Superfiksu ja normaali taapero

Väinö on pian 1 vuotta ja 4 kuukautta. Jaksamme joka päivä ihmetellä isännän kanssa, kuinka paljon tuon ikäinen osaa, ymmärtää ja oivaltaa. Ja ihan varmasti meidän taaperomme kehittyy ihan normaalia vauhtia, vaikka välillä tuntuu, että hän on ihan superfiksu.

Palikkalaatikon palikat menevät jo kaikki oikeaan reikään. Jännä huomata se, että Väinö laittaa aina samanlaiset palikat peräkkäin. Samantapainen juttu on se, että kun hän levittää keittiöstä pakasterasioiden kansilaatikon lattialle, hän valitsee sieltä aina kolme (niitä ei olekaan enempää) samanlaista kantta ja kantaa ne olohuoneeseen.

Väinö juoksee jo. Ajattelin, että hän oppii kävelemisen jälkeen juoksemaan, mutta välissähän piti oppia ensin pakittamaan ja nousemaan varpaille ilman tukea ja kävelemään varpailla. Nyt hän on myös tajunnut, että lelut voi ylittää jalat levällään, niin että lelu jää jalkojen väliin.

iPhonen käyttö on pojalla kehittynyt huimasti. Minun puhelimessani on sovellus Sound touch, josta Väinö on tykännyt jo pidemmän aikaa. Nyt näpyttely on tullut tarkemmaksi ja määrätietoisemmaksi. Toinen samantyyppinen sovellus Metkamaakarien Sanapeli on myöskin edesauttanut sorminäppäryyttä. Mehän ajateltiin raskausaikana, ettei sitten liian nuorena mitään tietokone/Xbox-pelejä sille opeteta. Nuo ovat kuitenkin väsyneen illan pelastus, kun poika alkaa olla superväsynyt ja -nälkäinen ja puuro vielä porisee hellalla tai jäähtyy. Ja joskus myös, kun pitää laittaa ruokaa ja pieni vain roikkuu lahkeessa niin, että housut meinaa tippua.

Reilu yksivuotias ymmärtää hämmästyttävän paljon. Ohjeita voi jo antaa ja Väinö toimii niiden mukaan jos ne ymmärtää. Ja jos haluaa :).

Väinön kesävaatteet on ollut vielä hakusessa, sillä 1,5 vuotta vanhemmalta serkulta, jolta Väinö on pääosin vaatteensa saanut lainaan, ei tähän ikään löytynyt sopivia vaatteita helteelle. Siskoni, Väinön kummitäti, toi Väinölle kesän hienoimmat teepaidat San Franciscon -matkaltaan. Tässä muutama. Olisin itse valinnut varmasti samanlaiset!

Minulla on viikon päästä edessä haaste: ensimmäiset frisbeegolfkisat. Frisbeegolfia harrastaa melko vähän naisia. Ensi viikonloppuna järjestetään vain naisille (ja tytöille) tarkoitetut kilpailut ja niihin tarvittiin lisää osallistujia. Menen hakemaan kokemusta, en menestystä :). Tämän päivän tuulisen sään treenit olivatkin sen mukaiset, ettei muuta kannata hakea.

Apetit on muuten huomioinut tämän ikäisen lapsen esimerkillisesti pakastevihanneksissaan. Puutarhurin sekoituksen kasvikset ovat juuri sopivan kokoisia, ettei niitä tarvitse pilkkoa enää lautasella :). Meillähän syödään sekä tuoreita että pakastettuja vihanneksia. Hulluruohojupakasta huolimatta. Pakastevihanneksista saa monipuolisempaa kerralla :).