Toinen äitienpäivä

Pientä väsymystä ja laiskuutta ollut ilmassa ja päivitys toisesta äitienpäivästä on jäänyt.

Olin jo vähän miettinyt, millaisen kakun itselleni tekisin, kun isäntä kysyikin yllättäen, saako hän tehdä kakun. Hän, jonka olen kerran nähnyt leipovan. Ehkä olinkin kyllä salaa toivonut, että hän joskus minulle leipoisi äitienpäiväkakun.

Kakusta tuli näin hieno.

Amerikkalainen juustokakku.

Ja oli hyvää!

Ja tuhtia.

Sunnuntaiaamuna sain nukkua pitkään - puoli yhdeksään. Aamupalaa en saanut sänkyyn, mutta se odotti keittiössä katettuna. Olin pari päivää aikaisemmin ostanut iltapalaksi herkkupatonkiainekset, jotka jäi silloin käyttämättä ja päätyivät nyt äitienpäivän aamupalapöytään. Lahjaksi miehet olivat hankkineet kirjan, josta olin haaveillut jo aikaisemmin, Eve Hietamiehen Tarhapäivä. Koukuttavaa luettavaa, kuten kirjailijan edellinen Yösyöttökin.

Olin toivonut, että kävisimme päivällä ulkoilemassa koko perheen voimin. Sää suosi, ja kävimme Ruissalossa kiertelemässä rannalla ja ihmettelemässä kiviä ja valkovuokkoja.

Siis kivet, ne kiinnostaa!

Ylpeä äiti ja ihanan suloinen Kultanen.

Jätkä juoksee jo. Onneksi ei vielä kovaa.

Koko perhe.

Haaveilen nyt viikottaisesta (tai ainakin epäsäännöllisen säännöllisestä) luontoretkeilystä. Väinö nautti silminnähden uudesta ympäristöstä ja luonnosta. Tutkittavaa riitti. Jännä, kun hän on aina hieman arka uusissa paikoissa, mutta pikku hiljaa rohkaisee itsensä tutkimusmatkalle. 

Maanantaina olimme Väinön kanssa kahdestaan tutustumassa jokirantaan ja ajelimme förilläkin. Koska oli nätti ilma ajattelin, että syödään jädet. Väinö kieltäytyi edellisen kerran edes maistamasta kyseistä herkkua, mutta ajattelin silti yrittää. Mun mielestä jäätelö on aika "puhdas herkku" vaikka verrattuna irtokarkkeihin. Ostin jäden, ja valitsin meille pöydän. Kun istuttiin alas, naapuripäydän noin 60-vuotias nainen sanoi miehelleen TODELLA nyrpeällä äänellä ja todellakin sellaisella äänenvoimakkuudella, että minä sen kuulen: "Kaikenikäiselle se jäätelö nykyään maistuu." Mietin hetken, että sanonko jotain. En sanonut. Jäätelö ei maistunut Väinölle, se ei edelleenkään suostunut sitä edes maistamaan. Teki taas mieli sanoa sille naiselle jotain, mutta en viitsinyt. Minusta sen naisen päivittely oli epäkohteliasta. En ymmärrä tuollaista. Olisi voinut sen vaikka supattaa miehelleen tai lähdettyään sille sanoa. En pidä tuon tyylisestä kasvattamisen kritisoimisesta. Mistä se tietää, millaista ruokaa lapseni yleensä saa (kotiruokaa, itsetehtyä) ja kuinka paljon herkkua ylipäätänsä hän saa syödä (aika vähän). Väinö kyllä tykkää pullasta ja kekseistä. Minä en kyllä ole ollut vielä kertaakaan pullantuoksuinen äiti. Ennen leivoin pullaa paljonkin, mutta nyt ei ole tullut leivottua piiiiitkään aikaan.

Förireissu vielä kuvina.

Arvaatteko mitä Väinö ihmettelee?

No traktoria ja rekka-autoa tietysti!

Päästiin leikkipuistoonkin.

Kävimme Jonnan ja hänen lastensa kanssa Kuralan kylämäessä, jossa yleensä on pihalla erilaisia kotieläimiä: lampaita, lehmiä yms. Tänä kesänä niitä ei kuitenkaan ole, sillä viime kesänä siellä oli ollut raakamaidossa EHEC-bakteeria ja heillä oli vielä maan vaihto kesken. Harmi, sillä olin odottanut todella paljon, että Väinö pääsisi näkemään oikeita kotieläimiä. Täytyy etsiä joku toinen paikka.

Oona ja Väinö kahvilla ;)

Vielä muutama kuva meidän arjesta. Nyt tuli melkein lisättyä enemmän kuvia kuin tekstiä. Kuvat kertovat tuhat sanaa!

Yhdet vauhdit vielä!

Kaunista kevättä kaikille! 

Turussa hellittiin lämpimällä tänään, varjossa + 23 astetta jo ennen puolta päivää. 

Auringossa olikin sitten kesäisen kuuuuuma!