Uhmaikäinen pieni-iso-mies

Päiväkotipäivitystä

Sekin päivä koittaa lähitulevaisuudessa, kun Väinö siirtyy pienten ryhmästä isojen ryhmään. Ollaan sovittu, että tämä tapahtuu heti vuoden alusta. Nyyh. Meidän pieni-iso-mies.

Väinö on ryhmänsä vanhin ja on ainoa, joka siirtyy. Olimme kyllä valmistautuneet siihen, että siirto saattaa tapahtua vuoden vaihteessa. Äitiä harmittaa vähän se, että Väinö siirtyy ihan yksin ja hyvät kaverit jää vielä pienten ryhmään. Nykyinen kahdeksan lapsen ryhmä on ollut aivan täydellinen. Hoitajat ovat olleet ihan mielettömän mukavia ja ammattitaitoisia ja ryhmän henki todella mieluinen pienille. Ei ole kuulemma juurikaan kinaa (turhaa tönimistä tai lyömistä) ja kaikki tulevat kaikkien kanssa hyvin toimeen.

Väinö ei kuitenkaan siirry tavalliseen isojen ryhmään vaan integroituun ryhmään tavallisena lapsena. Tämä ryhmä on hieman pienempi ja siinä on noin 1/3 erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Kun tätä mahdollisuutta meiltä kysyttiin, olin heti sitä mieltä, että kyllä. Eikös tämä ole oiva tilaisuus opettaa, että me ihmiset olemme erilaisia. Tai mitä liki kolmivuotias siitä ymmärtää - se jää nähtäväksi. Toivon, että tämä mahdollisuus kasvattaa Väinöstä tasapainoisen, suvaitsevaisen ja ymmärtäväisen pojan.

Joogaa

Väinö kaivaa jumppamaton esille:
"Sitten jumpataan!"
Minä: "No mitä me jumpataan?"
Väinö: "Aurinkotervehdys."

Isänpäivä

Isänpäiväkin tuli ja meni jossain tässä harmaan syksyn sunnuntaina. Kakuksi tein tänä vuonna suklaakakun, jossa oli välissä kinuskiksi keitettyä kondensoitua maitoa ja suklaakermavaahtoa, päällä M&M:iä (isännän herkkukarkkeja) ja reunoja koristivat vohvelisikarit. Kuulostaa ällömakealta, mutta yllättäen ei ollutkaan. Kinuski ei ollut niin makeaa kuin oma tekemä kinuski ja suklaakermavaahtoa jämäköitymään lisättiin siihen vaniljatuorejuustoa, jonka happamuss tasapainoitti makukokonaisuutta. Suosittelen!

Ohjeet täältä:

Pohja

Täyte

Päällys

Päältä jätin pois suklaagliseen ja korvasin sen ohuella suklaakermavaahtokerroksella. No sehän tietysti otii jonkin verran väriä noista M&M:stä, mutta se oli odotettuakin. 

Ja tämä kakku oli parasta pari päivää isänpäivän jälkeen!

Uhmaraivarit

Viime viikolla saimme osamme uudesta uhmaiän tuomasta itsenäistymisriitistä - raivareista.

Olimme lähdössä Väinön kanssa viettämään harmaata lauantai-iltapäivää Ikeaan. Matkan varrella piipahdimme Jyskiin naulakko-ostoksille. Kassalla Väinö keksi, ettei halua meille sitä naulakkoa.

"Äiti, ei osteta tätä. En mä halua tätä naulakkoa. Ostetaan Ikeasta naulakko."

Ovella hän sitten yritti työntää naulakkoa ja minua takaisin kauppaan. Lopulta jouduin kantamaan hänet autoon, jossa raivarit pääsivätkin valtaan. En meinannut saada häntä millä istumaan istuimeen. Jätinkin sitten jalkatilaan ja menin itse etupenkillä laskemaan noin kolmeen sataan. Sillä aikaa Väinö yritti työntää naulakkoa oveesta ulos ja olisi siinä varmasti onnistunutkin, jos olisi osannut ja älynnyt aukaista oven :). Uusi yritys istuimeen laittamisessa ja siinä sitten onnistuinkin. Korvia koskeva huuto jatkui. Kun ohitimme Ikean, takapenkin virsi muuttui huudoksi: "Äiti mennään Ikeaan!!!" Sitä kuunneltiin sitten koko loppumatka.

Kotona Väinö rauhoittui sillä aikaa, kun minä kävin happihyppelyllä kaupassa ostamassa ketsuppia. 

Ja nämä eivät olleet ainoat raivarit. Muutamat oli vielä...

Ja raivareilla tarkoitan sellaista olotilaa, jossa poika menee melkein hysteeriseen tilaan, eikä mikään auta.

Arkea ja juhlaa

Toukokuu on alkanut hämmentyneissä merkeissä. Luontoäiti ei ole ihan varma, mikä vuodenaika on kysessä: taivaalta on tullut räntää, rakeita ja vettä, mutta aurinkokin on paistanut kivasti.

Vapun vieton suhteen ei ollut kummempia suunnitelmia, mutta vappuaatto vierähti tuttavaperheen luona. Aattona paistoin elämäni ensimmäisen kerran munkkeja ja niistä tulikin aivan mielettömän hyviä. Ohjeessa oli, että taikinasta tule 40 munkkia, mutta minä sain aikaan vain 19. Viime vuonna ostin jo paistorasvatkin valmiiksi ja tarkoitus oli tehdä munkkeja, mutta se paistaminen on aina tuntunut hankalalta. Sitähän se ei ollut. Rasvan lämpötila oli aika helppo saada sopivaksi ja pysymäänkin vielä siinä. Valmiista munkeista tuli jopa mieleen Oululaisen munkit, joita käytiin yläasteella ostamassa viereisestä tehtaanmyymälästä. Aika hyvin!

Vappupäivänä syötiin Väinön kanssa nakkilounas. Kuinka monta lasta tiedätte syövän lautaselta ensin kasvikset, vaikka nakkejakin olisi tarjolla? Toisaalta, tämä oli ehkä toinen kerta, kun Väinö sai kotona nakkeja. Päiväkodista en tiedä, makkaraa siellä ainakin on ollut.

Vapun päivän räntää.

Mentiin silti ulos.

Ja vappulounas.

Frisbeegolf

Mä olen niin hurahtanut tähän lajiin :) Vielä kun osaisi sitä paremmin. Tajusin juuri, että olen määrittänyt oman taitoni niiden parhaimpien heittojeni kautta, vaikka aika vaihtelevaahan nuo heittotulokset vielä ovat. Käytiin Väiskin kanssa perjantaina "retkellä" metsäisellä frisbeeradalla. Metsä jo itsessään oli elämys. Mukana ollut "Nanne" sai ensimmäisellä väylällä jäädä kiekkokassiin ja Väinö heitteli sitten loput väylät minun markkereillani.

Retki oli ihan onnistunut, sillä Väinöä kiinnosti kalliot ja kiipeily, luonto yleensä. Yleensä ollaan pihalla vain hiekkaisella leikkialueella tai puistossa, joten nämä metsämaisemat ja heittely kiinnostivat kovasti. 9 väylää tuntui olevan ihan sopiva pituuskin, sillä saatiin kierrettyä se tunnissa. Lopussa jouduin kyllä kantamaan Väinöä jonkin verran, mutta olin siihen varautunut.

Tiimatolla.

"Eiiii eiiii!" Kiekot eivät lentäneet koriin
ja Väinö heittäytyi maahan :D.

Mehutauko!

Värikylpy II

Muistattehan Väinön värikylvyn? Tätä tämä sormiväreillä maalailu taitaa nyt olla :). En edes uskalla siirtää toimintoa keittiön pöydän äärelle. Mitähän siitä seuraisi? Ihanaa, kun toinen osaa olla luova.

Vappuaaton bodypaintingiä.

Luovuudesta puheen ollen, olen kateellinen kaksivuotiaalle: miten hän näkee yksityiskohdat ja siitä, mitä hän niillä mielikuvituksessaan tekee. Kalliolta löytyi yhtäkkiä liukumäki, leivistä tulee syömisen edetessä laivoja, kuita, laskuvarjoja, puhelimia, mitä tahansa. Miksi tuo kaikki katoaa aikuisena? Äitinä oppii niin paljon uutta, kun katsoo lapsen kehittyvän. Tai "uutta". Eiköhän sitä itsekin ole joskus ollut samanlainen.

Sisäleikkipuistossa

Eilen päivällisen jälkeen Väinöllä tuntui olevan todella paljon käyttämättä jäänyttä energiaa. Suuntasimme pitkästä aikaa Leaf-areenan lasten sisäleikkipuistoon. Väinölle ei enää kelvannut 0-3 -vuotiaiden puoli, vaan hänen oli päästävä seikkailemaan isojen puolelle. Aluksi katselin alhaalla, kun hän paineli siellä pitkin poikin, koko ajan oli kuitenkin näköyhteys. Yhtäkkiä Väinö päätti laskea pitkää kierteistä liukumäkeä alas "kolmannesta" kerroksesta. No, itkien tuli putkesta ulos, taisi HIEMAN säikähtää, mutta heti lähti uudelleen juoksemaan ja kiipeilemään. Sitten kuului itkua, kun hävitti näköyhteyden jossain kolmoskerroksen uumenissa. Ei auttanut muu kuin kivuta itse kiipeilemään ja halimaan. Sen jälkeen mentiinkin peräkkäin :). Hyvä niin. Tuli itsellekin hiki.

Tästä tuli...

Tämäkin aiheutti heiluessaan vähän jännitystä.

"Äitiii, tuleee."

Yöllä Väinö puhui unissaan: "Hyppii, hyppii, hyppii." Taisi prosessoida päivän tapahtumia.

Marianne-jäädyke

Meillä ei syödä pashaa. Tein pitkänperjantain päivälliselle jälkiruoaksi Marianne-jäädykettä, jonka resepti on perua yläasteen kotitaloustunnilta. Kerran käytetty, vuosia kaapissa lojunut silikoninen muffinsivuokakin sai vihdoin käyttöä.

Marianne-jäädyke

150 g Marianne-rouhettai
2 munaa
0,5 dl sokeria
3 dl kuohukermaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää karamellirouhe muna-sokerivaahtoon varovasti sekoittaen. Lisää erikseen vaahdotettu kerma ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos jäädykevuokaan tai suoraan annoksiksi esim. kertakäyttömukeihin ja pakasta. Ota jäädyke sulamaan 15-30 (pieni-iso) minuuttia ennen tarjoilua ja kumoa lautaselle.

Töissä

Kaveri pyysi mua uuteen konditoriaansa MBakeryyn kolmeksi päiväksi kiireapulaiseksi. Nyt on kaksi päivää takana ja on kyllä ollut kivaa pitkästä aikaa tehdä töitä. Olen saanut tehdä aika perushommia - kakkujen koristeluun mua tuskin päästetään ;). On tuo töissä oleminen herättänyt tunteitakin sen puolesta, kuinka vähän päivässä ehtii olemaan Väinön kanssa. Tätä on hyvä kokeilla. Eilen meni vielä ihan hyvin, tänään alkoi olla jo jossain vaiheessa päivää vähän enemmän ikävä. Ikävää ei helpota yhtään se, että Väinö on ollut taas hieman kipeä. Hänellä on ollut kummallisen kuuloista yskää ja viime yönä taisi olla kuumettakin. Koska yskä on melko pahan kuuloista, isäntä käytti häntä tänään lääkärissä, mutta onneksi mitään ei löytynyt.

Ostin muuten naistenpäivänä meille maisteltavaksi juuri samaisen konditorian Kuningatarleivokset. Ulkonäkö oli niin houkutteleva, että Väinö oli jo kiipeämässä syöttötuolista pöydälle, kun näki leivosen. Leivos oli kyllä ihan mielettömän hyvää ja voi kuinka mahtavan ihanalta MANSIKKA maistui keskellä talvea! Tänään maistoin mustaherukka-marenkileivoksen ja joo, se oli myös ihan törkeän hyvää. Näytä tuotteita saa ainakin Turusta (Stockmannin herkku, Wiklundin S-market) ja Viking Linen uudelta Grace-laivalta.

Naistenpäivän herkku

Väinö kuolaa. Piti syödä aika nopeasti, ettei Väinö
vienyt koko leivosta :).

Väinö on nyt oppinut kiipeämään tuolille. Häntä täytyy vahtia KOKO ajan. Hän tykkää tutkia kotona ja pihalla. Omat lelut eivät kauheasti kiinnosta, ellei hänen kanssa leiki yhdessä. Kirjat kiinnostaa ja musiikki on ihan parasta. Välillä ärsyttää se, ettei oikein voi tehdä itse mitään. Jos vaikka yritän lukea lehteä tai laittaa tiskejä, niin hän tulee aina jalkoihin kiinni.

Ollaan käyty ahkerasti kerran viikossa sirkustelemassa Seikkailupuistossa ja viimeiset pari  kertaa on jo mennyt hyvin. Alussa Väinö oli vain kiinni minussa ja nurisi ja narisi ja itki yms. En tiedä, oliko se nälkää, väsyä vai hämmensikö suuri ihmismäärä (noin 30?, aikuisia ja vauvoja). Nyt ollaan tehty niin, että olen syöttänyt hänelle piltin ennen leikkiä, ettei ainakaan nälkä pääse yllättämään :). Viimeksi hän "juoksi" edes takaisin permantomattoa vaikka kuinka kauan. Jää se ohjattu toiminta vähän pienemmälle, mutta onneksi se ei siellä haittaa.

Ystävän tytär täytti 4 vuotta ja ystävä pyysi kakun päälle Titi-nalle -koristeen. Musta siitä tuli melko hieno!

Soittimia lähikuvassa. Päivänsankarilla oli tassunmuotoinen
Titi-nallemarakassi, niin pakkohan sellainenkin oli tehdä.

Käytiin vähän aikaa sitten Väinön kanssa Leaf-areenan sisäleikkipuistossa leikkimässä. Olin joskus aikaisemmin katsonut, ettei Väinöltä vielä maksa mitään, mutta siinä välissä hän olikin ehtinyt täyttää vuoden ja olisi pitänyt jo maksaa. Kuitenkin kassa oli ihan eripaikassa kuin sisäänkäynti leikkialueelle, joten ei ollut pelkästään meidän moka. Kukaan ei kysynyt. Oho.

Väinö rakastaa kiipeilyä.

Ja hei kaikki: SAA KOMMENTOIDA.

Juhlintaa ja ehjiä öitä

Väinön juhlat saatiin vihdoin juhlittua! Kyllä se niin vain on, että vieraat tekevät juhlista juhlan. Ja vihdoin tuntui siltä, että Väinö täytti vuoden. Se on tärkeä juhlapäivä.

Tietysti oli pakko väkertää hienot kakut. Harmi vain, että nämä kakut olivat ulkoa kauniita, mutta sisältä ei niinkään. Toinen kakku oli suklaapohjalla, sisällä suklaamoussea ja mustikoita. Kakun kostutus jäi liian vähäiseksi ja mousse jotenkin sitten hävis sieltä välistä.... imeytyi ilmeisesti kakkupohjaan. Toinen kakku taas oli vaaleapohjainen ja sisällä oli vaniljavanukasrahkaa sekä mansikoita. Se taas kostui ihan liikaa. Vaaleassa kakussa kävi myös sellainen moka, etten ollut laittanut sokerimassan alle kreemiä tarpeeksi alas ja se tahmea sokerinen kosteus sitten valui sieltä alhaalta koko ajan kakkulautaselle. Vaikka rakenteet eivät onnistuneet, oli kummassakin maku ihan ok.

Suklaatäytteinen kakku.

Mansikkavaniljakakku
(en muistanut ottaa kuvaa ehjästä kakusta)

Päivänsankari ihmetteli kynttilää.

Väinö sai tietysti kasan lahjoja sukulaisilta. Uintitarpeeseen tuli uusi oma pyyhe, leikkitarpeeseen pari autoa ja helmitaulu, minä-syön-itse-tarpeeseen omat Muumi-lusikat ja -haarukat, lokoilutarpeeseen ihka oikea retrohevostyyny, lukemistarpeeseen kirjoja, lämpimän tarpeeseen vähän vaatteita ja kiikkutarpeeseen keinuhevonen. Väinö itse olisi ehkä halunnut oman iPhonen, oikean käyttökelpoisen kaukosäätimen, kuulokkeet, Xbox-ohjaimen ja keittiölaatikollisen leivinpaperirullia, sauvasekoittimen moottoriosia ja läviköitä...

Vieroituksen jälkeen ollaan päästy vihdoin siihen tilanteeseen, että Väinö nukkuu kokonaisia öitä (10 h!). Harmi vain, että yöt päättyvät yleensä siinä viiden tai kuuden maissa. Ollaan nyt yritetty pitkittää iltapuuron antamista ja unille menoa (menee yleensä puoli kahdeksalta), jotta aamulla ei olisi niin kova nälkä ja hoppu ylös. Välillä tuntuu, että olen nyt väsyneempi kuin silloin, kun pystyin jatkamaan aamua antamalla maitoa tuohon aikaan. Toisaalta, itselläni olisi ehkä parantamisen varaa nukkumaanmenoajassa.

Eilen sain päivitettyä CV:n ja tehtyä melkein kokonaan avoimen hakemuksen (tosi vaikeeta!!!) ja lähetettyä kuusi työhakemustakin. Yhdestä tuli jo jopa vastaus: kiitti, mutta ei kiitti.

Ollaan asuttu tässä asunnossa jo kolme vuotta. Koska me ei olla vielä päästy muuttamaan isompaan asuntoon, oli pakko mielen virkistykseksi vaihtaa olohuoneen verhot. Minä kun en ole mikään kesä-talvi-verhoihminen, vaan yhdet hyvät voi pölyttyä näköjään kolmekin vuotta. Olohuone sai syksyllä puoleksi uuden ilmeen Väinön liikkumisen oppimisen takia ja nyt vihdoin löytyi kivat verhot Kodin 1:stä. Helmikuussa sai vielä vähän alennustakin :)

Isi!

Meidän perheessä vietettiin tänään ensimmäistä isänpäivää. Väinö taiteili isille kortin mustikan avulla. Kortista tuli kyllä hieno! Minä väsäsin tietysti kakun. Ei mennyt ihan putkeen, eli en saanut tehtyä siitä sellaista kun halusin, mutta ihan hieno ja maukas siitä tuli. Kakun päällinen on sokerimassaa, pohjana mehevä suklaakakkupohja, täytteenä Lemon curdia ja Kinuskikissan haamukakun suklainen täyte (ilman kinuskia siis). Suklaisuudesta huolimatta, kakku oli melkoisen raikas.

Nonni. Nyt en saa taas näitä muutamia kuvia käännettyä ollenkaan.

Esivalmistelua. Frisbeegolf koreja
sulatetulla suklaalla pursotettuna.

Vain suklaiset 3d-ötökät päätyivät kakun päälle.
Muista ei lähtenyt massa irti.
Oli varmaan liian tuoretta massa.

Kirjaimia.

Melkoista sekasotkua.

Valmis! "Eeppinen kakku"

 Frisbeegolf-teemahan määräytyi tietysti tämän isännän rakkaan harrastuksen mukaan.

No sitten se, mitä siihen olisi vielä pitänyt tulla ja miksei tullut.

Tai aloitetaan siitä, että tämän oli tarkoitus olla yllätys sunnuntaiksi, mutta oli pakko näyttää kakku jo lauantai-iltana, sillä kokeilin voikreemi"eristyksen" sijaan täytteellä eristämistä (siis sokerimassan alle laitetaan yleensä voikreemikerros, ettei kosteus pääse kakusta läpi) ja sehän sitten päästikin kosteuden läpi... En ollut yhtään varma, että minkänäköinen tämä on aamulla. Onneksi säilyi kuitenkin hyvin. Sokerimassan läpi näkyi epätasaisuutta, mitä ei yleensä kreemin kanssa ole tullut.

Sitten koristeeksi piti tulla ruohotupsuja. Jostain olin lukenut, että tuollaisella tyllalla voisi tehdä sokerimassasta pientä nauhaa, kun puristaa massaa läpi. Siinä sitten kävikin niin, että reijät oli liian pieniä ja sen lisäksi, ettei massa tullut kunnolla läpi, niin vesi erottui massasta. Olisi pitänyt olla isommat reijät... Myös valkosipulipuristin olisi ajanut saman asian, mutta sen olisi pitänyt varmaan olla pelkästään leivontaa varten oleva. Vai kuka haluaisi syödä kakkua, jonka koristeet maistuvat valkosipulilta?

No ne pörriäiset ja sammakot sitten. Massa ei suostunut lähtemään irti silikonimuotista. Yhteen matoon näpersin vielä eriväriset pilkutkin... Yksi jippo on laittaa muotti massoineen hetkiseksi pakkaseen, mutta ei auttanut. Massan kuivumista voisi nopeuttaa CMC-jauheella. Sitä tarvitsee ilmeisesti ostaa.

Ja nuo kirjaimet. Niistä ensimmäinen O ja I ovat ehjiä... en ymmärrä, kuinka ne saisi kakun päälle hajoamatta. CMC?

Kaikesta huolimatta ja yksinkertaisuudessaan musta tuosta kakusta tuli kyllä ihan kelpo.

Parhautta

Noh, eipä siitä unikoulun kirjanpitämisestä tullut sitten jatkossa mitään. Yksi heräilyntäyteinen yö riitti sotkemaan sen idean. Anyway, unikoulun tulokset ovat melko hyvät. Jos Väinö herää, niin hän tyyntyy tassutellen tai viimeistään (yleensä) kun ottaa pikaisesti syliin ja antaa vettä. Välillä ollaan kuitenkin valvottu tunti hyssytellen, välillä menee 20 sekuntia. Yksi syöttö yössä riittää. Väinö on oppinut nukahtamaan itse, kunhan olen sängyn vieressä. Huonona puolena on tullut se, että Väinö herää usein huutaen. Sellaista ei aikaisemmin ole ollut. Hyvänä puolena on tullut edellisten lisäksi pidemmät pätkät unta. Näillä mennään tällä hetkellä :).

Lisäsin reseptipuolelle mudcaken ohjeen. On ihan todella törkeän hyvä! Ja parhautta on se, että ainekset ovat sellaiset, mitkä useimmiten löytyvät kaapista.

Mmmmmm!

Meillä on melkoinen tohina, kun pikkumies on hereillä. Hän on jo todella taitava leikkijä, mutta nyt myös pälpättää minkä jaksaa. Äitä-tätä! Hän tykkää nousta kalusteita pitkin seisomaan ja siinä saakin sitten olla silmä tarkkana. Joka päivä tulee silti itkuja kaatumisista. Hän osaa päristellä isänsä vatsaan ja ryömii vatsan yli toiselle puolelle. Tänään hän oppi vilkuttamaan ja sanoi kutakuinkin hei hei samalla. Vitsit. Ihana!

Hampaita ei ole vieläkään tullut, vaikka kuolaa valuu ja valuu ja paljon valuukin. Kaikki energia menee varmaan liikkumiseen :).

Vadelmamuffinit

Myllyn parhaiden sivuilta löytyi herkullinen muffiniresepti.

2 dl neljänviljanhiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
100 g voisulaa
1 dl maitoa
200 g vadelmia

Muruseos päälle:
2 dl neljänviljanhiutaleita
3/4 dl sokeria
50 g voisulaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää loput ainekset. Jaa muffinivuokiin (noin 20). Valmista muruseos ja ripottele se muffinien päälle. Paista uuninkeskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Mulla oli vähän isompia vuokia, joten muruseosta tuli ihan liikaa. Tein sitten lopusta mustikkapaistosta :).

P.S. Ensimmäinen postaus iPhonesta :)