Zzzzz - unikoulua?

Unikouluako taas? Ehkäpä.

Me nukutaan kaikki samassa huoneessa. Väinöllä on oma sänky. Väinö on tehnyt viimeisen vuoden aikana kuta kuinkin kaikki 16 hammastaan vaihtelevalla välillä. Aina melko kivuliaasti. Minulle on ollut jaksamisen kannalta aika sama, missä hän nukkuu. Viime kuukausina hän on todella useasti nukahtanut meidän sängyssä viereen iltasadun jälkeen. Siitä on sitten siirretty omaan sänkyyn, paitsi kun nuo kulmahampaat tuli, niin on saanut nukkua koko yön vieressä. On nukkunut rauhallisemmin.

Olen sitä mieltä, että kyllä se lapsi oppii nukkumaan omassa sängyssään, vaikkei sitä sinne heti pakolla opetakaan. Ja on ihanaa nukkua perhepedissäkin.

Viime aikoina tilanne on tosin muuttunut. Muutenkin on uhmaiän mukanaan tuomat kiukkupuuskat alkaneet yleistymään, mutta nukuttamisesta on tullut yhtä tahtojen taistoa. Unilelut lentelee pinnasängyn laidan yli puoleen ja toiseen (sängyt ovat siis peräkkäin) ja varsinainen ralli alkaa yleensä siinä vaiheessa, kun valot laittaa pois. Ehdin jo ajatella, että Väinö pelkää pimeää. Eilen viimein tajusin. Nyt on tehtävä muutos. Joku järki. Mietin, johtuuko tuo vaeltaminen ja nukahtamisen pitkittyminen jostain muustakin. Rutiinien vähyydestä (ei), liian vauhdikkaasta iltamenosta (ei), liian vähistä haleista (ei), rauhoittumisen vaikeudesta (ei, luetaan aina, Väinö rauhoittuu ja saattaa jopa itsekin kääntää kylkeä ja sanoa nukkuu), liian aikaisesta nukuttamisesta (harvemmin)? Nukkumaan menon epäjärjestelmällisyydestä? Ehkä juuri siitä. Me molemmat nukutamme hieman eri tavalla. Ei ole ollut yhteistä linjaa, jota noudattaa.

Nyt sitten opetetaan ja opetellaan omaan sänkyyn nukahtamista. Sadut luetaan edelleen meidän sängyssä, sitten siirrytään omaan sänkyyn. Sitten ei enää vaelleta. Josko tämä selkeä kaava sitten auttaisi Väinöä hahmottamaan paremmin rauhoittumisen hetken. Ei ainakaan vielä ole, mutta huudoista huolimatta näistä ajatuksista on nyt kahtena iltana pidetty kiinni.

Olen huomannut itsestäni sen, että kun aikaisemmin olen nukuttanut Väinöä niin, että itsekin olen vaakatasossa, alkaa minuakin nukuttaa ja pinnani on lyhyt. Nyt kun itse en ole makuulla, pinnanikin on pidempi. Se on hyvä :).

Siivousvimma

Huonekalujen siirtämisen jälkeen minulle on jäänyt aivan käsittämätön siivousvimma. Kaikki pitää kiiltää, laitan tiskit yleensä aika nopeasti ennen kuin isoa kasaa ehtii kerääntyä (!) ja siivouslistalta on loman ensimmäisen neljän päivän aikana lähtenyt jo puolet pois. Tänään löysin kaupasta taikasienen, kokeilin sitä lieteen ja puunasin sen putipuhtaaksi. Okei, vähän jäi vielä pahimpiin paikkoihin, mutta toimi paremmin kuin aikaisemin käyttämäni keittiönpesuaine, jota sitäkin pidän tosi hyvänä.

Joulu tulee!

Paljastan vielä, etten ole aikuisiässä ollut kovinkaan jouluihminen - meinaan koristelun suhteen. Tänä vuonna olen ostanut jo joulutähden ikkunaan ja muutama tonttukin on esillä. Niitä ei ole kuitenkaan itse hankittu. Lapsea varten sitä joulua tekee. Tai sitten olen tulossa vanhaksi ja nämä koristelut alkaa kiinnostamaan.

Eilen leivottiin ensimmäiset piparit. Minulla on edelleen tallessa yläasteelta saatu pipariresepti ja se on ihan suosikkini. Taikina ja piparit onnistuu aina! Kaupasta ostettu taikina on ollut aina pettymys. Väinölle maistui enemmän taikina kuin leipominen - ei oikein malttanut seurata miten leipominen tapahtuu.

Kunpa lunta sataisi. Täällä päin Suomea on jo tosi varhain iltapäivällä niin pimeää.