perjantai 26. elokuuta 2005

Runoja

music: Redrama
sataa :(


Mä en saanut eilen illalla unta. Tai siis yöllä. Pitkästä aikaa oli melkein uneton yö. No, sitten mä kirjoittelin runoja. Niistä tuli vähän tyhmiä. Ja löysin (tosi) vanhoja runoja. Tässäpä sitten muutama. Saatte itse arvata, ovatko ne uusia vai vanhoja...Hah, en mä kyllä mikään runoniekka ole.

---

Sunnuntaikävelyt ovat kivoja, mutta vaikeita.
Ihmiset kulkevat käsikkäin pitkin joenrantaa.
He hymyilevät kilpaa auringon kanssa ja syövät jäätelöä.
Rintaa pistää epämiellyttävä tunne.
Tuota en kenties pääse koskaan kokemaan.
Tuntuu tyhmältä istua yksin penkillä ja katsoa ruskeaa jokivettä ja toisella puolella käveleviä onnellisia ihmisiä.
Pitää nousta, jotta veri lähtee taas liikkeelle.
Ehkä jonakin päivänä minäkin.

---

Minulla on
liian lyhyet sormet
silmäpussit
iso nenä
pattipolvet
paksut posket
pienet tissit
lyhyet jalat
pitkä selkä
valtava ikävä.

Minulla on
oranssit hiukset
kivat silmät
vatsalihakset
pieni peppu
iso ego
hyvä olo.

---

Tänään ei ole hyvä olla yksin.
Eikä huomennakaan.

---

Joskus tuntuu siltä
että kaikki vaan kaatuu
raskas taakka harteitani jumittaa
pienetkin murheet tuntuvat kaatavan maailman
oikeasti ei ole mitään hätää

Rintaa puristaa ja väsyttää
tuntuu siltä, ettei jaksa yrittää
olla edes minä
maa vajoaa jalkojen alla
eikä se edes haittaa

Ei nukuta iltaisin
asiat pyörivät mielessä
toiveet paremmista hetkistä
tuntuvat kaukaisilta
lopulta tajuan taas
ettei minulla oikeasti ole mitään hätää.

---

Puhille

Myy tuoliinsa käpertyy
Yksinänsä höpertyy
Tekee kurjan huomion
Halipula suuri on
Tahtoo luokse ihanan
Tosi äijän mahtavan



Ja päästiin satuhahmoihinkin...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oot hassu. :) Mukavia runoja. Jatkakaa.

Anonyymi kirjoitti...

oikeesti sykähdyttäviä!!! jatka! t.sukuvika

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...