Kalariisilaatikko

Koska isäntä ei pidä kalasta, en ole juurikaan tehnyt kalaruokia kotona. Nyt tein, Kalariisilaatikkoa. Ruokaa, jota äitini teki lapsuudessani.  Taitaa olla äidin oma reseptikin.

Kalariisilaatikko

400 g seitiä (tai seitä tai lohta)

3 dl keittämätöntä riisiä (keitä paketin ohjeen mukaan)

2 dl kermaa

50 g voita

3-4 rkl vehnäjauhoja

1 muna

0,5 tl valkopippuria

2 tl suolaa

Päälle 

korppujauhoja

voita

Keitä riisit, lisää voi ja sulatettu kala ja sekoita. Lisää kerma, vehnäjauhot, mausteet. Lisää muna viimeisenä, jotta massa on tarpeeksi jäähtynyt.

Kaada massa laakeaan vuokaa ja ripottele päälle kevyt kerros korppujauhoja. Vuole voinokareita korppujauhojen päälle. 

Paista uunissa 175 asteessa noin tunti.

Tarjoile voisulan kera.

(Ja voin voi korvata Oivariinilla tai margariinillä)

Pirkka-mainos :D

Nam nam!

Ja olipa ihanaa, kun Väinö aivan ennakkoluulottomasti söi tätä ensimmäistä kertaa. Jee!

Olin jälleen kerran kipeänä. Paha yskä äityi lopulta poskiontelotulehdukseksi, jota en muista sairastaneeni koskaan. Käynkö nyt läpi kaikki työpaikan pöpöt? Ja päiväkodin? Poskiontelotulehdus aiheutti sen, etten viikkoon maistanut juuri mitään. Välillä maistoin hämärästi perusmaut: suolaisen, makean, karvaan ja happaman. Esim. lakritsia syödessä piti sitä syödä suun etuosassa, jotta se maistui :). Töissä työkaverit vertailivat kolmea erimerkkistä tummaa suklaata. Minä maistoin niistä vain karvauden (paitsi yhdestä, mikä kuulemma olikin parasta). Ammatillisesti oli ihan hauska kokemus tuo maistamattomuus, mutta muuten ei. 

Koeaika alkaa olla pian ohi ja sain viime viikolla palautetta työstäni. Hyvin menee :). Työni on ollut tosi mielenkiintoista, kuten myös yritys. Voisin jopa sanoa, että ison firman kaikki venkulat ja kommervenkit inspiroivat ja motivoivat. Minä olen löytänyt paikkani KEHITTYÄ juuri siinä, missä haluan. Vihdoinkin! Huippua, eikö?!

P.S. Pääsin viime keväänä töihin yhteen yritykseen kesäksi, mutta jouduin perumaan sen, kun sain parempi palkkaisen ja pidemmän pestin vanhasta työpaikasta. SILTI sieltä kyseltiin, olisinko kiinnostunut kesätöistä. Olin jäänyt porsiitiivisesti mieleen ja vakuuttanut osaamiseni :)

Pesukone

Meidän pesukone alkaa vetää viimeisiään. Linkouksen ääni on aivan järkyttävän kova. Laakerit vetää varmaan viimeisiään. Onhan se jo 10 vuotta vanha kone.

Tänään sitten tsekkailtiin netistä koneita. Meillä oli muutamia ajatuksia siitä, millainen sen pitäisi olla: hiljainen, vähäinen energiankulutus muuan muassa. Ja hinta piti olla kohdillaan. Löydettiin mieluisa kone ja päätettiin sitten mennä sitä katsomaan Giganttiin. Katsottiin hetki itseksemme sitä ja pyydettiin myyjältä lisätietoja. Hän alkoikin tivata, että kuinka useasti sitä käytetään ja kuinka kauan me halutaan, että se kestää. Nykyisin tehdään kuulemma niin huonoja, muoviosisia koneita, jotka kuluttaa vähän vettä ja kuumenee jos joku juttu menee pieleen. Ei ole turvallisia. Vain Miele on turvallinen, osat tehty metallista, painaa satakiloa ja on hyvä ja kestää 20 vuotta. Yritti myydä meille monta kertaa kalliimpaa konetta ilman, että kysyi meiltä mitään, mitä me halutaan koneelta. Alkoi ärsyttää ihan suunnattomasti. Jäi kone ostamatta.

Kotona katottiin uudelleen konetta netistä ja todettiin, että se oli kaupassa kivannäköinen ja tuntui mukavalta, vastaisi edelleen vaatimuksiamme, vaikka ei kestäisikään myyjän mukaan kuin maksimissaan viisi vuotta. Toisaalta, kuka haluaa 20 vuoden päästä nykyajan tekniikkaa? Tai onhan se periaatteessa hyvä jos kestää, mutta mä luulen, että tekniikka kehittyy vielä sen verran, että oma tekniikkanälkä ja pesukonevaatimukset muuttuu 20 vuoden sisällä. "No, tilataanko?" "No, tilataan." "Otetaanko kotiinkuljetus? Olis puoleen hintaan." "Joo, otetaan vaan."

Kyllä tämä meidän nykyinen Candykin on kestänyt 10 vuotta...

Yläkerran "kopustelut"

Viime viikon lopulla alkoi yläkerrasta kuulua useampaan kertaan "kopustelua", kun Väinö juoksi kotona. Se ei ollut sattumaa. Ensimmäisenä päivänä näin kävi neljä kertaa. Sunnuntaina kävi kerran tai pari ja tänään pari kertaa. Hieman kummastuttaa, sillä juokseminen tuskin on kovin leikkiääni meidän huushollissa. Muutenkaan ei olla erityisen äänekkäitä naapureita. Olisi siis kiva tietää, miksi se juokseminen ärsyttää YLÄkerran naapuria. Ja olisi kiva kertoa heille, että Väinö pelkää muutenkin naapurin ääniä, mutta erityisesti tätä kantapäillä aiheutettua kovaäänistä koputtelua.

Olen aika varma, että yläkerrassa tiedetään, että heidän alakerrassaan asuu lapsi. Siellä yläkerrassa asuu ilmeisesti äiti ja tytär (joka ei ole enää lapsi). Yritettiin eilen ja tänään käydä selvittämässä, missä mättää, mutta kummallakaan kerralla ei aukaistu ovea. Raukkamaista sanon minä! Tarttee varmaan kirjoittaa joku lappu valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Jos silloinkin saattuu olemaan ovikello rikki.

Mitäs meille kuuluu?

Väinö sai pikkuserkultaan potkupyörän!

Kausi käynnissä.

Pääsiäisen viettoa Seikkiksessä.

Meille kotiutui Asuksen "pädi".

Pääsiäisaskartelua.

Ja pääsiäiskakkuna Prinsessakakku. (Kokeilin reseptiä ensimmäistä kertaa,
eikä ollut mielestäni kummoinen ja totesin, etten pidä marsipaanista.)

Väinön päiväkotiaskartelu.

Tomaatteja ja basilikaa! Chilejä oli myös, mutta taisivat olla sen verran
vanhoja siemeniä, ettei yksikään lähtenyt itämään.