Juhlintaa ja ehjiä öitä

Väinön juhlat saatiin vihdoin juhlittua! Kyllä se niin vain on, että vieraat tekevät juhlista juhlan. Ja vihdoin tuntui siltä, että Väinö täytti vuoden. Se on tärkeä juhlapäivä.

Tietysti oli pakko väkertää hienot kakut. Harmi vain, että nämä kakut olivat ulkoa kauniita, mutta sisältä ei niinkään. Toinen kakku oli suklaapohjalla, sisällä suklaamoussea ja mustikoita. Kakun kostutus jäi liian vähäiseksi ja mousse jotenkin sitten hävis sieltä välistä.... imeytyi ilmeisesti kakkupohjaan. Toinen kakku taas oli vaaleapohjainen ja sisällä oli vaniljavanukasrahkaa sekä mansikoita. Se taas kostui ihan liikaa. Vaaleassa kakussa kävi myös sellainen moka, etten ollut laittanut sokerimassan alle kreemiä tarpeeksi alas ja se tahmea sokerinen kosteus sitten valui sieltä alhaalta koko ajan kakkulautaselle. Vaikka rakenteet eivät onnistuneet, oli kummassakin maku ihan ok.

Suklaatäytteinen kakku.

Mansikkavaniljakakku
(en muistanut ottaa kuvaa ehjästä kakusta)

Päivänsankari ihmetteli kynttilää.

Väinö sai tietysti kasan lahjoja sukulaisilta. Uintitarpeeseen tuli uusi oma pyyhe, leikkitarpeeseen pari autoa ja helmitaulu, minä-syön-itse-tarpeeseen omat Muumi-lusikat ja -haarukat, lokoilutarpeeseen ihka oikea retrohevostyyny, lukemistarpeeseen kirjoja, lämpimän tarpeeseen vähän vaatteita ja kiikkutarpeeseen keinuhevonen. Väinö itse olisi ehkä halunnut oman iPhonen, oikean käyttökelpoisen kaukosäätimen, kuulokkeet, Xbox-ohjaimen ja keittiölaatikollisen leivinpaperirullia, sauvasekoittimen moottoriosia ja läviköitä...

Vieroituksen jälkeen ollaan päästy vihdoin siihen tilanteeseen, että Väinö nukkuu kokonaisia öitä (10 h!). Harmi vain, että yöt päättyvät yleensä siinä viiden tai kuuden maissa. Ollaan nyt yritetty pitkittää iltapuuron antamista ja unille menoa (menee yleensä puoli kahdeksalta), jotta aamulla ei olisi niin kova nälkä ja hoppu ylös. Välillä tuntuu, että olen nyt väsyneempi kuin silloin, kun pystyin jatkamaan aamua antamalla maitoa tuohon aikaan. Toisaalta, itselläni olisi ehkä parantamisen varaa nukkumaanmenoajassa.

Eilen sain päivitettyä CV:n ja tehtyä melkein kokonaan avoimen hakemuksen (tosi vaikeeta!!!) ja lähetettyä kuusi työhakemustakin. Yhdestä tuli jo jopa vastaus: kiitti, mutta ei kiitti.

Ollaan asuttu tässä asunnossa jo kolme vuotta. Koska me ei olla vielä päästy muuttamaan isompaan asuntoon, oli pakko mielen virkistykseksi vaihtaa olohuoneen verhot. Minä kun en ole mikään kesä-talvi-verhoihminen, vaan yhdet hyvät voi pölyttyä näköjään kolmekin vuotta. Olohuone sai syksyllä puoleksi uuden ilmeen Väinön liikkumisen oppimisen takia ja nyt vihdoin löytyi kivat verhot Kodin 1:stä. Helmikuussa sai vielä vähän alennustakin :)