Tuloksia

Jos kehuu, niin eihän se käänny meitä vastaan?

Viikon aikana ollaan päästy tuossa "unikoulussa" sellaiseen tilanteeseen, että Väinö haluaa mennä itse kirjojen lukemisen jälkeen omaan sänkyyn. No siinä sitten edelleen vierähtää tovi jos toinenkin venkuloiden, mutta sitä aikaisempaa muuttoliikettä meidän ja Väinön sängyn välillä ei enää ole.

Väinön puhe on kehittynyt muutamassa viikossa aivan mielettömästi. Joka päivä tulee USEITA uusia sanoja, joita hän vain toistaa perässä tai tietää muuten vain, muttei ole aikaisemmin sanonut. Tänäänkin hän näytti nauravaa Pikku Myytä ja sanoi nauraa. Pian kai alkaa se sanojen yhdistäminen. Hän on alkanut ymmärtämään ja käyttämään myös käsitteitä: täällä, tuolla, tämä, tuonne, jono, rivi jne.

Irtiotto arjesta

Käytiin viikonloppuna Helsingissä Sealife-retkellä ja moikkaamassa sisaruksiani. Oli tosi mukava reissu. Väinö viihtyi menomatkalla autossa oikein hyvin (ensimmäistä kertaa matkusti pitkän matkan ilman unia), tulomatkalla vetäisi sitten päiväunet. Kuten minäkin. Kyllä se taitaa niin mennä, että kun ei itse stressaa reissaamista tai aikatauluja liikaa, niin homma toimii. Tai tietysti pitää vähän pysyä aikatauluissa, muttei kellon tarkasti.

Väinö tuntui viihtyvän Sealifessa hienosti. Hän oppi sanomaan kaloille moi. Oli itsellekin ihan mielekästä, kun ei tarvinnut koko aikaa juosta Väinön perässä, kun huolehtijoita oli monta. Sealifen henkilökunta oli jokseenkin puheliaalla päällä ja kuultiin kysymättä paljon mielenkiintoisia juttuja.

Vähän harmitti, kun ei oltettu järkkärikameraa mukaan ("Kun tuota tavaraa tuntuu olevan ihan tarpeeksi yhden yön reissua varten."), vaan päädyttiin vanhaan digipokkariin, joka mahtuu hyvin käsilaukkuun. Kuvan laadut ovat myös sen mukaisia.

Ulkoilua

Lumiukko!
Iha-haa.

Mitähän näistä keksisi?

Miltä maailma näyttää?

Missäs ne silmät nyt olikaan?

Korvapallerot :)
Anna nallelle pusu!

Sealifessa.

Mureena

Hai!

Isäntä koski merisiiltä. 

Mustekala.

Meduusoja.

Välillä äidinkin sylissä.