Hassun hauskaa arkea

Voi Väinö! Hän rakastaa hyppimistä. Meidän käsille.

Videon lähtötilannehan on tämä, vaikka toiselta näyttää.

Taikatalvi

Turun talvi on ollut aika ankea. Tammikuussa oli pari viikkoa kylmää ja luntakin, mutta muuten lunta ei oikeastaan ole ollut (vaikka ensilumi satoikin itsenäisyyspäivänä) ja lämpötila on ollut nollan molemmin puolin. Talvihaalari on silti ollut tosi hyvä keliin kuin keliin. On kestänyt kuraa ja kylmää. 1.3. meidän pihalla ei ollut enää yhtään soraakaan, joten korkkasimme Väiskin kanssa mopokauden.

Pieni muusikon alku

Te tiedätte, että Väinö on aina ollut pianon perään. Tässä mennään nyt. Olenko ylpeä? Arvatkaa!
Videolla näkyy myös Väinön toinen ominaisuus: järjestelmällisyys. Autot laitetaan riviin tai jonoon, mattojen kulmat suoristetaan, keittiön auki jääneet laatikot laitetaan ohimennen kiinni, astianpesukoneen luukku laitetaan kiinni... Pitää varmaan antaa useammin rätti käteen tai muuta järjestelysiivoustehtävää. Tykkää myös imuroida :).

Muskariin? Pianotunneille?

Muuta arkea

Siskoni kävi viihdyttämässä meillä.
"Iikka, Iiiikkkkaaa!"
Kävimme ostoksilla ja päivällisellä ruotsalaisessa tavaratalossa. Uudet verhot (vihdoin!) löytyi olkkariin ja kukkakin taisi meille tulla. Ja mehukannu. Ja muutama kehys. Pöytäliina. Samalla reissulla löytyi myös Kodin 1:stä uusi eteisen matto. Vanha oli muuten hyvä, mutta kun pienen vaunuissa on koiran kakkaa -skenaarion jälkeen pesin sen, sen reunat nousivat ylös ja matto oli teipattava lattiaan kiinni. Not nice. Oltiin kyllä päätetty, että ostetaan uusi matto vasta uuteen kotiin, mutta otti niin paljon päähän, että uusi oli saatava.

Kun sisko lähti kotiin, juteltiin vielä pitkään:
"Iikka. Kotiin. Helsi. Una."

Pullat maistui! Ja varsinkin ne ranet.

"Äitii. Isii. Tätä. Maistaa."
Olihan se sitten kokeiltava. Nyt Väinö ainakin tietää mitä on tulinen, kun se meidän keittiössä tulee aika usein vastaan. Kolme kertaa halusi maistaa ja kivasti joi joka kerta maitoa päälle. Rohkea miehen alku!

Oli ilta, kun Väinö halusi koiran viereensä. Se tuli sitten yöllä myös minun viereeni...

P.S. Uusi yöpuku hankittu pieneksi käyneen tilalle.

Eräänä päivänä ei sitten nukuttanutkaan... Voi jestas! Meinasin jo, että tuleeko ensimmäinen päivä ilman päiväunia, mutta onneksi isäntä pelasti tulemalla kotiin ja sai kuin saikin pikkuisännän rauhoitettua unten maille. Taikasyli, taikatuoli.

Äiti, ei nukuta! Kato vaikka mun silmiä.

Väinö lähtee välillä omalla mopolla kauppaan. Yleensä mukana on joku "laukku" ja hän lähtee ostamaan maitoa. Tällä reissulla pääsi ihan ovelle asti - ei onneksi saa sitä itse auki.

Potkaa

Olenkin unohtanut mainita ruokakokeilusta, jota muutama viikko sitten kokeilimme. Possun potkaa. Oli muuten edullista. Kävimme ihan kauppahallista hakemassa ja potka paistui uunissa noin kahdeksan tuntia. Oi että oli hyvää! Parempaa olisi kyllä ollut ilman sitä vatsatautia...

Kunnon haudutus valurautapadassa.

Kuinka mureaa lihaa!

Joko kaikki meni?

Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa kasvislasagnea ja ilmeisesti saan syödä sen ihan ite. Pienempi isäntä ei edes maistanut, isompi ei pitänyt.

Perusasioita by Väinö

Väinö on tässä alkukesän aikana oppinut vihdoin syömään itse lusikalla ja haarukalla oikein. Aikaisemmin lusikka meni väärin päin suuhun ja kaikki ruoka meni yleensä jo pöydälle. Nyt se menee oikein päin ja haarukan Väinö osaa tökkäistä vaikka lihapullaan. Ranskalaiset (joskus saa niitäkin) hän osaa jo dipata ketsuppiin (joo... sitä pitää olla, kun pullo on pöydällä).

Pannaria!

Lounas parvekkeella.

Maitoa.

Vielä kun saisi Väinön juomaan mukista ilman pelleilyjä. Hän osaa siitä jo juoda, mutta aina liruttaa juomat lattialle tai pöydälle. Puuh. Pikkuhiljaa. Kun vain muistaisi :) (tänäänkin unohtui, vaikka olin ajatellut, että mukin sille annan).

Väinö on oppinut avaamaan vetoketjun ja yrittää kovasti myös pukea itse. Pukeminen ei kyllä onnistu. Joskun menee lippis päähän oikein, mutta useimmiten ei :). Eilen lounaan jälkeen hän oli niin väsynyt ja valmis unille, että yritti pukea itse sukat jalkaan, kun minä vielä pakkailin tavaroita töihin lähtöä varten.

Väinö keksi myös, miten suihkepullosta tulee vettä. Voi sitä naurun määrää, kun hän suihkii parvekkeella itsensä päälle. Ja ilmeen kera tietysti.

Maanantaina koin kauhun hetket, kun Väinö putosi pää edellä vessanpöntöltä. Olin suihkuttelemassa kylpyhuoneessa kuivausrummun kondensaattoria puhtaaksi (vai mikä lie), kun Väinö kiipesi pöntön päälle. Annoin sen leikkiä siinä, kun hän yritti vetää (painaa) vessaa. Olinhan itse ihan vieressä vahtimassa. Yhtäkkiä hän kuitenkin horjahti ja ennen kuin ehdin mitään tehdä, hän oli päällänsä lattialla. Onneksi meillä on muovimatto kylpyhuoneessa, pehmensi edes vähän! Voi sitä huutoa! Nenästäkin tuli hieman verta ja se säikäytti aluksi tosi paljon. Onneksi ei käynyt kuitenkaan pientä mustelmaa kummempaa. Ja onneksi pihalle tuli roska-auto ja mieli piristyi.

Nouseva kuhmu ja mustelma.

Roska-auto!

Väinö keksi myös lankapuhelimen.

Ja rakastaa piirtämistä!

Joskus on ihanaa nukkua kainaloittain. Vielä kun voi.

Väinön puhekin on kehittynyt paljon. Puolikkaita sanoja tulee jonkin verran, kuten ambu. Ambulanssi. Ja sehän "sanoo" piii piii. Bugi tarkoittanee kiviä.

Minä aloitin tällä viikolla työt. Duunarin hommaa elintarviketehtaassa. Kunnolla työn äärelle päästiin vasta tänään, kun pääraaka-aineen tuleminen kesti ja kesti. Tänä iltana varmaan vilisee kurkkuviipaleet silmissä, kun silmät ummistaa.

Superfiksu ja normaali taapero

Väinö on pian 1 vuotta ja 4 kuukautta. Jaksamme joka päivä ihmetellä isännän kanssa, kuinka paljon tuon ikäinen osaa, ymmärtää ja oivaltaa. Ja ihan varmasti meidän taaperomme kehittyy ihan normaalia vauhtia, vaikka välillä tuntuu, että hän on ihan superfiksu.

Palikkalaatikon palikat menevät jo kaikki oikeaan reikään. Jännä huomata se, että Väinö laittaa aina samanlaiset palikat peräkkäin. Samantapainen juttu on se, että kun hän levittää keittiöstä pakasterasioiden kansilaatikon lattialle, hän valitsee sieltä aina kolme (niitä ei olekaan enempää) samanlaista kantta ja kantaa ne olohuoneeseen.

Väinö juoksee jo. Ajattelin, että hän oppii kävelemisen jälkeen juoksemaan, mutta välissähän piti oppia ensin pakittamaan ja nousemaan varpaille ilman tukea ja kävelemään varpailla. Nyt hän on myös tajunnut, että lelut voi ylittää jalat levällään, niin että lelu jää jalkojen väliin.

iPhonen käyttö on pojalla kehittynyt huimasti. Minun puhelimessani on sovellus Sound touch, josta Väinö on tykännyt jo pidemmän aikaa. Nyt näpyttely on tullut tarkemmaksi ja määrätietoisemmaksi. Toinen samantyyppinen sovellus Metkamaakarien Sanapeli on myöskin edesauttanut sorminäppäryyttä. Mehän ajateltiin raskausaikana, ettei sitten liian nuorena mitään tietokone/Xbox-pelejä sille opeteta. Nuo ovat kuitenkin väsyneen illan pelastus, kun poika alkaa olla superväsynyt ja -nälkäinen ja puuro vielä porisee hellalla tai jäähtyy. Ja joskus myös, kun pitää laittaa ruokaa ja pieni vain roikkuu lahkeessa niin, että housut meinaa tippua.

Reilu yksivuotias ymmärtää hämmästyttävän paljon. Ohjeita voi jo antaa ja Väinö toimii niiden mukaan jos ne ymmärtää. Ja jos haluaa :).

Väinön kesävaatteet on ollut vielä hakusessa, sillä 1,5 vuotta vanhemmalta serkulta, jolta Väinö on pääosin vaatteensa saanut lainaan, ei tähän ikään löytynyt sopivia vaatteita helteelle. Siskoni, Väinön kummitäti, toi Väinölle kesän hienoimmat teepaidat San Franciscon -matkaltaan. Tässä muutama. Olisin itse valinnut varmasti samanlaiset!

Minulla on viikon päästä edessä haaste: ensimmäiset frisbeegolfkisat. Frisbeegolfia harrastaa melko vähän naisia. Ensi viikonloppuna järjestetään vain naisille (ja tytöille) tarkoitetut kilpailut ja niihin tarvittiin lisää osallistujia. Menen hakemaan kokemusta, en menestystä :). Tämän päivän tuulisen sään treenit olivatkin sen mukaiset, ettei muuta kannata hakea.

Apetit on muuten huomioinut tämän ikäisen lapsen esimerkillisesti pakastevihanneksissaan. Puutarhurin sekoituksen kasvikset ovat juuri sopivan kokoisia, ettei niitä tarvitse pilkkoa enää lautasella :). Meillähän syödään sekä tuoreita että pakastettuja vihanneksia. Hulluruohojupakasta huolimatta. Pakastevihanneksista saa monipuolisempaa kerralla :).

Vekkuli poika

"Väinö on aika vekkuli poika," sanoi vauvauinnin ohjaaja eilen aamulla uimatunnin loputtua. "Niin on," vastasin. Hän on. Joka päivä enemmän ja enemmän. 

Eilen tuli katsottua Euroviisut loppuun asti ja Väinö ilahdutti aamulla heräämällä tuttuun tapaan kuudelta. Neljän ja puolen tunnin yöunilla päivä on mennyt hieman uneliaalla mielellä. Iltaa kohden väsymys on tietenkin lisääntynyt. Isäntä oli sopinut menevänsä kaverin luo kylään, joten iltatoimet jäivät minun vastuulleni. Väinökin oli melko väsynyt illalla ja pötköteltiin yhdessä patjalla ja leikittiin. Keitettiin puuroa ja kun tuli sen syönnin aika, Väinö ei lusikallisen jälkeen halunnut lisää. 

"Väinö, nyt syödään puuroa." 

"E-I." 

"Syödään." 

"E-I!" 

Hävisin. En todellakaan jaksanut taistella väsyneenä. Onneksi söi edes jotain - banaania ja TalkMuruja. 

Hauskaa uutta viikkoa kaikille!