torstai 8. syyskuuta 2005

Hei vaan!

Taas.

Joo, siis koulukin alkoi. Meille tuli uudet opettajat nykytanssiin ja balettiin. Nykärin opettaja on kiva ja sen liikemateriaali ainakin tähän mennessä ihanaa, tykkään tosi paljon tehdä. Välillä vaan tuntuu, että se puhuu liikaa korjauksia ja ehtii kylmettyä. Baletin opettaja pisti heti tiukat rajat pukeutumiselle: päällä saa olla trikoot, puku ja tossut sekä keskilattialla shifonkinen kietaisuhame...siinäpä sitten opettelemista. Senkin tunnilla on ollut ihan kivaa... tankosarjoissa meinaa jostain syystä palaa pinna, mutta keksilattiasarjat ovat olleet antoisia=)

Hirveesti on jo nyt tullut kirjallisia töitä, puuf!!!
Kova halu on päästä kunnolla tanssimaan. Kih kih.

Mun pitäisi rikastuttaa omaa sanavarastoa. Se voisi olla tämän syksyn projekti. Eli lukemista vaan lisää. Mä olen nimittäin huomannut, että käytän vain samoja (laatu)sanoja. Kiva. Hienoa. Upea(käytänkö mä edes sitä...). Ihana. Outo. Tyhmä. Eli nyt ajatusnystyrät toimimaan. Sen siitä saa, kun ei joudu ajattelemaan niin paljon. Tanssijatko tyhmiä? Oletteko kuulleet sen vitsin, kun tanssija puhui viisaita? En mäkään...Äh, olenpas. Nyt täytyy näköjään lopettaa.

Niin joo vielä.
Tein meidän ryhmisesityksiin alustavan julisteen. Laittaisin sen tänne, mutta kun tää juttu ei vieläkään mua tottele. Pöf sille.

edit//
ARRRRRRRRRRRGH!!!!!!!!!
Mä siis pidin eilen ensimmäisen jumppakoulutunnin ja aaaaaaaaaaarrrrrrrrrrrrgh! Siellä oli neljä oppilasta ja kolme nisstä oli 8-vuotiaita kaveruksia. Argh! Argh! Ne pölpötti KOKO ajan ja jouduin niitä vastaavasti koko ajan hiljentämään, enkä onnistunut, kun en halunnut huutaa ja olla ilkeä. Sitten ne ei oikein muutenkaan totelleet ja kaikki oli tylsää. Argh! Argh! Ja vielä kerran argh! Miksi miksi miksi mä siihen hommaan taas ryhdyinkään?!?!?!?! Riikka, kuinka ne saa hiljasiksi ja aisoihin? Ettei tartteis huutaa?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

karjase vaan kunnolla ja selkeesti että pulinat pois. tunnilla ei höpötetä vaan tanssitaan, joka ei halua tanssia menköön kotiinsa heti! kun teet sen alussa, ne luulevat, että oot kova jätkä (toivottavasti). voit myös karjaisun jälkeen kertoa (ystävällisesti), ettet tullut huutamaan vaan opettamaan. sitten teette sopimuksen, että kun sinä puhut, ne kuuntelevat ja kun niillä on asiaa, sinä kuuntelet. jooko? käytä selkeitä lauseita. älä selitä liikaa! kyllä se siitä. tsemppiä! ja armahda ittees! sinähän opiskelet vasta opeksi, muutaman vuoden päästä häijy katse riittää hiljentämään ainakin viksuimmat...t.emo

Kaisa kirjoitti...

joo joo. mä pidin niille tunnin jälkeen puhuttelun ja sanoin niille, ettei ole kiva opettaa, jos joudun niitä koko ajan hiljentämään. tehtiin sopimus, että ensi kerralla ipanat mua kuuntelee. mä en silti jaksa uskoa siihen. ne vaan oli niin itsepäisiä. no, täytyy katsoa mitä tulee.

Anonyymi kirjoitti...

Yks hyvä konsti on, et olet ite vähän aikaa hiljaa, ja lapset vähän ajan päästä ihmettelee, et mikset sä puhu ja nekin on hiljaa...tai sit sulla on merkki 3,2,1, sit alkaa hiljaisuus, shh...joku ope joskus taputti kengällä lattiaan merkiksi, oli kyl ärsyttävää...ja muista kehua kun on hyvä hiljaisuus, tietävät sitte itekin...

JämäKKyyttä puheeseen, muista sieltä vatsasta niin ei mee ääni...

Anonyymi kirjoitti...

hei, hei, sun pitää uskoo, että ne rauhottuu (=sun asettama päämäärä, tavoite), muuten kaikki on turhaa. arvosta opetettavien oppimiskykyä ja halua...laskeudu niiden tasolle

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...