Hei jätkät, mentäiskö vetää pakurikääpäteet?

Ihana pikkumies täytti neljä vuotta! Uskokaa tai älkää, myös tänä vuonna synttärit siirtyivät sairastelun takia. Ensi vuonna varataan kaksi päivää synttäreille...

Tänä vuonna influenssa kaatoi minut ja Väinön petiin moneksi päiväksi. Oma flunssani päätyi poskiontelotulehdukseen, Väinön korvatulehdukseen. Itse en ole vielä kuukaudenkaan jälkeen täysin palautunut influenssasta. Edelleen pienetkin urheilut (kuten portaat reippaasti käveltynä) aiheuttaa keuhkoissa polttelua, korvissa juilii melkein joka päivä ja poskissakin tuntuu silloin tällöin painetta. 8 tunnin unet ei tunnu olevan riittävät. Kävin viikko sitten asian tiimoilta lääkärissä: otettiin verikokeet, sydänfilmi ja poskionteloiden röntgen. Kaikki ok. Vain hemoglobiini kolkutteli alarajaa, mutta lääkäristä se oli ok. Hain apteekista Beroccaa ja etsin kotikaapista raudat ja nyt alkaa olla jo hieman pirteämpi olo. Eiköhän tämä tästä.

Väinö toivoi synttäreiksi Salama McQueen -kakun. Alla kuva, jonka piirsi unelmiensa kakusta. Lisäksi selvitti, että siihen päälle tulee kilparata, keskelle varikko ja Salama McQueenin kanssa Martti ja se trukki myös. Huh huh.

Väinön piirtämä kuva.

Valmis kakku! Auto on leikkiauto, muut koristeet sokerimassaa,

Kakku oli suklaakakkupohjasta tehty sekä täytteenä puolukkapohja ja kinuskia. Jotenkin tuli jälleen kerran tosi kuiva. En ole vielä löytänyt oikeaa tapaa kostuttaa kakkua, koska se on yleensä liian kuiva (vaikka tuntuu että läträän kostutuksen kanssa) tai jos ei ole kuiva, niin liian kosten :(

Tänä talvena on ollut aika niukasti lunta ja lämpötilakin vaihdellut - suurimmaksi ollut kuitenkin lähellä nollaa. Pari kertaa ollaan käyty luistelemassa, kerran hiihtämässä ja muutaman kerran laskemassa Stigalla mäkeä. Talviulkoilut ovat kyllä jäänett turhan vähäisiksi.

Viime vuotiset sukset menivät vielä ihan hyvin.
Hiihtäminen kotipihalla tosin näytti olevan aika tylsää.
Täytyy varmaan ensi talvena ostaa itsellekin sukset
ja mennä ihan ladulle hiihtämään. 

Lumienkeli.

Hirvensalossa testaamassa vähän isompi pulkkamäki.

Väinö on melkoinen Risto Räppääjä -fani. Helmikuussa tuli elokuviin uusi elokuva ja Väinö pääsi ensimmäistä kertaa elokuviin. Tykkäsi kovasti! Itse olin sitä mieltä, että Risto Räppääjät toimivat paremmin kotisohvalla.

Kyllä sen pojan saa joskus piirtämäänkin. Yleensä hän piirtää pelkkiä sotkuja tai kirjoittaa kirjaimia. Päiväkodissa on tosi paljon värittänyt värityskuvia ja kehitys siinä onkin ollut huimaa. Alla omakuva. Ukkelilla on myös vyö, napa ja navan alla masu, käsissä hanskat ja jaloissa kengät sekä päässä hiusten lisäksi pipo, jossa on tupsu.

Työpaikalla oli yt-neuvottelut, joissa omalla kohdalla kävi onni. Tietty suht uutena sai vähän jännittää, mutta tiesin, ettei vaaraa ollut. Lomautukselle/lomarahavapaalle kuitenkin joutuu. Nice. Not.

Töissä on kyllä ollut viimeiset kuukaudet melko haipakkaa. Markkinointi on pitänyt meidän tiimin hyvin työllistettynä. Aikataulut ovat olleet pikaisia ja uusia juttuja tulossa syksyllä kauppoihin. Syksyä varten kaiken pitää olla jo nyt melkein valmiina. Ensimmäiset tehdaskokeet uusille resepteille on jo nyt tehtyinä ja ensi viikolla ne täytyy esitellä jo kaupoillekin. Syksy on siis jo nyt vahvasti mielessä, vaikka siihen on vielä puoli vuotta aikaa!

Työ on edelleen mielenkiintoista, vaikka välillä tahti ja työmäärä ovat kovia. Ensimmäinen vuosi on mennyt totutellessa ja nyt olen päättänyt olla järjestelmällisempi sekä määrätietoisempi. Minulla on tapana jättää ikävimmät ja hankalimmat asiat viimeiseksi. Jos koko ajan kuitenkin tulee uutta tekemistä, täytyy ne hankalat asiat selättää oikeastaan ensin. Vuoden aikana olen tajunnut itsestäni myös sen, etten ole aikaisemmin tajunnut, kuinka paljon yritän yksin tehdä töitäni. Kaikkea ei kuitenkaan pysty tekemään yksikseen, vaan tarvitaan oikeanlainen ja monipuolinen tiimi tueksi. Tärkeä havainto, eikö :)

P.S. Väinö oppi tällä viime viikolla sukeltamaan ilman kellukkeita. Vielä ei siis pää pysy pinnalla, mutta hyvin menee pinnan alla :)

Kuulumisia

Viimeisestä postauksesta onkin vierähtänyt tovi. Väinön kolmevuotissynttärit saatiin tänä vuonna pidettyä suunniteltuna päivänä - tosin synttärisankari väsähti flunssan kouriin juhlien loppumetreillä. Siinä sitten sairasteltiin koko perhe kaksi viikkoa. Aivan järkyttävän sitkeä flunssa, sillä vieläkään kurkku ei ole normaali ja paha yskä vaivaa. Alkaa tämä jo ottaa vähän hermoon...

Väinö oli jo aikoja sitten toivonut, että synttäreillä tarjotaan jäätelöä - check. Kysyin haluaako hän kakun. Joo, vihreän. Ja päälle V niinkuin Väinö ja sisälle omenahilloa. Check. Olipas helppoa, kun ei tarvinnut itse keksiä!

Väinö toivoi synttärilahjaksi punaisen kitaran.
Sai punaisen ukulelen.

Juhlien ja lääkkeen jälkeen jaksoi vielä hassutellakin.

Synttäreistä alkoi myös kahden viikon kiukkuputki. Aivan joka ikisestä asiasta pienin herra veti herneen nenään ja nosti maailman suurimmat raivarit. Kun itse oli kipeä, viikon päästä olin aivan poikki sekä fyysisesti, että henkisesti. Väinö oli yhden päivän mummilassa hoidossa, jotta me saataisiin levätä. Kotona eteisessä hän sanoi: "Olipas kivaa mummilassa!" ja heittäytyi samantein lattialle makaamaan ja huutamaan. Toivon, että tässä talossa on nyt kiukuteltu koko vuoden edestä ja loppuvuosi olisi levollista.

Väinö on ollut vähän huono leikkimään ihan itekseen. Pahimpana omana sairaspäivänä lököilin Väinön huoneen lattialla seurana ja Väinö leikki itsekseen ainakin tunnin. Enpä olisi muuta jaksanutkaan.

Väinö oppi jo vähän luistelemaankin ihan ilman tukea - eli töpöttelemään. Otettiin sählymaila avuksi, jottei tarvitse pitää kainaloista kiinni (on muuten ihan järkyttävän raskasta eikä auta yhtään). Mailan kanssa vedin eteenpäin ja löytyihän se tasapaino ja lopuksi pääsi itsekin eteenpäin.

Töissä

Töissä on ollut ihan huippua. Olen oppinut todella nopeasti uusia juttuja, sillä vanhoihin työkokemuksiin on ollut helppo peilata. On siis ollut helppo uida työtehtävään, mitä en ole koskaan tehnyt, aikaisemman työkokemuksen avulla. Oikeastaan se on ollut helpompaa kuin olin kuvitellut. Silti on paljon opittavaa. 

Yrityksen tapa toimia sekä huolehtia työntekijöistään on ollut erilaista kuin missään muualla. Aina löytyy nurkan takaa joku standardi tai mittari minkä mukaan tulee toimia, mutta kun ne hyväksyy, on helppo toimia. Työntekijöitä kannustetaan vahvistamaan vahvuuksiaan ja kehittymään - ja mahdollisesti vaihtamaan myös työtehtävää. 

Englantia joutuu käyttämään paljon. Vielä en ole kauheasti joutunut sitä puhumaan, mutta kuuntelemaan ja lukemaan päivittäin. Parin viikon päästä otan vastaan ensimmäiset vieraani Puolasta. Nopeasti jaetaan vastuuta, mutta niinhän sitä oppii.

Kausi auki

Tämäkin kausi on nyt sitten avattu yhdeksän väyläisellä pikkukisalla. Tuli yllättävän hyviä heittoja, vaikka onkin ollut pitkä heitoton kausi. Ilma ja hanki oli aivan täydelliset!

Kakkaa lumella

Väinön juhlat saatiin vihdoin juhlittua. Väkeä oli riittävästi, eikä kakkukaan loppunut kesken. Kakku. Tuo intohimoni, mutta jonka valmistamisessa riittää vielä opeteltavaa.

Ensinnäkin itse kakku. Pohja onnistui yli odotusten. Kokeilin Kinuskikissan sienikakkuohjetta ja se toimi tosi hyvin. Suorakaiteenmuotoiseen vuokaan tein muistaakseni kuuden munan ohjeella. Täytteen tein niin ikään Kinuskikissan ohjeella. Tällä kertaa oli makuna mansikka. Täytekin oli ihan hyvää. Mutta se kostutus. Voi, se ei melkein koskaan onnistu. Nyt alempi pohja kostui juuri sopivasti, mutta ylempi jäi kuivaksi. Harmi.

Päälle vielä voikreemi ja sokerimassakuorrute.

Väinö valitsi itse kaupan kertakäyttöastioiden ja servettien kohdalla teemaksi lentokoneen.

Kakun päälle ajattelin sitten tehdä lentokoneen aiheen mukaisesti. Tein sen jo hyvissä ajoin pari päivää aikaisemmin, mutta lopulta kävi niin, että siivet eivät vain kertakaikkiaan pysyneet paikallaan. Yritin vielä viimeisenä aamuna saada niitä pysymään kiinni siinä onnistumatta. Mutta kakusta tuli simppelisti kivannäköinen. Jännitin myös, riittääkö sokerimassa kuorrutteeseen ja alareunaan jäikin sitten pieniä aukkoja. Sain kuitenkin ne piilotettua pilvillä :).

Ensimmäisen illan koristevalmistelut.

"Valmis"

Pilviä oli myös muilla reunoilla.

Väinö sai kasan uusia palapelejä, jotka sopivat paremmin ikään. Niitä on ollut kiva tehdä yhdessä ja nähdä kehitys, mitä näinkin pienessä ajassa on tullut.

Pipi

Väinö sairastui tällä viikolla pahankuuloiseen yskään, joka kuulosti ihan siltä kuin se olisi tullut keuhkoista asti. Veimme hänet lääkäriin, sillä päiväkodissa oli ollut liikkeellä RS-virusta, joka voi noin pienillä aiheuttaa keuhkoputkentulehduksen. Sitä ei kuitenkaan ollut, mutta oli korvatulehdus. Ensimmäinen Väinöllä. Sitä oltiinkin vähän jo odotettu päiväkodin aloituksen myötä. 

Kun Väinö on potenut korvatulehdusta, me aikuiset olemme saaneet nauttia vatsataudin väänteistä. Kunnon rehellinen ripuli. Yök.

Poks!

Minä sain elämäni ensimmäiset potkut viikon töissäolon jälkeen. En olisi ikinä uskonut niitä saavani ja ne tulikin todella yllättäen. Olin kuulemma tehnyt liikaa virheitä. Muutamasta tiedän ja niiden jälkeen olin tsempannut tosi paljon. En tiedä oliko minulle jätetty sanomatta joistain vain eikö sitten ollut enempää varaa tehdä mokia. Työskentelin siis huolinta-alan terminaalivarastossa, missä alkoi olla jo sesongin huippu menossa. Mokiin ei ilmeisesti ollut juurikaan varaa. Olisiko uudet työntekijät kannattanut ottaa vähän aikaisemmin jo oppiin?

Toisaalta henkilöt, jotka minut perehdytti hommaan, eivät olleet mitään vanhoja työntekijöitä, kuten oli luvattu. Ensimmäinen oli ollut siellä töissä aikaisemminkin, mutta eri hommissa ja vain kolme päivää niissä hommissa, mitä hänen piti minulle opettaa. Kun pääsin töihin uudestaan sairausloman jälkeen, minut opetti hommaan tyttö, joka oli ollut siellä töissä kaksi viikkoa. Otan tietysti vastuun tekemistäni töpöksistä, mutta kyllä minusta olisi ollut työparien organisoinnissakin hieman varaa petrata. Resurssit siihen oli kuitenkin olemassa. Vaiko eivätkö he halunneet minua sinne kuitenkaan? Halusivat minun mokaavan? Ei naama miellyttänyt? Tai rupiset kädet.

Onneksi pääsin juttelemaan vuokratyöfirman naisen kanssa jo samana päivänä. Hän sanoi, että etsitään minulle jotain uutta. Olin saanut tosi hyvää palautetta toisesta firmasta, jossa olin tehnyt pari viikkoa töitä saman vuokratyöfirman kautta. Hän siis uskoi minuun. Tai toivottavasti se ei ollut mitään piristetäänpä-nyt-tuota-onnetonta-tunaria -puhetta. Pelkäsin kyllä suuresti, että minun työllistymismahdollisuuteni loppuvat sen firman kautta.

Muutenkin on ollut ammatillinen identiteetti täysin hukassa viime aikoina. Sellainen ura ja työ, mistä olen haaveillut ja uneksinut, tuntuu nyt todella kaukaiselta. Minulla ei ole mahdollisuuksia kasvattaa itseäni ammattilaisena. Mitä minusta tulee? Mitkä ovat mahdollisuuteni? Onko niitä? Pelottaa tällainen epävarmuus ja tavallaan tyhjän päällä oleminen. Pelottaa ja ahdistaa. Uusi koulutus? Oppisopimus? 

Nyt on sitten aikaa ladata akut täyteen. Tämä viikko oli todella raskas ja totesin, ettei kuuden aamut ole minua varten. En vain jaksa iltapäivällä mitään, vaikka olisin mennyt aikaisinkin nukkumaan. Väinö on pakko viedä nytkin päiväkotiin, jotta hän viimein tottuisi olemaan siellä itkemättä. Tuntuu joka kerta raskaalta viedä se sinne ja jättää itkemään. Mutta kyllä varmasti sekin päivä koittaa, kun Väinö juoksee ovesta sisään, eikä muista edes vilkuttaa mennessään.

Juhlintaa ja ehjiä öitä

Väinön juhlat saatiin vihdoin juhlittua! Kyllä se niin vain on, että vieraat tekevät juhlista juhlan. Ja vihdoin tuntui siltä, että Väinö täytti vuoden. Se on tärkeä juhlapäivä.

Tietysti oli pakko väkertää hienot kakut. Harmi vain, että nämä kakut olivat ulkoa kauniita, mutta sisältä ei niinkään. Toinen kakku oli suklaapohjalla, sisällä suklaamoussea ja mustikoita. Kakun kostutus jäi liian vähäiseksi ja mousse jotenkin sitten hävis sieltä välistä.... imeytyi ilmeisesti kakkupohjaan. Toinen kakku taas oli vaaleapohjainen ja sisällä oli vaniljavanukasrahkaa sekä mansikoita. Se taas kostui ihan liikaa. Vaaleassa kakussa kävi myös sellainen moka, etten ollut laittanut sokerimassan alle kreemiä tarpeeksi alas ja se tahmea sokerinen kosteus sitten valui sieltä alhaalta koko ajan kakkulautaselle. Vaikka rakenteet eivät onnistuneet, oli kummassakin maku ihan ok.

Suklaatäytteinen kakku.

Mansikkavaniljakakku
(en muistanut ottaa kuvaa ehjästä kakusta)

Päivänsankari ihmetteli kynttilää.

Väinö sai tietysti kasan lahjoja sukulaisilta. Uintitarpeeseen tuli uusi oma pyyhe, leikkitarpeeseen pari autoa ja helmitaulu, minä-syön-itse-tarpeeseen omat Muumi-lusikat ja -haarukat, lokoilutarpeeseen ihka oikea retrohevostyyny, lukemistarpeeseen kirjoja, lämpimän tarpeeseen vähän vaatteita ja kiikkutarpeeseen keinuhevonen. Väinö itse olisi ehkä halunnut oman iPhonen, oikean käyttökelpoisen kaukosäätimen, kuulokkeet, Xbox-ohjaimen ja keittiölaatikollisen leivinpaperirullia, sauvasekoittimen moottoriosia ja läviköitä...

Vieroituksen jälkeen ollaan päästy vihdoin siihen tilanteeseen, että Väinö nukkuu kokonaisia öitä (10 h!). Harmi vain, että yöt päättyvät yleensä siinä viiden tai kuuden maissa. Ollaan nyt yritetty pitkittää iltapuuron antamista ja unille menoa (menee yleensä puoli kahdeksalta), jotta aamulla ei olisi niin kova nälkä ja hoppu ylös. Välillä tuntuu, että olen nyt väsyneempi kuin silloin, kun pystyin jatkamaan aamua antamalla maitoa tuohon aikaan. Toisaalta, itselläni olisi ehkä parantamisen varaa nukkumaanmenoajassa.

Eilen sain päivitettyä CV:n ja tehtyä melkein kokonaan avoimen hakemuksen (tosi vaikeeta!!!) ja lähetettyä kuusi työhakemustakin. Yhdestä tuli jo jopa vastaus: kiitti, mutta ei kiitti.

Ollaan asuttu tässä asunnossa jo kolme vuotta. Koska me ei olla vielä päästy muuttamaan isompaan asuntoon, oli pakko mielen virkistykseksi vaihtaa olohuoneen verhot. Minä kun en ole mikään kesä-talvi-verhoihminen, vaan yhdet hyvät voi pölyttyä näköjään kolmekin vuotta. Olohuone sai syksyllä puoleksi uuden ilmeen Väinön liikkumisen oppimisen takia ja nyt vihdoin löytyi kivat verhot Kodin 1:stä. Helmikuussa sai vielä vähän alennustakin :)