Se ensimmäinen kesäloma

No nyt on kyllä blogi kokenut pienen hiljaiselon. Loma meni liian nopeasti - kaksi viikkoa, mitenkäs muutenkaan se olisi mennyt. Lomalta paluu töihin oli niin hektistä, että välillä piti taas muistuttaa olevansa unelmatyössään. Kyllä, olen edelleen unelmatyössäni.

Elokuun alussa olin elämäni ensimmäisessä kehityskeskustelussa. Olen aina vihannut kysymystä "Missä näet itsesi viiden vuoden päässä?". Onneksi sitä ei kysytty, mutta on se silti vaikea miettiä, missä haluaa kehittyä, kun perehdytyskin on vielä kesken. Jos nyt on siinä pisteessä missä haluaa, on vaikea katsoa sen pisteen taakse. On hyvä olla ja toteuttaa unelmaansa. Paljon on vielä opittavaa, mutta paljon olen myös oppinut. Sain erityisesti kiitosta siitä, miten olen ottanut projekteja omikseni ja miten tulen toimeen ihmisten kanssa. Tärkeät ominaisuudet on siis kunnossa ajatellen omaa positiota organisaatiossa.

Kesälomalla kävimme koko perheen voimin Itä-Suomessa, jossa on vanhempieni mökki sekä sukuakin vielä. Väinö jaksoi uskomattoman hienosti pitkät ajomatkat, vaikka nukkuikin aika lyhkäisiä päikkäreitä. Juuri automatkat oli itselleni se suurin reissun ennakkohuolenaihe. Hyvin kuitenkin meni! Tässäpä lomamatka kuvina.

Ensimmäistä kertaa veneessä

Auringonlaskun kauneutta

Botania - Joensuu.

Botaniassa oli kiva juosta viidakossa.

Botanian perhoshuoneessa oli Väinön mielestä vähän jännää. Perhoset lentelivät vapaina.

Susipatsas Joensuussa

Perhepotretti.

Hauska karuselli Joensuussa.

Joensuusta tämäkin :)

Liperin fribarata. Oli pysyttävä väylällä, muuten olisi hävinnyt keikot. Melkein hävisikin.

Mökkirappusilla.

Kuka kuvasi?

3-vuotiaan unelma: pienoisrautatietä tunti!

Väiski ja Topi. Ihanat kaverit.

Matkalla.

Vähän fribaa ja jalkopalloa ja hyttysiä.

Topi ja mummo ui, Väinö melkein.

Pakko niitä lettujakin oli tehdä.

Aila-tädin hevosia katsomassa. "Menkää te muut pois. Minä kyllä hoidan näitä hevosia."

Kotimatkalla Savonlinnan kautta.

Savonlinnassa ehti testata leikkipuistonkin pikaisesti.

Kiertotie. Vitosen kohdalla jonotettiin puoli tuntia jonon liikkumatta kertaakaan.
Syyksi paljastui 8,5 km:n asfaltointityö. 

Kiertotien maisemia.

Oli kiva aloittaa loma reissulla, niin sai hyvin nollattua työajatukset. Toinen lomaviikko meni hujauksessa. Taidettiin pikaisesti käydä Nauvossa, muuten vain nautittiin vapaapäivistä. Muistaakseni :).

Loman päätteeksi vietettiin isännän kanssa 2-vuotishääpäivää. Kävimme Flowparkissa kiipeilemässä ja illalla vielä Down By The Laituri -festerilla kuuntelemassa Olavi Uusivirtaa. Illan aikana join muutaman siiderin ja totesin, ettei sellainen siiderin litkintä ole enää mun juttu ollenkaan. Tuli vain pöhöttynyt olo. Onneksi vip-teltassa oli kahvia.

Loman jälkeen alkoikin sitten kesähelteet. Viimeisen kolmen (tai neljän) viikon aikana olemme käyneet paljon uimassa Samppalinnan maauimalassa, retkellä Paraisilla ja Kuusiston linnanraunioilla, nautittu lämpimästä ilmasta, palattu arkirutiineihin, käyty sirkuksessa ihmettelemässä Astronautteja ja tänään tehtiin vielä pyöräreissu viimeisenä kesäaukioloaikana Kuralan kylämäkeen ihmettelemään lampaita ja etsimään kätköjä. Ei ollut enää lehmiä eikä heppoja. Ensi viikolla korkataan kesä ja mennään Pingviini-jäätelön 80-vuotisjuhliin Särkänniemeen. Väinön ensimmäinen huvipuistokäynti :).


Nyt näyttäisi siltä, että kesäkelit loppuu ja on aika kääntää ajatus syksyyn. Saa tulla!

P.S. Kuntokuuri on pitänyt ja tuloksia tullut! Jeeee!

Herkuttelua

Me päästiin aika pitkälle, ennen kuin Väinölle maistui karkki.

Väinö tykkää pullasta ja keksistä. Väinö on maistanut suklaata ja jäätelöä, mutta ei ole pitänyt niistä. Paitsi Ikean vaniljajäätelöstä (minun piti syödä lastenannokseen kuuluva jälkkärijäätelö, mutta Väinö söikin sen). Karkkia Väinö maistoi ensimmäisen kerran joskus keväällä tai kesällä, kun oltiin koko perheen voimin Filmtownissa ja Väinö ehti jossain välissä nappaamaan muutaman hedelmäaakkosen. Sylki kylläkin pois.

Ostin kaupasta Porvoon herkun lakuja piparkakkutalon koristeeksi. Väinö bongasi pussin jo kärryyn heitto vaiheessa. Koska oltiin kahdestaan kaupassa ja kaikki toiminta vie pois sen ylimääräisen häslingin, Väinö auttoi minua pakkaamaan ostokset ja hän bongasi karkkipussin uudelleen. Ja piti sitä kotiin asti kädessään. Hän olisi halunnut syödä siitä heti, sillä oli ruoka-aikakin. Onneksi söi kuitenkin ensin ruokaa, mutta jälkiruoaksi annettiin pari pientä palaa. Yllättäen lakritsi maistui. Ei kyllä pyytänyt lisää.

Eilen sain vihdoin valmiiksi piparkakkutalon ja tänä aamuna hän ehti närppiä jo karkkeja ennen kuin ehdin ottaa piparkakkutalon pois pöydältä. Odotettavissa siis lisää karkkikiistoja :). Karkkipäivää ei silti kyllä vielä tule.

Onhan hän jo iso poika jo.

Porvoon herkkuja.

Pipareita omasta ja kaupan tuoretaikinasta.
Tunnistatko mitkä on mitäkin taikinaa?

Talo edestä...

... ja takaa.

Koska katto ja seinät ovat eri taikinaa, ne myös kohosivat uunissa eritavalla. Katto näyttää kutistuneelta, siihen kyllä piti tulla räystäät.

Kuivaksi opettelua

Ostin hetken mielijohteesta Väinölle kalsarit. Tänään olikin otollinen aika harjoitteluun, kun päiväunien jälkeen Väinö kertoi, että on pissihätä. Pissi tulikin pottaan ja sen jälkeen laitettiin kalsarit. Parin tunnin päästä ne kastuivat, mutta tuli siinä välissä pari pissiä pottaan :).

Töitä

Työt elintarviketehtaassa loppuvat ensi viikon jälkeen. Jihaa! Viime aikoina olen jo hieman alkanut viihtymään siellä. Minut vaihdettiin toiseen ryhmään noin 1,5 kuukautta sitten ja sen myötä en ole joutunut kuuntelemaan erään venäläisen naisen viiltäviä kommentteja. Aina joutui olemaan varpaillaan, mitä se mahtaa sanoa ja millä tuulella se on. Sen jälkeen en myöskään ole nähnyt unta töistä... Ehkä siirto olikin hyvä juttu, vaikka jouduinkin samaan porukkaan minua kesällä kiusanneen naisen kanssa. Hän olikin ymmärtänyt, että minulle ei kannata pottuilla. Ainakin on ollut ihan mukava nyttemmin.

Sain myös uuden työpaikan vuokratyöfirman kautta ja se alkaa tammikuussa jossain vaiheessa. Ihan mielenkiintoista, mutta aivan erilaista homma mitä ikinä olen tehnyt. Pääsen terminaalivarastoon työskentelemään duunarina (sellainen olen myös nyt). Kiirettä kuulemma pitää, mutta palkkauskin on sen mukainen - paljon parempi mitä nyt saan. Samalla voin etsiä oman alan töitä, sillä työ on määräaikainen ja riippuu millaisen sopimuksen saan tehtyä. Huhtikuuhun asti pitäisi olla hommia, mikäli pärjään työssäni :). Minulla on periaate se, etten jää kotiin odottamaan oman alan töitäni, vaan haluan olla työelämässä, vaikkei niitä omia töitä olisikaan.

Kohti uusia tuulia, mutta vietetään ensin mukava, rauhallinen ja leffantäyteinen joululoma!