnon valossa.

Ollaan käyty nyt pari kertaa pitkästä aikaa uimassa ja on ollut ihan huippuhauskaa. Väinö rakastaa vettä ja eritoten kellumista. Itse pääsin viikonloppuna uimaan rataakin ja oli kyllä oikein virkistävää. Ollaan käyty yleensä Caribian kylpylässä uimassa, kun se on ollut naapurissa, mutta nythän se ei enää ole. Sain töistä edullisesti uintirannekkeen Impivaaraan ja siellä ollaan nyt käyty. Kiva paikka kolmevuotiaan kanssa.

Tänään menin pyörällä töihin ja heitin Väinönkin samalla päiväkotiin. Aamun työmatkaan meni vastatuulessa ehkä 5-10 minuuttia enemmän aikaa kuin autolla. Ei ollenkaan paha. Työmatka on juuri sopivan pituinen pyöräiltäväksi, päiväkodin kautta noin 5 km.

Nyt kun neljän viikon sairastelu on viimeinkin ohi, olen päässyt kevättavoitteeseeni: kunnon kohottamiseen. Olen myös noudattanut viimeisen viikon "vältä vehnää ja valkoista sokeria" -"dieettiä" ja sillähän lähti viikossa kaksi kiloa (no ok, olen myös urheillut kotona joka ilta). En ole ollut millään totaalidieetillä, koska se ei ole mun tapauksessa mitenkään perusteltua. Turhaan sitä itseään sellaisella kiusata. Kohti kesäkuntoa :).

Kuulumisia

Viimeisestä postauksesta onkin vierähtänyt tovi. Väinön kolmevuotissynttärit saatiin tänä vuonna pidettyä suunniteltuna päivänä - tosin synttärisankari väsähti flunssan kouriin juhlien loppumetreillä. Siinä sitten sairasteltiin koko perhe kaksi viikkoa. Aivan järkyttävän sitkeä flunssa, sillä vieläkään kurkku ei ole normaali ja paha yskä vaivaa. Alkaa tämä jo ottaa vähän hermoon...

Väinö oli jo aikoja sitten toivonut, että synttäreillä tarjotaan jäätelöä - check. Kysyin haluaako hän kakun. Joo, vihreän. Ja päälle V niinkuin Väinö ja sisälle omenahilloa. Check. Olipas helppoa, kun ei tarvinnut itse keksiä!

Väinö toivoi synttärilahjaksi punaisen kitaran.
Sai punaisen ukulelen.

Juhlien ja lääkkeen jälkeen jaksoi vielä hassutellakin.

Synttäreistä alkoi myös kahden viikon kiukkuputki. Aivan joka ikisestä asiasta pienin herra veti herneen nenään ja nosti maailman suurimmat raivarit. Kun itse oli kipeä, viikon päästä olin aivan poikki sekä fyysisesti, että henkisesti. Väinö oli yhden päivän mummilassa hoidossa, jotta me saataisiin levätä. Kotona eteisessä hän sanoi: "Olipas kivaa mummilassa!" ja heittäytyi samantein lattialle makaamaan ja huutamaan. Toivon, että tässä talossa on nyt kiukuteltu koko vuoden edestä ja loppuvuosi olisi levollista.

Väinö on ollut vähän huono leikkimään ihan itekseen. Pahimpana omana sairaspäivänä lököilin Väinön huoneen lattialla seurana ja Väinö leikki itsekseen ainakin tunnin. Enpä olisi muuta jaksanutkaan.

Väinö oppi jo vähän luistelemaankin ihan ilman tukea - eli töpöttelemään. Otettiin sählymaila avuksi, jottei tarvitse pitää kainaloista kiinni (on muuten ihan järkyttävän raskasta eikä auta yhtään). Mailan kanssa vedin eteenpäin ja löytyihän se tasapaino ja lopuksi pääsi itsekin eteenpäin.

Töissä

Töissä on ollut ihan huippua. Olen oppinut todella nopeasti uusia juttuja, sillä vanhoihin työkokemuksiin on ollut helppo peilata. On siis ollut helppo uida työtehtävään, mitä en ole koskaan tehnyt, aikaisemman työkokemuksen avulla. Oikeastaan se on ollut helpompaa kuin olin kuvitellut. Silti on paljon opittavaa. 

Yrityksen tapa toimia sekä huolehtia työntekijöistään on ollut erilaista kuin missään muualla. Aina löytyy nurkan takaa joku standardi tai mittari minkä mukaan tulee toimia, mutta kun ne hyväksyy, on helppo toimia. Työntekijöitä kannustetaan vahvistamaan vahvuuksiaan ja kehittymään - ja mahdollisesti vaihtamaan myös työtehtävää. 

Englantia joutuu käyttämään paljon. Vielä en ole kauheasti joutunut sitä puhumaan, mutta kuuntelemaan ja lukemaan päivittäin. Parin viikon päästä otan vastaan ensimmäiset vieraani Puolasta. Nopeasti jaetaan vastuuta, mutta niinhän sitä oppii.

Kausi auki

Tämäkin kausi on nyt sitten avattu yhdeksän väyläisellä pikkukisalla. Tuli yllättävän hyviä heittoja, vaikka onkin ollut pitkä heitoton kausi. Ilma ja hanki oli aivan täydelliset!