Kakkaa siellä, kakkaa täällä...

Jes, Väinön ensimmäinen ripuli! Ehkä noroa. Ainakin nuo oireet ovat osuvia: ensin kummallista puklailua (oksentelua), ihmeellistä nurinaa ja sitten rehellinen ripuli ja viime yönä lämmönnousua. Tänään saatiin vain yksi kakkakatastrofi meidän olohuoneen lankamatolle: "Väinö, mennään pesemään kakka pois, ennen kuin käy huonosti." *Väinö istahtaa samalla hetkellä matolle*

Eipä sillä, että sairastelu olisi haitannut yöunia, päin vastoin. Meillä on ollut keskiyön heräily/syöttö ongelmallisin kohta yössä. Välillä ollaan saatu se tassuttelemalla pois ja hampaiden ja sairastelun myötä se on tullut takaisin. Muutama yö sitten aloin piiloutua peiton alle, kun Väinö siihen aikaan heräsi. Isäntä hoiteli rauhoittelut. Väinö ei huutanutkaan kurkku suorana, kun ei nähnyt minua. Viime yönä hän nukkui ennätykselliset 9 tunnin yöunet putkeen 19-04. Sitten hän heräsi huutamatta (ja jostain syystä myös minä heräsin), kuului prööt ja vaipan vaihtoon. Tunti siinä kuitenkin meni, että poika sai jälleen unta. Seuraavan kerran hän heräsi seitsämältä. Näistä öistä on ilo kertoa, sillä tällaiset yöt ovat olleet hyvin harvinaisia viimeisen vuoden aikana.

Meillä on ollut muutamia erilaisia nokkamukeja, joista suosikkeja ovat olleet Ainun MAM learn to drink cup taikamuki ja juuri hankittu Tupperwaren nokkamuki. Tuo Tupperi on kyllä ihan mun suosikki, sillä siitä ei läiky ja se on tosi helppo pitää puhtaana. Ei mitään poistettavia venttiilejä. Ainut huono puoli on se, että kansi on pehmeä ja ilmeisen kivaa pureskelumateriaalia.

1-vuotisjuhlat lähestyvät. Valmistelut kesken kivasti... siispä kakunkoristeiden tekoon.

P.S. Väinö oppi lauantaina kävelemään kunnolla!

Arkea

Väinö oppi joulukuussa kävelemään ilman tukea, mutta matkat eivät ole olleet kovinkaan pitkiä. Tänään tapahtui murros ja herra on köpötellyt koko päivän enemmän tai vähemmän. Väinö on hassu, kun se harkitsee lähtöä tovin, sitten lähtee ja käppäilee. Ei mitään hidasta meininkiä.

Olen miettinyt todella paljon imetyksen lopettamista. Käyn sisäistä kamppailua sen kanssa. Minä olisin jo ihan valmis lopettamaan, mutta Väinölle se tuntuu olevan vielä todella tärkeää. Olen myös miettinyt, miten sen lopettaisin. Netistä olen löytänyt joitakin neuvoja pehmeään vieroitukseen, mutta minulla on sellainen tunne, ettei se tule onnistumaan. Suunnitteilla on siis laittaa hanat kiinni kerralla. Ei enää yöllä, eikä päivällä tissiä. Tähän toimintatapaan minun pitää kuitenkin kerätä suunnattomasti malttia ja pidentää pinnaa. Eihän se nurina kestä kuin pari päivää ja yötä? Eihän? 

Yöt ovat olleet kyllä melkoisia. En aina edes aamulla muista mihin aikaan ja kuinka monesti Väinö on herännyt ja milloin hän on jäänyt viereen. Ei sen pitäisi enää tällaista olla, mutta olen öisin niin kiukkuinen, turhaantunut ja väsynyt, etten jaksa tehdä asialle yhtään mitään. Kerran menin peiton alle piiloon ja isäntä sai hoitaa kiukuttelevan pojan jälleen unille. Väinölle on tullut pari hammasta lisää ja nekin ovat osakseen kiukuttaneet yöllä.

Haaveilen isommasta asunnosta niin paljon, että välillä oikein kiukuttaa kovasti, kun ei ole sellaiseen varaa muuttaa. Haaveilen myös kunnon työpaikasta, jollaisia ei tunnu olevan kauheasti tarjolla tällä hetkellä. Yhteenkään haastatteluun en ole vielä päässyt. Omasta mielestäni en ole huono työhakemuksen kirjoittaja. Missä mahtaa olla vika? Liian vähäisessä alan työkokemuksessa? Enkö kuitenkaan osaa kirjoittaa niin, että voisin tuoda parhaat puoleni esiin?

Väinö opettelee kovasti syömään itse. Nyt hän on parina päivänä syönyt itse sormin ruokaa sellaisella intensiteetillä, mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Eilen hän jopa nuoli lautasen ruokailun päätteeksi! Päätin myös, etten tee enää Väinölle mitään mautonta pöperöä (olen aikaisemmin kyllä yrittänyt maustaa yrteillä ja mausteilla), vaan hän saa nyt syödä samaa kuin mekin. Laitetaan sitten itse vähän lisää suolaa :). Ja chiliä.

Aikaisemmin ruoka päätyi pöydälle...

... nyt myös mahaan ja vähän muuallekin.

Lurps!

Ollaan käyty Väinön kanssa pari kertaa avoimessa muskarissa ja ainakin minulla on ollut kivaa. Eilen Väinö vietti melkein koko 45 minuuttia yrittäen kaivautua paitani sisälle - tiedätte kyllä miksi...

Väinö saa parin viikon sisällä (viimeistään!) toisen serkun. Täällä jännätään kovasti, koska kaveri mahtaa putkahtaa maailmaan :). Ihanaa päästä nuuhkimaan vauvan tuoksua!

Linssisoppaa

Keksittiin että lounaaksi voisi tehdä linssisoppaa. Kerran ollaan sellaista joskus tehty, joten etsittiin netistä reseptiä. Kaikissa ohjeissa oli tomaattipyrettä tai -murskaa, mikä varmasti siihen sopiikin. Mutta se on nyt kiellettyjen aineiden listalla. Sovelsin sitten oman ohjeen.

Nopea linssikeitto ( 3-4 annosta)

4 perunaa
1 sipuli
valkosipulia murskattuna
1 porkkana
2,5 dl linssejä
1 L vettä
oliiviöljyä
1 kasvisliemikuutio
paprikajauhetta
chilijauhetta

Kuori ja paloittele perunat, porkkana ja sipuli. Kuumenna loraus oliiviöljyä kattilassa ja kuullota siinä sipuli ja valkosipuli. Lisää ripaus chilijauhetta ja paprikajauhetta. Lisää peruna- ja porkkanapalat ja kääntele pikaisesti. Lisää vesi, huuhdotut linssit ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua raotetun kannen alla, kunnes perunat ja porkkanat ovat kypsiä.

Väinöllekin maistui :).

Pienen pieni pianisti

Tällä äidillä oli tänään tulla tippa linssiin, kun pikku poika istahti mummilassa jälleen kerran pianon ääreen. Aiempien epämääräisten koskettimien hakkaamisen sijaan hän aloittikin hellästi ja tunteikkaasti. Aivan kuin olisi tunnustellut, miltä tämä piano tänään kuulostaa. Mitä minä tänään soittaisin? Kuultiinhan sitä paukettakin välillä, mutta kyllä täytyy sanoa, että Väinö on musikaalinen poika.

Erilaisten äänien tuottaminen taitaa olla yksi kehitysvaihe, mutta tuntuu, että se on erityisen tärkeää Väinölle. Parasta viihdettä tuntuu olevan myös ohjelmien lopputekstit musiikkeineen: Väinö ryntää silloin television eteen joraamaan.

Innokas pianisti 1.9.12.

Enemmän tunteella 18.10.12.

Kotona musisoidaan marakasseilla, rytmikapuloilla ja kellopelillä. Välillä soitetaan hieman musiikkia, mutta minä pidän huolen siitä, että laulan Väinölle joka päivä. Se on kyllä tullut aika itsestään tässä vajaan vuoden aikana. Pitäisi vain välillä opetella/muistuttaa mieleen uusia biisejä.

Väinö lääkärissä osa 2

Kun Väinön antibioottikuuri oli lopuillaan, alkoi hänen säärinsä tulla pientä näppylää. Ajateltiin, että se tulee konttaamisesta. Väinö tykkää olla ilman housuja kotona ja onneksi meillä on lämmin puolinakuiluun. Näppylät kuitenkin lisääntyivät ja alkoivat levitä: ensin reisiin, sitten käsiin, hieman pepulle, selkään, vähän vatsaan ja lopulta niskaan asti. Kun niska oli saavutettu, jalkojen näpyt alkoivat olla jo punaisia palluroita. Onneksi tälle illalle oli varattu lääkäriin kontrolliaika (ettei flunssa ole mennyt korviin) ja menimme taas Väinön kanssa lääkäriin. Olimme itse epäilleen enterorokkoa, sillä pahimmat näppylät olivat jaloissa ja käsissä.

Näppylät oikeasti punaisempia.

No, eihän se mitään enterorokkoa ollut. Viruksen aiheuttamat näppylät eivät kuulemma etene alhaalta ylös vaan ylhäältä alas. Ja näppylän ulkonäkö - keskeltä punainen ja ympärillä valkoinen rengas - kuulemma viittaa allergiseen reaktioon. Tämän takia joudumme Väinön kanssa dieetille. Ei suklaata, sitrushedelmiä, omenaa, raakaa porkkanaa, pähkinää, tomaattia, eikä kalaa. Arvatkaa vain, mitä mun nyt tekee mieli! Suurin piirtein kaikkia noita... Itse epäilen kyllä, että penisilliini olisi hyvinkin potentiaalinen reaktion aiheuttaja. Noita kaikkia rajoitettavia ruoka-aineita olen syönyt koko ajan, ja vaikka lääkäri sanoi, että allergiat voi puhjeta yhtäkkiä, niin epäilen. Mutta katsotaan. En minäkään voinut syödä noin viiden vuoden aikana sitrushedelmiä ollenkaan, kun silmistä lähti nahka. Ja nyt voin. Aina vähän kokeilin, kun niistä kuitenkin niin paljon pidän.

Nyt sitten yritetään muistaa nämä rajoitteet ja antaa Väinölle antihistamiinia. Harmittaa, kun Väinölle on juuri alkanut maistumaan omena ja mandariini. Ja kalaakin oli tähän lähiaikoihin suunnitellut ruokalistalle. Tällä kuitenkin mennään nyt.

Pälpätystä

Väinö on kova juttelemaan väinön kieltä. Valitettavasti en osaa kirjoittaa sitä, mutta se kuulostaa ihan puheelta, ei tosin suomelta. Eilen hän oppi tekemään kielellä kitalakea vasten "maiskutusta", tänään suhisemaan. Eilinen oppi oli siis pohjustusta tämän päivän oppimiselle.

Väinön ensimmäinen sana oli tosiaan Haba ja sen jälkeen myös äiti on tullut useamman kerran suusta. Tänään hän selvästi haki huomiota sillä, että sanoi äiti. Viime yönä hän puhui unissan, huokaisi syvään ja sanoi auto. Kerran aikaisemminkin on käynyt samalla tavalla, silloin sanana äiti :).

Väinön sairastellessa annoin hänelle yöllä extra-annoksen maitoa. Nyt Väinö on terve ja olisi tarkoitus se kuuluisa keskiyönsyöttö hoitaa pois. Viime yönä hän huusi kaksi tuntia ja 15 minuuttia tissin perään. En antanut ja lopulta hän nukahti viereeni. Tuntuu puuduttavalta, kun tietää, että antamalla tissiä, hän olisi viidessä minuutissa takaisin omassa sängyssään. Joka postauksessa tätä samaa vain jauhan...

Tuntuu, että tässä lapsiarjessa ja omissa käytönnöissä olisi niin paljon viilattavaa, mutta en tiedä, käynkö niiden asioiden kimppuun vai annanko ajan hoitaa ne pois. Viilauslistalla on tällä hetkellä liukuvalla toteutusajalla AINAKIN nämä:

• päiväunille nukuttaminen (tissi pois...)
• yöunille nukuttaminen (nyt nukahtaa viereen, kun pinnasänkyyn laittaessa huutaa edelleen kuin palosireeni)
• imetys?? (milloin lopetan päiväimetyksen)
• yösyötön lopetus!
• lisää ulkoiluaikaa muutenkin kuin rattaissa
• normaaliin ruokaan siirtyminen.

Onhan näissäkin jo työsarkaa.

Yökyläilyä

Yö, jota olin odottanut - uuden vuoden yö. Väinö ensimmäistä kertaa yökylässä, me vanhemmat luokkakaverin pippaloissa. Päätin ottaa alkoholittoman linjan kahdesta syystä: voin olla kuskina, enkä tuhlaa arvokasta nukkumisaikaa pahan olon potemiseen.

Väinön kannalta yö oli sujunut onnistuneesti. Hän oli herännyt muutaman kerran, mutta pahemmilta huudoilta oli vältytty. Omalta kannalta yö ei mennyt niin hyvin. Tultiin kotiin suht ajoissa ja pääsin nukkumaan ehkä noin puoli kolmen maissa. Uni tuli, mutta vain kuudeksi tunniksi, eikä tullut enää. Näin inhottavia unia ja olo oli kaikkea muuta kuin levännyt. Olinkin koko päivän todella väsynyt.

Väinö oli herännyt jo puoli kuudelta ja otti päivällä kolmet päikkärit. Yhdiltä unilta hän heräsi hieman kiukkuisena ja nukahtikin sitten viereeni sohvalle 50 minuutiksi. Tankkasimme molemmat läheisyyttä :). Telkkarista tuli sopivasti kaikki Silkkitie 30 päivässä -jaksot Teemalta.

Läheisyystankkaus.

Suunnitelmana oli sitten jatkaa syötötöntä yötä. Se ei onnistunut. Seuraavana yönä Väinö heräsi jo kymmeneltä. Olin itse kerrankin menossa ajoissa nukkumaan samoihin aikoihin. Jaksoin huudattaa puolitoista tuntia ja sitten oma väsy vei voiton. Annoin tissiä. Ja pari kertaa lisää yöllä normaalilla tahdilla. Tuntuu todella epätoivoiselta tämä yösyöttämisen lopettaminen. Väinö pärjää todistetusti ihan hyvin ilman yötankkausta.

Tänään Väinö oppi viimeinkin taputtamaan ja syömään itse lusikalla. Ei syöminen tosin vielä itsenäisesti onnistu, mutta nyt on liikeradat kohdillaan: lusikka lautaselle, lastaus ja lopuksi suuhun. Pikku hiljaa aletaan siirtyä jo meijän ruokien suuntaan.