Kuka?

Kuka söi monta klementiiniä?

Kuka on allerginen klementiineille?

Kenellä on nyt silmät kipeät ja miettii, mistä se mahtaa johtua?

Vastaus: Pälli

Paikannusta

No niinhän siinä sitten kävi, että se pyöränkumi puhkesi uudelleen. Olin parkkeerannut pyöräni samaan kohtaan kuin viimeksikin, eli lienee viisainta välttää sitä paikkaa. Veikkasin myös, että olin paikannut sen kumin huonosti viime kerralla, mutta näinhän ei ollut :) Hyvä niin. Tai sitten joku tekee ilkivaltaa mun pyörälle, kun se on niin kateellinen mun hienosta pyörästä tai sit - kuten eräs kaverini sanoi - olen särkenyt jonkun sydämen ja nyt se kostaa mulle. Tai siis mun pyörälle. Hah, tuskin!

Mä olen ollut vähän kipeenä. Väsyttää ihan tosi paljon koko ajan ja silmät on ollu kipeenä ja alussa kurkkukin vähän. Nyt on onneks jo parempi olo. Lepäilen.

Eilen kävin kattomassa leffassa Orpokodin, joka oli ihan hyvä leffa, mutta sitä oli tosi inhottava kattella. Tuli oikein kokovartalosäikkyshokkeja. Edelleen: mä en tykkää kattoa kauhuleffoja! Inhottaa säikähtää. Vieressä istuvat teinitytöt varmaan nauro mulle, kun pidin melkein koko ajan kättä silmien edessä :D. Mutta siis leffa oli tarinaltaan tosi hyvä ja kannattaa mennä kattomaan - jos uskaltaa.

26

Nyt se on kuulkaas ihmiset niin, että meitsi on ikuisesti nuori!

Plop

Tehtävä suoritettu hymyissä suin.

So single

Kaikki alkoi siitä, kun koin viime viikolla tähän mennessä tämän vuoden suurimman menetyksen: kadotin pyöräni matkamittarin. Siitä oli tullut jo niin rakas esine, että sen kadottaminen oikeasti harmitti. Miksei mittarit voi kadota silloin kun ei ole lunta? Miksi se päätti kadota juuri silloin kun pyrytti lunta ja aura-autot pyörivät ympäri teitä? Tänä vuonna on ollut ehkä viikon lunta... Harmittaa, kun tiedän suurinpiirtein, minne se mittari tippui. Ei ole enää. Hävis.

Tänään sitten napsahti maanantainakki. Olin lähtemässä koulusta ja huomasin, että etukumi on lössähtänyt. Onneksi kotimatkan varrella oli pyöräkauppa josta hain paikkausvälineet. Koko kotimatkan mietin, että kyllä mä osaan sen kumin paikata, olenhan nähnyt niin monta kertaa jonkun toisen sen paikkaavan. Helppo juttu, ajattelin pienellä epäilyksellä.

Mun voimat riitti just ja just aukaisemaan ne pultit siitä renkaasta. Myös päälirenkaan pois ottamiseen tarvittiin tyttöinsinööritaitoja. Paikkaus itsessään oli helppoa, kuten arvelinkin, mutta eipä se temppuilu siihen vielä loppunut. Ennen joulua ostin tuliterän pyöränpumpun, jonka huomasin olevan epäsopiva mun pyörän renkaiden venttiileihin... Eipä sitten muuta kuin kävelemään läheiselle kylmäasemalle vain huomatakseni sen, että eihän siellä ollut mitään vesi-ilma -pistettä. Kävely oikealle huoltoasemalle rengas kädessä oli sekin turha, sillä sielläkään se paineilmakonelaitteen-suupää-mikälie-insinööriopiskelijanpitäistietää ei sopinut venttiiliin. Näin. Täytyy varmaan sitten käydä katsomassa ja mittaamassa sittarin pyöräpumppuvalikoima - siellä muistaakseni oli tarjolla kahta eri kokoa.

On se kiva, että kun on sinkku, niin joutuu tekemään itse myös "miesten työt". Eipä sitten parisuhteessa kannata mulle tulla sanomaan mitkä on miesten ja mitkä naisten töitä. Luulis, että ukotkin joutuu sinkkuna treenaamaan tiskaamista ja ruoanlaittoa, mitkä perinteisesti mielletään naisten töiksi. Jos mä osaan paikata pyöränkumin, niin kyllä mieskin varmaan osaa siivota. Paf. Onneks ei tarvii näistä enää taistella :P

(Työ)taistelu jatkuu.

Koulu alkoi taas

Kuinka mukavaa olikaan taas palata koulun penkille. Opiskelu on niin mahtavaa. Tiedossa ei ole helppo alkukevät, mutta aion olla sitäkin ahkerampi. Nyt on hirveä opiskeluvire päällä, mutta vielä ei oikein ole mitään mitä lukea tai päntätä. Että höh. Ehkä taas ensi viikolla sitten. Mä en voinutkaan osallistua venäjän kurssille, kun ei ollut enää paikkoja vapaana. Olisi pitänyt ilmoittautua heti silloin, kun sitä mietin.

Riikassa oli ihan kivaa ja kylmää. Varmaankin tuulet puhalsivat suoraan Siperiasta, mutta olihan Suomessakin aika kylmä, kun takaisin tultiin. Ja lunta, voi ihanuus! Nyt sitä ei kuitenkaan enää taaskaan ole. Lumi on jotenkin niin piristävää, kun se tuo valoa ja iloa tuon harmauden ja maailmanloppufiiliksen tilalle.

Niin ja lupasin, että kun täytän 26, en puhu enää samalla tavalla iästäni kuin nyt olen puhunut tässä pienessä ikäkriisissäni... eli vuodet vierivät, mutta vierikööt.

Pitsaset

Nämä olivat hyviä, vaikka vaativatkin vielä pientä hienosäätöä.

2008

Uusi vuosi alkaa matkalla Riikaan. Hienoa!

Viime vuoden postaussaldo jäi vain kolme viestiä vaille sadan, joka on mun mielestä aika hyvä saavutus. Se tarkoittaa sitä, että olen kirjoittanut blogiini keskimääräisesti yhden viestin 3,8 päivässä eli noin kaksi viestiä viikossa. Todellisuudessa tavoitteena on ollut kirjoittaa vähintään yksi viesti viikossa.

Ulkona on edelleen hirviä paukuttelu, mutta minä ajattelin mennä nukkumaan, kun väsyttää paljon ja huomenna on reissu edessä. Toivottavasti tästä vuodesta ei tule yhtä dramaattinen kuin edeltäjästään.