Meidän päivä

Väinö heräsi viideltä (!) ja otin hänet viereeni. Puoli tuntia hän jaksoi siinä lötkötellä (itse en kyllä nukahtanut) ja halusi sitten nousta jo. Onneksi sain nukkua vähän pidempään, kun oltiin isännän kanssa sovittu, että hän nousisi Väinön kanssa.

Käytiin aamupäivällä ulkona, jonka jälkeen Väinö oli niin väsynyt, että simahti tunniksi syliini. Kääk, kahdet päikkärit pitkästä aikaa?

Unien jälkeen maistui lounas. Lähdimme Myllyyn viettämään aurinkoista päivää (jos olisin tiennyt millainen päivä on tulossa, olisin siirtänyt lähtöaikaa). Hakusessa oli pyörään lastenistuin (vertailua vasta), Väinölle kesähousuja, minulle lätsä ja ruokaa. Pyörän istuimia ei ollut yhdessäkään neljästä urheiluliikkeestä! Prismasta sen sijaan löytyi, ja luulen että sellaiseen päädytään. Väinölle löytyi kesähousuja, mutta minulle ei kesähattua. Väinö bongasi helikopterin ja nautiskeli suuresti sen kyydistä. Vielä en tosin paljastanut, mihin kaikkeen helikopteri pystyy, kun laittaa rahaa ;).

Epäterveellisen välipalan (croissantti ja maitoa) jälkeen oli aikaa purkaa energiaa liukumäessä. Siinä herra laskikin melko monta kertaa. 

Kauppareissu oli äitiä koetteleva, mutta siitä selvittiin. Kassalla huomasin pakatessani, että yksi jogurttipurkki oli mennyt rikki.

"Sä voit käydä vaihtamassa sen."

"Joo, en mä jaksa."

"Voit käydä tuolla infossa, niin ne hyvittää tän."

"Ei tarvii. Ei se paljon maksanu. Ota vaan nyt tää purkki."

Äitillä oli vähän pinna kireellä. 

Kotimatkalla tajusin. Missäs välissä ne toiset päikkärit vedettiinkään? No, sälli nukahti autoon. Olin ajatellut, että mentäisiin vielä ulos, kun oli aivan mieletön helle. Päiväunien aikana alkoikin sitten sataa. 

Unien jatkounet parhaassa paikassa.

Päästiin kuitenkin vielä ennen iltapalaa ulos.

Äiti, lentokone!

Lippis unohtui sisälle, oho.

Iltapalalla Väinö keksi uittaa viinirypäleet minun juomalasissani. Oli ilmeisen jännää myös ottaa ne sieltä pois. Sitten sinne meni vielä sämpylä. 

Tänään olen saanut kiristellä hampaitani oikein kunnolla, kun Väinö on koetellut tempuillaan. Kirsikkana kakun päällä oli vielä nukuttaminen, josta ei meinannut tulla mitään. Taisi johtua kaksista päiväunista, että herra simahti lopulta tunnin normaalia myöhemmin. 

Ei nukuta, valot pois, eiku päälle, eiku pois...!

Ei nukuta!

Ei nukuta! IltaAskare tekemättä.

Selvittiinhän tästäkin päivästä. Nyt myöhäisen illallisen pariin ja jännittämään huomisia ensimmäisiä frisbeegolfkisoja.