Väinön kootut

Väinö puhua pölpöttää joka päivä enemmän. Tänään tuli seiso ja veitsi. Kaksitavuiset sanat alkavat tulla viimeinkin kokonaan. Ärrät ja ässät tulee jo ihan kivasti, mutta ei kuitenkaan joka sanassa. Kissa on kitta ja isi on isi. Tässä muutama oma sana, jotka ovat edelleen käytössä.

haba = koira (ensimmäinen sana ja sama edelleen!)
poppu = loppu
keitubaa = keinumaan
leppä = lehmä
tu = juna
eppi = ketsuppi
kiikki = kiitti
keeko = kello
meppi = meetvursti
kikki = rikki
kekka = rekka
piipo = piilo, piilossa, piiloon
tooti = torni

Ihanaa, kun kommunikaatiotaidot kehittyvät!

Ja se uhma. Se on kyllä nyt alkanut, sanoisin. Aina kun kieltää, Väinö lyö ja kun toruu lyömisestä, herra läväyttää sellaiset ilkikuriset ilmeet, että huh huh. Minulla on sellainen olo, että vaikka siihen uhmaikään yrittäisi kuinka varautua, ei siihen kuitenkaan voi varautua. Ja tämähän on vasta alkua. Onneksi Väinö on muuten todella aurinkoinen ja iloinen poika. Kyllä meillä on ollut suuri onni, kun sellaisen sydänten sulattajan olemme saaneet. Varokaa tytöt!

Väinö sai vanhemmiltani mopon. Hän rakastaa noita potkupelejä! Lelukaupassa hän testasi useamman mallin ja joka kerta kun käydään jossain kylässä, missä sellainen on, hän leikkii sillä ensin. Nyt se on aluksi sisäkäytössä (meillä kun sitä tilaa riittää täällä kaksiossa) ja katsotaan sitten vaikka keväällä, jos olisi pihamenopeliksi. Kyllä sillä hyvin pääsee makuuhuoneesta olohuoneen kautta keittiöön. Ja vessaankin. Ei tarvitse enää kävellä...

Onnellinen muru.

P.S. Väinö vetäisi viime lauantaina sellaiset tanssimuuvit, että minulla meinasi tulla tippa linssiin. Aivan järjettömän tyylikkäät käsiliikkeet! Tanssitunnille vain, kunhan ikää on riittävästi :).

Uhmaako jo?

Melkein voisin väittää, että Väinö on alkanut uhmailemaan jo. Varsinkin ruokailuhetki on alkanut olemaan yhtä rajojen kokeilua. Aluksi hän syö ihan hyvin. Sitten alkaa maidon pöydälle kaataminen - tai ainakin yrittäminen (näkisitte sen katseen!). Sitten ruoan tiputteleminen, sotkeminen. Lopuksi ei haluaisi millään pois ruokapöydästä: pitää kiinni ruokalapusta, kun sen yrittää ottaa pois. Viisi kertaa päivässä sama juttu. Tänään päivällisen tulos oli riisikanavesisotku. Väinö kaatoi mukillisen vettä lautaselle. Lipoi sitten sitä lientä lusikalla suuhun, kunnes keksi laittaa sitä takaisin mukiin ja juoda siitä... Eikä se riittänyt, vaan sitten ruokaakin meni mukiin ja siitä ruokalapun kaukaloon. "Leikkikööt", ajattelin. En vain jaksanut kieltää. Eilen kun oli firman juhlat, eikä oma olo ollut mikään mahtavin. 

Uusia sanojakin tulee. Olemme myös antaneet pikku hiljaa vapautta valita. Esimerkiksi ottaako jogurtin vai Yosan ( Väinön herkkua!). Oltiin jo pitkään mietitty, että olisi kiva hankkia. Väinölle sellainen collegekokopuku. Löysin sitten Hulluilta päiviltä trikoisen hupullisen puvun, josta oli kolme kuosia: sininen ja vihreä autokuviolla sekä harmaa oranssilla tähtikuviolla. Näytin ensin Väinölle niitä autokuviollisia ja hän valitsi sinisen. Ajattelin ensin, että se tähtikuvioinen olisi ollut liian tyttömäinen, mutta päätin silti kokeilla, josko sekin olisi vaihtoehto. Väinö valitsi sen :). Ja selvästi se oli mieleisin. Kuva on vähän huono. 

On ihan loistava puku iltaisin. 

Syyshetkiä, syysretkiä

Viime viikolla yläkerran naapurissa tehtiin lattiaremontti. Laminaattia näin kannettavan sisälle, joten sitä ne raksamiehet sinne naputtivat kahden päivän ajan. Torstaina onnistuttiin tietämättämme lähtemään Väinön kanssa juuri sopivasti kaupunkireissulle. Perjantaina taas Väinö oli jo aamupäivällä hoidossa, joten remontti ei suuremmin haitannut. Mutta pienesti haittasi. Kun Väinö torstaina heräsi parvekkeelta päiväunilta, kuului yläkerrasta porausääniä. Ja napautusta. Väinö hyppäsi heti syliin ja kietoutui kuin apinan poikanen ja oli aivan hiljaa ja liikkumatta. Sitä ei saanut aluksi irti millään. Myöhemmin viikonloppuna toistui sama. Tällä viikolla Väinö on havainnut yläkerrasta kolisteluita ja tömistelyitä ja reaktio on ollut sama - ehkä tosin hieman lievempänä. Ollaan yritetty selittää, että meillä on naapureita ja ääniä kuuluu. Poika-rukka ei vain vielä oikein ymmärrä. Mutta kiteytettynä Väinö pelkää naapurista tulevia ääniä. Toivottavasti oppii pian ne hyväksymään.

Leivottiin tällä viikolla ensimmäistä kertaa yhdessä sämpylöitä. Väinö tykkäsi sekoittaa taikina-aineksia puukauhalla ja lisätä jauhoja siinä vaiheessa, kun minun käteni olivat taikinassa. Arvaatte varmaan, että jauhoja meinasi tulla liikaa :). Leivontakin sujui ihan mukavasti. Taas oli apinointi kohdillaan ja Väinö ymmärsi heti mitä taikinan palalle tehdään - siis sen lisäksi, että sitä pitää maistella. Maltti ei vain enää oikein riittänyt ja taikinan palasetkin päätyivät välillä pelliltä takaisin pöydälle. Lopputulos oli kuitenkin todella maukas! Harvoin ollaan saatu niin pehmoisia sämpylöitä aikaiseksi.

Ensin vähän jauhoja.

Maistelu.

Äitikin teki näin.

Mut ei sillä muodolla ole niin väliä.
Kunhan saadaan pellille ja uuniin.

Äh! Äiti, taikina loppui jo!

Jaa että pitää odottaa vielä vaikka kuinka kauan,
että näitä pääsee herkuttelemaan....

Noin kuukausi sitten vaihdettiin Väinön sänkyyn juniorilaita, jossa oli keskellä kulkuaukko. No kyllähän Väinö siitä sitten heti tipahtikin, mutta keksin askarrella pahvilaatikon kyljestä siihen pahvisuojan nukkumisen ajaksi. Väinö saa sen kätevästi itse pois. Ei siis enää putoa, mutta voi aamullakin kömpiä viereen. Tai keskellä yötä :). Joku yö heräsin ja Väinö nukkuikin isännän jalkojen välissä.

Tämä kirjoitus voisi päätyä ihaniin syyskuviin (harmi ettei oikean sävyinen valo tallentunut kuviin). Iltaulkoilun huippuhetket: 2 x junan näkeminen, lentokone ja HEVONEN.

Se hevonen meni tuossa takana olevalla niitvllä.

Eiku postaus päättyykin tähän hassuttelukuvaan :) Hauskaa tulevaa viikonloppua!

P.S. Ja sanoja tulee: korppu, vesi, kenkä, niska yms... Eilen Väinö osoitti iltapalalla vesihanaa ja sanoi "isi". En ymmärtänyt mitä hän halusi. Väinöllä oli maitoa lasissa ja minulla vettä ja loppujen lopuksi hän otti minun vesilasini ja joi. Hän siis halusi vettä ja olikin sanonut "vesi" :). Melko samanlaisia.