RAUHALLISTA
JOULUA!!!
lauantai 24. joulukuuta 2005
tiistai 20. joulukuuta 2005
Hippula hei vaan
Vihdoinkin terveempi olo! Siarastin noin puolitoista viikkoa ihme flunssaa johon sisältyi myös - ihanaa - vatsatauti. Ei ollut onneksi koko aikaa.
Olo on ihanan rento, kun ei ole koulua kolmeen viikkoon. Ei ole sellaista pingoittuneisuuden oloa. On vissiin tällä tytöllä ollut hieman pinnat kireinä viime viikkoina...Otetaan tuo hieman-sana sieltä pois.
Täälläkin on vihdoinkin talvi!!! Jeah. Kylmä.
Olo on ihanan rento, kun ei ole koulua kolmeen viikkoon. Ei ole sellaista pingoittuneisuuden oloa. On vissiin tällä tytöllä ollut hieman pinnat kireinä viime viikkoina...Otetaan tuo hieman-sana sieltä pois.
Täälläkin on vihdoinkin talvi!!! Jeah. Kylmä.
perjantai 2. joulukuuta 2005
Opejuttuja
Jihaa! Meillä loppui tänään opettajaopinnot. Taas on muutama taakka vähemmän=) Meillä oli kahden päivän symposium, jossa esiteltiin meidän ryhmätöitä. Se oli mielenkiintoinen ja koko opintojakson kokoava. Tuli kuitenkin kirjoitelta myös teosanalyysejä ja baletin opetuspäiväkirjaa. Ja lisää taakkoja pois harteilta.
On tässä viime aikoina mennyt vähän niin, että on ollut aika paljon kirjallisia juttuja. Silloin kun on ollut aikaa niitä tehdä (=iltaisin), niin silloin ei ole ollut energiaa. Ja silloin kun on ollut energiaa tehdä niitä, silloin ei ole ollut aikaa. Mulle tuo on ollut aika rankkaa. Nyt odottelen taas lomaa, vaihteeksi.
Mulla on tällä hetkellä aika negatiivinen asenne tuota koulua kohtaan. Nyt kun on taas pari päivää kuunnellut opettajuudesta ja meillä on menossa nykytanssiharjoittelu ykkösille (vain yksi tunti), niin on vaan vasvistunut se fiilis, etten halua opettaa. En ainakaan pitkään aikaan vielä. Että silleen. Voihan toi fiilis johtua myös tästä kokonaisvaltaisesta väsymyksestä. Miksi syksyt on mulle aina niin vaikeita ja raskaita?
Jonna siirsin sen Elixia-jäsenyyden mulle, kun mun Motivus-kortti loppui ja Jonna muuttaa siitä E:n läheltä pois. Ah, oli ihanaa päästä treenaamaan eritavalla, kehokeskeisesti. Ei tarvinnut miettiä mitään ilmaisua. Hitsi kun taas tuli sellainen olo, mikä oli koko viime keväänkin, että haluan töihin kuntosalille personal traineriksi. Tai jotain vastaavaa. Saisi silti tehdä töitä kehon kanssa ja tehdä töitä ihmisten kanssa. Ei tarvitsisi opettaa. Tavallaan joo, muttei kuitenkaan samalla tavalla kuin tanssitunnilla. Olisi ehkä kiva pitää myös jotain tanssillisia liikuntatunteja salilla. Ei siis aerobic-tunteja. Ei. Tai sitten olisi kiva kouluttautua liikunnanohjaajaksi tai ravintoterapeutiksi tai jotain. Mä en oikein tällä hetkellä usko kykyihini opettajana.
Mutta tsekatkaa tää. Voit siis saada selville, ketä julkkista muistutat... Mä olin mm. Lucy Liu, Jennifer Aniston, David Beckham, Eddie Murphy, Mira Sorvino, Julianne Moore, Tina Turner
On tässä viime aikoina mennyt vähän niin, että on ollut aika paljon kirjallisia juttuja. Silloin kun on ollut aikaa niitä tehdä (=iltaisin), niin silloin ei ole ollut energiaa. Ja silloin kun on ollut energiaa tehdä niitä, silloin ei ole ollut aikaa. Mulle tuo on ollut aika rankkaa. Nyt odottelen taas lomaa, vaihteeksi.
Mulla on tällä hetkellä aika negatiivinen asenne tuota koulua kohtaan. Nyt kun on taas pari päivää kuunnellut opettajuudesta ja meillä on menossa nykytanssiharjoittelu ykkösille (vain yksi tunti), niin on vaan vasvistunut se fiilis, etten halua opettaa. En ainakaan pitkään aikaan vielä. Että silleen. Voihan toi fiilis johtua myös tästä kokonaisvaltaisesta väsymyksestä. Miksi syksyt on mulle aina niin vaikeita ja raskaita?
Jonna siirsin sen Elixia-jäsenyyden mulle, kun mun Motivus-kortti loppui ja Jonna muuttaa siitä E:n läheltä pois. Ah, oli ihanaa päästä treenaamaan eritavalla, kehokeskeisesti. Ei tarvinnut miettiä mitään ilmaisua. Hitsi kun taas tuli sellainen olo, mikä oli koko viime keväänkin, että haluan töihin kuntosalille personal traineriksi. Tai jotain vastaavaa. Saisi silti tehdä töitä kehon kanssa ja tehdä töitä ihmisten kanssa. Ei tarvitsisi opettaa. Tavallaan joo, muttei kuitenkaan samalla tavalla kuin tanssitunnilla. Olisi ehkä kiva pitää myös jotain tanssillisia liikuntatunteja salilla. Ei siis aerobic-tunteja. Ei. Tai sitten olisi kiva kouluttautua liikunnanohjaajaksi tai ravintoterapeutiksi tai jotain. Mä en oikein tällä hetkellä usko kykyihini opettajana.
Mutta tsekatkaa tää. Voit siis saada selville, ketä julkkista muistutat... Mä olin mm. Lucy Liu, Jennifer Aniston, David Beckham, Eddie Murphy, Mira Sorvino, Julianne Moore, Tina Turner
torstai 24. marraskuuta 2005
Reisi
Jeee!!
Mä en ole ihan varma, johtuuko tämä siitä kahdesta kerrasta, mitä olen ultraääntä saanut, mutta nyt ei ole kahteen päivään takareittä jomottanut tai särkenyt. Tietysti edelleen tuntuu pahalta, jos liikaa venyttää, mutta arkitoimissa, eikä kyllä koulussakaan se ole ollut enää niin paljon pahana. Nyt ei saa vaan innostua liikaa.
Mä tajusin eilen, että balettitunnilla on ihan kivaa taas. Ehkäpä se, että opettajan käytöksen ja tavat tuntee jo aika hyvin, tekee omasta suhtautumisesta helpompaa. Musta kyllä tuntuu, että se opettaja on muutenkin vähän vähentänyt "takakireyttään" (jos niin voi sanoa).
Ryhmis on jossain Vaiheessa. Jotenkin olen nyt isossa solmussa sen kanssa. Tuntuu, ettei aika riitä miettiä, mitä siinä käy. Toiseen biisivalintaani en ole tyytyväinen, joten sekin pitäisi vaihtaa. Siihen pitäisi tehdä matskuakin. Kohta alkaa taas treenit ja pitäisi mennä vielä tekemään jotain uutta liikemateriaalia.
Tavallista.
Mä en ole ihan varma, johtuuko tämä siitä kahdesta kerrasta, mitä olen ultraääntä saanut, mutta nyt ei ole kahteen päivään takareittä jomottanut tai särkenyt. Tietysti edelleen tuntuu pahalta, jos liikaa venyttää, mutta arkitoimissa, eikä kyllä koulussakaan se ole ollut enää niin paljon pahana. Nyt ei saa vaan innostua liikaa.
Mä tajusin eilen, että balettitunnilla on ihan kivaa taas. Ehkäpä se, että opettajan käytöksen ja tavat tuntee jo aika hyvin, tekee omasta suhtautumisesta helpompaa. Musta kyllä tuntuu, että se opettaja on muutenkin vähän vähentänyt "takakireyttään" (jos niin voi sanoa).
Ryhmis on jossain Vaiheessa. Jotenkin olen nyt isossa solmussa sen kanssa. Tuntuu, ettei aika riitä miettiä, mitä siinä käy. Toiseen biisivalintaani en ole tyytyväinen, joten sekin pitäisi vaihtaa. Siihen pitäisi tehdä matskuakin. Kohta alkaa taas treenit ja pitäisi mennä vielä tekemään jotain uutta liikemateriaalia.
Tavallista.
tiistai 22. marraskuuta 2005
Ei oleee..
..enää paljoa viisautta jäljellä. Tänään siis lähti taas yksi. Seuraava ja samalla viimeinen onkin sitten pahempi operaatio, kun se hammas on kasvanut vinoon, eikä ole vielä kunnolla puhjennut. Se on jännää se, että oikeastaan mua ei pelota se, että hammas otetaan pois, mutta silti AINA kroppa jännittyy ihan täysin, kun suuhun työnnetään niitä instrumentteja. Tai se alkaa jo silloin, kun se puudutuspiikki tungetaan sinne.
Tänään, kun puudutus alkoi loppua, mulle tuli oksettava olo. Muulloin ei ole tullut. Onneksi se meni jo pois.
ÄÄÄÄÄÄÄh. Mä näen joka paikassa vaan karkkia ja tekee ihan sikana mieli suklaata... On itsekuri aika koetuksella...
Eilen kävin siellä fysioterapeutilla. Se antoi mun reidelle ultraääntä ja nyt käyn parin viikon aikana vielä neljä kertaa siellä. Ainakin. Toivottavasti se nopeuttaa paranemista!!! Reisi oli kyllä aika koetuksella sunnuntaina.
Nyt täytyisi taas tehdä koulutehtäviä.
Tänään, kun puudutus alkoi loppua, mulle tuli oksettava olo. Muulloin ei ole tullut. Onneksi se meni jo pois.
ÄÄÄÄÄÄÄh. Mä näen joka paikassa vaan karkkia ja tekee ihan sikana mieli suklaata... On itsekuri aika koetuksella...
Eilen kävin siellä fysioterapeutilla. Se antoi mun reidelle ultraääntä ja nyt käyn parin viikon aikana vielä neljä kertaa siellä. Ainakin. Toivottavasti se nopeuttaa paranemista!!! Reisi oli kyllä aika koetuksella sunnuntaina.
Nyt täytyisi taas tehdä koulutehtäviä.
maanantai 21. marraskuuta 2005
Hyvä me!!!
JEEEEEE!!!
Tosiaan voitettiin Hämeenlinnassa!! ELi osallistuttiin yli 20-vuotiaiden sarjaan ja taso oli mun mielestä kova. Ennen kisaa oli hyvä fiilis meidän biisin suhteen. Sitten kun sinne meni ja näki ne muut, ainakin mulle tuli hieman huono fiilis sen suhteen, että pärjättäisiin. Kuitenkin tuomaristo tykkäsi meistä=) Pahinta tässä on ehkä se, että ennen kisoja sanoin, että jos voitetaan, niin olen kaksi viikkoa syömättä karkkia...
Pyhä Piru lähti pois. Mä sain ennen sitä haukut mun käytöksestä yms. yms. Mua syytettiin taas epäreiluista asioista: etten muka ole kunnioittanut opettajaa ollenkaan, enkä kiinnostunut hänen tekniikastaan ja mulla tulee tulevaisuudessa olemaan suuria ongelmia pläää pläää. Pahinta on tosiaan ne syytteet, etten ole koko vierailun aikana ollut kiinnostunut koko jutusta (se muka näkyy kehon kielestä. sitten osaan kehollisesti näköjään tietämättäni valehdella...) ja muutkin syytökset koskien ryhmähengen pilaamista. Siitäkin pahoitin mieleni, että meidän opettaja lupasi tukea mua mun ratkaisuissa, mutta olikin sitten yhtäkkiä kääntänyt kelkkansa ja oli Pirun puolella. Ihan niin kuin mua ei haluttais pitää tuolla koulussa...Mä en muista, koska olisin tuntenut itseni niin nöyryytetyksi kuin silloin. Tai koska olisin itkenyt niin paljon kuin sinä päivänä.
Mutta en mä sen jaksa enää antaa masentaa. Kurjaahan se on, kun joku, joka ei tunne mua, määrittelee mut mulle itselleni aivan väärällä tavalla. Yritän siis sanoa, että se sanoi mulle, mitä mä olen. Suomennettuna se puhu täyttä paskaa. Huippua oli myös se, että mä jouduin pyytämään siltä anteeksi sitä, etten ollut mennyt puhumaan sille, että en pysty tulemaan tunnille, mut hänen ei tarvinnut pyytää anteeksi multa sitä, että oli loukannut mua. Just.
No se on ohi nyt, onneksi.
PIZZAAAAAA!
EDIT// Ai niin: HOTELLIAAMIAINEN!! Että oli hyväääää...sillä jaksoi aika pitkään =)
Tosiaan voitettiin Hämeenlinnassa!! ELi osallistuttiin yli 20-vuotiaiden sarjaan ja taso oli mun mielestä kova. Ennen kisaa oli hyvä fiilis meidän biisin suhteen. Sitten kun sinne meni ja näki ne muut, ainakin mulle tuli hieman huono fiilis sen suhteen, että pärjättäisiin. Kuitenkin tuomaristo tykkäsi meistä=) Pahinta tässä on ehkä se, että ennen kisoja sanoin, että jos voitetaan, niin olen kaksi viikkoa syömättä karkkia...
Pyhä Piru lähti pois. Mä sain ennen sitä haukut mun käytöksestä yms. yms. Mua syytettiin taas epäreiluista asioista: etten muka ole kunnioittanut opettajaa ollenkaan, enkä kiinnostunut hänen tekniikastaan ja mulla tulee tulevaisuudessa olemaan suuria ongelmia pläää pläää. Pahinta on tosiaan ne syytteet, etten ole koko vierailun aikana ollut kiinnostunut koko jutusta (se muka näkyy kehon kielestä. sitten osaan kehollisesti näköjään tietämättäni valehdella...) ja muutkin syytökset koskien ryhmähengen pilaamista. Siitäkin pahoitin mieleni, että meidän opettaja lupasi tukea mua mun ratkaisuissa, mutta olikin sitten yhtäkkiä kääntänyt kelkkansa ja oli Pirun puolella. Ihan niin kuin mua ei haluttais pitää tuolla koulussa...Mä en muista, koska olisin tuntenut itseni niin nöyryytetyksi kuin silloin. Tai koska olisin itkenyt niin paljon kuin sinä päivänä.
Mutta en mä sen jaksa enää antaa masentaa. Kurjaahan se on, kun joku, joka ei tunne mua, määrittelee mut mulle itselleni aivan väärällä tavalla. Yritän siis sanoa, että se sanoi mulle, mitä mä olen. Suomennettuna se puhu täyttä paskaa. Huippua oli myös se, että mä jouduin pyytämään siltä anteeksi sitä, etten ollut mennyt puhumaan sille, että en pysty tulemaan tunnille, mut hänen ei tarvinnut pyytää anteeksi multa sitä, että oli loukannut mua. Just.
No se on ohi nyt, onneksi.
PIZZAAAAAA!
EDIT// Ai niin: HOTELLIAAMIAINEN!! Että oli hyväääää...sillä jaksoi aika pitkään =)
torstai 17. marraskuuta 2005
Kuulumisia
Ostin uuden vanhan menopelin.
Pääsen hoitoon maanantaina.
Huomenna pääsee eroon tyrannista.
Lauantaina Hämeenlinnaan.
Sunnuntaina kisataan hotelliaamiaisen jälkeen.
Tiistaina vähennetään taas viisautta.
Kohta pääsee varmaan nukkumaan.
Pääsen hoitoon maanantaina.
Huomenna pääsee eroon tyrannista.
Lauantaina Hämeenlinnaan.
Sunnuntaina kisataan hotelliaamiaisen jälkeen.
Tiistaina vähennetään taas viisautta.
Kohta pääsee varmaan nukkumaan.
maanantai 14. marraskuuta 2005
ameriikan viaraita
Kun kesällä sain tietää, että meille tulee tänä syksynä vieraaksi Billy Siegenfeld, olin innoissani. Jes, kerrankin vieraileva jazzopettaja, jenkeistä, mies ja vielä kolme viikkoa.
Siellä ne luokkakaverit tälläkin hetkellä ottavat häneltä oppeja vastaan. Mä en pysty enää. Mä sain viime viikolla tarpeekseni. Sen miehen opetustyyli on loukkaava, se luulee, ettei meitä kiinnosta, se saa ihmiset itkemään ja tuntemaan itsensä mitättömiksi. Hän ei hyväksy erilaisia oppimistyylejä: mitään et saa miettiä tai tunustella kehossa, vaan kaikki pitää oppia heti, mutta mitään ei kuitenkaan opi ilman viiden vuoden treenausta, mutta silti hän vaatii huippusuoritusta heti. Musta tuntu, että hän odotti, että joku poistuu tunnilta ennen pitkää... Se olin näköjään minä. Mulla on muutenkin menossa joku ihme herkkäkausi. Mä en halua vapaaehtoisesti olla sellaisella tunnilla, mitä hän tarjoaa, vaikkakin hänen tekniikkansa on mielenkintoinen ja haluaisin oppia sitä lisää. En kuitenkaan voi oppia hänen tunnillaan enää mitään, koska asenteeni ei ole oikea - ei hänen mielestään, eikä omastanikaan enää. Siellä tunnilla ei saa olla oma itsensä. Se on ihan h***etin vaikeata. Ja täytyy valehdella, että on muka oppinut jotain. Kun sanoo, ettei osaa/ymmärrä/huomaa eroa, niin huudot tulee. Ehkä hieman kärjistettynä, mutta niin se menee siellä. Sinne en enää halua.
Koulukaan ei justiinsa jaksa oikein kiinnostaa. En tiedä miksi. Reiden takia (huomenna menen lääkäriin...) pitää välillä istua sivussa, kun sattuu niin paljon. En mä nyt oikein tiedä. Ehkä on menossa taas joku depressiokausi tai jotain. Mä kyllä syytän tuota ulkoilmaa: siellä on NIIIIN kuollutta, että tunnen itsenikin kuolleeksi, enkä oikein saa aikaiseksi mitään. Syksy on tyhmä vuoden aika. Tulispa jo lunta.
Mä menen nyt nukkumaan, kun pitää tulla illalla vielä vetämään harjoituksen ja mua väsyttää. Tää fiilis tuo taas ne uniongelmat...paf. Kun liikaa ajattelee asioita, ei pysty nukkumaan.
Siellä ne luokkakaverit tälläkin hetkellä ottavat häneltä oppeja vastaan. Mä en pysty enää. Mä sain viime viikolla tarpeekseni. Sen miehen opetustyyli on loukkaava, se luulee, ettei meitä kiinnosta, se saa ihmiset itkemään ja tuntemaan itsensä mitättömiksi. Hän ei hyväksy erilaisia oppimistyylejä: mitään et saa miettiä tai tunustella kehossa, vaan kaikki pitää oppia heti, mutta mitään ei kuitenkaan opi ilman viiden vuoden treenausta, mutta silti hän vaatii huippusuoritusta heti. Musta tuntu, että hän odotti, että joku poistuu tunnilta ennen pitkää... Se olin näköjään minä. Mulla on muutenkin menossa joku ihme herkkäkausi. Mä en halua vapaaehtoisesti olla sellaisella tunnilla, mitä hän tarjoaa, vaikkakin hänen tekniikkansa on mielenkintoinen ja haluaisin oppia sitä lisää. En kuitenkaan voi oppia hänen tunnillaan enää mitään, koska asenteeni ei ole oikea - ei hänen mielestään, eikä omastanikaan enää. Siellä tunnilla ei saa olla oma itsensä. Se on ihan h***etin vaikeata. Ja täytyy valehdella, että on muka oppinut jotain. Kun sanoo, ettei osaa/ymmärrä/huomaa eroa, niin huudot tulee. Ehkä hieman kärjistettynä, mutta niin se menee siellä. Sinne en enää halua.
Koulukaan ei justiinsa jaksa oikein kiinnostaa. En tiedä miksi. Reiden takia (huomenna menen lääkäriin...) pitää välillä istua sivussa, kun sattuu niin paljon. En mä nyt oikein tiedä. Ehkä on menossa taas joku depressiokausi tai jotain. Mä kyllä syytän tuota ulkoilmaa: siellä on NIIIIN kuollutta, että tunnen itsenikin kuolleeksi, enkä oikein saa aikaiseksi mitään. Syksy on tyhmä vuoden aika. Tulispa jo lunta.
Mä menen nyt nukkumaan, kun pitää tulla illalla vielä vetämään harjoituksen ja mua väsyttää. Tää fiilis tuo taas ne uniongelmat...paf. Kun liikaa ajattelee asioita, ei pysty nukkumaan.
sunnuntai 30. lokakuuta 2005
Loma ohi onpi
No huh huh. Olipa se taas loma.
Niin no ensiksi mentiin Mikon kanssa Lahteen, jossa kaikki Monosen perheen ihmiset jo olivat, myös meidän Mikko sieltä Saksasta. Oli häntäkin kiva nähdä piiiiitkään aikaan.
Sitten lähdettiin minun Mikon kanssa mökille Liperiin. Ajopäivänä satoi lunta ja ne muutama päivä metsän kätköissä oli ihanan rauhoittavaa. Siellä olisi viihtynyt kyllä pidempäänkin, mutta mun piti palata Lahteen hierojan käsittelyyn. Mökillä mä näytin, että kyllä tytötkin osaa saunan lämmittää...siihen meni vissiin tunti, askillinen tulitikkuja ja hermot. Sain kuitenkin tulen lopulta.
Pari päivää meni Lahdessa enemmän tai vähemmän koulutehtävien merkeissä. Sen tajusin sielä ollessa, että on ihanaa, kun täällä Turku-kotona saa olla kotona ihan rauhassa. Saa tehdä asioita just niin kuin haluaa ja milloin haluaa. Jostain syystä omia tapoja ei voi kotiin viedä. Se on aika harmi, kun mä en muista enää, miten kotona piti olla.
Koulun alkaminen jännittää huomenna, kun en tiedä, kuinka tuo takareisi toimii. Se on edelleen kipeä...Kolmen viikon päästä on jazztanssikisat, enkä taida sinne sitä sooloa sitten viedä, kun en sitä ehdi esityskuntoon treenata. Harmi. Ryhmäbiisiin osallistun kyllä. Toivottavasti. Se on tyhmää, ettei tiedä, miten jalka toimii kolmen viikon päästä.
Hei, tänään innostuin vektoripiirtämisestä jälleen, kun tein yhtä koulutehtävää. Hitsi kun en muistanutkaan, kuinka hauskaa ja palkitsevaa se on =) Täytyy varmaan nipistää jostain aikaa siihen.
Niin no ensiksi mentiin Mikon kanssa Lahteen, jossa kaikki Monosen perheen ihmiset jo olivat, myös meidän Mikko sieltä Saksasta. Oli häntäkin kiva nähdä piiiiitkään aikaan.
Sitten lähdettiin minun Mikon kanssa mökille Liperiin. Ajopäivänä satoi lunta ja ne muutama päivä metsän kätköissä oli ihanan rauhoittavaa. Siellä olisi viihtynyt kyllä pidempäänkin, mutta mun piti palata Lahteen hierojan käsittelyyn. Mökillä mä näytin, että kyllä tytötkin osaa saunan lämmittää...siihen meni vissiin tunti, askillinen tulitikkuja ja hermot. Sain kuitenkin tulen lopulta.
Pari päivää meni Lahdessa enemmän tai vähemmän koulutehtävien merkeissä. Sen tajusin sielä ollessa, että on ihanaa, kun täällä Turku-kotona saa olla kotona ihan rauhassa. Saa tehdä asioita just niin kuin haluaa ja milloin haluaa. Jostain syystä omia tapoja ei voi kotiin viedä. Se on aika harmi, kun mä en muista enää, miten kotona piti olla.
Koulun alkaminen jännittää huomenna, kun en tiedä, kuinka tuo takareisi toimii. Se on edelleen kipeä...Kolmen viikon päästä on jazztanssikisat, enkä taida sinne sitä sooloa sitten viedä, kun en sitä ehdi esityskuntoon treenata. Harmi. Ryhmäbiisiin osallistun kyllä. Toivottavasti. Se on tyhmää, ettei tiedä, miten jalka toimii kolmen viikon päästä.
Hei, tänään innostuin vektoripiirtämisestä jälleen, kun tein yhtä koulutehtävää. Hitsi kun en muistanutkaan, kuinka hauskaa ja palkitsevaa se on =) Täytyy varmaan nipistää jostain aikaa siihen.
perjantai 21. lokakuuta 2005
Keskiviikon tyttö murheita saa...
Niinpä.
Tänään tanssitunnilla kuului reidestä poks. Ja sitten loppui tanssi. Eipä tässä sitten mitään sille voi. Onneksi tänään alkaa loma!!!!
Eilen käytiin taas katsomass Tanssiteatteri Erin biisiä nimeltä Ihmeellinen mandariini. Mä olin raportissani tätä mieltä:
"En voi sille mitään, että Soinin ja Sairelan liikemateriaali on mielestäni kypsymätöntä, ehkä jopa naiivia. Se ei vastaa mielikuvaani siitä, mitä ammattitanssiteatterin pitäisi mielestäni tuottaa. Ihmeellinen mandariini tuntui harjoitustyöltä, joka kokonaisuutena oli tietyllä tapaa toimiva, mutta joka ei loppujen lopuksi toiminut ollenkaan. "
Vaikka meninkin avoimin mielin esitykseen, ei se auttanut. Eikä lasillinen punaviiniäkään ennen esitystä. Se vain ei toiminut. Äh.
No kotiin kohta menen ja illalla vielä katsomaan Chiaroscuro-nimistä tanssiesitystä. Toivottavasti en joudu pettymään, sillä Pepeljajev on yksi suosikkikoreografeistani. Odotan teokselta paljon.
Huomenna Lahteen.
Tänään tanssitunnilla kuului reidestä poks. Ja sitten loppui tanssi. Eipä tässä sitten mitään sille voi. Onneksi tänään alkaa loma!!!!
Eilen käytiin taas katsomass Tanssiteatteri Erin biisiä nimeltä Ihmeellinen mandariini. Mä olin raportissani tätä mieltä:
"En voi sille mitään, että Soinin ja Sairelan liikemateriaali on mielestäni kypsymätöntä, ehkä jopa naiivia. Se ei vastaa mielikuvaani siitä, mitä ammattitanssiteatterin pitäisi mielestäni tuottaa. Ihmeellinen mandariini tuntui harjoitustyöltä, joka kokonaisuutena oli tietyllä tapaa toimiva, mutta joka ei loppujen lopuksi toiminut ollenkaan. "
Vaikka meninkin avoimin mielin esitykseen, ei se auttanut. Eikä lasillinen punaviiniäkään ennen esitystä. Se vain ei toiminut. Äh.
No kotiin kohta menen ja illalla vielä katsomaan Chiaroscuro-nimistä tanssiesitystä. Toivottavasti en joudu pettymään, sillä Pepeljajev on yksi suosikkikoreografeistani. Odotan teokselta paljon.
Huomenna Lahteen.
torstai 13. lokakuuta 2005
LOMAA, KIITOS
Haluaisin edes yhden päivän, jolloin saisi nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, jolloin ei tarvitsisi miettiä koulujuttuja, jolloin saisi vain olla ja saisi syödä hyvää ruokaa ja vaikka katsoa jotian leffaa. Pitäisikö mun hankkiutua kipeäksi? Kohta on loma, mutta silloinkin pitää tehdä koulujuttuja....
Mutta eiköhän tää tästä. On se ennenkin.
Mutta eiköhän tää tästä. On se ennenkin.
maanantai 10. lokakuuta 2005
Hippaa vaan
Minä olen ihan innoissani! No siis tänään oli taas ryhmistreenit ja mun visio toimii!!!! Enpä vielä tässä halua paljoa paljastaa, mutta tuli hyvä olo, että joku mielikuva näyttää livenä hyvältä. Ja olen fiiliksissä Olavin uudesta levystä, jonka ostin ja jota en ole vielä ehtinyt neljää kertaa peräkkäin kuuntelemaan (sitten mulla vasta muodostuu mielipide levyn hyvyydestä/epämiellytävyydestä, kun biisit alkaa olla tuttuja.)
Mitäs minä tässä. Hirmu onnellinen olo. (Siis vaikka vielä väsyttääkin, mutta se on pikku juttu...) Tuntuu, että pitkästä aikaa asiat menee hyvin ja mullakin on jotain toivoa tässä elämässä. On niin kuin joku suunta tai jotain. Tai tarkoitus. Äh, en halua määritellä noin, koska se ei ole olennaisinta. Olo nyt on vaan todella onnellinen ja tiedän itse, mistä kaikista asioista se johtuu. Se riittää.
Pinkki on pop. :P
Mitäs minä tässä. Hirmu onnellinen olo. (Siis vaikka vielä väsyttääkin, mutta se on pikku juttu...) Tuntuu, että pitkästä aikaa asiat menee hyvin ja mullakin on jotain toivoa tässä elämässä. On niin kuin joku suunta tai jotain. Tai tarkoitus. Äh, en halua määritellä noin, koska se ei ole olennaisinta. Olo nyt on vaan todella onnellinen ja tiedän itse, mistä kaikista asioista se johtuu. Se riittää.
Pinkki on pop. :P
perjantai 7. lokakuuta 2005
Tavallista vaan
Mitähän sitä taas...
Mä olen taas vähän väsy. Jotenkin vaan ei ehdi palautua. Huomenna lähdetään Jyväskylään ja pitäisi matkalla kirjoitella pari puutuvaa analyysiä... Minä en pidä analysoimisesta. Äh, niistäkin esityksistä on aikaa jo kuukausi. Täytyy jotain kehitellä.
Mun ryhmis on ihan hyvässä jamassa. Se liikemateriaali on aika paahtamista ja hikijumppaa, mutta niin pitääkin=) siitä tykkään. No, toisesta ja kolmannesta osasta tulee rauhallisempi. Mulla on kuitenkin hyvä luottamus sen suhteen, että se valmistuu melkein siinä ajassa, mitä olen ajatellutkin, eli ennen joulua.
Kovasti odotan syyslomaa. Ja lunta. Ja joulua. Joulutorttuja ja suklaakonvehteja. Niin ja Budapesteja. After Eight -suklaata... no mulla on ollut herkuton viisi päivää. Melkein.
Menee siivoamaan sotkuisen asunnon.
Mä olen taas vähän väsy. Jotenkin vaan ei ehdi palautua. Huomenna lähdetään Jyväskylään ja pitäisi matkalla kirjoitella pari puutuvaa analyysiä... Minä en pidä analysoimisesta. Äh, niistäkin esityksistä on aikaa jo kuukausi. Täytyy jotain kehitellä.
Mun ryhmis on ihan hyvässä jamassa. Se liikemateriaali on aika paahtamista ja hikijumppaa, mutta niin pitääkin=) siitä tykkään. No, toisesta ja kolmannesta osasta tulee rauhallisempi. Mulla on kuitenkin hyvä luottamus sen suhteen, että se valmistuu melkein siinä ajassa, mitä olen ajatellutkin, eli ennen joulua.
Kovasti odotan syyslomaa. Ja lunta. Ja joulua. Joulutorttuja ja suklaakonvehteja. Niin ja Budapesteja. After Eight -suklaata... no mulla on ollut herkuton viisi päivää. Melkein.
Menee siivoamaan sotkuisen asunnon.
torstai 29. syyskuuta 2005
Jumppaa - EI OLEEEEE -
enää!!!!
Siellä jumppakoulussa oli siis vain neljä kävijää, niin sitä ei sitten tarvitse enää pitään. Jeah. Toisaalta helpotus, toisaalta taas siinä meni rahaa. Rahaa tarvitsisi varmaankin aina.
Täällä on jo syksy. Puut ovat värikkäitä ja sataa. Se ei ole kivaa. Ja pimeääkin on. Tulispa äkkiä lunta ja oikea talvi. Olisko vähän fantsuu hei hyppiä lumihangessa itsensä märäksi...!!!
Edelleen: Elo ja olo hyvä.
Siellä jumppakoulussa oli siis vain neljä kävijää, niin sitä ei sitten tarvitse enää pitään. Jeah. Toisaalta helpotus, toisaalta taas siinä meni rahaa. Rahaa tarvitsisi varmaankin aina.
Täällä on jo syksy. Puut ovat värikkäitä ja sataa. Se ei ole kivaa. Ja pimeääkin on. Tulispa äkkiä lunta ja oikea talvi. Olisko vähän fantsuu hei hyppiä lumihangessa itsensä märäksi...!!!
Edelleen: Elo ja olo hyvä.
perjantai 16. syyskuuta 2005
Hippi täällä taas
Dappadaa taas.
Toinen lasten jumppa meni ihan ok ehkä juuri sen takia, että tiesin, mitä siellä koululla odottaa. Sai niitä silti hyssytellä ja puhuttelunkin pidin. On kuitenkin vielä epävarmaa, jatkuuko ryhmä, sillä niitä oli edelleen vain neljä.
Mä oon taas liian väsy. Ja mua suututtaa meidän baletin opettaja ja minä itse siellä balettitunnilla. Mä oon tällä viikolla jokaisella balettitunnilla tullut vihaiseksi. Tyhmää on se, että juuri kun viime keväänä aloin taas baletista tykkäämään, niin nyt sitä taas vihaan. Mä en vaan jaksa sitä. Ehkä se on osaksi sitä uuteen opettajaan tutustumista. Katsotaan parin kuukauden päästä.
Muuten menee hyvin. Olo ja elo ovat onnellisia=)
Toinen lasten jumppa meni ihan ok ehkä juuri sen takia, että tiesin, mitä siellä koululla odottaa. Sai niitä silti hyssytellä ja puhuttelunkin pidin. On kuitenkin vielä epävarmaa, jatkuuko ryhmä, sillä niitä oli edelleen vain neljä.
Mä oon taas liian väsy. Ja mua suututtaa meidän baletin opettaja ja minä itse siellä balettitunnilla. Mä oon tällä viikolla jokaisella balettitunnilla tullut vihaiseksi. Tyhmää on se, että juuri kun viime keväänä aloin taas baletista tykkäämään, niin nyt sitä taas vihaan. Mä en vaan jaksa sitä. Ehkä se on osaksi sitä uuteen opettajaan tutustumista. Katsotaan parin kuukauden päästä.
Muuten menee hyvin. Olo ja elo ovat onnellisia=)
torstai 8. syyskuuta 2005
Hei vaan!
Taas.
Joo, siis koulukin alkoi. Meille tuli uudet opettajat nykytanssiin ja balettiin. Nykärin opettaja on kiva ja sen liikemateriaali ainakin tähän mennessä ihanaa, tykkään tosi paljon tehdä. Välillä vaan tuntuu, että se puhuu liikaa korjauksia ja ehtii kylmettyä. Baletin opettaja pisti heti tiukat rajat pukeutumiselle: päällä saa olla trikoot, puku ja tossut sekä keskilattialla shifonkinen kietaisuhame...siinäpä sitten opettelemista. Senkin tunnilla on ollut ihan kivaa... tankosarjoissa meinaa jostain syystä palaa pinna, mutta keksilattiasarjat ovat olleet antoisia=)
Hirveesti on jo nyt tullut kirjallisia töitä, puuf!!!
Kova halu on päästä kunnolla tanssimaan. Kih kih.
Mun pitäisi rikastuttaa omaa sanavarastoa. Se voisi olla tämän syksyn projekti. Eli lukemista vaan lisää. Mä olen nimittäin huomannut, että käytän vain samoja (laatu)sanoja. Kiva. Hienoa. Upea(käytänkö mä edes sitä...). Ihana. Outo. Tyhmä. Eli nyt ajatusnystyrät toimimaan. Sen siitä saa, kun ei joudu ajattelemaan niin paljon. Tanssijatko tyhmiä? Oletteko kuulleet sen vitsin, kun tanssija puhui viisaita? En mäkään...Äh, olenpas. Nyt täytyy näköjään lopettaa.
Niin joo vielä.
Tein meidän ryhmisesityksiin alustavan julisteen. Laittaisin sen tänne, mutta kun tää juttu ei vieläkään mua tottele. Pöf sille.
edit//
ARRRRRRRRRRRGH!!!!!!!!!
Mä siis pidin eilen ensimmäisen jumppakoulutunnin ja aaaaaaaaaaarrrrrrrrrrrrgh! Siellä oli neljä oppilasta ja kolme nisstä oli 8-vuotiaita kaveruksia. Argh! Argh! Ne pölpötti KOKO ajan ja jouduin niitä vastaavasti koko ajan hiljentämään, enkä onnistunut, kun en halunnut huutaa ja olla ilkeä. Sitten ne ei oikein muutenkaan totelleet ja kaikki oli tylsää. Argh! Argh! Ja vielä kerran argh! Miksi miksi miksi mä siihen hommaan taas ryhdyinkään?!?!?!?! Riikka, kuinka ne saa hiljasiksi ja aisoihin? Ettei tartteis huutaa?
Joo, siis koulukin alkoi. Meille tuli uudet opettajat nykytanssiin ja balettiin. Nykärin opettaja on kiva ja sen liikemateriaali ainakin tähän mennessä ihanaa, tykkään tosi paljon tehdä. Välillä vaan tuntuu, että se puhuu liikaa korjauksia ja ehtii kylmettyä. Baletin opettaja pisti heti tiukat rajat pukeutumiselle: päällä saa olla trikoot, puku ja tossut sekä keskilattialla shifonkinen kietaisuhame...siinäpä sitten opettelemista. Senkin tunnilla on ollut ihan kivaa... tankosarjoissa meinaa jostain syystä palaa pinna, mutta keksilattiasarjat ovat olleet antoisia=)
Hirveesti on jo nyt tullut kirjallisia töitä, puuf!!!
Kova halu on päästä kunnolla tanssimaan. Kih kih.
Mun pitäisi rikastuttaa omaa sanavarastoa. Se voisi olla tämän syksyn projekti. Eli lukemista vaan lisää. Mä olen nimittäin huomannut, että käytän vain samoja (laatu)sanoja. Kiva. Hienoa. Upea(käytänkö mä edes sitä...). Ihana. Outo. Tyhmä. Eli nyt ajatusnystyrät toimimaan. Sen siitä saa, kun ei joudu ajattelemaan niin paljon. Tanssijatko tyhmiä? Oletteko kuulleet sen vitsin, kun tanssija puhui viisaita? En mäkään...Äh, olenpas. Nyt täytyy näköjään lopettaa.
Niin joo vielä.
Tein meidän ryhmisesityksiin alustavan julisteen. Laittaisin sen tänne, mutta kun tää juttu ei vieläkään mua tottele. Pöf sille.
edit//
ARRRRRRRRRRRGH!!!!!!!!!
Mä siis pidin eilen ensimmäisen jumppakoulutunnin ja aaaaaaaaaaarrrrrrrrrrrrgh! Siellä oli neljä oppilasta ja kolme nisstä oli 8-vuotiaita kaveruksia. Argh! Argh! Ne pölpötti KOKO ajan ja jouduin niitä vastaavasti koko ajan hiljentämään, enkä onnistunut, kun en halunnut huutaa ja olla ilkeä. Sitten ne ei oikein muutenkaan totelleet ja kaikki oli tylsää. Argh! Argh! Ja vielä kerran argh! Miksi miksi miksi mä siihen hommaan taas ryhdyinkään?!?!?!?! Riikka, kuinka ne saa hiljasiksi ja aisoihin? Ettei tartteis huutaa?
maanantai 5. syyskuuta 2005
Rapuja ja kanaa
Hih.
Oltiin perjantaina syömässä rapuja. Öööö. Kun ensimmäisen otin käteen, ajattelin että pitääkö mun oikeasti sitä kaivella ja vielä syödä se kaiveltu osa. Mä en nimittäin pidä ruoasta, jossa on silmät...ja JALAT. Yök. Alkukankeuden jälkeen homma alkoi ehkä jo sujua ja ensimmäinen haukku paahtoleivästä oli sen ronkkimisen arvoista:) Oi, se oli hyvää. Eikä ne ravutkaan enää jossain vaiheessa tuntuneet niin vastenmielisen näköisiltä. Olikohan valkoviinillä jotain tekemistä sen asian kanssa. Eipä kai...
Lauantaina oltiin sitten Jonnan luona grillailemassa. Mmmm, herkullisia kanavartaita (tässähän tulee ihan nälkä muistellessa niitä herkkuja).
Mä olen taas hieman kipeä. Ei kiva:( Inkivääriä täytyisi käydä ostamassa. Ja hunajaa.
Oltiin perjantaina syömässä rapuja. Öööö. Kun ensimmäisen otin käteen, ajattelin että pitääkö mun oikeasti sitä kaivella ja vielä syödä se kaiveltu osa. Mä en nimittäin pidä ruoasta, jossa on silmät...ja JALAT. Yök. Alkukankeuden jälkeen homma alkoi ehkä jo sujua ja ensimmäinen haukku paahtoleivästä oli sen ronkkimisen arvoista:) Oi, se oli hyvää. Eikä ne ravutkaan enää jossain vaiheessa tuntuneet niin vastenmielisen näköisiltä. Olikohan valkoviinillä jotain tekemistä sen asian kanssa. Eipä kai...
Lauantaina oltiin sitten Jonnan luona grillailemassa. Mmmm, herkullisia kanavartaita (tässähän tulee ihan nälkä muistellessa niitä herkkuja).
Mä olen taas hieman kipeä. Ei kiva:( Inkivääriä täytyisi käydä ostamassa. Ja hunajaa.
sunnuntai 28. elokuuta 2005
Cobras
Nonni. Eipä tässä oikeen mitään. Lahdessa taas pikavisiitillä ennen koulun alkua.
Jatkoajassa on höykytelty aika paljon tuota Narvanmaata ja sen huippuideaa/toteutusta Kobrien hyllyttämisestä. Turun Sanomat julkaisi jutun ryhmämme johtajasta Meretestä.
Surffailin tässä netissä aikani kuluksi ja löysin tällaisen. Enpä muistanut, että tällainenkin juttu on viime kauden aikana tehty.
Hih, iskä oli ostanut vaahtokarkkeja mulle. Pitäisiköhän niitä pistää mikroon? Jami!
Jatkoajassa on höykytelty aika paljon tuota Narvanmaata ja sen huippuideaa/toteutusta Kobrien hyllyttämisestä. Turun Sanomat julkaisi jutun ryhmämme johtajasta Meretestä.
Surffailin tässä netissä aikani kuluksi ja löysin tällaisen. Enpä muistanut, että tällainenkin juttu on viime kauden aikana tehty.
Hih, iskä oli ostanut vaahtokarkkeja mulle. Pitäisiköhän niitä pistää mikroon? Jami!
perjantai 26. elokuuta 2005
Runoja
music: Redrama
sataa :(
Mä en saanut eilen illalla unta. Tai siis yöllä. Pitkästä aikaa oli melkein uneton yö. No, sitten mä kirjoittelin runoja. Niistä tuli vähän tyhmiä. Ja löysin (tosi) vanhoja runoja. Tässäpä sitten muutama. Saatte itse arvata, ovatko ne uusia vai vanhoja...Hah, en mä kyllä mikään runoniekka ole.
---
Sunnuntaikävelyt ovat kivoja, mutta vaikeita.
Ihmiset kulkevat käsikkäin pitkin joenrantaa.
He hymyilevät kilpaa auringon kanssa ja syövät jäätelöä.
Rintaa pistää epämiellyttävä tunne.
Tuota en kenties pääse koskaan kokemaan.
Tuntuu tyhmältä istua yksin penkillä ja katsoa ruskeaa jokivettä ja toisella puolella käveleviä onnellisia ihmisiä.
Pitää nousta, jotta veri lähtee taas liikkeelle.
Ehkä jonakin päivänä minäkin.
---
Minulla on
liian lyhyet sormet
silmäpussit
iso nenä
pattipolvet
paksut posket
pienet tissit
lyhyet jalat
pitkä selkä
valtava ikävä.
Minulla on
oranssit hiukset
kivat silmät
vatsalihakset
pieni peppu
iso ego
hyvä olo.
---
Tänään ei ole hyvä olla yksin.
Eikä huomennakaan.
---
Joskus tuntuu siltä
että kaikki vaan kaatuu
raskas taakka harteitani jumittaa
pienetkin murheet tuntuvat kaatavan maailman
oikeasti ei ole mitään hätää
Rintaa puristaa ja väsyttää
tuntuu siltä, ettei jaksa yrittää
olla edes minä
maa vajoaa jalkojen alla
eikä se edes haittaa
Ei nukuta iltaisin
asiat pyörivät mielessä
toiveet paremmista hetkistä
tuntuvat kaukaisilta
lopulta tajuan taas
ettei minulla oikeasti ole mitään hätää.
---
Puhille
Myy tuoliinsa käpertyy
Yksinänsä höpertyy
Tekee kurjan huomion
Halipula suuri on
Tahtoo luokse ihanan
Tosi äijän mahtavan
Ja päästiin satuhahmoihinkin...
sataa :(
Mä en saanut eilen illalla unta. Tai siis yöllä. Pitkästä aikaa oli melkein uneton yö. No, sitten mä kirjoittelin runoja. Niistä tuli vähän tyhmiä. Ja löysin (tosi) vanhoja runoja. Tässäpä sitten muutama. Saatte itse arvata, ovatko ne uusia vai vanhoja...Hah, en mä kyllä mikään runoniekka ole.
---
Sunnuntaikävelyt ovat kivoja, mutta vaikeita.
Ihmiset kulkevat käsikkäin pitkin joenrantaa.
He hymyilevät kilpaa auringon kanssa ja syövät jäätelöä.
Rintaa pistää epämiellyttävä tunne.
Tuota en kenties pääse koskaan kokemaan.
Tuntuu tyhmältä istua yksin penkillä ja katsoa ruskeaa jokivettä ja toisella puolella käveleviä onnellisia ihmisiä.
Pitää nousta, jotta veri lähtee taas liikkeelle.
Ehkä jonakin päivänä minäkin.
---
Minulla on
liian lyhyet sormet
silmäpussit
iso nenä
pattipolvet
paksut posket
pienet tissit
lyhyet jalat
pitkä selkä
valtava ikävä.
Minulla on
oranssit hiukset
kivat silmät
vatsalihakset
pieni peppu
iso ego
hyvä olo.
---
Tänään ei ole hyvä olla yksin.
Eikä huomennakaan.
---
Joskus tuntuu siltä
että kaikki vaan kaatuu
raskas taakka harteitani jumittaa
pienetkin murheet tuntuvat kaatavan maailman
oikeasti ei ole mitään hätää
Rintaa puristaa ja väsyttää
tuntuu siltä, ettei jaksa yrittää
olla edes minä
maa vajoaa jalkojen alla
eikä se edes haittaa
Ei nukuta iltaisin
asiat pyörivät mielessä
toiveet paremmista hetkistä
tuntuvat kaukaisilta
lopulta tajuan taas
ettei minulla oikeasti ole mitään hätää.
---
Puhille
Myy tuoliinsa käpertyy
Yksinänsä höpertyy
Tekee kurjan huomion
Halipula suuri on
Tahtoo luokse ihanan
Tosi äijän mahtavan
Ja päästiin satuhahmoihinkin...
tiistai 23. elokuuta 2005
TPS kuoppasi Kobrat
No niin. Aika kummaa tämä.
Eilisessä Ilta-Sanomissa oli juttu, että TPS hyllytti Mustat Kobrat. Myös tämän päivän Turun Sanomat on informoinut jääkiekkofaneja asiasta. Tottahan se on. Tarjouspyyntö tästä kaudesta lähetettiin jo keväällä, mutta vastaus saatiin tosiaan vasta viime viikolla. Nyt sitten katellaan, josko tulisi jotain uusia töitä. Enpä vielä voi hirveästi näin julkisesti kertoa. Mikä 'hauskinta', kiekkoihmiset ovat näreissään. Keskustelua käydään Jatkoajassa ja fanit tuntuvat olevan meidän puolella. Mua ainakin hämmästyttää tämä julkisuus.
Koulu alkaa ensi viikolla ja se tuntuu hieman oudolta. Olen yrittänyt saada aikaiseksi liikemateriaalia soolooni. Viime viikolla mulla oli vielä sellainen olo, että kyllä mä sen pystyn tekemään, mutta tänään taas en saanut juuri mitään aikaiseksi. Onhan tässä vielä aikaa.
Ai niin. Alan opettamaan JUMPPAA 6-9 -vuotiaille! Hih. Se on siitä helppo duuni (kai?), että mun pitää opettaa niille tietyt liikesarjat kevääseen mennessä, eli opetussuunnitelma on valmis, täytyy laatia vain aikataulu ja miettiä, kuinka opetan. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan alkavia tunteja!
Mä olin melkein viikon Helsingissä. Oli ihana nähdä muutamia kavereita ja käydä Korkeasaaressa. Ja Linnanmäellä=). Olen ehkä kaiketi käynyt Korkeasaaressa joskus vaahtosammuttimen kokoisena, joten se oli uusi kokemus mulle. Vesikot olivat vekkuleita, leopardin pennut suloisia temmeltäjiä ja leijonaemo leikki hurjasti pentunsa kanssa. Hih, ne oli ihania ihania ihania!!! Mutta hauskin ja suloisin ja ihanin kaikista oli paviaanipoikanen, joka teki kuperkeikkoja! Huh, mä haluaisin sellaisen.
Eilisessä Ilta-Sanomissa oli juttu, että TPS hyllytti Mustat Kobrat. Myös tämän päivän Turun Sanomat on informoinut jääkiekkofaneja asiasta. Tottahan se on. Tarjouspyyntö tästä kaudesta lähetettiin jo keväällä, mutta vastaus saatiin tosiaan vasta viime viikolla. Nyt sitten katellaan, josko tulisi jotain uusia töitä. Enpä vielä voi hirveästi näin julkisesti kertoa. Mikä 'hauskinta', kiekkoihmiset ovat näreissään. Keskustelua käydään Jatkoajassa ja fanit tuntuvat olevan meidän puolella. Mua ainakin hämmästyttää tämä julkisuus.
Koulu alkaa ensi viikolla ja se tuntuu hieman oudolta. Olen yrittänyt saada aikaiseksi liikemateriaalia soolooni. Viime viikolla mulla oli vielä sellainen olo, että kyllä mä sen pystyn tekemään, mutta tänään taas en saanut juuri mitään aikaiseksi. Onhan tässä vielä aikaa.
Ai niin. Alan opettamaan JUMPPAA 6-9 -vuotiaille! Hih. Se on siitä helppo duuni (kai?), että mun pitää opettaa niille tietyt liikesarjat kevääseen mennessä, eli opetussuunnitelma on valmis, täytyy laatia vain aikataulu ja miettiä, kuinka opetan. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan alkavia tunteja!
Mä olin melkein viikon Helsingissä. Oli ihana nähdä muutamia kavereita ja käydä Korkeasaaressa. Ja Linnanmäellä=). Olen ehkä kaiketi käynyt Korkeasaaressa joskus vaahtosammuttimen kokoisena, joten se oli uusi kokemus mulle. Vesikot olivat vekkuleita, leopardin pennut suloisia temmeltäjiä ja leijonaemo leikki hurjasti pentunsa kanssa. Hih, ne oli ihania ihania ihania!!! Mutta hauskin ja suloisin ja ihanin kaikista oli paviaanipoikanen, joka teki kuperkeikkoja! Huh, mä haluaisin sellaisen.
maanantai 8. elokuuta 2005
Suklaakakkua
Mmmmmmm. Olipas hyvää ruokaa. Kolme ystävääni, Tampereelta, Kokkolasta ja Helsingistä, oli vierailulla viikonloppuna ja tarjosin heille italialaisen menuun. Alkuruoaksi oli tomaattipastaa (kunnon annos tietenkin:) ), pääruoaksi kinkku/pinaattimunakasta, paistettuja perunoita ja tomaattia sekä jälkiruoaksi suklaakakkua (tää oli oma Klobbar-lisäys) ja panna cottaa kinuskikastikkeella. Aterian kanssa tietenkin nautittiin hyviä italialaisia punaviinejä. Saksasta ostettu ranskalainen punaviini ei ollut kovinkaan hyvää... se on vielä juomatta. Ei ollut aterian jälkeen enää nälkä. Tänään saa syödä vielä pastaa.
Eilen käytiin katsomassa Linnunradan käsikirja liftareille. Mä rakastuin hahmoon nimeltä Marvin. Hmm, se oli robotti...:) Mutta jos on lukenut kyseisen Douglas Adamsin kirjan niin kannattaa käydä katsomassa. Ja sitten odotellaan enää jatko-osaa.
Kohta pitäis varmaankin alkaa jo tehdä sitä jazztanssikilpailuihin suunnittelemaani sooloa ja ryhmis materiaalia. Pöh. Ei ole tällä hetkellä oikein ideoita. Ehkäpä sitten kun laittaa verkkarit jalkaan ja pääsee saliin niin ideoita tulee. Tai sitten ei.
Mutta hei. Hyvin menee, mutta menkööt ^_____^
Eilen käytiin katsomassa Linnunradan käsikirja liftareille. Mä rakastuin hahmoon nimeltä Marvin. Hmm, se oli robotti...:) Mutta jos on lukenut kyseisen Douglas Adamsin kirjan niin kannattaa käydä katsomassa. Ja sitten odotellaan enää jatko-osaa.
Kohta pitäis varmaankin alkaa jo tehdä sitä jazztanssikilpailuihin suunnittelemaani sooloa ja ryhmis materiaalia. Pöh. Ei ole tällä hetkellä oikein ideoita. Ehkäpä sitten kun laittaa verkkarit jalkaan ja pääsee saliin niin ideoita tulee. Tai sitten ei.
Mutta hei. Hyvin menee, mutta menkööt ^_____^
tiistai 2. elokuuta 2005
Turuus
Jehnaa olla täällä taas =)=)=) Kyllä Turku on sitten mesta paikka...
Tällä viikolla ajattelin raahautua pitkästä aikaa salille, mutta en tiedä, koska jaksan. Ehkä huomenna, viimeistään perjantaina.
Eilen tehtiin pizzaa ja se oli melkein parempaa kuin Italiassa =) Viinit vielä juomatta. Ai niin. Kun tuossa eilissä päivänä hieman purin laukkuja niin en muistanukkaan kuinka monta pulloa sitä viiniä oli tullut ostettua...toivottavasti ne on hyviä =P
Tällä viikolla ajattelin raahautua pitkästä aikaa salille, mutta en tiedä, koska jaksan. Ehkä huomenna, viimeistään perjantaina.
Eilen tehtiin pizzaa ja se oli melkein parempaa kuin Italiassa =) Viinit vielä juomatta. Ai niin. Kun tuossa eilissä päivänä hieman purin laukkuja niin en muistanukkaan kuinka monta pulloa sitä viiniä oli tullut ostettua...toivottavasti ne on hyviä =P
lauantai 30. heinäkuuta 2005
3160 km
Nunni.
Matka on sitten ohi. Oli kyllä hintansa väärti!
Elikkäs. Kaksitoista päivää vietimme reissussa. Mun piti päivittää blogia siellä, mutta en koskaan iltaisin jaksanut mennä koneelle, vaikka siellä hotellissa, Torbolessa, olikin ilmainen netti.
Aluksi mentiin siis Hangosta laivalla 22 tuntia Saksaan, Rostockiin, josta jatkettiin bussilla Berliiniin yöksi. Aamulla tehtiin siellä kiertoajelu ja jatkettiin sitten autobaanaa pitkin Müncheniin, jossa myöskin yövyimme. Siellä tuli eteen ensimmäinen ruokashokki... alkupalana oli makkaralautanen juustolla. Tehän tiedätte, kuinka paljon mä pidän molemmista...avoimin mielin ne silti jäi syömättä.
Sitten olikin jo torstai ja jatkoimme pikkutietä Alppien ja Itävallan halki Pohjois-Italiaan Garda-järven pohjoisrannalle. Ihastuin aivan täysin Saksan puolella olevaan pieneen alppikylään, Mittenvaldiin, johon aion isona muuttaa=) Sieltä ostin mahdottoman hyvää suklaata, jota metsästinkin sitten loppumatkan lisää (ja löysin sitä lopulta Rostockista tulomatkalla...onnksi!).
Me asuttiin ihan kivassa ja hyvin ilmastoidussa hotellissa keskiviikko aamuun asti. Perjantaina me kierreltiin siskon kanssa Torbolen pikku kaupunkia(?), lauantaina tehtiin retki ensin lähikaupunkiin Rivaan (johon käveltiin tunti), josta sitten jatkettin 10 kiometriä etelämmäksi Limone-nimiseen sitruunakaupunkiin. Se oli aivan ihastuttava paikka!!! Sieltä palattiin sitten laivalla takaisin Torboleen. Limone oli ehkä paras paikka, jossa käytiin matkan aikana.
Sunnuntaina, kun melkein kaikki muut olivat venereissulla etelä-Gardalla, me tehtiin oma reissu ensin Torriin ja siitä jatkettiin sitten Gardan-kaupunkiin ja bussilla takaisin. Ne oli aika pieniä paikkoja, mutta oli niissä hyvä shoppailla=) MAtkavetäjä sanoi alussa, että jos löydätte jotain ostettavaa, ostakaa se heti, koska sitä ei saata olla siinä sitten kun haluatte sen ostaa. Mä noudatin sitä neuvoa oikeastaan joka päivä. Ei ole kyllä jäänyt harmittamaan mikään, mitä en ostanut.
Maanantaina oli aika hurja päivä. Käytiin Dolomiiteillä, joka siis oli vuoristo. Siellä noustiin kondolihissillä 2950 metriin, josta oli aika kivat näkymät, vaikka pilviäkin siellä oli. Melkein koko matka matkustettiin mutkikkaista serpentiinitietä. Mulle tuli aika paha olo kun pysähdyttiin, enkä pystynyt oikein hyvin syömään. Siellä söin kuitenkin ehkä maailman parasta lasagnea! Ruoasta puheen ollen, me syötiin joka ilta illallinen, jossa oli alkupala (yleensä pastaa...) ja sitten vielä pääruoka ja jälkiruoka. Kuinka monesti syön sellaista ateriaa? En ehkä ikinä... Pariin kertaan en kyllä edes tiennyt, mitä söin, mutta nekin melkein paljastuivat myöhemmin.
Tiistaina käytiin sitten Venetsiassa. Olin odottanut sitä reissua koko matkan. Hitsi, se oli kyllä suuri pettynys. Ensinnäkin siellä oli aivan ÄLYTTÖMÄSTI turisteja (ja 30 000 pulua Pyhän Markuksen aukiolla...). Ei se kyllä vastannut muutenkaan mun odotuksia siitä kaupungista. Me ei kyllä ehditty olemaan siellä kovinkaan kauan, joten ehkä ne pikkukujat ja kauneimmat paikat jäivät näkemättä. Ei hirveästi tee mieli mennä sinne uudestaan.
Keskiviikkona lähdettiin siis paluumatkalle. Käytiin vähän vahinkopakolla 2094 metrin korkeudessa, johon meni aika kiemurainen tie. Meinasi tulla hätä käteen, kun kapealla tiellä tuli toinen bussi vastaan. Onneksi siitäkin sitten selvittin ohi. Jännää oli=) Yövyttiin taas Saksassa, Nürnbergissä, josta seuraavana päivänä jatkettin matkaa Rostockiin ja sieltä laivalla kotiin. Rostockissa miellä oli pari tuntia aikaa käydä shoppailemassa Kauflandissa ja voitte arvata, että shoppailin=) Rahaa piti nostaa vähän lisää...ostin kuitenkin kahdet kengät vähemmän kuin Riikka=)
Mutta matka oli onnistunut ja tosi mukava. Bussissa ei ollut liikaa ihmisiä eikä liian kuuma. En onneksi saanut mononukleoosia matkan aikana (se oli muotitauti meidän työpaikalla). Siitä tulin mieleeni, että Viprille terkkuja: mun oli tarkoitus lähettää sulle kortti, mutta unohdin. Hmm. Vanhuus ei tule yksin.
Ajokilometrit yllä
Matka on sitten ohi. Oli kyllä hintansa väärti!
Elikkäs. Kaksitoista päivää vietimme reissussa. Mun piti päivittää blogia siellä, mutta en koskaan iltaisin jaksanut mennä koneelle, vaikka siellä hotellissa, Torbolessa, olikin ilmainen netti.
Aluksi mentiin siis Hangosta laivalla 22 tuntia Saksaan, Rostockiin, josta jatkettiin bussilla Berliiniin yöksi. Aamulla tehtiin siellä kiertoajelu ja jatkettiin sitten autobaanaa pitkin Müncheniin, jossa myöskin yövyimme. Siellä tuli eteen ensimmäinen ruokashokki... alkupalana oli makkaralautanen juustolla. Tehän tiedätte, kuinka paljon mä pidän molemmista...avoimin mielin ne silti jäi syömättä.
Sitten olikin jo torstai ja jatkoimme pikkutietä Alppien ja Itävallan halki Pohjois-Italiaan Garda-järven pohjoisrannalle. Ihastuin aivan täysin Saksan puolella olevaan pieneen alppikylään, Mittenvaldiin, johon aion isona muuttaa=) Sieltä ostin mahdottoman hyvää suklaata, jota metsästinkin sitten loppumatkan lisää (ja löysin sitä lopulta Rostockista tulomatkalla...onnksi!).
Me asuttiin ihan kivassa ja hyvin ilmastoidussa hotellissa keskiviikko aamuun asti. Perjantaina me kierreltiin siskon kanssa Torbolen pikku kaupunkia(?), lauantaina tehtiin retki ensin lähikaupunkiin Rivaan (johon käveltiin tunti), josta sitten jatkettin 10 kiometriä etelämmäksi Limone-nimiseen sitruunakaupunkiin. Se oli aivan ihastuttava paikka!!! Sieltä palattiin sitten laivalla takaisin Torboleen. Limone oli ehkä paras paikka, jossa käytiin matkan aikana.
Sunnuntaina, kun melkein kaikki muut olivat venereissulla etelä-Gardalla, me tehtiin oma reissu ensin Torriin ja siitä jatkettiin sitten Gardan-kaupunkiin ja bussilla takaisin. Ne oli aika pieniä paikkoja, mutta oli niissä hyvä shoppailla=) MAtkavetäjä sanoi alussa, että jos löydätte jotain ostettavaa, ostakaa se heti, koska sitä ei saata olla siinä sitten kun haluatte sen ostaa. Mä noudatin sitä neuvoa oikeastaan joka päivä. Ei ole kyllä jäänyt harmittamaan mikään, mitä en ostanut.
Maanantaina oli aika hurja päivä. Käytiin Dolomiiteillä, joka siis oli vuoristo. Siellä noustiin kondolihissillä 2950 metriin, josta oli aika kivat näkymät, vaikka pilviäkin siellä oli. Melkein koko matka matkustettiin mutkikkaista serpentiinitietä. Mulle tuli aika paha olo kun pysähdyttiin, enkä pystynyt oikein hyvin syömään. Siellä söin kuitenkin ehkä maailman parasta lasagnea! Ruoasta puheen ollen, me syötiin joka ilta illallinen, jossa oli alkupala (yleensä pastaa...) ja sitten vielä pääruoka ja jälkiruoka. Kuinka monesti syön sellaista ateriaa? En ehkä ikinä... Pariin kertaan en kyllä edes tiennyt, mitä söin, mutta nekin melkein paljastuivat myöhemmin.
Tiistaina käytiin sitten Venetsiassa. Olin odottanut sitä reissua koko matkan. Hitsi, se oli kyllä suuri pettynys. Ensinnäkin siellä oli aivan ÄLYTTÖMÄSTI turisteja (ja 30 000 pulua Pyhän Markuksen aukiolla...). Ei se kyllä vastannut muutenkaan mun odotuksia siitä kaupungista. Me ei kyllä ehditty olemaan siellä kovinkaan kauan, joten ehkä ne pikkukujat ja kauneimmat paikat jäivät näkemättä. Ei hirveästi tee mieli mennä sinne uudestaan.
Keskiviikkona lähdettiin siis paluumatkalle. Käytiin vähän vahinkopakolla 2094 metrin korkeudessa, johon meni aika kiemurainen tie. Meinasi tulla hätä käteen, kun kapealla tiellä tuli toinen bussi vastaan. Onneksi siitäkin sitten selvittin ohi. Jännää oli=) Yövyttiin taas Saksassa, Nürnbergissä, josta seuraavana päivänä jatkettin matkaa Rostockiin ja sieltä laivalla kotiin. Rostockissa miellä oli pari tuntia aikaa käydä shoppailemassa Kauflandissa ja voitte arvata, että shoppailin=) Rahaa piti nostaa vähän lisää...ostin kuitenkin kahdet kengät vähemmän kuin Riikka=)
Mutta matka oli onnistunut ja tosi mukava. Bussissa ei ollut liikaa ihmisiä eikä liian kuuma. En onneksi saanut mononukleoosia matkan aikana (se oli muotitauti meidän työpaikalla). Siitä tulin mieleeni, että Viprille terkkuja: mun oli tarkoitus lähettää sulle kortti, mutta unohdin. Hmm. Vanhuus ei tule yksin.
Ajokilometrit yllä
sunnuntai 17. heinäkuuta 2005
Viimeistä viedään ja lujasti
music: Neon 2: Polku ... ihq ...
Hmmm. Huomenna on revyyn kaksi viimeistä puristusta=) Onpi ollut aika raskas viikko, mutta hyvin siitä on selvitty. Torstaina oli oikastaan ensimmäistä kertaa sellainen olo, että homma alkaa jo sujua. Hyvin on esitykset menneet. Tänään oli hieman vaisu yleisö, mutta muuten katsojat ovat olleet hyvin mukana.
Eilen oltiin yhden työkaverin luona rillailemassa. Tänä kesänä oon rillaillut makkaraa jo useamman kerran (yleensä ehkä korkeintaan kerran) ja se varmaan alkaa kohta jo näkyäkin...ja jäätelö kanssa. On muuten aika ilkeää se, että ensin tekee hirveesti töitä, että sais voimakkaat ja kiinteät lihakset ja sitten ne surkastuu ihan supernopeasti. Epäreilua. Vähän olen yrittänyt kuntoilla, mutta ei sekään auta. Nyt ei jaksa oikein lenkkeilläkään, kun on niin kuuma. (mut ei saa valittaa kun kerrankin aurinko paistaa)Tänään kyllä pistin työkavereiden lihat liikkeelle. Tai siis kun itselle ei meinannut tulla kunnolla kuuma, niin piti myös muita rääkätä=) (mä siis pidän ennen esityksiä lämmittelyn kaikille).
Pitäis varmaan kohta mennä nukkumaan taas. Puuh.
edit//Mä luin juuri mun ensimmäisen kirjoituksen tähän blogiin Hankin elämän. Hih. Kevään aikana on tosiaan paljon tapahtunut asioita ja kesän aikana ehkä vieläkin enemmän, kivojakin juttuja (vihdoinkin!). Hmmm. Ehkä se elämäkin alkaa jo hieman orastamaan. Kai.
Hmmm. Huomenna on revyyn kaksi viimeistä puristusta=) Onpi ollut aika raskas viikko, mutta hyvin siitä on selvitty. Torstaina oli oikastaan ensimmäistä kertaa sellainen olo, että homma alkaa jo sujua. Hyvin on esitykset menneet. Tänään oli hieman vaisu yleisö, mutta muuten katsojat ovat olleet hyvin mukana.
Eilen oltiin yhden työkaverin luona rillailemassa. Tänä kesänä oon rillaillut makkaraa jo useamman kerran (yleensä ehkä korkeintaan kerran) ja se varmaan alkaa kohta jo näkyäkin...ja jäätelö kanssa. On muuten aika ilkeää se, että ensin tekee hirveesti töitä, että sais voimakkaat ja kiinteät lihakset ja sitten ne surkastuu ihan supernopeasti. Epäreilua. Vähän olen yrittänyt kuntoilla, mutta ei sekään auta. Nyt ei jaksa oikein lenkkeilläkään, kun on niin kuuma. (mut ei saa valittaa kun kerrankin aurinko paistaa)Tänään kyllä pistin työkavereiden lihat liikkeelle. Tai siis kun itselle ei meinannut tulla kunnolla kuuma, niin piti myös muita rääkätä=) (mä siis pidän ennen esityksiä lämmittelyn kaikille).
Pitäis varmaan kohta mennä nukkumaan taas. Puuh.
edit//Mä luin juuri mun ensimmäisen kirjoituksen tähän blogiin Hankin elämän. Hih. Kevään aikana on tosiaan paljon tapahtunut asioita ja kesän aikana ehkä vieläkin enemmän, kivojakin juttuja (vihdoinkin!). Hmmm. Ehkä se elämäkin alkaa jo hieman orastamaan. Kai.
sunnuntai 10. heinäkuuta 2005
Enskari ja toiskari
Ensi-ilta ja tois-ilta ovat sitten ohi. Toinen esitys meni hyvin huolimatta siitä, että se oli toinen esitys. On olemassa toisen-esityksen-kirous, jonka mukaan toinen esitys ei mene hyvin vaan on valju ja energitön (onko tuo edes sana?). En kai toista itseäni? Hmmm. Mutta ensi viikko kertoo totuuden siitä, mitä yleisö oikeasti pitää meidän musiikkinäytelmästä. Silloin katsomoon (toivottavasti) istuu tavalliset ihmiset, ei ensi-illassa olleet kutsuvieraat eivätkä toisessa esityksessä olleet vapaalipulliset sukulaiset ja kaverit. Toisaalta taas niiltä "taviksilta" ei saa suoraan palautetta, elleivät he oma-aloitteisesti ota yhteyttä kulttuuritoimistoon tahi sitten jollain muulla tavalla mielipidettään ilmaise. Joka tapauksessa ainakin Etelä-Suomen Sanomien kriitikko piti meistä. Loistavaa arvostelua voi käydä katsomassa Etlarin sivuilta.
Ensi viikolla mitataan myös näyttelijöiden työmotivaatiota. Huomenna alkaa seitsemän päiväinen työviikko, johon sisältyy kahdeksan kahden tunnin esityspläjäystä. Siitä tulee heviä. Sen jälkeen onkin sitten aika suunnata ansaitulle lomalle etelään:) Kivaa!!
Kivaa onpi myöskin se, että Mikko oli katsomassa esitystä:) Nytpä en näekään häntä piiiitkään aikaan. Höh. :(
Mutta kuitenkin. Hyvä fiilis esitysten suhteen tällä hetkellä. Saa nähdä, miltä tuntuu loppuviikosta.
Ensi viikolla mitataan myös näyttelijöiden työmotivaatiota. Huomenna alkaa seitsemän päiväinen työviikko, johon sisältyy kahdeksan kahden tunnin esityspläjäystä. Siitä tulee heviä. Sen jälkeen onkin sitten aika suunnata ansaitulle lomalle etelään:) Kivaa!!
Kivaa onpi myöskin se, että Mikko oli katsomassa esitystä:) Nytpä en näekään häntä piiiitkään aikaan. Höh. :(
Mutta kuitenkin. Hyvä fiilis esitysten suhteen tällä hetkellä. Saa nähdä, miltä tuntuu loppuviikosta.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2005
Ensi-ilta häämöttää
Huomenna alkaa ensi-iltaviikko. Torstai-iltana onpi eka näytös. Hieman pelottaa. Mä en ole vielä pystynyt vakuuttamaan itseäni, että osaisin näytellä.
Tällä viikolla meillä on ollut pohjoismaalaisia vieraita, joiden kanssa tehtiin englanniksi traileriversio meidän Miekat kivessä -revyystä. Esitettiin se eilen ja se meni ihan hyvin. Sain onneksi näytellä mykkäroolin=) Loukkasin reisilihakseni torstaina, mutta onneksi pystyin kuitenkin tanssimaan. Nyt se on jo melkein hyvin voipa. Jeah. Se rooli on kirottu, koska poika, jonka piti esittää sitä, joutui auto-onnettomuuteen viikko sitten ja satutti nilkasta nivelsiteet. Tai en mä tiedä, mitä sille ihan tasan kävi, mutta kyllä hän hengissä on.
Meidän suomenkielisen version kannalta viime viikko oli turha ja raskas. Työpäivät olivat pitkiä ja yöt lyhyitä. Yövyin neljä yötä keskustassa yhdellä koululla (jossa muut ulkomaalaiset yöpyivät) ja oli sellainen olo, että olisin ollut ulkomailla. Mutta onneksi ensi viikolla on vain iltaharjoituksia, joten saa nukkua pitkään!
Hii, kesä on kyllä ollut kiva! Kahden viikon päästä Italiaan!!!!!
Tällä viikolla meillä on ollut pohjoismaalaisia vieraita, joiden kanssa tehtiin englanniksi traileriversio meidän Miekat kivessä -revyystä. Esitettiin se eilen ja se meni ihan hyvin. Sain onneksi näytellä mykkäroolin=) Loukkasin reisilihakseni torstaina, mutta onneksi pystyin kuitenkin tanssimaan. Nyt se on jo melkein hyvin voipa. Jeah. Se rooli on kirottu, koska poika, jonka piti esittää sitä, joutui auto-onnettomuuteen viikko sitten ja satutti nilkasta nivelsiteet. Tai en mä tiedä, mitä sille ihan tasan kävi, mutta kyllä hän hengissä on.
Meidän suomenkielisen version kannalta viime viikko oli turha ja raskas. Työpäivät olivat pitkiä ja yöt lyhyitä. Yövyin neljä yötä keskustassa yhdellä koululla (jossa muut ulkomaalaiset yöpyivät) ja oli sellainen olo, että olisin ollut ulkomailla. Mutta onneksi ensi viikolla on vain iltaharjoituksia, joten saa nukkua pitkään!
Hii, kesä on kyllä ollut kiva! Kahden viikon päästä Italiaan!!!!!
maanantai 13. kesäkuuta 2005
Kesää ja työtä
Eipä ole mun kesätyö helpoimmasta päästä... Koko ajan pitää antaa itsestään kaikki, eikä sekään tunnu riittävän. Näytteleminen ei ole mulle kovin luontaista ja sen eteen saan tehdä paljon töitä. Vaikka replat osaisi hyvin ulkoa, ei ne tule lavalla sujuvasti. MIKSI? Se on todella turhauttavaa. Ohjaaja vaati koko ajan paljon. Se haastaa meidät kaikki tekemään yli omien rajojen, mikä on tietysti hyvä juttu. Itsestään voi löytää uusia juttuja. Mä en ole vielä löytänyt.
Ensi viikonloppuna ajattelin hakea innostusta ja voimia Turusta. =)=)=)
Ensi viikonloppuna ajattelin hakea innostusta ja voimia Turusta. =)=)=)
torstai 2. kesäkuuta 2005
Kesäväri
Mun ajatukset jäivät Turkuun. Mä olen tajunnut, kuinka koti siitä kaupungista on mulle tullut. Lahti tuntuu omituiselta, paljon vieraammalta kuin koskaan aikaisemmin. Turussa voi olla niin vapaa, oman itsensä herra tai rouva.
sunnuntai 29. toukokuuta 2005
Jos lapsettaa, kannattaa keinua
Lauantai päivä. Tuulee, mutta aurinko paistaa lämpimästi. Naama alkaa punottaa, mutta ei sitä tajua.
Keinut. Pitkästä aikaa pääsee keinumaan ja leikkimään kukkulan kuningasta ison hiekkakasan päällä. Sen jälkeen on housuissa ja hiuksissa hiekkaa.
Iso leikkikenttä. Leikkimökki ja pikku astiat. Löytyy pallokin, jolla on kiva pelata futista. Tehdään styroksista vene, jossa on Hesburgerin purje ja laitetaan se Aura-jokeen viimeiselle matkalle. Löytyy lisää keinuja ja kaivinkoneita. Seikkailu on kivaa. Käydään lentokentälläkin.
Voiko olla parempaa päätöstä vaativalle kouluvuodelle?
Keinut. Pitkästä aikaa pääsee keinumaan ja leikkimään kukkulan kuningasta ison hiekkakasan päällä. Sen jälkeen on housuissa ja hiuksissa hiekkaa.
Iso leikkikenttä. Leikkimökki ja pikku astiat. Löytyy pallokin, jolla on kiva pelata futista. Tehdään styroksista vene, jossa on Hesburgerin purje ja laitetaan se Aura-jokeen viimeiselle matkalle. Löytyy lisää keinuja ja kaivinkoneita. Seikkailu on kivaa. Käydään lentokentälläkin.
Voiko olla parempaa päätöstä vaativalle kouluvuodelle?
tiistai 17. toukokuuta 2005
Palautetta
Meillä oli jazzin palautteet. Kyllä sanon, että aika kummallista oli: se opettaja kehui mua ihan tosi paljon. Kyllä mä tiesin, että se musta tykkää, mutta nyt meni kyllä ehkä jo liiallisuuksiin. Tuli kummallinen olo. Toisaalta (kaikesta noista kirjoituksista huolimatta...) mulla on ollut jazzin suhteen aika hyvä fiilis tänä keväänä. Mä olen löytänyt sieltä hieman sitä tanssillisuutta. Ainakin sisäisesti.
Eipä tässä hirveästi oikeastaan mitään ole ollut. Siis erikoista.
Eipä tässä hirveästi oikeastaan mitään ole ollut. Siis erikoista.
perjantai 13. toukokuuta 2005
maanantai 9. toukokuuta 2005
Lisää ongelmia
Meillä on vieraileva opettaja Islannista, jonka kanssa tehdään kompositio-harjoituksia. Hän antoi tänään aivan loistavan tehtävän, jota mä aion tulevaisuudessa käyttää.
Ensin piti tehdä 15 liikkeen fraasi, jonka jälkeen jokainen 15 liikeestä piti analysoida tilallisesti, ajallisesti, tasollisesti ja energian käytön suhteen. Analysoinnin asteikko oli paljon/vähän/siltä väliltä. Siis hieman helpommin: koska kurssi on englanniksi, käytimme määreitä BIG/MEDIUM/LOW. Analysoinnin jälkeen toinen ihminen laittoi jokaisen B/M/L:n perään uuden määreen (siis samat) ja ensimmäinen fraasi piti tehdä näillä uusilla liikelaaduilla. Hitsi se oli vaikeaa, mutta antoisaa. Tosin siinä taas huomasin sen, etten pystynyt sen 10 minuutin työstämisen aikana taaskaan nähdä kolikon kolmatta puolta. Jotenkin sitä tyytyi ensimmäiseen ratkaisuun ja jälkeen päin tajusin, että mahdollisuuksia oli vaikka kuinka paljon. Olisi ollut mielenkiintoista työstää liikefraasia vielä uudelleen ja katsoa, miten pääsee irti ensimmäisistä päätöksistä.
Tää harjoitus oli juuri sellainen, mitä mä olen kaivannut. Tää auttaa myös työstämään omasta materiaalista sellaista, joka ei ehkä olekaan niin omaa, vaikka on.
Ensin piti tehdä 15 liikkeen fraasi, jonka jälkeen jokainen 15 liikeestä piti analysoida tilallisesti, ajallisesti, tasollisesti ja energian käytön suhteen. Analysoinnin asteikko oli paljon/vähän/siltä väliltä. Siis hieman helpommin: koska kurssi on englanniksi, käytimme määreitä BIG/MEDIUM/LOW. Analysoinnin jälkeen toinen ihminen laittoi jokaisen B/M/L:n perään uuden määreen (siis samat) ja ensimmäinen fraasi piti tehdä näillä uusilla liikelaaduilla. Hitsi se oli vaikeaa, mutta antoisaa. Tosin siinä taas huomasin sen, etten pystynyt sen 10 minuutin työstämisen aikana taaskaan nähdä kolikon kolmatta puolta. Jotenkin sitä tyytyi ensimmäiseen ratkaisuun ja jälkeen päin tajusin, että mahdollisuuksia oli vaikka kuinka paljon. Olisi ollut mielenkiintoista työstää liikefraasia vielä uudelleen ja katsoa, miten pääsee irti ensimmäisistä päätöksistä.
Tää harjoitus oli juuri sellainen, mitä mä olen kaivannut. Tää auttaa myös työstämään omasta materiaalista sellaista, joka ei ehkä olekaan niin omaa, vaikka on.
sunnuntai 8. toukokuuta 2005
töitä
Mä en ole muistanut kertoa, että sain kesätöitä!!! Jo kolmannen kesän olen töissä Lahden kulttuuritoimistossa kulttuuriavustajana, elikkäs suomeksi sanottuna esiintyvänä taiteilijana...hah. Tänä vuonna tehdään Miekat kivessä -revyy, jonka ohjaa Oskari Katajisto.
Ja töiden jälkeen lähdetään siskon kanssa Garda-järvelle:)
Ja töiden jälkeen lähdetään siskon kanssa Garda-järvelle:)
perjantai 6. toukokuuta 2005
Ongelmaratkaisua
Mä tässä tänään taas vähän mietin.
Tiedättehän sen ongelman, jossa kuudesta tulitikusta pitää saada aikaan neljä kolmiota. Se on helppo ratkaista, kun tajuaa tarkastella ongelmaa hieman toiselta kantilta. Mä olen hyvä ratkaisemaan tällaisia juttuja.
Mutta:
Minkä takia mä en osaa hyödyntää vastaavaa ongelmaratkaisutaitoa mun taiteellisissa prosesseissa? Miksi mä en osaa tarkastella asioita eri näkökulmista? Miksi se on niin vaikeaa? Sitä vaan aina tyydyttäytyy siihen ensimmäiseen ratkaisuun, eikä osaa päästää siitä irti tai viedä sitä eteenpäin. Tätä mä olen miettinyt (eikä mulla ede ole tällä hetkellä menossa mitään luomisprosessia...).
Ai niin, mutta eihän musta taiteija tulekaan - musta tulee vain opettaja.
Tiedättehän sen ongelman, jossa kuudesta tulitikusta pitää saada aikaan neljä kolmiota. Se on helppo ratkaista, kun tajuaa tarkastella ongelmaa hieman toiselta kantilta. Mä olen hyvä ratkaisemaan tällaisia juttuja.
Mutta:
Minkä takia mä en osaa hyödyntää vastaavaa ongelmaratkaisutaitoa mun taiteellisissa prosesseissa? Miksi mä en osaa tarkastella asioita eri näkökulmista? Miksi se on niin vaikeaa? Sitä vaan aina tyydyttäytyy siihen ensimmäiseen ratkaisuun, eikä osaa päästää siitä irti tai viedä sitä eteenpäin. Tätä mä olen miettinyt (eikä mulla ede ole tällä hetkellä menossa mitään luomisprosessia...).
Ai niin, mutta eihän musta taiteija tulekaan - musta tulee vain opettaja.
torstai 28. huhtikuuta 2005
Ryhmätyöskentelyä
Mä tajusin eilen, etten ole ryhmätyöskentelijä. Tai siis joo olen, mutta mä en pysty toimimaan isossa ryhmässä, jossa kaikki on samanlaisessa asemassa. Mä hermostun tosi helposti, koska tykkään organisoida asioita, mutta en silti pysty luottamaan siihen, että kaikki hoitaa osuutensa. Kokemani perusteella on kolmenlaisia ryhmätyöskentelijöitä:
1. Ihmiset, jotka ajattelevat asiat jopa toisten ryhmäläisten puolesta ja tekevät ja organisoivat tehtäviä eteenpäin.
2. Ihmiset, jotka ajattelevat asioita, kyselevät paljon tekemättömistä asioista, mutta eivät oma-aloitteisesti pysty tekemään mitään.
3. Ihmiset, jotka eivät ajattele tehtäviä, eivätkä tee asioita oma-aloitteisesti, vaan vasta sitten, kun joku käskee.
Mä kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään. Mua ärsyttää itsessäni se, että stressitilanteessa mä menetän heti malttini ja tuntuu siltä, että kaikki pitää hoitaa itse tai ne ei hoidu ollenkaan. Ja sitten kun hoidan asiat, mua alkaa ärsyttää vielä enemmän, että just mä hoidan ne. Toisaalta taas itehän olen soppani keittänyt.
Jos ryhmä koostuu noista kolmesta nimeämästäni ryhmittymästä, käy niin, että ryhmään 2 ja 3 kuuluvat alkavat olettaa, että ryhmään 1 kuuluvat hoitavat asiat tai organisoivat niitä eteenpäin. Siihen ei kuitenkaan pitäisi luottaa. Mä olen välillä yrittänyt heittäytyä ryhmän 2 tai 3 rooliin, mutta se ei suju multa ollenkaan. Mä alan aina aikomaan päätäni, enkä mä voi hillitä itseäni:)
Mitäpä sitten taas opin? Hmmm. Mun täytyy yrittää kehittää ryhmätyöskentelytaitojani, koska opiskelen alaa, jolla ei pitkälle pötkitä yksin. Tai sitten musta tulee pomo, rehtori tai joku muu jehu.
1. Ihmiset, jotka ajattelevat asiat jopa toisten ryhmäläisten puolesta ja tekevät ja organisoivat tehtäviä eteenpäin.
2. Ihmiset, jotka ajattelevat asioita, kyselevät paljon tekemättömistä asioista, mutta eivät oma-aloitteisesti pysty tekemään mitään.
3. Ihmiset, jotka eivät ajattele tehtäviä, eivätkä tee asioita oma-aloitteisesti, vaan vasta sitten, kun joku käskee.
Mä kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään. Mua ärsyttää itsessäni se, että stressitilanteessa mä menetän heti malttini ja tuntuu siltä, että kaikki pitää hoitaa itse tai ne ei hoidu ollenkaan. Ja sitten kun hoidan asiat, mua alkaa ärsyttää vielä enemmän, että just mä hoidan ne. Toisaalta taas itehän olen soppani keittänyt.
Jos ryhmä koostuu noista kolmesta nimeämästäni ryhmittymästä, käy niin, että ryhmään 2 ja 3 kuuluvat alkavat olettaa, että ryhmään 1 kuuluvat hoitavat asiat tai organisoivat niitä eteenpäin. Siihen ei kuitenkaan pitäisi luottaa. Mä olen välillä yrittänyt heittäytyä ryhmän 2 tai 3 rooliin, mutta se ei suju multa ollenkaan. Mä alan aina aikomaan päätäni, enkä mä voi hillitä itseäni:)
Mitäpä sitten taas opin? Hmmm. Mun täytyy yrittää kehittää ryhmätyöskentelytaitojani, koska opiskelen alaa, jolla ei pitkälle pötkitä yksin. Tai sitten musta tulee pomo, rehtori tai joku muu jehu.
torstai 21. huhtikuuta 2005
Tsirp
Näistä kirjoituksista saa ehkä sen käsityksen, että mulla menee ihan koko ajan päin... Ei se kuitenkaan niin ole. Silloin kun on paha olo, on helpompi kirjoittaa. Mä yritän parantaa tapani ja kirjoittaa myös silloin kun on hyvä olo. Mä itse asiassa kirjoitinkin valmiiksi jo tekstin, mutta en aio nyt vielä julkaista sitä, koska se ei sovi tähän päivään. Mun piti kirjoittaa keväästä ja ihastumisesta, mutta täällä sataa räntää, eikä se ole kivaa:( Huomiseksi auringon paistetta, KIITOS!!!
Mä keksin eilen, että mä alan harrastamaan fitnesstä. Kaveri toi tänään lehtileikkeen kouluun aiheesta ja totesin, ettei mulla hermot riittäisi niin pitkäkestoiseen prosessiin eikä varsinkaan siihen dieettiosuuteen...En mä voisi elää ilman suklaata tai karkkia:)
Hmmm, tänään on taas sirkusta! Viimeksi opeteltiin nuorallakävelyä ja trampoliinilla hyppimistä. Oli kyllä kivaa!!! Toivottavasti tänäänkin on. Kivaa.
Mä keksin eilen, että mä alan harrastamaan fitnesstä. Kaveri toi tänään lehtileikkeen kouluun aiheesta ja totesin, ettei mulla hermot riittäisi niin pitkäkestoiseen prosessiin eikä varsinkaan siihen dieettiosuuteen...En mä voisi elää ilman suklaata tai karkkia:)
Hmmm, tänään on taas sirkusta! Viimeksi opeteltiin nuorallakävelyä ja trampoliinilla hyppimistä. Oli kyllä kivaa!!! Toivottavasti tänäänkin on. Kivaa.
maanantai 18. huhtikuuta 2005
Pyörällä pääsee
Eilen ei ollut mitään tekemistä ja ulkona oli aivan ihana kevätsää. Niinpä päätin lähteä pienellle lenkille. Tulin kotiin ja halusin silti vielä ulos. Ajattelin, että Naantalissa olisi kiva käydä. Harmi, etten löytänyt sinne menevien bussien aikatauluja. Sitten keksin, etten ole käynyt vielä kertaakaan Ruissalossa. Niinpä sitten päätin lähteä sinne. Pyörällä.
Matka oli aivan loistava. Ihanan raikas meri-ilma oli virkistävä ja rauhoittava. Pidin pienen evästauon Ruissalon kylpylän rannalla ja luin Aku Ankan taskukirjaa (oli pakko ostaa, kun en ole VUOSIIN sellaista hankkinut...). Sinivuokot ja leskenlehdet kukkivat pyörätien varrella ja oli ihanan kevät-kevät. Sinne on pakko pyöräillä uudestaan, kun lehdet ovat puissa. Matkaa kertyi noin 25 kilometriä.
Kotiin tullessa ajattelin, että jotain pitää vielä tehdä. Kävin leffassa katsomassa The Woodsmanin, joka ei kylläkään ollut mikään sunnuntaielokuva.
Ja siskolle terkkuja, että paranee pian!!!
Matka oli aivan loistava. Ihanan raikas meri-ilma oli virkistävä ja rauhoittava. Pidin pienen evästauon Ruissalon kylpylän rannalla ja luin Aku Ankan taskukirjaa (oli pakko ostaa, kun en ole VUOSIIN sellaista hankkinut...). Sinivuokot ja leskenlehdet kukkivat pyörätien varrella ja oli ihanan kevät-kevät. Sinne on pakko pyöräillä uudestaan, kun lehdet ovat puissa. Matkaa kertyi noin 25 kilometriä.
Kotiin tullessa ajattelin, että jotain pitää vielä tehdä. Kävin leffassa katsomassa The Woodsmanin, joka ei kylläkään ollut mikään sunnuntaielokuva.
Ja siskolle terkkuja, että paranee pian!!!
torstai 7. huhtikuuta 2005
...
Tulisipa jo kesä
Saisinpa kivan kesätyön kulttuuritoimistolta
Olisipa ikioma kämppä, kaksio tai kolmio
Saisinpa sisustaa ikioman kämpän, kaksion tai kolmion
Olisipa lämmintä
Saisinpa syödä jäätelöä ulkona auringonpaisteessa
Olisipa muutakin elämää kuin koulu
Miksei asiat muutu
Lähtisipä jo niska-hartia-kipu pois
Voisinpa tehdä oikeata työtä
Kunpa ei tarvitsisi enää opiskella
Kunpa ei tarvitsisi miettiä jokaista senttiä, jonka syö
Haluaisin halauksenkin
Olisivatpa kaikki ihmiset iloisia ja onnellisia
Tulisipa jo aurinkoinen ja lämmin kesä
Saisinpa kivan kesätyön kulttuuritoimistolta
Olisipa ikioma kämppä, kaksio tai kolmio
Saisinpa sisustaa ikioman kämpän, kaksion tai kolmion
Olisipa lämmintä
Saisinpa syödä jäätelöä ulkona auringonpaisteessa
Olisipa muutakin elämää kuin koulu
Miksei asiat muutu
Lähtisipä jo niska-hartia-kipu pois
Voisinpa tehdä oikeata työtä
Kunpa ei tarvitsisi enää opiskella
Kunpa ei tarvitsisi miettiä jokaista senttiä, jonka syö
Haluaisin halauksenkin
Olisivatpa kaikki ihmiset iloisia ja onnellisia
Tulisipa jo aurinkoinen ja lämmin kesä
tiistai 22. maaliskuuta 2005
tanssia tanssia
Olimme katsomassa viime viikolla tanssiesitystä, jonka piti olla ratkiriemukasta, mieltä keventävää tanssiteatteria ammattitaitoiselta tanssiteatteriryhmältä. Ryhmällä on Turussa vankka tukijakunta ja se on saanut kutsuja ulkomaillekin. Opiskelutovereiltani olin kuullut, että heidän tuotantonsa eivät juuri kummoisia ole. Sen ennakkokäsityksen turvin, mutta kuitenkin avoimin mielin, lähdin katsomaan kyseistä esitystä, johon meidät oli alan opiskelijoina kutsuttu.
Arrrrrrrrgh! Esitys oli aivan kauheaa katsottavaa! Se oli enemmänkin fyysistä teatteria, kuin tanssia, koska koreografiaa siinä oli todella vähän ja se vähäinenkin oli aivan suolesta. Esityskokonaisuuden hauskin kohta, laivalomaileva lokkipariskunta Silja Line -musa taustalla, oli sekin varastettu mainoksesta. Mä en edes pystynyt nauramaan ääneen! Loppukohtaus oli yhtä kaaosta, jonka aikana mun käsi peitti pikku hiljaa silmät. Ja mä istuin eturivissä...
Se, mikä oli ehkä KAIKKEIN hauskinta oli se, että kyseinen esitys sai Helsingin sanomissa ja Turun sanomissa TOSI ylistävät arvostelut! Mä luulen, että se esitys voi kohottaa 'taviksen' suupielet ylöspäin ja saada heidät putoamaan penkiltä (jos pitää huonosta teatterista), mutta meihin kohta-ammattilaisiin se ei uponnut.
Täytyy sanoa, että mielenkiintoni kyseistä tanssiteatteria kohtaan heräsi ja haluan nähdä heiltä vielä lisää esityksiä. Ovatko he aina yhtä huonoja? Miksi 15 vuotta ammattitanssiteatteria pitäneet jonkin sortin ammattilaiset eivät kykene tekemään laadusta viihdettä? Miksi heitä arvostetaan niin paljon? Ja kuka heitä arvostaa? Mun soolo oli paska, mutta ei tähän verrattuna.
Arrrrrrrrgh! Esitys oli aivan kauheaa katsottavaa! Se oli enemmänkin fyysistä teatteria, kuin tanssia, koska koreografiaa siinä oli todella vähän ja se vähäinenkin oli aivan suolesta. Esityskokonaisuuden hauskin kohta, laivalomaileva lokkipariskunta Silja Line -musa taustalla, oli sekin varastettu mainoksesta. Mä en edes pystynyt nauramaan ääneen! Loppukohtaus oli yhtä kaaosta, jonka aikana mun käsi peitti pikku hiljaa silmät. Ja mä istuin eturivissä...
Se, mikä oli ehkä KAIKKEIN hauskinta oli se, että kyseinen esitys sai Helsingin sanomissa ja Turun sanomissa TOSI ylistävät arvostelut! Mä luulen, että se esitys voi kohottaa 'taviksen' suupielet ylöspäin ja saada heidät putoamaan penkiltä (jos pitää huonosta teatterista), mutta meihin kohta-ammattilaisiin se ei uponnut.
Täytyy sanoa, että mielenkiintoni kyseistä tanssiteatteria kohtaan heräsi ja haluan nähdä heiltä vielä lisää esityksiä. Ovatko he aina yhtä huonoja? Miksi 15 vuotta ammattitanssiteatteria pitäneet jonkin sortin ammattilaiset eivät kykene tekemään laadusta viihdettä? Miksi heitä arvostetaan niin paljon? Ja kuka heitä arvostaa? Mun soolo oli paska, mutta ei tähän verrattuna.
torstai 17. maaliskuuta 2005
Äh
Mä en tajua, miten tänne saa kuvia... (ihan niin kuin niitä nyt olisi) Yritin ottaa selvää, mutta Lontoon murre ei ole mun vahvin osaamisalue. Tai sitten mä vaan olen tyhmä :)
keskiviikko 16. maaliskuuta 2005
paha paha asia?
Kirjoittelin äsken äidille sähköpostia ja tajusin, ettei nämä negatiiviset kuviot koulussa olekaan niin suuria, kun olen ajatellut. Tuntuu, että kärpäsestä on tullut härkänen, vaikka omasta mielestäni en edelleenkään ole ansainnut sellaisia haukkuja ja syytöksiä, mitä sain (no, toihan kuullosti taas pahemmalta kuin olikaan... aina vaan ei jaksa miettiä sanavalintoja loppuun asti). Mä peilasin omia tunteitani Hamina-aikaiseen draamaan, koska se on mulle vieläkin melko arkaa aikaa muistella. Jos jotain pahaa tapahtuu nyt, muistan kyllä heti, että on tapahtunut pahempaakin.
Mä muistan vieläkin, kun joku sanoi mulle silloin, ettei kannata murehtia tapahtuneita, koska aika kultaa muistot. Mä en ole edelleenkään samaa mieltä. Se voi ehkä hopeoida pahimmat muistot, muttei koskaan kullata. Kyllä ne peikot sieltä vielä joskus esiin tulee. Pahasta ei voi koskaan päästä täysin irti. Pieniä henkisiä avohaavoja mulla on varmaan vieläkin, mutta suurin osa on jo arpeutumassa. Pahin avohaava taitaa olla itseluottamuksen puute. Se hajosi niin pahasti, ettei ole vieläkään palautunut. No ehkä vähän.
Mä en ikimaailmassa toivo kenellekään sellaista henkistä väkivaltaa, jota itse jouduin kokemaan. En edes niille, jotka sitä tekivät mulle. Mä toivon, että joku päivä kyseiset henkilöt itsekin tajuavat, mitä ovat saaneet aikaan omalla toiminnallaan. Luulen kuitenkin, etteivät he sitä ymmärrä. Koskaan.
Mä muistan vieläkin, kun joku sanoi mulle silloin, ettei kannata murehtia tapahtuneita, koska aika kultaa muistot. Mä en ole edelleenkään samaa mieltä. Se voi ehkä hopeoida pahimmat muistot, muttei koskaan kullata. Kyllä ne peikot sieltä vielä joskus esiin tulee. Pahasta ei voi koskaan päästä täysin irti. Pieniä henkisiä avohaavoja mulla on varmaan vieläkin, mutta suurin osa on jo arpeutumassa. Pahin avohaava taitaa olla itseluottamuksen puute. Se hajosi niin pahasti, ettei ole vieläkään palautunut. No ehkä vähän.
Mä en ikimaailmassa toivo kenellekään sellaista henkistä väkivaltaa, jota itse jouduin kokemaan. En edes niille, jotka sitä tekivät mulle. Mä toivon, että joku päivä kyseiset henkilöt itsekin tajuavat, mitä ovat saaneet aikaan omalla toiminnallaan. Luulen kuitenkin, etteivät he sitä ymmärrä. Koskaan.
maanantai 14. maaliskuuta 2005
POiS
Mulla on tällä hetkellä sellainen olo, että haluaisin täältä kauas pois. Mä haluaisin mennä johonkin superhyvään kouluun ulkomaille vaihtoon ja tulla sieltä vähintäänkin melkein superhyvänä takaisin ja näyttää Y-mafialle, mistä kana oikein pissii. Miksei mafiosot voi olla inhimillisiä?
Toi mun blogin otsikko on yhdestä vauvakirjasta, mikä mulla on kotona-kotona. Siinä on runo, joka kertoo millaisia eri viikonpäivänä syntyneet lapset tulevat olemaan. Mä olen syntynyt keskiviikkona ja toi lause keskiviikon tyttö(lapsi) murheita saa on varjostanut mua koko elämän ja näyttää vielä jatkavan tehtäväänsä. Mä en ymmärrä sitä, että silloin kun kaikki alkaa mennä hyvin ja on vähintäänkin loistava olo, tulee joku, joka vetää maton jalkojen alta pois ja pudottaa mut maan pinnan alle. Mä olin yhdessä vaiheessa varma, että mun sisällä asui demoni, joka halusi mulle pahaa koko ajan. Nyt se on poissa, onneksi. Yhden viime kesän työkaverin lempilause Miks kaikki aina vaa? kuvaa mun tämän hetkistä olotilaa aika hyvin. Kyseinen lause oli mun päässä koko eilisen päivän ja se lukee nyt varmaan kolmen eri paperimainoksen takasivulla monta kertaa suttuisella käsialalla. Mä haluaisin osata vastata tuohon kysymykseen.
Huomenna taas alakouluun. Ulkona alkaa olla jo pimeää...
Toi mun blogin otsikko on yhdestä vauvakirjasta, mikä mulla on kotona-kotona. Siinä on runo, joka kertoo millaisia eri viikonpäivänä syntyneet lapset tulevat olemaan. Mä olen syntynyt keskiviikkona ja toi lause keskiviikon tyttö(lapsi) murheita saa on varjostanut mua koko elämän ja näyttää vielä jatkavan tehtäväänsä. Mä en ymmärrä sitä, että silloin kun kaikki alkaa mennä hyvin ja on vähintäänkin loistava olo, tulee joku, joka vetää maton jalkojen alta pois ja pudottaa mut maan pinnan alle. Mä olin yhdessä vaiheessa varma, että mun sisällä asui demoni, joka halusi mulle pahaa koko ajan. Nyt se on poissa, onneksi. Yhden viime kesän työkaverin lempilause Miks kaikki aina vaa? kuvaa mun tämän hetkistä olotilaa aika hyvin. Kyseinen lause oli mun päässä koko eilisen päivän ja se lukee nyt varmaan kolmen eri paperimainoksen takasivulla monta kertaa suttuisella käsialalla. Mä haluaisin osata vastata tuohon kysymykseen.
Huomenna taas alakouluun. Ulkona alkaa olla jo pimeää...
sunnuntai 13. maaliskuuta 2005
Elämä on
Mä olen pahis. Svv (=suuntautumisvaihtoehtovastaava) ei kuulemma tiedä, otanko opiskelun vakavasti ja mitä hänen pitäisi ajatella musta. Meillä oli keskiviikkona Kadonneen prinsessan esitys koulussa illalla ja samaan aikaan olin matsissa töissä, koska meillä oli spesiaaliveto (josta kerron kohta). Mä yritin saada esitystä jo kuukausi sitten peruttua, mutta ryhmän (ja tuotannon opettajan) yhteisellä päätöksellä päätimme kuitenkin pitää shown, koska loppujen lopuksi mulle löytyi halukas tuuraaja. Mun roolissa ei onneksi ollut iso homma opetella: muutama vuorosana ja pieni hassu tanssipätkä. Kaiken häslingin keskellä olimme unohtaneet sanoa svv:lle, että olen poissa kyseisen näytöksen. Hän oli sitten loukkaantunut siitä ilmeisesti aika syvästi ja minä sain haukut vastuuntunnottomasta päätöksestä, jossa koulu ei mennyt etusijalle. Sen takia hän ei kuulemma pysty tulevaisuudessa suosittelemaan mua luotettavana työntekijänä... plaa plaa plaa. Kyllä mä ymmärrän hänen suuttumuksensa, mutta toivon myös, että hän ymmärtäisi mun. Kysyin sitä ja hän sanoi ymmärtävänsä, mutta se ihminen on maailman paras ymmärtämään asioita juuri niin kuin hän itse haluaa, eli yleensä väärin. Omasta mielestäni perustelin päätökseni todella hyvin ja mulla oli koko ryhmän tuki (toivottavasti...) takana. Ollaan sitten pahis, kun leima on jo lyöty otsaan. En ole vielä palauttanut raportteja, jotka piti perjantaina palauttaa. En ole kyllä niitä vieläkään kirjoittanut.
Me pidimme Mustien Kobrien kanssa 5.-6.3.2005 MK Dance Weekend alakouluikäisille lapsille. Heidät oli jaettu kahteen ryhmään kahdelle eri päivälle ja he tanssivat ja opettelivat 9 uutta ja helppoa hallisarjaa, joita he pääsivät tanssimaan 9.3.2005 viimeiseen runkosarjaotteluun TPS vastaan Ilves. Lapsia oli yhteensä 50. Lapset olivat todella innoissaan hallilla ja se oli monille unelmien täyttymys. Positiivista palautetta tuli suoraan yleisöltä ja jo nyt on tullut kyselyjä, koska MKDW järjestetään seuraavan kerran. Koko viikonlopun tuotto menee lyhentämättömänä tavaralahjoituksina Tyksin syöpälapsiosastolle 416. Oli todella hyvä tunne tuottaa niin monelle pienelle ja nuorelle hyvä fiilis.
En yhtään kadu päätöstäni, joka aiheutti svv:lle shokin ja mulle huonon opiskelijan maineen. Matsi oli myös meille Kobrille antoisa ja prinsessan roolin tuuraaja sai toteuttaa itseään koulun tanssinäytelmässä (joka oli kuulemma mennyt hyvin). Harmi vaan, että asiasta piti nousta niin suuri häly.
Ensi viikolla alkaa taas oikea koulu ja oikea treenaus. Alkaa olla jo aika huonossa kunnossa, kun ei ole kunnolla päässyt treenaamaan angiinan jälkeen, joka oli yli kuukausi sitten. Huomenna täytyy kai mennä pitkästä aikaa salille. Se on tällä hetkellä ainoa paikka, jossa voin vaan treenata miettimättä yhtään mitään! Se on niiin ihana fiilis.
Me pidimme Mustien Kobrien kanssa 5.-6.3.2005 MK Dance Weekend alakouluikäisille lapsille. Heidät oli jaettu kahteen ryhmään kahdelle eri päivälle ja he tanssivat ja opettelivat 9 uutta ja helppoa hallisarjaa, joita he pääsivät tanssimaan 9.3.2005 viimeiseen runkosarjaotteluun TPS vastaan Ilves. Lapsia oli yhteensä 50. Lapset olivat todella innoissaan hallilla ja se oli monille unelmien täyttymys. Positiivista palautetta tuli suoraan yleisöltä ja jo nyt on tullut kyselyjä, koska MKDW järjestetään seuraavan kerran. Koko viikonlopun tuotto menee lyhentämättömänä tavaralahjoituksina Tyksin syöpälapsiosastolle 416. Oli todella hyvä tunne tuottaa niin monelle pienelle ja nuorelle hyvä fiilis.
En yhtään kadu päätöstäni, joka aiheutti svv:lle shokin ja mulle huonon opiskelijan maineen. Matsi oli myös meille Kobrille antoisa ja prinsessan roolin tuuraaja sai toteuttaa itseään koulun tanssinäytelmässä (joka oli kuulemma mennyt hyvin). Harmi vaan, että asiasta piti nousta niin suuri häly.
Ensi viikolla alkaa taas oikea koulu ja oikea treenaus. Alkaa olla jo aika huonossa kunnossa, kun ei ole kunnolla päässyt treenaamaan angiinan jälkeen, joka oli yli kuukausi sitten. Huomenna täytyy kai mennä pitkästä aikaa salille. Se on tällä hetkellä ainoa paikka, jossa voin vaan treenata miettimättä yhtään mitään! Se on niiin ihana fiilis.
tiistai 8. maaliskuuta 2005
Päiväkotiharjoittelu vs. alakouluharjoittelu
Hihii. Pari viikkoa sitten kirosin päiväkotiharjoittelut syvimpään kaivoon mitä maailmasta löytyy (näin hienosti sanottuna). Viikko sitten alkoi alakoulun opetusharjoittelu ja kaikki on mennyt tähän mennessä hyvin. Mulla on 20 oppilasta kolmasluokkalaisia ja ne kaikki tekee tosi hyvin ja motivoituneesti. Ihanaa! Tuntuu siltä, että on sittenkin oikealla alalla. Jännää on se, kuinka ne kaikki (pojatkin!)tekee yhtä suurella innolla, vaikka tanssitunti onkin niille pakollinen. Tänään bussimatkalla takaisin omalle koululle tajusin minkä takia päiväkotiharjoitteu ei oikein mennyt nappiin. Mulla ei oikeasti ole mitään annettavaa neljä- ja viisivuotiaille. Nyt menee paremmin kun opetan lapsille sellaista, mitä itse osaan ja mistä itse olen kiinnostunut. Tuntuu vaan siltä, että 45 minuuttia on aivan liian lyhyt aika...
Ensi-ilta meni ihan kivasti. Ensimmäisessä näytöksessä oli noin 70 lasta katsomassa ja kaikki jaksoivat istua hyvin ja keskittyneesti paikallaan. Toisessa näytöksessä ei sitten ollutkaan juuri ketään... eikä se mennyt niin hyvin. Onneksi saatiin sentään hyvää palautetta meidän opettajilta:) Kaipa niitäkin vähän jännitti, kun he eivät tosiaan olleet sitä valmista versiota nähneet ennen ensi-iltaa.
Ensi-ilta meni ihan kivasti. Ensimmäisessä näytöksessä oli noin 70 lasta katsomassa ja kaikki jaksoivat istua hyvin ja keskittyneesti paikallaan. Toisessa näytöksessä ei sitten ollutkaan juuri ketään... eikä se mennyt niin hyvin. Onneksi saatiin sentään hyvää palautetta meidän opettajilta:) Kaipa niitäkin vähän jännitti, kun he eivät tosiaan olleet sitä valmista versiota nähneet ennen ensi-iltaa.
maanantai 7. maaliskuuta 2005
Hankin elämän
Väsyttää, mutta se on kyllä ihan oma moka. Olen nukkunut liian vähän viikonlopun aikana... Huomenna on meidän lastentanssiprojektin ensi-ilta. Tanssisadun nimi on 'Kadonnut prinsessa' ja mä olen se kadonnut prinsessa. En kyllä olisi halunnut edes olla lavalla. Vähän kyllä hermostuttaa, mitä siitä tulee. Meidän ohjaava opettaja on nähnyt teoksen viimeksi kaksi viikkoa sitten, joten emme ole saaneet häneltä palautetta valmiista työstä lainkaan. Kyllä siitä kai ihan hyvä tuli:) Paljon olen kyllä saanut harmaita hiuksia kyseisen oprjektin aikana, joka siis alkoi jo tammikuussa ja sitä on tehty melkein joka päivä sieltä lähtien. Ensi viikosta kun vielä selviäisi hengissä, niin sitten olisi aikaa miettiä omaakin elämää (jos sitä on...). Viime aikoina päässä on pyörinyt vain kouluasiat, kotonakin. Unissakin ne kummittelee. Mä olen jopa yrittänyt tappaa koulukavereitani jalkaraspilla, mutta onnistuin vain halkomaan heidän hiuksiaan.
Mä kirjoitin vuoden alussa kalenteriini uuden vuosiluvun 2005 alle: 'Hanki elämä'. Mä olen yrittänyt toteuttaa sitä parhaimpani mukaan aina kun olen sillä mielellä sattunut olemaan. Jo helmikuussa olin unohtanut koko tekstin, mutta vahingossa vilkaisin sitä ja päätin ottaa sen tämän vuoden teemaksi tosissaan. Mielenkiintoisia tapahtumia onkin sattunut, mutta ne tarvitsevat vielä aikaa ja sulattelemista. Jos viikon päästä pääsisi taas ajattelemaan:) Sen olen taas joutunut toteamaan, että mun on parasta ottaa päivä kerrallaan, koska koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tulessaan. Eikä kannata luvata kenellekään yhtään mitään, varsinkaan itselleen.
Mä kirjoitin vuoden alussa kalenteriini uuden vuosiluvun 2005 alle: 'Hanki elämä'. Mä olen yrittänyt toteuttaa sitä parhaimpani mukaan aina kun olen sillä mielellä sattunut olemaan. Jo helmikuussa olin unohtanut koko tekstin, mutta vahingossa vilkaisin sitä ja päätin ottaa sen tämän vuoden teemaksi tosissaan. Mielenkiintoisia tapahtumia onkin sattunut, mutta ne tarvitsevat vielä aikaa ja sulattelemista. Jos viikon päästä pääsisi taas ajattelemaan:) Sen olen taas joutunut toteamaan, että mun on parasta ottaa päivä kerrallaan, koska koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tulessaan. Eikä kannata luvata kenellekään yhtään mitään, varsinkaan itselleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tyttö tuli!
Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...
-
Arvasin. Korkea kuume sen jo kertoi. Minullakin on enterorokko. Tiistai-iltana tuli ensimmäinen näppylä ja nyt varsinkin kädet ovat todella ... -
Eipä osattu arvata, että enterorokko on jälleen meillä vierailulla. Väinöllä oli pahannäköinen näppylä + punoitus kädessä - jo toinen (eikä ... -
Meillä ei syödä pashaa. Tein pitkänperjantain päivälliselle jälkiruoaksi Marianne-jäädykettä, jonka resepti on perua yläasteen kotitaloustun...