Viime viikolla yläkerran naapurissa tehtiin lattiaremontti. Laminaattia näin kannettavan sisälle, joten sitä ne raksamiehet sinne naputtivat kahden päivän ajan. Torstaina onnistuttiin tietämättämme lähtemään Väinön kanssa juuri sopivasti kaupunkireissulle. Perjantaina taas Väinö oli jo aamupäivällä hoidossa, joten remontti ei suuremmin haitannut. Mutta pienesti haittasi. Kun Väinö torstaina heräsi parvekkeelta päiväunilta, kuului yläkerrasta porausääniä. Ja napautusta. Väinö hyppäsi heti syliin ja kietoutui kuin apinan poikanen ja oli aivan hiljaa ja liikkumatta. Sitä ei saanut aluksi irti millään. Myöhemmin viikonloppuna toistui sama. Tällä viikolla Väinö on havainnut yläkerrasta kolisteluita ja tömistelyitä ja reaktio on ollut sama - ehkä tosin hieman lievempänä. Ollaan yritetty selittää, että meillä on naapureita ja ääniä kuuluu. Poika-rukka ei vain vielä oikein ymmärrä. Mutta kiteytettynä Väinö pelkää naapurista tulevia ääniä. Toivottavasti oppii pian ne hyväksymään.
Leivottiin tällä viikolla ensimmäistä kertaa yhdessä sämpylöitä. Väinö tykkäsi sekoittaa taikina-aineksia puukauhalla ja lisätä jauhoja siinä vaiheessa, kun minun käteni olivat taikinassa. Arvaatte varmaan, että jauhoja meinasi tulla liikaa :). Leivontakin sujui ihan mukavasti. Taas oli apinointi kohdillaan ja Väinö ymmärsi heti mitä taikinan palalle tehdään - siis sen lisäksi, että sitä pitää maistella. Maltti ei vain enää oikein riittänyt ja taikinan palasetkin päätyivät välillä pelliltä takaisin pöydälle. Lopputulos oli kuitenkin todella maukas! Harvoin ollaan saatu niin pehmoisia sämpylöitä aikaiseksi.
 |
| Ensin vähän jauhoja. |
 |
| Maistelu. |
 |
| Äitikin teki näin. |
 |
Mut ei sillä muodolla ole niin väliä.
Kunhan saadaan pellille ja uuniin. |
 |
| Äh! Äiti, taikina loppui jo! |
 |
Jaa että pitää odottaa vielä vaikka kuinka kauan,
että näitä pääsee herkuttelemaan.... |
Noin kuukausi sitten vaihdettiin Väinön sänkyyn juniorilaita, jossa oli keskellä kulkuaukko. No kyllähän Väinö siitä sitten heti tipahtikin, mutta keksin askarrella pahvilaatikon kyljestä siihen pahvisuojan nukkumisen ajaksi. Väinö saa sen kätevästi itse pois. Ei siis enää putoa, mutta voi aamullakin kömpiä viereen. Tai keskellä yötä :). Joku yö heräsin ja Väinö nukkuikin isännän jalkojen välissä.
Tämä kirjoitus voisi päätyä ihaniin syyskuviin (harmi ettei oikean sävyinen valo tallentunut kuviin). Iltaulkoilun huippuhetket: 2 x junan näkeminen, lentokone ja HEVONEN.
 |
| Se hevonen meni tuossa takana olevalla niitvllä. |
Eiku postaus päättyykin tähän hassuttelukuvaan :) Hauskaa tulevaa viikonloppua!
P.S. Ja sanoja tulee: korppu, vesi, kenkä, niska yms... Eilen Väinö osoitti iltapalalla vesihanaa ja sanoi "isi". En ymmärtänyt mitä hän halusi. Väinöllä oli maitoa lasissa ja minulla vettä ja loppujen lopuksi hän otti minun vesilasini ja joi. Hän siis halusi vettä ja olikin sanonut "vesi" :). Melko samanlaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti