Elämä on

Mä olen pahis. Svv (=suuntautumisvaihtoehtovastaava) ei kuulemma tiedä, otanko opiskelun vakavasti ja mitä hänen pitäisi ajatella musta. Meillä oli keskiviikkona Kadonneen prinsessan esitys koulussa illalla ja samaan aikaan olin matsissa töissä, koska meillä oli spesiaaliveto (josta kerron kohta). Mä yritin saada esitystä jo kuukausi sitten peruttua, mutta ryhmän (ja tuotannon opettajan) yhteisellä päätöksellä päätimme kuitenkin pitää shown, koska loppujen lopuksi mulle löytyi halukas tuuraaja. Mun roolissa ei onneksi ollut iso homma opetella: muutama vuorosana ja pieni hassu tanssipätkä. Kaiken häslingin keskellä olimme unohtaneet sanoa svv:lle, että olen poissa kyseisen näytöksen. Hän oli sitten loukkaantunut siitä ilmeisesti aika syvästi ja minä sain haukut vastuuntunnottomasta päätöksestä, jossa koulu ei mennyt etusijalle. Sen takia hän ei kuulemma pysty tulevaisuudessa suosittelemaan mua luotettavana työntekijänä... plaa plaa plaa. Kyllä mä ymmärrän hänen suuttumuksensa, mutta toivon myös, että hän ymmärtäisi mun. Kysyin sitä ja hän sanoi ymmärtävänsä, mutta se ihminen on maailman paras ymmärtämään asioita juuri niin kuin hän itse haluaa, eli yleensä väärin. Omasta mielestäni perustelin päätökseni todella hyvin ja mulla oli koko ryhmän tuki (toivottavasti...) takana. Ollaan sitten pahis, kun leima on jo lyöty otsaan. En ole vielä palauttanut raportteja, jotka piti perjantaina palauttaa. En ole kyllä niitä vieläkään kirjoittanut.

Me pidimme Mustien Kobrien kanssa 5.-6.3.2005 MK Dance Weekend alakouluikäisille lapsille. Heidät oli jaettu kahteen ryhmään kahdelle eri päivälle ja he tanssivat ja opettelivat 9 uutta ja helppoa hallisarjaa, joita he pääsivät tanssimaan 9.3.2005 viimeiseen runkosarjaotteluun TPS vastaan Ilves. Lapsia oli yhteensä 50. Lapset olivat todella innoissaan hallilla ja se oli monille unelmien täyttymys. Positiivista palautetta tuli suoraan yleisöltä ja jo nyt on tullut kyselyjä, koska MKDW järjestetään seuraavan kerran. Koko viikonlopun tuotto menee lyhentämättömänä tavaralahjoituksina Tyksin syöpälapsiosastolle 416. Oli todella hyvä tunne tuottaa niin monelle pienelle ja nuorelle hyvä fiilis.

En yhtään kadu päätöstäni, joka aiheutti svv:lle shokin ja mulle huonon opiskelijan maineen. Matsi oli myös meille Kobrille antoisa ja prinsessan roolin tuuraaja sai toteuttaa itseään koulun tanssinäytelmässä (joka oli kuulemma mennyt hyvin). Harmi vaan, että asiasta piti nousta niin suuri häly.

Ensi viikolla alkaa taas oikea koulu ja oikea treenaus. Alkaa olla jo aika huonossa kunnossa, kun ei ole kunnolla päässyt treenaamaan angiinan jälkeen, joka oli yli kuukausi sitten. Huomenna täytyy kai mennä pitkästä aikaa salille. Se on tällä hetkellä ainoa paikka, jossa voin vaan treenata miettimättä yhtään mitään! Se on niiin ihana fiilis.