keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Melkein nuijanukutus

Nukutuksen jälkeen tulin olohuoneeseen.

"Mitä sä teit sille?"
"Otin lopulta vauva-asentoon." 

Siis sellaiseen, miten vauvoja pidetään. Sitähän se pieni huusi.
Tänään meni tunti vähemmän kuin eilen. 
Ihan jees.


2 kommenttia:

Kohtuullinen kirjoitti...

Ei se sen helpommin nukahda, vaikka täsmälleen samoin toimisitte. Se on sitä uhmaa. Oona alkanut jo nyt tämän "ei kukkuu" -vaiheen sekä päiväunille mennessä, että yöunille, vaikka aina on helposti nukahtanut ja samat on olleet tavat sitten sen unikoulun (8kk iässä). Haluaisi lukea kirjoja vaan lisää ja lisää ja välttelee nukkumaan menoa. Pistän silti sänkyyn. Jos menee nätisti (eli ei..) silittelisin ja suukottaisin, mutta kun ei mee, niin sanon "hyvää yötä, nyt nukutaan" ja lähden pois. Sit se kiljuu ja heittää unilelut pois. Annan kiljua jonkin aikaa ja menen sitten yrittämään uudestaan. Annan pupun ja taas toivottelen hyvää yötä. Joskus se pyytää pyyhkimään nenää ja sit pyyhin. Mutta kyllä sen pitää silti aina kiljua itsensä ihan puoliuneen ja sitten antaa peitellä ja silittää. Kestää varmaan puoli vuottaa. ;) Mutta tulee niitä hyviäkin iltoja.

Unknown kirjoitti...

Yritettiin yks ilta, että Väinö nukahtaisi itsekseen. Ei yritetä hetkeen uudelleen... Se nimittäin vain buustasi sitä touhuamista.

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...