Vierailu poliisiasemalla

Elokuun alkupuolella käväisin poliisiasemalla vain todetakseni, ettei siellä enää palvella lupa-asioissa jonottamalla. Minun siis piti hankkia ajokortistani kaksoiskappale sukunimen muutoksen myötä. Eipä siinä muuta kuin aikaa varaamaan, jonka olisin voinut tehdä itse netissäkin. Varasin samalla ajan passin hankkimista varten, sillä yksi aika oli vain yhtä lupa-asiaa varten (!!!). No, sain ne peräkkäin.

Sunnuntai-iltana aloin sitten etsimään passikuviani, jotka olin nähnyt perjantaina siivotessani lattialla. En tietenkään löytänyt niitä. Passia varten olisin tarvinnut kuvan, mutta ajokorttia varten kuvani oli jo poliisin tietokannassa ja se oli vielä tarpeeksi tuore kuva. Etsin kuvia vaikka mistä loogisesta ja epäloogisesta paikasta (mm. vessasta...), mutta niitä ei löytynyt. Peruutin sitten sen passiajan, sillä en tiennyt, olisinko ehtinyt käymään passikuvassa ennen poliisiasemalle menoa. Olin kuitenkin aamuvuorossa.

Aamulla keksin vielä katsoa yhden repun taskusta kuvia. Siellähän ne olivat. Tosin peruuttamani passiaika oli jo mennyt. Minäkin jonotin aikojani yli kuukauden.

Ajokorttihomma sujui kädenkäänteessä. Uuden pitäisi tulla postissa, kun kakkosvaiheen jälkeinen korttinikin. Mutta passihommassakin kävi sinänsä ihan hyvä tuuri, että passikuvan pitää olla korkeintaan 6 kuukautta vanha. Minun kuvani olivat kaksi vuotta vanhoja. Passi jäi vielä hakematta. Eipä sillä olisi lähiaikoina edes käyttöä (paitsi häämatka! Mihin? Koska? Tarvitseeko passia?)

Minulla on jo useana päivänä soinut töissä ollessa päässä Fame-elokuvasta tuttu Out here on my own -kappale. Alun sanat menee näin:

Sometimes I wonder where I've been
Who I am
Do I fit in.
Make believin' is hard alone,
Out here on my own

We're always provin' who we are
Always reachin' for the risin' star
To guide me far
And shine me home
Out here on my own

Varsinkin tuo alku on mietityttänyt. Minulla on sellainen olo, että alitajuntani sanoo, että hae toista työpaikkaa. Vaikka olenkin jo joten kuten sopeutunut työpaikkaani - vaikka se olikin yllättävän hankalaa - en koe, että minun paikkani olisi siellä. Työpaikassani on ihan käytännön asioissa todella paljon puutteita ja sellaisia epäkohtia, mistä en pidä. Koko ajan kalvaa epävarmuus asioista ja esimerkiksi ihan työvuoroista. Minun kohdallani ei ole tietoakaan toistuvasta kierrosta, vaan aina viskellään vuorosta toiseen. Ja ne vuorot saa tietää todella myöhään. Muuta elämää ei oikein voi suunnitella. Tai sitten on suunniteltava ja oltava pois töistä.
Onneksi minulla on sellainen työsopimus, että voin hakea toista työpaikkaa ja lähteä, jos sellaisen saan.