Ryhmätyöskentelyä

Mä tajusin eilen, etten ole ryhmätyöskentelijä. Tai siis joo olen, mutta mä en pysty toimimaan isossa ryhmässä, jossa kaikki on samanlaisessa asemassa. Mä hermostun tosi helposti, koska tykkään organisoida asioita, mutta en silti pysty luottamaan siihen, että kaikki hoitaa osuutensa. Kokemani perusteella on kolmenlaisia ryhmätyöskentelijöitä:

1. Ihmiset, jotka ajattelevat asiat jopa toisten ryhmäläisten puolesta ja tekevät ja organisoivat tehtäviä eteenpäin.
2. Ihmiset, jotka ajattelevat asioita, kyselevät paljon tekemättömistä asioista, mutta eivät oma-aloitteisesti pysty tekemään mitään.
3. Ihmiset, jotka eivät ajattele tehtäviä, eivätkä tee asioita oma-aloitteisesti, vaan vasta sitten, kun joku käskee.

Mä kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään. Mua ärsyttää itsessäni se, että stressitilanteessa mä menetän heti malttini ja tuntuu siltä, että kaikki pitää hoitaa itse tai ne ei hoidu ollenkaan. Ja sitten kun hoidan asiat, mua alkaa ärsyttää vielä enemmän, että just mä hoidan ne. Toisaalta taas itehän olen soppani keittänyt.

Jos ryhmä koostuu noista kolmesta nimeämästäni ryhmittymästä, käy niin, että ryhmään 2 ja 3 kuuluvat alkavat olettaa, että ryhmään 1 kuuluvat hoitavat asiat tai organisoivat niitä eteenpäin. Siihen ei kuitenkaan pitäisi luottaa. Mä olen välillä yrittänyt heittäytyä ryhmän 2 tai 3 rooliin, mutta se ei suju multa ollenkaan. Mä alan aina aikomaan päätäni, enkä mä voi hillitä itseäni:)

Mitäpä sitten taas opin? Hmmm. Mun täytyy yrittää kehittää ryhmätyöskentelytaitojani, koska opiskelen alaa, jolla ei pitkälle pötkitä yksin. Tai sitten musta tulee pomo, rehtori tai joku muu jehu.