Föribeat

Ensimmäinen esitys ohi!!! Ja kaikki meni hyvin ^___^. Näin eilen vasta muun tanssiporukan jä näyttelijät, mutta kaikki otti mut hyvin vastaan. Vielä on kyllä opittavaa, esimerkiksi lavalla ollessa reaktiot tulee vähän myöhässä, kun en tunne tekstiä juurikaan.

Pitäis pakata kaikki tavarat tänään. Huomenna on taas muuttopäivä. Nyt on hieman haikea olo. En oikein tiedä, mistä alottaisin.

Koulussa on hirveesti hommia ja kohta alkaa tentitkin. Mistähän löytyisi aikaa? Paimiosta tarjottiin töitä kolmeksi kerraksi, mutta enpä taida pystyä sinne enää venymään. Ei oikein lukujärjestys anna myötä. Mua ei houkuttele myöskään tuntien suunnitteluun kuluva aika. Se on pois opeskelusta kuiteskii. Saa nähdä, jatkanko enää keväällä Naanatalissakaan. Täytyy miettiä ja priorisoida asiat. Opiskelu tuntuu nimittäin nyt aika tärkeältä, mutta lisätienestikään ei olisi pahitteeksi. Ehkä vois mennä kaupan kassalle, jolloin ei tartteis tehä töitä kotona. Tai jotain.

Uusia juttuja

Jee, mulla on uusi lelu: kannetava tietokone. Ihan mahtava! Ihanaa, kun tää on niin nopea toiminnoissaan=). Eli Fujitsu Siemens tarttui kaupasta kainaloon.

Huomenna on eka opetuskerta Naantalissa luistelijoille. Pidän balettia, mutta musiikki ei todellakaan ole klassista vaan aion käyttää ihan semmosta musaa, mistä itse pidän. Mulle nimittäin annettiin vapaat kädet opettamisen suhteen, kunhan opetan tekniikkaa. Vielä pitäis muutamia sarjoja hioa ja musat valita.

Viime lauantaina käytiin Ikeassa ja sieltä tuli kotiin mukaan liikaa tavaraa. Tein ehkä mun budjetin mukaan liian kalliin heräteostoksen. Tai ei se oikeestaan heräteostos ollut, koska halusin työtuolin pyörillä. Hyvä on ollut, tässä keittiönpöydän äärellä.

Teatterin askeleet alkaa olla jo aika hyvin hallussa. Tänä aamuna oli ensimmäisena mielessä, kun heräsin, että ylihuomenna oonkin sitten jo lavalla. Hurjaa suorastaan. Toisaalta, tuntuu, että oon treenannut niitä tansseja pidempään kuin 5 päivää. Hyvin menee siis.

Viime viikko oli hyvä viikko. Nyt on melkein myös. Muutama haikea ajatus on ehtinyt parin päivän aikana mieleen tulla, mutta ne ei oo päässyt valtaamaan koko mieltä. Eilen tuli postissa kirje, että pääsen psykologin puheille ensi viikolla, mutta nyt on sellainen olo, että välttämättä ei tarvitsisi mennä. Käyn silti. Viikonloppuna on kuitenkin muutto edessä, enkä tiedä yhtään, kuinka se vaikuttaa mun ajatuksiin ja mielialaan. Odotan kovasti muuttoa, koska on kiva laittaa taas uutta kotia kuntoon (jos sihen löytyisi jostain aikaa...), mutta toisaalta taas tämä Perskadun koti on ollut ensimmäinen koti sen jälkeen, kun olen vanhempien luota muuttanut pois. Ja täällä on ollut ihanasti tilaa. Muutto 84 neliöstä 30:een ja puoleen tuntuu tietysti hieman ahdistavalta...eikä sitten ole enää kunnon keittiötä eikä saunaa. Mutta sitten se on ihan mun oma koto=).

Koulussa menee ihan hyvin muutamasta poissaolosta huolimatta. Onneksi meillä ei ole luentopakkoa, niin ei tule kauhean huono omatunto siitä, että olen pari tuntia päivästä pois. Tosin tänäänkin olin vain yhden, kun olin treeneissä niin hyvä, että ehdin aikasemmin kouluun.

Mutta nyt balettituntien seuraan vielä hetkeksi.

Opettelua

Juu, tuo pikatanssinopiskelu on hauskaa =) Ollaan kahtena päivänä treenauttu 4 tuntia yhteensä ja nyt on jo suurinpiirtein kaikki biisit hallussa. On kivoja, isoja nostoja pää alaspäin ja siltakaatoja yms. Olin siis oikeassa: olen nopea oppimaan! Koulusta ei ole tarvinnut olla paljon pois, eli suoraan treeneistä aina kouluun. Vähän pitäis varmasti itsenäisesti opiskella myös.

Mä leikkautin eilen hiukset ja niistä tuli ehkä vähän liian lyhyet...urgh. Sit ne värjätään ens viikolla teatterilla ruskeiksi, plaah. Mutta kuhan ne vähän kasvaa, niin eiköhän ne sitten ole kivat =).

Olen tänään saanut pakattua aika paljon diipadaabaroinaa. Pitäis jaksaa myös suunnitella ensi viikoksi muutamat balsatunnit. Onhan tässä vielä aikaa. Eli taas töihin!

Sattumaako?

Elämä tuo eteeni koko ajan yllättäviä ja mullistavia asioita. Kuin sattuman kaupalla, pääsin sijaistamaan Turun kaupunginteatteriin erästä tanssijaa, joka oli loukkaantunut. Joo, se tietää hieman lisää työtä jo hektiseen arkeeni, mutta kyllä tästä selvitään. Eipähän sitten ajatukset liiku niissä negatiivissa asioissa. Näin mä ajattelen (Kunhan ei polta itseään puhki, järki kaikessa, eikö). Mieltä lämmittää se että pesti on vain noin kuukauden ja esityksiä noin kaksi viikossa. Eli ei liian raskasta.
Ajattelin kyllä itsekin muutaman hetken, onko kannatavaa hakea tätä "sijaisuutta", mutta ajattelin sen enemmän mahdollisuutena kuin haittana tai taakkana. Mähän pidän teatterissa työskentelystä ja se kiinnostaa edelleen. On hyvä saada jalka oven väliin. Nykyisiä opintojakaan tämä ei pahemmin haittaa, muutaman tunnin joudun olemaan pois koulusta, jossa ei ole luentopakkoa... Täytyy sitten itsenäisesti opiskella. Ainoana stressaavana tekijänä koen tällä mun elämässä muuton, mutta eiköhän siitäkin sitten selvitä kunnialla. Inhottaa vain se sekaisuus, mikä tulee olemaan edessä :) Eli nyt vaan töihin, eikä netissä laiskottelemaan! Tänään voisin olla tehokas :) (suurin osa vapaa-ajastani tuntuu menevän ihmettelyyn ja asioiden tekemättömyyteen...)

Ik kan het niet alleen - I can't do it alone

Tämä biisi on jotenkin melodisesti sykähdyttävä. Latasin sen hollantilaisen kämppiksen koneelta siellä ollessani, mutta löytyipä käännösversio Youtubesta. Aikaisemmin mulla ei siis ole ollut hajuakaan, mitä siinä sanotaan... ah, ihana hollannin kieli: ensin niin raastavan karhean kuuloista, mutta nyt niin mielenkiintoista, että haluaisin itsekin osata. Tämä on myös soittoäänenä mulla:)

sali

Jes. "M-Clubissa Vähäheikkiläntiellä voit kohottaa kuntoasi monipuolisilla ja nykyaikaisilla välineillä." Niinpä... =P

11/9/07

olin oikeassa
kyyneleet karkottavat potentiaaliset korvat
minulle tarjotaan vain paperia
hyvä edes niin
halaus ei kyllä olisi pahitteeksi

miksi pitää saada ajatukset toisaalle?
miksi en saa surra?
säikähdys?
muistelen mukavia hetkiä
kyyneleet kirpoavat jälleen silmäkulmiini

raivosin ensimmäistä kertaa kunnolla
apinat saivat kyytiä
ei se kuitenkaan auttanut

sain karjuttuakin
mutta
tyyny tukahdutti huudon
ensimmäistä kertaa se kuitenkin
vapautui
ei sekään auttanut

eikö minulle koskaan käy hyvin?
miksi olen aina hukassa ja hajalla?
koska voin hyvin?
koskaan?

taustalla vain ajatus
tämä kaikki on aivan turhaa

Hahaha

Ihana :P

Kirjo

Tää on vaan niin jännää tämä olotilojen kirjo. Kun aikaisemmin tuntui, ettei tunnu miltään tai että kaikki on niinkuin ennenkin ja hyvin, niin yksi ajatus puoleen tai toiseen pystyy murtamaan sen tunteen. Tai oikeastaan tuntuu edelleen samalta, mutta vain pahalta aikaisemman haikailemattomuuden sijaan. Padot saattavat aueta ihan yllättäen hups heijaa vaan. Koulussa jaksaa ihan hyvin, kun on niin paljon sisäistettävää, ettei ajatukset voi harhailla muualla.
Mä olen huomannut, että mulla on yllättävän vahva itsesuojeluvaisto. Pystyn esittämään aika pitkällekin, että asiat on hyvin, vaikka sisällä riehuu viidennen kategorian hirmumyrsky. Mutta sitten yksinollessa tai tietyistä asioista puhuttaessa saattaa se myrsky ottaa valtansa ja pistää kaiken matalaksi. Taidan nyt vain toistaa itseäni. Mutta näinhän se elämä menee. Tiedättekö, mä toivon välillä, että tämä suhde olisi päättynyt johonkin myrskyisään ja satuttavaan, että olisi helpompi irtaantua tästä kaikesta. Vai olisiko se sittenkään yhtään helpompaa nuolla taas vuosikausia omia haavojaan ja yrittää kuntoutua? Ei välttämättä. Mutta ei tämäkään helpolta tunnu. Olen puhunut paljon siitä, kuinka ristiriitainen olo mulla on. Edelleen: tämä uuden elämän alku ja vanhan elämän loppu ei missään nimessä tunnu väärältä päätökseltä, mutta ei myöskään sataprosenttisen oikealta. Ei tietenkään, mutta eteenpäin on mentävä. Täytyyhän viherkasveillekin vaihtaa multa välillä. Tästä kodista tulee tyhjä kun mä lähden. Mun uudesta kodista tulee täysi.

Tää runo syntyi joskus taannoin. Kuukausi sitten varmaankin. Ehkä. Se on aika synkkä.

yksinäisyys on ahdistavaa
eikä sille voi mitään
ei ole ystäviä
jotka haluaisivat nähdä minun kyyneleiset silmäni
kaikki lähtevät yksitellen ympäriltäni pois
kukaan ei halua jäädä
maailma on jättänyt minut yksin
sattuu.

toivo siitä, että toinen tulisi edes hetkeksi koskettamaan
edes hetkeksi viereen nukkumaan
toivo siitä, että saisi jutella kasvotusten
toiveet kariutuvat yhdessä silmänräpäyksessä
mikä olikin oikeastaan odotettavissa
eihän minun kanssani haluta viettää aikaa
unohdin jo hetkeksi
että olen tylsä ja arvoton

pahinta on se
että täytyy jatkaa elämää
vaikka siihen ei ole enää mitään syytä
voisin lähteä pois
nukahtaa ikuisuuden uneen
eikä kukaan jäisi minua kaipaamaan

Mutta hei:" Mun uudesta kodista tulee täysi."

Ihan ihana

No vielä yksi postaus... huomaa, että pitäis tehä taas töitä.
Tää on niin ihan paras tunnelmallinen taas. Notting Hill -elokuvasta bongattu ruusu. Sulje silmäsi ja nauti :)

Bill Withers: Ain't no sunshine

Forum Lorum

Ja sitte vielä semmonen, etku oon tämmönen ihminen, jolla ei elämää oo niin tein semmosen foorumin jossa me kaikki voijaan jutella ja pitää yhteyttä. Aattelin et jos sinne käyttäjät rekisteröis niin sais sitten laitettua ne viestit silleen, että vain käyttäjät voi niitä lukea. Niin että rekisteröitykää :) Juu mää vaan aattelin et sais taas ehkä vähän pidettyä vaiks paremmin yhteyksiä. Tulipa epäselvää tekstiä, mut olkoot. Käykää vilkaisemassa.

Runoja

Arno Kotro. Pari haikeaa, mutta osuvaa.

- - - -

sinä sanot että
on jotain pikkuasioita
jotka vielä koituvat ongelmiksi

näin arvelet

miten niin pieniä asioita mietin

jos noin vaarallisina vainoavat

sinä et enää tiedä

näin sanot

haluatko jatkaa

mutta näissä asioissa jos ei tiedä rakas

silloin tietää jo

- - - -

XVI yö

siitä että
sun kanssas katson maailmaa

en enää unta nää


Arno Kotro: Ilman sinun rakkauttasi (LIKE)

Ei tunnu ei

Juuri tänään ei tunnu mitenkään erikoiselta. Ihan niinkuin kaikki olisi kuin ennen, että kaikki olisi hyvin ja normaalisti. Aamulla setämies soitti ja sanoi, että saan oman asunnon. Kivaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että miksi haluaisin muuttaa täältä pois? Kaikkihan on hyvin. Mikä siis ei ole totta. Tai siis niin. Pikku hiljaa alan hyväksymään tilanteen sellaisena kuin se on. Itkuja tulee, mutta tulkoon, se kuuluu asiaan. Tässä asunnossa on vaikeaa hahmottaa se tosi asia, että olen oikeasti taas yksin ja sinkku. Täällä on niin paljon toisen ihmisen tavaroita sekoitettuna omiini, että ero-oloa ei synny. Siksi varmaan juuri nytkään ei tunnu siltä. Voih tätä ristiriitaisuuden oloa ja iloa. Illalla varmaan sitten taas mieli on toinen...

Pitäisi tehdä huomiseksi uusi tunti kokonaan... en ole tehnyt vielä mitään. Ei ole minkään nökäistä alkuvirikettä, josta saisin intoa. Täytyy taas kuunnella jotain outoa musiikkia, jotta kone lähtisi käyntiin.

Koulu

Viime keskiviikkona alkoi koulu. Torstaina tajusin, etten opiskelekaan heti biotekniikkaa, vaan aluksi bio- JA elintarviketekniikkaa. Perjantaina meille sitten kerrottiin, että vuoden päästä valitaan jompi kumpi suuntautumisvaihtoehto, mutta oma toive ei välttämättä täytykkään, jos ei ole menestynyt opinnoissaan tarpeeksi hyvin. Näin.

Tänään oli sitten ensimmäinen OIKEA koulupäivä. Opiskeltiin vähän kemiaa ja liha-juttuja, eli kuinka paljon suomalaiset syö lihaa vuodessa yms... hassua, enpä odottanut opiskelevani tuollaista, mutta ihan kivaa. Tiesittekö muuten, että makkaravalmisteiden suolapitoisuus ei voi olla alle 1,5 %, koska muuten makkara ei pysyisi kasassa? Nyt tiedätte.

Meidän ryhmässä on 18 oppilasta ja koko suuntautumisvaihtoehdossa muistaakseni liki 80. Vielä on hankalaa tutustua ihmisiin, kun ne tuntuvat niin erilaisilta, mutta parin kanssa oon ehtinyt jo juttelemaan vähän enemmän. Kyllä se varmaan tästä sitten lähtee. Tuntuu ainakin vielä mielenkiintoiselta.