Onpas ollut taas ihanat ulkoilukelit! Väinöllä oli aikaisemmin jokin ihme kausi, kun ulkoilu ei kiinnostanut sitten pätkääkään. Aina piti vain päästä syliin. Nyt se on onneksi historiaa. Tällä viikolla nähtiin aivan mielettömän hieno halo. En ole koskaan nähnyt noin isoa ja yhtenäistä!
Päiväkodissa
Jotain Väinö on tainnut oppia päiväkodista. Esimerkiksi lumen syönnin. Eilen päästiin vihdoin siihen tilanteeseen, ettei Väinö itkenyt, kun jätin hänet päiväkotiin. Olin todella ylpeä ja tietysti myös ihmeissäni. Edelleen tuntuu pahalta viedä hänet sinne ja olla itse työttömänä, mutta eipä tätä tilannetta olisi saavutettu vielä pitkään aikaan jos Väinö olisi kotona kanssani. Onneksi ei ole sielä koko viikkoa. Väinö on myös syönyt melko huonosti päiväkodissa lounasta, mutta ilmeisesti tällä viikolla ruoka on maistunut joka päivä erityisen hyvin. Aikaisemmin ollaan saatu antaa hänelle ruokaa heti kotiin päästyä.
Onneksi kotona maistuu ruoka! Ja joskus vähän herkkukin. Juustonaksun maistelija keksi, että naksu on puhelin :) "Aloooo!"
Ja olenhan kertonut hörähtämistäni maustamattomaan jogurttiin? Se on niiiin hyvää hunajan kanssa. Olen saanut sen Väinöllekin myytyä. Enää ei tarvitse ostaa niitä supersokerisia maustettuja jogurtteja. Tai ehkä tääkin on vain kausi ja kohta niitä taas ostetaan.
Tänään oltiin Väinön kanssa mummilassa ja hän tuli yhtäkkiä olohuoneeseen:
"Kurkku söi", hän kertoi, enkä ensin ymmärtänyt kurkku-sanaa. Hän vei minut mukanaan keittiöön, kiipesi keittiöjakkaralle ja naposteli työtasolta löytämäänsä kurkkua. "Kurkku söi." Sinne meni PUOLIKAS kurkku (eikä ruokailusta tainnut olla tuntiakaan).
Nyt myrskyää lunta. Sen jälkeen pitäisi taas tulla kevätsää. Lumen haaskausta, sanon minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti