Hei jätkät, mentäiskö vetää pakurikääpäteet?

Ihana pikkumies täytti neljä vuotta! Uskokaa tai älkää, myös tänä vuonna synttärit siirtyivät sairastelun takia. Ensi vuonna varataan kaksi päivää synttäreille...

Tänä vuonna influenssa kaatoi minut ja Väinön petiin moneksi päiväksi. Oma flunssani päätyi poskiontelotulehdukseen, Väinön korvatulehdukseen. Itse en ole vielä kuukaudenkaan jälkeen täysin palautunut influenssasta. Edelleen pienetkin urheilut (kuten portaat reippaasti käveltynä) aiheuttaa keuhkoissa polttelua, korvissa juilii melkein joka päivä ja poskissakin tuntuu silloin tällöin painetta. 8 tunnin unet ei tunnu olevan riittävät. Kävin viikko sitten asian tiimoilta lääkärissä: otettiin verikokeet, sydänfilmi ja poskionteloiden röntgen. Kaikki ok. Vain hemoglobiini kolkutteli alarajaa, mutta lääkäristä se oli ok. Hain apteekista Beroccaa ja etsin kotikaapista raudat ja nyt alkaa olla jo hieman pirteämpi olo. Eiköhän tämä tästä.

Väinö toivoi synttäreiksi Salama McQueen -kakun. Alla kuva, jonka piirsi unelmiensa kakusta. Lisäksi selvitti, että siihen päälle tulee kilparata, keskelle varikko ja Salama McQueenin kanssa Martti ja se trukki myös. Huh huh.

Väinön piirtämä kuva.

Valmis kakku! Auto on leikkiauto, muut koristeet sokerimassaa,

Kakku oli suklaakakkupohjasta tehty sekä täytteenä puolukkapohja ja kinuskia. Jotenkin tuli jälleen kerran tosi kuiva. En ole vielä löytänyt oikeaa tapaa kostuttaa kakkua, koska se on yleensä liian kuiva (vaikka tuntuu että läträän kostutuksen kanssa) tai jos ei ole kuiva, niin liian kosten :(

Tänä talvena on ollut aika niukasti lunta ja lämpötilakin vaihdellut - suurimmaksi ollut kuitenkin lähellä nollaa. Pari kertaa ollaan käyty luistelemassa, kerran hiihtämässä ja muutaman kerran laskemassa Stigalla mäkeä. Talviulkoilut ovat kyllä jäänett turhan vähäisiksi.

Viime vuotiset sukset menivät vielä ihan hyvin.
Hiihtäminen kotipihalla tosin näytti olevan aika tylsää.
Täytyy varmaan ensi talvena ostaa itsellekin sukset
ja mennä ihan ladulle hiihtämään. 

Lumienkeli.

Hirvensalossa testaamassa vähän isompi pulkkamäki.

Väinö on melkoinen Risto Räppääjä -fani. Helmikuussa tuli elokuviin uusi elokuva ja Väinö pääsi ensimmäistä kertaa elokuviin. Tykkäsi kovasti! Itse olin sitä mieltä, että Risto Räppääjät toimivat paremmin kotisohvalla.

Kyllä sen pojan saa joskus piirtämäänkin. Yleensä hän piirtää pelkkiä sotkuja tai kirjoittaa kirjaimia. Päiväkodissa on tosi paljon värittänyt värityskuvia ja kehitys siinä onkin ollut huimaa. Alla omakuva. Ukkelilla on myös vyö, napa ja navan alla masu, käsissä hanskat ja jaloissa kengät sekä päässä hiusten lisäksi pipo, jossa on tupsu.

Työpaikalla oli yt-neuvottelut, joissa omalla kohdalla kävi onni. Tietty suht uutena sai vähän jännittää, mutta tiesin, ettei vaaraa ollut. Lomautukselle/lomarahavapaalle kuitenkin joutuu. Nice. Not.

Töissä on kyllä ollut viimeiset kuukaudet melko haipakkaa. Markkinointi on pitänyt meidän tiimin hyvin työllistettynä. Aikataulut ovat olleet pikaisia ja uusia juttuja tulossa syksyllä kauppoihin. Syksyä varten kaiken pitää olla jo nyt melkein valmiina. Ensimmäiset tehdaskokeet uusille resepteille on jo nyt tehtyinä ja ensi viikolla ne täytyy esitellä jo kaupoillekin. Syksy on siis jo nyt vahvasti mielessä, vaikka siihen on vielä puoli vuotta aikaa!

Työ on edelleen mielenkiintoista, vaikka välillä tahti ja työmäärä ovat kovia. Ensimmäinen vuosi on mennyt totutellessa ja nyt olen päättänyt olla järjestelmällisempi sekä määrätietoisempi. Minulla on tapana jättää ikävimmät ja hankalimmat asiat viimeiseksi. Jos koko ajan kuitenkin tulee uutta tekemistä, täytyy ne hankalat asiat selättää oikeastaan ensin. Vuoden aikana olen tajunnut itsestäni myös sen, etten ole aikaisemmin tajunnut, kuinka paljon yritän yksin tehdä töitäni. Kaikkea ei kuitenkaan pysty tekemään yksikseen, vaan tarvitaan oikeanlainen ja monipuolinen tiimi tueksi. Tärkeä havainto, eikö :)

P.S. Väinö oppi tällä viime viikolla sukeltamaan ilman kellukkeita. Vielä ei siis pää pysy pinnalla, mutta hyvin menee pinnan alla :)

Kuulumisia

Viimeisestä postauksesta onkin vierähtänyt tovi. Väinön kolmevuotissynttärit saatiin tänä vuonna pidettyä suunniteltuna päivänä - tosin synttärisankari väsähti flunssan kouriin juhlien loppumetreillä. Siinä sitten sairasteltiin koko perhe kaksi viikkoa. Aivan järkyttävän sitkeä flunssa, sillä vieläkään kurkku ei ole normaali ja paha yskä vaivaa. Alkaa tämä jo ottaa vähän hermoon...

Väinö oli jo aikoja sitten toivonut, että synttäreillä tarjotaan jäätelöä - check. Kysyin haluaako hän kakun. Joo, vihreän. Ja päälle V niinkuin Väinö ja sisälle omenahilloa. Check. Olipas helppoa, kun ei tarvinnut itse keksiä!

Väinö toivoi synttärilahjaksi punaisen kitaran.
Sai punaisen ukulelen.

Juhlien ja lääkkeen jälkeen jaksoi vielä hassutellakin.

Synttäreistä alkoi myös kahden viikon kiukkuputki. Aivan joka ikisestä asiasta pienin herra veti herneen nenään ja nosti maailman suurimmat raivarit. Kun itse oli kipeä, viikon päästä olin aivan poikki sekä fyysisesti, että henkisesti. Väinö oli yhden päivän mummilassa hoidossa, jotta me saataisiin levätä. Kotona eteisessä hän sanoi: "Olipas kivaa mummilassa!" ja heittäytyi samantein lattialle makaamaan ja huutamaan. Toivon, että tässä talossa on nyt kiukuteltu koko vuoden edestä ja loppuvuosi olisi levollista.

Väinö on ollut vähän huono leikkimään ihan itekseen. Pahimpana omana sairaspäivänä lököilin Väinön huoneen lattialla seurana ja Väinö leikki itsekseen ainakin tunnin. Enpä olisi muuta jaksanutkaan.

Väinö oppi jo vähän luistelemaankin ihan ilman tukea - eli töpöttelemään. Otettiin sählymaila avuksi, jottei tarvitse pitää kainaloista kiinni (on muuten ihan järkyttävän raskasta eikä auta yhtään). Mailan kanssa vedin eteenpäin ja löytyihän se tasapaino ja lopuksi pääsi itsekin eteenpäin.

Töissä

Töissä on ollut ihan huippua. Olen oppinut todella nopeasti uusia juttuja, sillä vanhoihin työkokemuksiin on ollut helppo peilata. On siis ollut helppo uida työtehtävään, mitä en ole koskaan tehnyt, aikaisemman työkokemuksen avulla. Oikeastaan se on ollut helpompaa kuin olin kuvitellut. Silti on paljon opittavaa. 

Yrityksen tapa toimia sekä huolehtia työntekijöistään on ollut erilaista kuin missään muualla. Aina löytyy nurkan takaa joku standardi tai mittari minkä mukaan tulee toimia, mutta kun ne hyväksyy, on helppo toimia. Työntekijöitä kannustetaan vahvistamaan vahvuuksiaan ja kehittymään - ja mahdollisesti vaihtamaan myös työtehtävää. 

Englantia joutuu käyttämään paljon. Vielä en ole kauheasti joutunut sitä puhumaan, mutta kuuntelemaan ja lukemaan päivittäin. Parin viikon päästä otan vastaan ensimmäiset vieraani Puolasta. Nopeasti jaetaan vastuuta, mutta niinhän sitä oppii.

Kausi auki

Tämäkin kausi on nyt sitten avattu yhdeksän väyläisellä pikkukisalla. Tuli yllättävän hyviä heittoja, vaikka onkin ollut pitkä heitoton kausi. Ilma ja hanki oli aivan täydelliset!

Arkea ja juhlaa

Toukokuu on alkanut hämmentyneissä merkeissä. Luontoäiti ei ole ihan varma, mikä vuodenaika on kysessä: taivaalta on tullut räntää, rakeita ja vettä, mutta aurinkokin on paistanut kivasti.

Vapun vieton suhteen ei ollut kummempia suunnitelmia, mutta vappuaatto vierähti tuttavaperheen luona. Aattona paistoin elämäni ensimmäisen kerran munkkeja ja niistä tulikin aivan mielettömän hyviä. Ohjeessa oli, että taikinasta tule 40 munkkia, mutta minä sain aikaan vain 19. Viime vuonna ostin jo paistorasvatkin valmiiksi ja tarkoitus oli tehdä munkkeja, mutta se paistaminen on aina tuntunut hankalalta. Sitähän se ei ollut. Rasvan lämpötila oli aika helppo saada sopivaksi ja pysymäänkin vielä siinä. Valmiista munkeista tuli jopa mieleen Oululaisen munkit, joita käytiin yläasteella ostamassa viereisestä tehtaanmyymälästä. Aika hyvin!

Vappupäivänä syötiin Väinön kanssa nakkilounas. Kuinka monta lasta tiedätte syövän lautaselta ensin kasvikset, vaikka nakkejakin olisi tarjolla? Toisaalta, tämä oli ehkä toinen kerta, kun Väinö sai kotona nakkeja. Päiväkodista en tiedä, makkaraa siellä ainakin on ollut.

Vapun päivän räntää.

Mentiin silti ulos.

Ja vappulounas.

Frisbeegolf

Mä olen niin hurahtanut tähän lajiin :) Vielä kun osaisi sitä paremmin. Tajusin juuri, että olen määrittänyt oman taitoni niiden parhaimpien heittojeni kautta, vaikka aika vaihtelevaahan nuo heittotulokset vielä ovat. Käytiin Väiskin kanssa perjantaina "retkellä" metsäisellä frisbeeradalla. Metsä jo itsessään oli elämys. Mukana ollut "Nanne" sai ensimmäisellä väylällä jäädä kiekkokassiin ja Väinö heitteli sitten loput väylät minun markkereillani.

Retki oli ihan onnistunut, sillä Väinöä kiinnosti kalliot ja kiipeily, luonto yleensä. Yleensä ollaan pihalla vain hiekkaisella leikkialueella tai puistossa, joten nämä metsämaisemat ja heittely kiinnostivat kovasti. 9 väylää tuntui olevan ihan sopiva pituuskin, sillä saatiin kierrettyä se tunnissa. Lopussa jouduin kyllä kantamaan Väinöä jonkin verran, mutta olin siihen varautunut.

Tiimatolla.

"Eiiii eiiii!" Kiekot eivät lentäneet koriin
ja Väinö heittäytyi maahan :D.

Mehutauko!

Värikylpy II

Muistattehan Väinön värikylvyn? Tätä tämä sormiväreillä maalailu taitaa nyt olla :). En edes uskalla siirtää toimintoa keittiön pöydän äärelle. Mitähän siitä seuraisi? Ihanaa, kun toinen osaa olla luova.

Vappuaaton bodypaintingiä.

Luovuudesta puheen ollen, olen kateellinen kaksivuotiaalle: miten hän näkee yksityiskohdat ja siitä, mitä hän niillä mielikuvituksessaan tekee. Kalliolta löytyi yhtäkkiä liukumäki, leivistä tulee syömisen edetessä laivoja, kuita, laskuvarjoja, puhelimia, mitä tahansa. Miksi tuo kaikki katoaa aikuisena? Äitinä oppii niin paljon uutta, kun katsoo lapsen kehittyvän. Tai "uutta". Eiköhän sitä itsekin ole joskus ollut samanlainen.

Sisäleikkipuistossa

Eilen päivällisen jälkeen Väinöllä tuntui olevan todella paljon käyttämättä jäänyttä energiaa. Suuntasimme pitkästä aikaa Leaf-areenan lasten sisäleikkipuistoon. Väinölle ei enää kelvannut 0-3 -vuotiaiden puoli, vaan hänen oli päästävä seikkailemaan isojen puolelle. Aluksi katselin alhaalla, kun hän paineli siellä pitkin poikin, koko ajan oli kuitenkin näköyhteys. Yhtäkkiä Väinö päätti laskea pitkää kierteistä liukumäkeä alas "kolmannesta" kerroksesta. No, itkien tuli putkesta ulos, taisi HIEMAN säikähtää, mutta heti lähti uudelleen juoksemaan ja kiipeilemään. Sitten kuului itkua, kun hävitti näköyhteyden jossain kolmoskerroksen uumenissa. Ei auttanut muu kuin kivuta itse kiipeilemään ja halimaan. Sen jälkeen mentiinkin peräkkäin :). Hyvä niin. Tuli itsellekin hiki.

Tästä tuli...

Tämäkin aiheutti heiluessaan vähän jännitystä.

"Äitiii, tuleee."

Yöllä Väinö puhui unissaan: "Hyppii, hyppii, hyppii." Taisi prosessoida päivän tapahtumia.

Kakkaa lumella

Väinön juhlat saatiin vihdoin juhlittua. Väkeä oli riittävästi, eikä kakkukaan loppunut kesken. Kakku. Tuo intohimoni, mutta jonka valmistamisessa riittää vielä opeteltavaa.

Ensinnäkin itse kakku. Pohja onnistui yli odotusten. Kokeilin Kinuskikissan sienikakkuohjetta ja se toimi tosi hyvin. Suorakaiteenmuotoiseen vuokaan tein muistaakseni kuuden munan ohjeella. Täytteen tein niin ikään Kinuskikissan ohjeella. Tällä kertaa oli makuna mansikka. Täytekin oli ihan hyvää. Mutta se kostutus. Voi, se ei melkein koskaan onnistu. Nyt alempi pohja kostui juuri sopivasti, mutta ylempi jäi kuivaksi. Harmi.

Päälle vielä voikreemi ja sokerimassakuorrute.

Väinö valitsi itse kaupan kertakäyttöastioiden ja servettien kohdalla teemaksi lentokoneen.

Kakun päälle ajattelin sitten tehdä lentokoneen aiheen mukaisesti. Tein sen jo hyvissä ajoin pari päivää aikaisemmin, mutta lopulta kävi niin, että siivet eivät vain kertakaikkiaan pysyneet paikallaan. Yritin vielä viimeisenä aamuna saada niitä pysymään kiinni siinä onnistumatta. Mutta kakusta tuli simppelisti kivannäköinen. Jännitin myös, riittääkö sokerimassa kuorrutteeseen ja alareunaan jäikin sitten pieniä aukkoja. Sain kuitenkin ne piilotettua pilvillä :).

Ensimmäisen illan koristevalmistelut.

"Valmis"

Pilviä oli myös muilla reunoilla.

Väinö sai kasan uusia palapelejä, jotka sopivat paremmin ikään. Niitä on ollut kiva tehdä yhdessä ja nähdä kehitys, mitä näinkin pienessä ajassa on tullut.

Pipi

Väinö sairastui tällä viikolla pahankuuloiseen yskään, joka kuulosti ihan siltä kuin se olisi tullut keuhkoista asti. Veimme hänet lääkäriin, sillä päiväkodissa oli ollut liikkeellä RS-virusta, joka voi noin pienillä aiheuttaa keuhkoputkentulehduksen. Sitä ei kuitenkaan ollut, mutta oli korvatulehdus. Ensimmäinen Väinöllä. Sitä oltiinkin vähän jo odotettu päiväkodin aloituksen myötä. 

Kun Väinö on potenut korvatulehdusta, me aikuiset olemme saaneet nauttia vatsataudin väänteistä. Kunnon rehellinen ripuli. Yök.

Poks!

Minä sain elämäni ensimmäiset potkut viikon töissäolon jälkeen. En olisi ikinä uskonut niitä saavani ja ne tulikin todella yllättäen. Olin kuulemma tehnyt liikaa virheitä. Muutamasta tiedän ja niiden jälkeen olin tsempannut tosi paljon. En tiedä oliko minulle jätetty sanomatta joistain vain eikö sitten ollut enempää varaa tehdä mokia. Työskentelin siis huolinta-alan terminaalivarastossa, missä alkoi olla jo sesongin huippu menossa. Mokiin ei ilmeisesti ollut juurikaan varaa. Olisiko uudet työntekijät kannattanut ottaa vähän aikaisemmin jo oppiin?

Toisaalta henkilöt, jotka minut perehdytti hommaan, eivät olleet mitään vanhoja työntekijöitä, kuten oli luvattu. Ensimmäinen oli ollut siellä töissä aikaisemminkin, mutta eri hommissa ja vain kolme päivää niissä hommissa, mitä hänen piti minulle opettaa. Kun pääsin töihin uudestaan sairausloman jälkeen, minut opetti hommaan tyttö, joka oli ollut siellä töissä kaksi viikkoa. Otan tietysti vastuun tekemistäni töpöksistä, mutta kyllä minusta olisi ollut työparien organisoinnissakin hieman varaa petrata. Resurssit siihen oli kuitenkin olemassa. Vaiko eivätkö he halunneet minua sinne kuitenkaan? Halusivat minun mokaavan? Ei naama miellyttänyt? Tai rupiset kädet.

Onneksi pääsin juttelemaan vuokratyöfirman naisen kanssa jo samana päivänä. Hän sanoi, että etsitään minulle jotain uutta. Olin saanut tosi hyvää palautetta toisesta firmasta, jossa olin tehnyt pari viikkoa töitä saman vuokratyöfirman kautta. Hän siis uskoi minuun. Tai toivottavasti se ei ollut mitään piristetäänpä-nyt-tuota-onnetonta-tunaria -puhetta. Pelkäsin kyllä suuresti, että minun työllistymismahdollisuuteni loppuvat sen firman kautta.

Muutenkin on ollut ammatillinen identiteetti täysin hukassa viime aikoina. Sellainen ura ja työ, mistä olen haaveillut ja uneksinut, tuntuu nyt todella kaukaiselta. Minulla ei ole mahdollisuuksia kasvattaa itseäni ammattilaisena. Mitä minusta tulee? Mitkä ovat mahdollisuuteni? Onko niitä? Pelottaa tällainen epävarmuus ja tavallaan tyhjän päällä oleminen. Pelottaa ja ahdistaa. Uusi koulutus? Oppisopimus? 

Nyt on sitten aikaa ladata akut täyteen. Tämä viikko oli todella raskas ja totesin, ettei kuuden aamut ole minua varten. En vain jaksa iltapäivällä mitään, vaikka olisin mennyt aikaisinkin nukkumaan. Väinö on pakko viedä nytkin päiväkotiin, jotta hän viimein tottuisi olemaan siellä itkemättä. Tuntuu joka kerta raskaalta viedä se sinne ja jättää itkemään. Mutta kyllä varmasti sekin päivä koittaa, kun Väinö juoksee ovesta sisään, eikä muista edes vilkuttaa mennessään.

2-vuotias showmies!

Ihana, hassutteleva hurmurimme täytti eilen 2 vuotta! 

Ihan uskomatonta, kuinka nopeasti aikaa menee.

Kaksi vuotta sitten olimme aivan sekaisin onnesta, toisaalta oli ihanan leppoisaa, kun käärö oli vihdoin maailmassa ja ihailimme häntä koko ajan. Toisaalta muistan myös ajatelleeni sairaalasta kotiin päästyäni, että oliko tämä nyt sittenkään järkevä idea. Oli se. Paras!

Tunnin ikäinen Sintti.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Kolmen päivän ikäisenä.

Kahden vuoden aikana äitiyteen ja vanhemmuuteen on mahtunut monenmoista: epävarmuutta, ahdistusta, väsymystä, ylpeyttä, rakkautta, kasvua, varmuutta... Miten tyhmiltä jotkut parin vuoden takaisest ajatukset tuntuvatkaan nyt. Miten sitä huomaa kasvaneensa vanhempana, mutta silti tietää, että edessä on vielä paljon tuntematonta. Haluaisin olla äitinä reilu ja oikeudenmukainen, kasvattaa jalat maassa ilman ylimääräisiä ylisuojeluhössötyksiä, mutta silti tarjota lapselleni turvallisen elinympäristön tasapainoisen elämän ja itsetunnon kasvattamiseen. Helppoa?

Mutta millainen on kaksivuotias Väinö? Kyllä te jo tiedätte, mutta onhan se ihan kiva summata joitain tärkeimpiä ominaisuuksia pitkästä aikaa itsellekin muistiin.

Väinö on

• hassuttelija, hurmuri, naurattaja
• jokapäiväinen auringonpaiste
• itsepäinen uhmaikäinen, tahtoa löytyy
• lyhythermoinen
• pikkutarkka järjestelijä
• showmies.

Väinö 

• haluaisi aina joskus opetella itse pukemaan, mutta lyhyet hermot eivät oikein vielä anna periksi
• rakastaa roskisautoja, junia, lentokoneita, paloautoja, kaivinkoneita yms.
• käy aika kivasti potalla
• syö itse jo aika siististi
• tykkää auttaa kotitöissä
• osaa puhua paljon, ei vielä kuitenkaan lauseita, mutta joskus kaksi sanaa peräkkäin
• osaa uida kellukkeilla joten kuten
• osaa tehdä itse kuperkeikan.

Väinön sketsihahmo?
(Väinöllä päässä isännälle syntymäpäivä-
lahjaksi neulottu pipo)

Tästä on hyvä jatkaa. Kyllä tuosta vielä saadaan komea prinssi Estellelle :). 

Unelmien uusi vuosi 2014?

Nyt olisi niin paljon kirjoitettavaa, etten oikein tiedä mistä aloittaisin.

Joulu

Väinö oli ollut ilmeisesti melko kiltti, kun sai paljon lahjoja. Onneksi joulupukki näki läpi uhmaiän :). Uhmakiukutteluista huolimatta Väinöhän on mitä aurinkoisin hurmuri! Nyt on sitten leikitty uudella roskisautolla (shoshis) ja parkkitalolla. Itse asiassa olimme molemmat ihastelleet kyseistä Brion parkkitaloa lelulehdestä. On tosi kiva ja yhteensopivuus junaratojen kanssa on plussaa, mutta vähän on ahdas leikittäväksi. Silti sillä on hauskaa leikkiä :).

Ostettiin kotiin pieni kuusi ja syötiin jo 22. päivä ikioma jouluillallinen - hieman modernisoituna tosin. Osa lahjoistakin avattiin silloin, sillä olimme lähdössä seuraavana päivänä vanhempieni luokse, eikä ollut mitään järkeä ottaa noin suurta kasaa lahjoja mukaan ja tuoda ne sitten takaisin.

Possun sisäfilettä, uuniperunoita valkosipulikermaviilillä, nam!

Lintupaistia!

Hymyile niin että hampaat näkyy :D.

Pukki toi äidille toivelahjan :).

Osaa se pienempikin.

Rekkari.

"Minun. Minun!"

Joulupäivänä, kun palattiin takaisin kotikaupunkiin, käytiin vielä isännän vanhempien luona syömässä joululounas ja nauttimaan puusaunan löylyistä.

Tapaninpäivänä huomasin, että pyörästäni oli varastettu eturengas. Kivaa.

Töitä

30. päivä, kun oli minun vuoroni nukkua pitkään, puhelin soi yhdeksältä. Minut kutsuttiin töihin neljäksi päiväksi. Se neljä päivää tosin venyi viideksi. Olin pakkaamassa ja inventoimassa design-tuotteita. Oli kyllä tosi kiva työpaikka, mukavat työkaverit ja työkin oli ihan mukiin menevää. Työ ja työpaikka avarsivat ajatusmaailmaani. Mitä kaikkea tässä elämässä voisikaan tehdä työkseen! Olen aina ajatellut, että olisin hyvä hyllyttäjä kaupassa, sillä pidän siitä, että minulla on silmien alla paljon samanlaisia tavaroita. Voisiko työni olla sittenkin varastossa? Pikku hiljaa voisi saada lisää vastuuta ja ehkä esimiehen hommia... unelmia, unelmia. Kaikki sanovat, että inventointi on tylsää. No tuossa paikassa ei ainakaan ollut! Päin vastoin, mielenkiintoista.

Ja tietysti tuli järkyttävä sisustusvimma... Seuraavan kerran taidetaan tarvita vähän enemmän sisustusrahaa. Tuli nimittäin sellaisia must have -tuotteita vastaan :).

Kalsarikalle

Projekti käynnissä vaihtelevin tuloksin. Housuissa ollut myös kakkaa...

Kalsarikalle ja uudet leikit.

Jono!

2014

Vuoden vaihdetta vietimme ystäväperheen luona neljän lapsiperheen kera. Minulla ei ollut kovinkaan hyvä juhlatuuli, sillä olin herännyt aamulla kuudelta ja tehnyt 9 tunnin työpäivän. Väinö oli todella innostunut raketeista, eikä uni meinannut oikein tulla, kun koko ajan kuului pauketta. "Arkki! Arkki!" Puolen yön raketit jäi ampumatta, eikä niitä tullut paljon nähtyäkään. Kilisteltiin kuitenkin.

Toivon suuren suuresti, että tämä vuosi toisi paljon positiivisia uutisia työn saralla. Aloitus on ollut ainakin hyvä.

Ja Väinökin aloittaa päiväkodissa. Ja täyttää kaksi. Iso, rakas poika.

Ja toivottavasti nukuttamiset muuttuisivat helpommaksi.