Räkää siellä ja räkää täällä

Räkä valtasi talon tällä kertaa. Väinöllä alkoi ensin flunssa ja me aikuiset tultiin perässä. Eilen oli pakko viedä Väinö hoitoon (oli jo terveempi), jotta saan levätä. Edellisenä päivänä en nimittäin enää jaksanut pysyä pikkumiehen perässä (kiipeilee, kiipeilee, kiipeilee). Onneksi on lähellä ihana ja luotettava tukiverkosto! Vietin koko päivän sängyssä, telkkari päällä ja kirjaa lukien. Pikku hiljaa se kuume sitten siinä nousi. Siistiä, kun lepää niin kuume nousee! Tosin eilinen oli kyllä ainut päivä, kun en aamulla ottanut Buranaa, jotta jaksaisin. Tänään onkin sitten ollut jo paljon parempi päivä. Ehkä keho tarvitsi sen kuumeen palautuakseen.

Kauheinta tässä taudissa on kyllä ollut se, että maku- ja hajuaisti on lähtenyt kokonaan. Tänään tehtiin jauhelihakeittoa ja jauhelihan pureskeleminen ilman makua oli tosi inhottavan tuntuista. Ensimmäisenä mauttomana päivänä söin sämpylää. Silloin oli vain ihanaa, kun se ei maistunut miltään ja samalla hieroi kipeää kurkkua nieltäessä. Suolaisen ja makean tunnen, ehkä tavallaan maistankin.

Taas on muuten menossa joku vaihe. Tai sitten se liittyy sairasteluun, en tiedä. Väinö on koko alku vuoden ollut tosi kiinnostunut syömään itse ja nyt ei. Ei ollenkaan. Ei käy myöskään potalla, vaikka ennen on käynyt ainakin joka aamu. Lelutkaan ei tosiaan kiinnosta, ellei leiki ja innosta. Koko ajan pitää olla menossa ja kiipeilemässä (no tietenkin, kun sellaisen taidon on nyt oppinut). Kirjat onneksi kiinnosta entiseen tapaan.

Alkuvuodesta mulla oli tavoitteena lähitulevaisuudessa viilata muutamia omia lapsiarkikäytäntöjä:

• päiväunille nukuttaminen (tissi pois...)
• yöunille nukuttaminen (nyt nukahtaa viereen, kun pinnasänkyyn laittaessa huutaa edelleen kuin palosireeni)
• imetys?? (milloin lopetan päiväimetyksen)
• yösyötön lopetus!
• lisää ulkoiluaikaa muutenkin kuin rattaissa
• normaaliin ruokaan siirtyminen

Yliviivatuissa olen mielestäni onnistunut. Aika hyvin, vaikkakin tuossa ulkoilussa olisi vielä pientä viilaamista. Ehkä joku säännöllinen ulkoiluaika. Nyt mennään sillä, että koska aika tuntuu menevän törkeän hitaasti tai huomaan, ettei sisätila riitä Väinölle.  Mut joka päivä yritetään kyllä ulkoilla Ja okei, nyt olen nukuttanut viereen, kun Väinö on ollut kipeä. Muuten kyllä nukahtaa yleensä omaan sänkyynsä, vaikkakin joskus vielä protestoi vähän.

Väinö on pian 1 v 2 kk. Tänään listasin paperille, mitä sanoja hän on oppinut sanomaan. Vielä ei ole ihan selkeää puhetta,  mutta kyllä ne sanat silti tunnistaa. Tässä saldo. Melko monta!

äiti, isi, auto, lamppu, leipä, kissa, karhu, kello, banaani (=ba), orava, pappa, Haba, rypäleet (=rypä), pallo, apina (= (a)pa), tippua (=ti)

Lisäksi hän osaa sanoa miten sanoo  karhu (örisee), apina (uu-uu-uu), lammas (bää) ja juna (tuu-tuut).  On ihan käsittämätöntä, että miten hän osaa jo ilmaista itseään muutenkin. Hän ottaa kädestä kiinni, kun haluaa, että menemme vaikka keittiöön. Toissa päivänä hän istui kirja kädessä syliini, otti toisella kädellä kiinni minun kädestäni ja laittoi siihen kirjan. Voiko selkeämpää viestiä olla :). 

Sain muuten vihdoinkin uuden, lopullisen ajokortin postissa. Se näyttää ihan väärennetyltä! Ja se ei ole voimassa kuin 15 vuotta. Sitten pitää jotain uusia kuvia laittaa poliiseille - muistaakseni :).

Kuva täältä.

Mun polkupyörä on ollut koko talven käyttämättömänä pihalla pyörätelineessa. Yhtenä päivänä huomasin, että se näytti tältä. 

Lähetin tästä jo kyselyä, että mahtaako auraustraktori olla kumauttanut kylkeen. Ei nimittäin tule väkivallalla tuollaista jälkeä. Ei ole vielä tullut mitään vastausta sähköpostikyselyyni, joten ensi viikolla  täytyykin sitten soitella TYSsille päin. Eipä muuten ole tullut Ben & Jerryltäkään mitään. Taidankin lähettää sinne heti uuden reklamaation. Saman kuin edellinen.

Pieniä suuria iloja

VÄINÖ HERÄSI VIIME YÖNÄ VAIN KERRAN!

Pienistä asioista sitä voi olla iloinen, kun on niiden kanssa pitkään taistellut. Mä kyllä vähän enteilin, että tämä saattaisi olla mahdollista lähitulevaisuudessa, sillä pari yötä sitten tajusin, ettei Väinö aina syökään silloin kun olen sille ensimmäisen kerran suostunut yöllä maitoa antamaan. Yhtenä yönä se vain hengaili siinä vieressä tissi suussa. Voi kun näitä ihanuuksia tulisi jatkossa enemmänkin!

Tänä aamuna oli muutenkin erilaista, kun piti herätä ajoissa ja viedä Väinö hoitoon mummille, sillä minulla oli koko päivän kestävä autokoulun kakkosvaihe. Heräsin ensimmäisenä (yleensä Väinö herättää minut) ja ainoana. Sain rauhassa syödä aamupalaa ja laittaa itseni kuntoon ennen kuin herätin isomman ja pienemmän isännän. Olimme sopineet, että Väinö syö aamupuuron vasta mummilassa ja onneksi hän oli tankannut aamumaidot puolikuudelta. (Yhtenä aamuna hän oli nimittäin niin nälkäinen, että puuroa keittäessä hän vain nurisi ja roikkui jaloissa ja annoin sitten hänelle jogurttia ja söin itse puuron kun se oli valmista :).) Olin jokseenkin etukäteen panikoinut aamun aikaista lähtöä, mutta sehän meni todella hyvin. Toisen vaiheen aloituksesta ei nimittäin saanut olla myöhässä ja sinne piti ajaa 30 km. Oli muuten kamalin keli ikinä ajaa! Oli pimeää ja lunta pyrytti aivan mielettömästi. Hienosti ammattiautoilijat - rekka-ja taksikuskit - ohitteli moottoritiellä, vaikka ajoin rajoitusten mukaan 80 km/h. Lumi vain pöllysi, kun ne pyyhälsivät ohi.

Ajoharjoitusradalla.

Tällaiseenkin olisi päässyt, mutta en uskaltanut. Olen jo vanha nössö.

Pian on sitten virallinen ajokortti plakkarissa! Olisinko uskonut viisi vuotta sitten?

Väinön hoitokin meni loistavasti. Poika oli ensimmäistä kertaa 11 tuntia ilman rintamaitoa... Minulla oli loppua kohden hieman tukalat oltavat, mutta Väinö pärjäsi hyvin, kuten olin olettanutkin. Hän kyllä jaksaa leikkiä ja touhut, opetella kävelemään. Viime päivinä hän on ahkerasti seisonut ilman tukea, joten eiköhän se kävelykin tule pian. Kunhan hän ensin oppisi vähän hidastamaan vauhtia ;).

Kävelytreeniä.

Uuden vuoden vaihtuessa Väinö pääsekin sitten ensimmäistä kertaa yökylään. Jos vain itse malttaisi mennä ajoissa nukkumaan, niin saisi vihdoin nukuttua kunnon yöunet.

Ja Väinö sanoi muuten ensimmäisen oikean sanansa: "HABA". Mummin ja papan koira.