Kirjoja

Luin yhden parhaista kirjoista ikinä. En pidä sellaisesta kirjallisuudesta, missä kuvaillaan paljon, vaan haluan, että tarinankerronta on sujuvaa, nopeatempoista ja että saan itse kuvitella asiat. Lukemani kirja, Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa on niin koskettava ja koukuttava, että se oli pakko saada mahdollisimman äkkiä luettua. Fiktiivinen tarina kytkeytyy historiaan ja samalla kertoo, millainen elämä naisilla voi olla Afganistanissa nykyäänkin. Suosittelen tuhannen auringon voimalla!

Hosseini on kirjoittanut myös kirjan Leijapoika, josta on tullut elokuvakin. Kävin katsomassa elokuvan viime keväänä ja se oli kieltämättä aika raju.

Paulo Coelhon Alkemisti oli viime kesän lomakirja. Se oli mukana reissussa ja sitä lukiessa tuli lomaolo. Luin myös Shahirin, josta pidin kovasti, vaikka se olikin hieman hidastempoinen. Kolmantena Coelhon kirjana luin Bridan ja voin sanoa että viimeiseksi jäi. En enää jaksa lukea yhä uudelleen eri tarinoihin kytkettynä samoja ajatuksia. Rakkaus, yksinäisyys, itsensä etsiminen ja jumalan olemassa olon pohtiminen. Se oli siinä. Ei enää mitään uutta. Tietyllä tapaa ymmärrän Coelhon tyylin kirjoittaa, mutta itse pidän kuitenkin siitä, että kirjassa on kunnon tarina ja sen takana ajatus. Toinen koskettava kirja on ollut Tyhjentävä vastaus, joka nykyään tunnetaan nimellä Slummien miljonääri ja josta tehtiin elokuvakin. Elokuva tosin ei ole kovinkaan kummoinen.

Olen jostain syystä tykästynyt kulttuuriin, joka vallitsee Lähi-Idässä. Tai en ehkä tykästynyt, mutta mua kiinnostaa lukea tarinoita, mitkä sijoittuu Afganistaniin, Pakistaniin tai Irakiin. Se maailma on niin erilainen. Julma. Halveksiva. Rakastava. Hallitseva. Silloin ymmärtää, että itsellä on asiat aika hemmetin hyvin täällä kylmässä, mutta vauraassa Pohjolassa. Ruokaa saa, kun sitä tarvitsee, kukaan ei hakkaa sen takia, että olen tehnyt jotain mikä ei toista miellytä ja saan pukeutua kuten haluan. Kukaan ei hallitse minua. Olen minä, en kenenkään "lelu".

Huomenna piti loppua työt, mutta jatkankin ensi viikolla vielä pari päivää. Mietin, löhöänkö vai tienaanko rahaa. Päädyin jälkimmäiseen. Seuraavana viikonloppuna voikin sitten mennä vanhempien luo laiskottelemaan, koiraterapiaan ja lempparihierojan käsittelyyn.

Ukkosta ilmassa

Tänään taivas repesi.

Olin vielä kahden vaiheilla, noustako ylös vai nukkuisinko vielä hetken. Näin silmäluomieni läpi välähdyksen, ehdin ajatella sen näköharhaksi, kun jo jyrähti todella kovaa ja alkoi sataa ihan täysillä.

En edelleenkään pidä ukonilmasta.

Töitä ja töitä vain

Näin kesällä ei oikein tule päivitettyä tätä blogia, kun ei kauheasti ole muuta elämää kuin työ ja se vähän väsyttää. Enää reilu kaksi viikkoa ja sitten on taas koulun aika. Can't wait!

Mikrotukihenkilöjuttu on alkanut pikku hiljaa saada jo farssin piirteitä... Mut taidetaan muistaa tulevaisuudessa aika pitkälti siitä... Eikä se oikeasti ollut edes mikään ihmeellinen juttu. Miehet ei vain lue käyttöohjeita, naiset lukee.

Mulle vähän niin kuin luvattiin jo töitä ensi kesäksikin. Hyvä niin! Meinasin kyllä, että jos toukokuussa suorittaisin viimeisen harjoittelun ulkomailla ja sitten tulisi kolmeksi kuukaudeksi jälleen tänne töihin ja ehkä sitä opinnäytetyötäkin tekemään, mikäli mieluisa aihe löytyy. Ulkomaista Hollanti on yllättäen ollut vahvasti mielessä ja olen jo katsonutkin potentiaalisia paikkoja, mihin voisin harjoittelupaikka hakea. Täytyy nyt syksyllä ehti ensi töikseni ottaa yhteyttä kv-koordinaattoriin.

Vielä on kesää jäljellä II

Kokeilin eilen jälleen pakkaajan hommaa öljynpullotuksessa. Oli mahdollisuus jäädä ylitöihin ja jäin. Huomasin, että tarvittavat toimenpiteet pullotuskoneella tulivat selkärangasta. Oli ihan kivaa vaihtelua latoa pulloja ja korkkeja koneeseen.

Olen myös saavuttanut mikrotukihenkilön tittelin :). Meillä on töissä sellainen mikronkokoinen vesipitoisuudenmääritysuuni, jonka olen "korjannut" kaksi kertaa kalibroimalla sen vaa'an. Muut olivat sitä mieltä että se on rikki. Korjausmiehen tilaaminen olisi ollut aika rahakasta puuhaa. Minä sain vain pienen korvauksen siitä, että jostain syystä osaan tehdä toimenpiteen, mikä minun mielestäni pitäisi myös sen uunin käyttäjien osata. Ammattitaitoa ja silleen. Itse en sitä uunia siis edes käytä. En koskaan. Insinööri reppana.

Töissä on tosiaan ollut ihan mukavaa, kun tuli vihdoin (no aikoja sitten) se olo, että osaan ne hommat.

Muutenkin elämässä menee aika jees. Harmittaa vain välillä, kun aika ja voimat ei riitä parisuhteeseen niin paljon kuin itse haluaisi. Kolmen viikon päästä työt ovat kuitenkin ohi ja paluu arkeen alkaa. Ihanaa: sitten ei ole enää puoli kuuden aamuherätyksiä!