Arkea ja juhlaa

Toukokuu on alkanut hämmentyneissä merkeissä. Luontoäiti ei ole ihan varma, mikä vuodenaika on kysessä: taivaalta on tullut räntää, rakeita ja vettä, mutta aurinkokin on paistanut kivasti.

Vapun vieton suhteen ei ollut kummempia suunnitelmia, mutta vappuaatto vierähti tuttavaperheen luona. Aattona paistoin elämäni ensimmäisen kerran munkkeja ja niistä tulikin aivan mielettömän hyviä. Ohjeessa oli, että taikinasta tule 40 munkkia, mutta minä sain aikaan vain 19. Viime vuonna ostin jo paistorasvatkin valmiiksi ja tarkoitus oli tehdä munkkeja, mutta se paistaminen on aina tuntunut hankalalta. Sitähän se ei ollut. Rasvan lämpötila oli aika helppo saada sopivaksi ja pysymäänkin vielä siinä. Valmiista munkeista tuli jopa mieleen Oululaisen munkit, joita käytiin yläasteella ostamassa viereisestä tehtaanmyymälästä. Aika hyvin!

Vappupäivänä syötiin Väinön kanssa nakkilounas. Kuinka monta lasta tiedätte syövän lautaselta ensin kasvikset, vaikka nakkejakin olisi tarjolla? Toisaalta, tämä oli ehkä toinen kerta, kun Väinö sai kotona nakkeja. Päiväkodista en tiedä, makkaraa siellä ainakin on ollut.

Vapun päivän räntää.

Mentiin silti ulos.

Ja vappulounas.

Frisbeegolf

Mä olen niin hurahtanut tähän lajiin :) Vielä kun osaisi sitä paremmin. Tajusin juuri, että olen määrittänyt oman taitoni niiden parhaimpien heittojeni kautta, vaikka aika vaihtelevaahan nuo heittotulokset vielä ovat. Käytiin Väiskin kanssa perjantaina "retkellä" metsäisellä frisbeeradalla. Metsä jo itsessään oli elämys. Mukana ollut "Nanne" sai ensimmäisellä väylällä jäädä kiekkokassiin ja Väinö heitteli sitten loput väylät minun markkereillani.

Retki oli ihan onnistunut, sillä Väinöä kiinnosti kalliot ja kiipeily, luonto yleensä. Yleensä ollaan pihalla vain hiekkaisella leikkialueella tai puistossa, joten nämä metsämaisemat ja heittely kiinnostivat kovasti. 9 väylää tuntui olevan ihan sopiva pituuskin, sillä saatiin kierrettyä se tunnissa. Lopussa jouduin kyllä kantamaan Väinöä jonkin verran, mutta olin siihen varautunut.

Tiimatolla.

"Eiiii eiiii!" Kiekot eivät lentäneet koriin
ja Väinö heittäytyi maahan :D.

Mehutauko!

Värikylpy II

Muistattehan Väinön värikylvyn? Tätä tämä sormiväreillä maalailu taitaa nyt olla :). En edes uskalla siirtää toimintoa keittiön pöydän äärelle. Mitähän siitä seuraisi? Ihanaa, kun toinen osaa olla luova.

Vappuaaton bodypaintingiä.

Luovuudesta puheen ollen, olen kateellinen kaksivuotiaalle: miten hän näkee yksityiskohdat ja siitä, mitä hän niillä mielikuvituksessaan tekee. Kalliolta löytyi yhtäkkiä liukumäki, leivistä tulee syömisen edetessä laivoja, kuita, laskuvarjoja, puhelimia, mitä tahansa. Miksi tuo kaikki katoaa aikuisena? Äitinä oppii niin paljon uutta, kun katsoo lapsen kehittyvän. Tai "uutta". Eiköhän sitä itsekin ole joskus ollut samanlainen.

Sisäleikkipuistossa

Eilen päivällisen jälkeen Väinöllä tuntui olevan todella paljon käyttämättä jäänyttä energiaa. Suuntasimme pitkästä aikaa Leaf-areenan lasten sisäleikkipuistoon. Väinölle ei enää kelvannut 0-3 -vuotiaiden puoli, vaan hänen oli päästävä seikkailemaan isojen puolelle. Aluksi katselin alhaalla, kun hän paineli siellä pitkin poikin, koko ajan oli kuitenkin näköyhteys. Yhtäkkiä Väinö päätti laskea pitkää kierteistä liukumäkeä alas "kolmannesta" kerroksesta. No, itkien tuli putkesta ulos, taisi HIEMAN säikähtää, mutta heti lähti uudelleen juoksemaan ja kiipeilemään. Sitten kuului itkua, kun hävitti näköyhteyden jossain kolmoskerroksen uumenissa. Ei auttanut muu kuin kivuta itse kiipeilemään ja halimaan. Sen jälkeen mentiinkin peräkkäin :). Hyvä niin. Tuli itsellekin hiki.

Tästä tuli...

Tämäkin aiheutti heiluessaan vähän jännitystä.

"Äitiii, tuleee."

Yöllä Väinö puhui unissaan: "Hyppii, hyppii, hyppii." Taisi prosessoida päivän tapahtumia.