Alku aina hankalaa, vaikka äiti toisin toivoi

Väinö oli tänään ensimmäistä kertaa itsenäisesti päiväkodissa. Viime viikolla kävimme kolmena päivänä päiväkodissa yhdessä leikkimässä. Päiväkoti on 80-luvulla rakannettu ja sen on näköinenkin. Tosin tädit ovat ainakin näin alun perusteella tosi mukavia. Sanoivat olevansa vieraskoreita :). Epäilen.

Ensimmäinen päivä (eli 3 tuntia) itsenäisesti ei mennytkään niin reippaasti kuin olin itse ajatellut. Viime viikolla Väinö ei oikein ehtinyt tutustua kunnolla hoitajiinsa, sillä niillähän oli koko ajan kädet täynnä lapsia ja minä autoin Väinöä. Tänään, kun Väinö oli sitten huomannut, etten olekaan enää paikalla, oli tullut ikävä. Ei itkenyt, mutta oli hokenut koko ajan äitiä (ja lopussa myös isiä) ja ollut sylissä. Onneksi oli kuitenkin lohtu kelvannut. Ruokaa ei ollut syönyt yhtään ja yhdellä lelulla oli vähän leikkinyt. Kun menin hakemaan häntä, hän tuli ovelle vastaan ja sanoi: "Moi. Kotiin. Isi." Ja sitten tuli itku. Mutta pidän Väinöä reippaana lapsena, niin eiköhän olo helpotu jossain vaiheessa. Niin kuin muillakin niillä pienillä lapsilla, joita Väinön ryhmässä on.

Väinön ryhmässä on tällä hetkellä 11 lasta ja kolme aikuista. Heillä on joka päivä pienryhmätoimintaa, jolloin on rauhallisempaa leikkiä tai puuhastella. Pihalla on tosin kolme ryhmää yhtäaikaa (tai ei välttämättä kaikki lapset kerrallaan) ja siellä oli ainakin ensimmäisenä päivänä kova hulina. Väinö tosin oli lapsista innoissaan ja juoksi ympäriinsä välillä kiljuen :).

Huomenna yritetään jo unia. Meillä jäi maanantai väliin, jolloin piti olla myös kolmen tunnin päivä, sillä kuumeilun takia piti olla vielä se päivä kotona. Hoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, että Väinö voi jäädä jo huomenna päikkäreille, vaikka itse olin vähän epävarma. Luotan kuitenkin ammattilaiseen, joka on uransa aikana nähnyt, kokenut ja tukenut useiden lapsien tutustumisprosessia.

Aika jännä, kun moni sanoo, että meinaa tulla tai tulee itku, kun lapsi jää ensimmäistä kertaa yksin päiväkotiin. Minä olin niin varma, että Väinö pärjää hienosti, etten osannut sellaista edes ajatella. Itku meinasi tulla siinä vaiheessa, kun näin kuinka ikävä Väinöllä oli.

Huominen on jo varmasti parempi.

Uintimestari

Kai se on virallista, että Väinö osaa uida kellukkeilla. Syvässä altaassa ei vielä oikein uskalla kunnolla, mutta lastenaltaassa kelluu ja ui tosta vain. Viime kerralla heittäytyi mahalleen lastenaltaassa myös ilman kellukkeita, joten rohkea poika on!

Pisu

Sunnuntaina herättiin siihen, että Väinöllä oli korkea kuume, melkein 39 astetta. Annoin supon ja päivä meni muuten lepäillessä, nukkuessa ja lastenohjelmia katsellessa. Kuume laski ja nousi vuorotellen ja koska Väinö oli hyväntuulinen, ei annettu uutta lääkettä ennen kuin illalla. Itse ajattelen, että tauti menee nopeammin pois, jos sen sairastaa. Tosin tietysti mielialaa ja oireita seuraillen. Illalla annettiin vielä lääkettä ja seuraavana päivänä poika oli jälleen terve. Se oli pikakuume.

Luistimme sairaspäivänä pottarutiineista. Tosin ei varmaankaan ole poikana kivaa olla pissisessä vaipassa ja kuumeessa... varmaan melko tukalaa (no toki se märkä vaippa vaihdettiin kun huomattiin). Seurauksena ilmeisesti tästä, Väinö ei kastellut yhtään vaippaa maanantaina. Pyysi joka kerta pisulle kun oli hätä. Ja illallakin vielä kun nukutin häntä, oli päästävä pissalle. Ja seuraavana aamuna heti herättyä. Yövaippa oli kuiva. Ehkäpä tämä oli hyvä lähtö vaipattomuuteen. Toivotaan.