Herkuttelua

Me päästiin aika pitkälle, ennen kuin Väinölle maistui karkki.

Väinö tykkää pullasta ja keksistä. Väinö on maistanut suklaata ja jäätelöä, mutta ei ole pitänyt niistä. Paitsi Ikean vaniljajäätelöstä (minun piti syödä lastenannokseen kuuluva jälkkärijäätelö, mutta Väinö söikin sen). Karkkia Väinö maistoi ensimmäisen kerran joskus keväällä tai kesällä, kun oltiin koko perheen voimin Filmtownissa ja Väinö ehti jossain välissä nappaamaan muutaman hedelmäaakkosen. Sylki kylläkin pois.

Ostin kaupasta Porvoon herkun lakuja piparkakkutalon koristeeksi. Väinö bongasi pussin jo kärryyn heitto vaiheessa. Koska oltiin kahdestaan kaupassa ja kaikki toiminta vie pois sen ylimääräisen häslingin, Väinö auttoi minua pakkaamaan ostokset ja hän bongasi karkkipussin uudelleen. Ja piti sitä kotiin asti kädessään. Hän olisi halunnut syödä siitä heti, sillä oli ruoka-aikakin. Onneksi söi kuitenkin ensin ruokaa, mutta jälkiruoaksi annettiin pari pientä palaa. Yllättäen lakritsi maistui. Ei kyllä pyytänyt lisää.

Eilen sain vihdoin valmiiksi piparkakkutalon ja tänä aamuna hän ehti närppiä jo karkkeja ennen kuin ehdin ottaa piparkakkutalon pois pöydältä. Odotettavissa siis lisää karkkikiistoja :). Karkkipäivää ei silti kyllä vielä tule.

Onhan hän jo iso poika jo.

Porvoon herkkuja.

Pipareita omasta ja kaupan tuoretaikinasta.
Tunnistatko mitkä on mitäkin taikinaa?

Talo edestä...

... ja takaa.

Koska katto ja seinät ovat eri taikinaa, ne myös kohosivat uunissa eritavalla. Katto näyttää kutistuneelta, siihen kyllä piti tulla räystäät.

Kuivaksi opettelua

Ostin hetken mielijohteesta Väinölle kalsarit. Tänään olikin otollinen aika harjoitteluun, kun päiväunien jälkeen Väinö kertoi, että on pissihätä. Pissi tulikin pottaan ja sen jälkeen laitettiin kalsarit. Parin tunnin päästä ne kastuivat, mutta tuli siinä välissä pari pissiä pottaan :).

Töitä

Työt elintarviketehtaassa loppuvat ensi viikon jälkeen. Jihaa! Viime aikoina olen jo hieman alkanut viihtymään siellä. Minut vaihdettiin toiseen ryhmään noin 1,5 kuukautta sitten ja sen myötä en ole joutunut kuuntelemaan erään venäläisen naisen viiltäviä kommentteja. Aina joutui olemaan varpaillaan, mitä se mahtaa sanoa ja millä tuulella se on. Sen jälkeen en myöskään ole nähnyt unta töistä... Ehkä siirto olikin hyvä juttu, vaikka jouduinkin samaan porukkaan minua kesällä kiusanneen naisen kanssa. Hän olikin ymmärtänyt, että minulle ei kannata pottuilla. Ainakin on ollut ihan mukava nyttemmin.

Sain myös uuden työpaikan vuokratyöfirman kautta ja se alkaa tammikuussa jossain vaiheessa. Ihan mielenkiintoista, mutta aivan erilaista homma mitä ikinä olen tehnyt. Pääsen terminaalivarastoon työskentelemään duunarina (sellainen olen myös nyt). Kiirettä kuulemma pitää, mutta palkkauskin on sen mukainen - paljon parempi mitä nyt saan. Samalla voin etsiä oman alan töitä, sillä työ on määräaikainen ja riippuu millaisen sopimuksen saan tehtyä. Huhtikuuhun asti pitäisi olla hommia, mikäli pärjään työssäni :). Minulla on periaate se, etten jää kotiin odottamaan oman alan töitäni, vaan haluan olla työelämässä, vaikkei niitä omia töitä olisikaan.

Kohti uusia tuulia, mutta vietetään ensin mukava, rauhallinen ja leffantäyteinen joululoma!

Tuloksia

Jos kehuu, niin eihän se käänny meitä vastaan?

Viikon aikana ollaan päästy tuossa "unikoulussa" sellaiseen tilanteeseen, että Väinö haluaa mennä itse kirjojen lukemisen jälkeen omaan sänkyyn. No siinä sitten edelleen vierähtää tovi jos toinenkin venkuloiden, mutta sitä aikaisempaa muuttoliikettä meidän ja Väinön sängyn välillä ei enää ole.

Väinön puhe on kehittynyt muutamassa viikossa aivan mielettömästi. Joka päivä tulee USEITA uusia sanoja, joita hän vain toistaa perässä tai tietää muuten vain, muttei ole aikaisemmin sanonut. Tänäänkin hän näytti nauravaa Pikku Myytä ja sanoi nauraa. Pian kai alkaa se sanojen yhdistäminen. Hän on alkanut ymmärtämään ja käyttämään myös käsitteitä: täällä, tuolla, tämä, tuonne, jono, rivi jne.

Irtiotto arjesta

Käytiin viikonloppuna Helsingissä Sealife-retkellä ja moikkaamassa sisaruksiani. Oli tosi mukava reissu. Väinö viihtyi menomatkalla autossa oikein hyvin (ensimmäistä kertaa matkusti pitkän matkan ilman unia), tulomatkalla vetäisi sitten päiväunet. Kuten minäkin. Kyllä se taitaa niin mennä, että kun ei itse stressaa reissaamista tai aikatauluja liikaa, niin homma toimii. Tai tietysti pitää vähän pysyä aikatauluissa, muttei kellon tarkasti.

Väinö tuntui viihtyvän Sealifessa hienosti. Hän oppi sanomaan kaloille moi. Oli itsellekin ihan mielekästä, kun ei tarvinnut koko aikaa juosta Väinön perässä, kun huolehtijoita oli monta. Sealifen henkilökunta oli jokseenkin puheliaalla päällä ja kuultiin kysymättä paljon mielenkiintoisia juttuja.

Vähän harmitti, kun ei oltettu järkkärikameraa mukaan ("Kun tuota tavaraa tuntuu olevan ihan tarpeeksi yhden yön reissua varten."), vaan päädyttiin vanhaan digipokkariin, joka mahtuu hyvin käsilaukkuun. Kuvan laadut ovat myös sen mukaisia.

Ulkoilua

Lumiukko!
Iha-haa.

Mitähän näistä keksisi?

Miltä maailma näyttää?

Missäs ne silmät nyt olikaan?

Korvapallerot :)
Anna nallelle pusu!

Sealifessa.

Mureena

Hai!

Isäntä koski merisiiltä. 

Mustekala.

Meduusoja.

Välillä äidinkin sylissä.

Melkein nuijanukutus

Nukutuksen jälkeen tulin olohuoneeseen.

"Mitä sä teit sille?"

"Otin lopulta vauva-asentoon." 

Siis sellaiseen, miten vauvoja pidetään. Sitähän se pieni huusi.

Tänään meni tunti vähemmän kuin eilen. 

Ihan jees.

Zzzzz - unikoulua?

Unikouluako taas? Ehkäpä.

Me nukutaan kaikki samassa huoneessa. Väinöllä on oma sänky. Väinö on tehnyt viimeisen vuoden aikana kuta kuinkin kaikki 16 hammastaan vaihtelevalla välillä. Aina melko kivuliaasti. Minulle on ollut jaksamisen kannalta aika sama, missä hän nukkuu. Viime kuukausina hän on todella useasti nukahtanut meidän sängyssä viereen iltasadun jälkeen. Siitä on sitten siirretty omaan sänkyyn, paitsi kun nuo kulmahampaat tuli, niin on saanut nukkua koko yön vieressä. On nukkunut rauhallisemmin.

Olen sitä mieltä, että kyllä se lapsi oppii nukkumaan omassa sängyssään, vaikkei sitä sinne heti pakolla opetakaan. Ja on ihanaa nukkua perhepedissäkin.

Viime aikoina tilanne on tosin muuttunut. Muutenkin on uhmaiän mukanaan tuomat kiukkupuuskat alkaneet yleistymään, mutta nukuttamisesta on tullut yhtä tahtojen taistoa. Unilelut lentelee pinnasängyn laidan yli puoleen ja toiseen (sängyt ovat siis peräkkäin) ja varsinainen ralli alkaa yleensä siinä vaiheessa, kun valot laittaa pois. Ehdin jo ajatella, että Väinö pelkää pimeää. Eilen viimein tajusin. Nyt on tehtävä muutos. Joku järki. Mietin, johtuuko tuo vaeltaminen ja nukahtamisen pitkittyminen jostain muustakin. Rutiinien vähyydestä (ei), liian vauhdikkaasta iltamenosta (ei), liian vähistä haleista (ei), rauhoittumisen vaikeudesta (ei, luetaan aina, Väinö rauhoittuu ja saattaa jopa itsekin kääntää kylkeä ja sanoa nukkuu), liian aikaisesta nukuttamisesta (harvemmin)? Nukkumaan menon epäjärjestelmällisyydestä? Ehkä juuri siitä. Me molemmat nukutamme hieman eri tavalla. Ei ole ollut yhteistä linjaa, jota noudattaa.

Nyt sitten opetetaan ja opetellaan omaan sänkyyn nukahtamista. Sadut luetaan edelleen meidän sängyssä, sitten siirrytään omaan sänkyyn. Sitten ei enää vaelleta. Josko tämä selkeä kaava sitten auttaisi Väinöä hahmottamaan paremmin rauhoittumisen hetken. Ei ainakaan vielä ole, mutta huudoista huolimatta näistä ajatuksista on nyt kahtena iltana pidetty kiinni.

Olen huomannut itsestäni sen, että kun aikaisemmin olen nukuttanut Väinöä niin, että itsekin olen vaakatasossa, alkaa minuakin nukuttaa ja pinnani on lyhyt. Nyt kun itse en ole makuulla, pinnanikin on pidempi. Se on hyvä :).

Siivousvimma

Huonekalujen siirtämisen jälkeen minulle on jäänyt aivan käsittämätön siivousvimma. Kaikki pitää kiiltää, laitan tiskit yleensä aika nopeasti ennen kuin isoa kasaa ehtii kerääntyä (!) ja siivouslistalta on loman ensimmäisen neljän päivän aikana lähtenyt jo puolet pois. Tänään löysin kaupasta taikasienen, kokeilin sitä lieteen ja puunasin sen putipuhtaaksi. Okei, vähän jäi vielä pahimpiin paikkoihin, mutta toimi paremmin kuin aikaisemin käyttämäni keittiönpesuaine, jota sitäkin pidän tosi hyvänä.

Joulu tulee!

Paljastan vielä, etten ole aikuisiässä ollut kovinkaan jouluihminen - meinaan koristelun suhteen. Tänä vuonna olen ostanut jo joulutähden ikkunaan ja muutama tonttukin on esillä. Niitä ei ole kuitenkaan itse hankittu. Lapsea varten sitä joulua tekee. Tai sitten olen tulossa vanhaksi ja nämä koristelut alkaa kiinnostamaan.

Eilen leivottiin ensimmäiset piparit. Minulla on edelleen tallessa yläasteelta saatu pipariresepti ja se on ihan suosikkini. Taikina ja piparit onnistuu aina! Kaupasta ostettu taikina on ollut aina pettymys. Väinölle maistui enemmän taikina kuin leipominen - ei oikein malttanut seurata miten leipominen tapahtuu.

Kunpa lunta sataisi. Täällä päin Suomea on jo tosi varhain iltapäivällä niin pimeää.

Niisk! Ätshiuuuuuu!

Niinhän sitä kävi, että kun vihdoin ja viimein sain töistä viikon lomaa, niin tulin heti kipeäksi. Kauan odotettu flunssa saapui. Väinö tosin oli jo torstaina kipeä, mutta minulle tauti tuli lauantaina. Ja isännälle. Olimme suunnitelleen pääkaupunkireissua tälle viikonlopulle, mutta se täytyi siirtää seuraavalle viikonlopulle. Olin odottanut todella paljon tuota irtiottoa arjesta. Eipä olisi ollut kuitenkaan mitään järkeä lähteä sairaana liikkeelle. Ätshiuuuu!

Olemme epäilleet, että kylpyhuoneessamme on hometta. Saumaukset on vähän repeilleet ja yksi laatta alhaalta rikki, joten kyllä se on mahdollista, vaikka suht uusi talo onkin. Toisaalta olen myös miettinyt, mahtaako ne tummat jäljet saumoissa olla hiustenvärjäysainetta. Sekin on mahdollista. Olemme aika ahkerasti vaihtaneet suihkuverhoa, sillä se menee aina alaosasta ällöttäväksi. Pesukaan ei ole oikeastaan koskaan auttanut. Edellinen verho meni alaosasta myös mustaksi, joka oli yksi syy siihen home-epäilyyn. Ei lähtenyt pois pesussa. No ei kyllä lähtisi se värjäysainekaan. Tummentumat saumauksista lähtee kyllä hankaussienellä, mutta tulee aina takaisin. Homeen voisi toisaalta laskea pois sillä, ettei home haise. Se on hyvä! Joka tapauksessa, tänään saapui uusi suihkuverho.

Ja keittiön matto. Ensin ostin vahingossa liian pitkän (250 cm). Yritin kaupassa arvioida pituutta laskemalla meidän kaapistojen määrän, mutta jostain syystä väärin meni :). Tuli liian pitkä matto. Kävin vaihtamassa, eikä siellä sitten ollut sitä yhtä kokoa (200 cm) pienempää. Ostin sitten vielä vähän pienemmän (150 cm) ja se on ihan ok, muttei täydellinen. Ihanan värinen se on.

Nuo astiajutut kuumottaa tosi paljon, mutta ne maksaa niin paljon, jos meinaa kerralla ostaa useamman! Pitäisi varmaan laittaa ensin vanhat myyntiin vaikka johonkin nettimyyntipaikkaan. Menisköhän ne? En ole koskaan myynyt mitään netissä. Kokemuksia?

Kauhukohtauksia

Olen kyllä kuullut öisistä kauhukohtauksista lapsilla, mutta kun sellainen tuli vastaan, en ensin tajunnut.

Väinö "heräsi" toissa yönä hurjasti itkien, potkien ja venkuillen. Rauhoittelut eivät auttaneet ja ensimmäistä kertaa huusi isi yöllä (aina ennen on huudellut äitiä), enkä minä kelvannut ollenkaan. Ajateltiin ensin, että hän on nähnyt painajaisia, sitten ajattelin että korvatulehdus on iskenyt. Väinö kun oli ollut pari päivää aika kiukkuinen poika. Yritettiin sitten herättää häntä, että rauhoittuisi. Se kesti kauan, mutta rauhoittui kuitenkin. Sitten ei meinannut haluta millään takaisin nukkumaan, vaikka yritettiin meidän viereen. Lopulta hän nukahti, kun koko episodi oli kestänyt kaksi tuntia. Kolmen ja puolen tunnin päästä, puoli kuudelta, alkoi sama huuto ja potkiminen. Puoli seitsemältä vihdoin noustiin ja hän oli kuin naantalin aurinko. Varasin silti lääkäriajan, kun ajattelin edelleen, että ne korvat saattoivat vaivata.

Käytiin aamulla lääkärissä ja poika oli terve. Äiti väsynyt. "Tämä on varmaan jotain ikään liittyvää." Ei paljon helpottanut.

Vein Väinön anoppilaan hoitoon, sillä oli pakko saada lisää unta, enkä olisi muuten jaksanut iltavuoroa töissä. Enkä varmasti olisi ollut kovin hyvä äitikään aamupäivällä. Harmitti vain kovin, etten ehtinyt viettämään Väinön kanssa kovinkaan paljoa aikaa sinä päivänä. Onneksi näitä päiviä kuitenkin on vielä paljon jäljellä.

Unien jälkeen sitten tajusin googlata kauhukohtauksen. Sitähän se oli. Ja teimme kaikki virheet, kun yritimme Väinöä rauhoitella. Ensi kerralla (toivottavasti sellaista ei tule!) sitten tiedämme, miten toimia. Huh, oli kyllä rankka yö. Viime yönä Väinö nukkuikin koko yön heräämättä.

Sisustusvimma

Suuri sisustusvimma on iskenyt. Kaappien sisus -sisustusvimma. Ajatuksissa on uudet kylpypyyhkeet ja astioita.

Häälahjaksi saimme Luhta Homen Aalto-käsipyyheitä ja olisi kiva saada samaan sarjaan myös isoja pyyhkeitä, ehkä harmaita. Minulla on nyt harmaa-turkoosi-valkoinen -kausi. Astioista olisi haaveena Teeman 0,4 l:n mukeja helmenharmaana (eli se isompi koko) sekä Teeman valkoisia ruokalautasia 23 cm:n kokoisina.

Noita ruokalautasia meillä onkin keltaisina, mutta niistä olisi sitten tarkoitus luopua, sillä ne alkaa jo kyllästyttää. Ne ovat olleet minulla jo 10 vuotta, mutta ovat toki hyväkuntoisia vielä. Samalla olisi tarkoitus luopua vihreistä KoKo-mukeista (0,35 l) sekä KoKo-kulhoista (koot S (2 vihreää, 4 valkoista) ja XS (2 valkoista, 2 vihreää)). Tämä pienenä mainoksena, mikäli joku haluaa ostaa tms. Tuota KoKo-sarjan vihreää ei ilmeisesti enää valmisteta.

Ja sitten tosiaan uudet verhot :).
Ja uusi matto keittiöön :).

Haaveilua.

Isänpäivää ja muutoksia II

Perheemme toinen isänpäivä meni jo :). Isille askarreltiin paita, jossa oli Väinön käden kuvat. Tarkoituksena oli kastaa Väinön käsi kangasmaaliin ja läntätä se sydämen kohdalle, mutta pikkumies ei ollutkaan yhteistyöhaluinen. Onneksi sain piirrettyä kädet paperille ja tein niistä sitten sabluunan, jonka avulla sitten painoin paidalle kuvan. Valitettavasti maali jo sen verran vanhaa, ettei kestänytkään pesua. Täytyy varmaan käydä ostamassa uutta kangasmaalia ja painaa kuvio uudelleen.

Lakritsi-lemon curd -kakku. Päällä hopeatoffeekinuskia,
sisällä lemon curdia ja hopeatoffeetäytettä.

Illalla rauhoituttiin ja vähän riehuttiinkin :).

Lukuhetki.

Banaani-ilme.

Rusinailme.

En ole tehnyt mitään väärää -ilme.

Kukkerpalli!

Jonain toisena päivänä meillä oli tosi hauskaa :).

Ja sitten luvattuja kuvia olohuoneesta. En ole mikään sisustusbloggaaja, joten kuvat ovat hyvin amatöörejä tilannekuvia. Vasemmalle jää työpöytä, oikealle tv-taso ja lelut. Jostain syystä sohva tuntuu nyt paaaaaljon muhkeammalta ja houkuttelevammalta kuin ennen.

Pus!

Neljä viikkoa töitä jäljellä. Olen lähettänyt ison nipun työhakemuksia, mutta ilmeisesti minulla ei ole työelämässä mitään arvoa. Pah.

Muutoksia

Haluaisin TODELLA kovasti jo muuttaa isompaan asuntoon, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Viikonloppuna sain sitten päähäni, että vaihdetaan järjestystä, jotta saisi edes vähän vaihtelua asumiseen. Liki neljän vuoden aikana makuuhuone on kokenut monta kertaa muutoksen, olohuone kerran ja keittiö ei kertaakaan. Taas kerran todettiin, että meillä on ihan sikana tavaraa.

Keittiöön tuli lisää vapaaa tilaa kääntämällä pöytä toisin päin. Nyt voi laittaa tiskit paremmin ja jääkaapillekin näkee kauempaa :). Tosin menetin tässä sen edun, että omalta paikaltani en enää yletä ottamaan tiskikoneesta lusikkaa, jääkaapista maitoa tai laittamaan astioita tiskipöydälle. Mutta tää on kiva!

Maistuu se tortilla pienimmällekin :)
Ihan turha antaa ainesosia erikseen lautaselle,
kun haluaa syödä niin kuin äiti ja isi syö.

Myös olohuone koki muutokseen (=paluu entiseen), mutta siitä ei ole vielä kuvaa. Laitan, kun sellaisen saan otettua.

Nyt sitten tekisi mieli ostaa uudet verhot ja keittiöön uusi lamppu - nyt kun se lamppu on kerta saatu siihen pöydän yläpuolelle.

Isäntä sanoi, että nyt täytyisi kutsua vieraita, että olisi kenelle näyttää tämä muutos. Itselle kyllä tuli hyvä mieli näinkin pienestä muutoksesta. Ehkä jaksaa vähän aikaa vielä odottaa muuttoa isompaan asuntoon.

Väinö on tällä ja viime viikolla keksinyt uuden leikin. Varsinkin, jos olen hänen kanssa illalla kahdestaan kotona, hän laittaa viltin päälleni, halaa ja alkaa leikkiä itsekseen. Jos kurkkaankin viltin alta, hän tulee peittämään silmäni. Mietin, mahtaako tämä olla eräänlaista protestointia työssäkäymisestäni vai mikä tässä on kyseessä. Hän on viime aikoina monesti myös purskahtanut itkuun, kun olen lähtenyt töihin. Kaipa tämä on normaalia äiti-ikävää.

Väinö rakastaa

Väinö rakastaa seuraavia asioita:

Hymyiletkö?

• oikeita junia ja pitää myös leikkijunaradan rakentamisesta
• paloautoja (ja varmaan myös poliisiautoja ja ambulanssejakin)
• Muumeja
• työmaakoneita, ihan mitä vain dumppereita, traktoreita, kaivureita, betoniautoja, katujyriä
• lasten keittiötavaroita 
• pikkuautoja (ja sellainen parkkitalo olis Väinön mielestä aika kiva, kun sinne voi kivasti järjestellä niitä autoja)
• mopoja - sekä oikeita että leikkisellaisia
• musiikkia (ja soittimiakin)
• Angry Birdsejä
• palapelejä
• kirjoja (varsinkin Doug Dumpperi -kirjaa)

Että vink vink vain joulupukeille :).

Jaksaa jaksaa!!!!

Nyt on kuulkaas sellainen juttu, että minä en jaksa. EN JAKSA! Olen täydellisen lopen kyllästynyt yksinkertaiseen työhöni, joka ei anna minulle yhtään mitään. Paitsi kaksi kertaa kuukaudessa rahaa. Minä olen aivan päälakeani myöten täynnä siivoamista ja yksinkertaista purkintäyttö- tai valikointityötä. Tällä viikolla odotin perjantaita jo maanantaina. Ihanaa, tänään on perjantai!

Suuri työnhakuprosessi on lähtenyt käyntiin - kerrankin ajoissa. Työsopimukseni on jouluun asti ja enköhän minä sen jaksa jollain keinolla. Kahteen viikkoon en saa pitää pekkasiakaan, mutta sen jälkeen olisi kolme viikkoa aikaa pitää noin kuusi (!) vapaapäivää. Hurraa! Työnhakua haittaa hieman se, ettei insinöörintöitä juuri ole tarjolla. Olen laittanut kasan avoimia hakemuksia yrityksiin. Jos ei mitään tärppää parin viikon sisällä, kävelen johonkin vuokratyöfirmaan sisälle ja sanon että haluan töitä.

Ehkä minä jaksan tämän loppuajan motivoitua vaikka sillä, että työstä saa palkkaa.

Puuh. Voi elämä.

Jaksaa jaksaa.

P.S. Väinölle puhkesi vihdoin "viimeiset" kolme kulmahammasta yhtä aikaa. Ensimmäinen puhkesi 2-3 viikkoa sitten. Ehkäpä nyt on vähäksi aikaa yölliset itkut ohi. Onneksi niitä ei kauhean useasti kuitenkaan ollut. 

Hääkuvitelmat

Löysinpäs tuossa juuri havainnekuvia hääpukuun, -kukkiin ja -tukkiin liittyen, jotka olin tallentanut koneelle. Tällaisia olin miettinyt.

Mekko

Tiesin heti, että haluan polvipituisen mekon. Ei pitkää, ei perinteistä.

Liian lyhyt.

Edestä liian lyhyt :)
Oli muistaakseni myös kummallinen selkä.

Liian laiha malli (tai kuva käsitelty).
Miltähän tällainen olisi näyttänyt oikeasti?

Kukat on kiva idea, väri ei.

Tää olisi kyllä ollut aika nappi! 

Tämäntyylistä kokeilin morsiuspukukaupassa.
Kaupassa se oli ihan jees, mutta kun kotona katsoin
kaason ottamaa kuvaa, niin... ei sopinut.

Euroviisuvoittajan asu. Tämä olisi ollut ihan täydellinen!
Toisaalta olen kyllä tyytyväinen siihen mitä valitsin.

Ja tältähän se puku sitten näytti. Ei muuten aina tarvitse hääpukua hääpukuliikkeestä ostaa. Varsinkin kun jos haluaa lyhyen mekon. Siellä tarjonta oli suurimmaksi osaksi pitkää ja olisi ollut hassua maksaa ensin pitkästä mekosta ja sitten vielä lisäksi sen lyhennyksestä.

Puku oli kaunis yksinkertaisuudessaan ja pituus oli juuri sellainen kuin pitikin. Ei istunut kyllä takaa mitenkään täydellisesti, mutta kuka sitä nyt sitten katsoi. Ei kukaan kertonut minulle myöskään sitä, että yksi kampauksen kukkasista oli lörpähtänyt alaspäin jo ihan alkupäivästä. 

Kampaus

No siitä päästiinkin siihen kampaukseen. Kampauksen (ja meikin) tein itse, sillä pihiys kampaamoiden hintoihin iski. Muistin jopa häitä edeltävänä iltana ihan väsyneenä, etten ollut värjännyt tukkaani ja sehän hoitui sitten kätevästi hääpäivän aamuna. Onneksi ei mennyt pieleen :). Meikin tekoa olen harjoitellut vuosia tanssimisen ja esiintymisen takia, joten sen suhteen ei ollut mitään epävarmuutta. Eipä muuten tarvinnut korjata meikkiä kertaakaan hääpäivän aikana! Tai olishan sitä huulipunaa voinut lisätä, mutta eipä sitä muistanut. 

Lettiä ei tullut, kun se ei vain onnistunut. Sen sijaan kampaukseni näytti takaa tältä.

Alin kukka piti olla kauniisti linjassa oikealle ylös. 

Kukat

Hiuksissa oli koristeena oikeita inkaliljoja sekä murattia. Morsiuskimppua minulla ei ollut ja turhahan se oikeastaan olisi ollutkin. Vihkitilaisuus kun ei maistraatissa paria minuuttia kauempaa kestänyt.

Olin itse asiassa ajatellut tavallisia liljoja hiuksiin. Kukkakauppias sanoi, että ne on aivan liian isoja ja suositteli näitä inkaliljoja. No, tilasin myös pöytäkoristeen ja ajattelin, että laitetaan niitä isoja sitten siihen, mutta onneksi kukkakauppias osasi neuvoa, että ne voivat voimakkaan hajunsa takia aiheuttaa hajuherkille ihmisille oireita. Jätettiin ne pois ja laitettiin pöytäkoristeeseenkin inkaliljoja. Olin tyytyväinen! Ihan extempore ("No hoidetaan nyt tää kukkien tilaus tästä kukkakaupasta, kun kerran ollaan täällä. Saadaan tääkin sitten pois to do -listalta.") valitsin kukkakaupan (Kauppila Skanssissa) ja se osoittautui hyväksi valinnaksi. Suosittelen!

Inkalilja.

Tavallinen lilja.

Pöytäkoriste.

Hääkakut tilattiin turkulaisesta MBakerysta. Kakut olivat suklaamoussekakkuja, joiden sisällä oli vadelmakiisseliä. Tosi hyvää! Mietin melkein viime hetkeen asti, että teenkö kuitenkin kakut itse, mutta onneksi en alkanut siihen hommaan. Tehtävää oli viime hetkiin asti riittävästi.

- - - - - 

Ihanaa muistella tuota päivää. Se oli täydellinen. Ihanat pienet juhlat tärkeimpien ihmisten seurassa ihanassa aurinkoisessa säässä. Hyvää ruokaa, hyvää jälkiruokaa. Väinön kun olisi saanut vielä mukaan potretteihin, niin mitään ei olisi puuttunut.