Vaiheet: Äiti

"Äiti tekee."
"Äiti auttaa."
"Äiti pukee."
"Äiti riisuu."
"Ei isi. Äiti."
"Ei isi."

Äiti, äiti, äiti, äiti. Puuuh. Samalla lyödään, kun kielletään ja koetellaan muutenkin. Äitiä rakastetaan ja äitiä satutetaan. On rankkaa irtautua äidistä, koska äiti on varmaan niin ihana :). Mutta tämähän on vain joku vaihe? Eikö? Näihin vaiheisiin ei kyllä voi ikinä valmistautua millään tavalla. Toisaalta se on antoisaa, kun ei tiedä, mitä tuleman pitää. Ei tarvitse jännittää, että miten hommat hoituu. Minä olen pitkästä aikaa halunnut seurata edes yhtä sarjaa niin, että näen sen joka viikko lähetysaikaan: Masterchef. Silloin minä en nukuta. Paitsi tänään. "Äiti nukuttaa."

Ei sillä ettenkö rakastaisi olla lapseni kanssa, mutta tämä äitiäitiäiti tuntuu joskus ehkä jo vähän koomiseltakin ja rankkaahan se on. Joko minä teen kaikki tai kuuntelen sitä äiti-huutoa ja itkua.

Illalla oli pakko lähteä lenkille piiiiiiiiiitkästä aikaa. Olin jo noin kuukausi sitten ostanut kävelysauvat vaatehuoneesta eteiseen itselleni vinkiksi, että niitäkin voisi taas käyttää. Tänään niille löytyi käyttöä, kun päivä tuntui jokseenkin raskaalta.

(Tämä siis ei ollut mikään valitusteksti vaan tällainen toteamusteksti tämän hetkisestä arjesta.)

Todellinen värikylpy

Tänään maalattiin sormiväreillä pitkästä aikaa. Väinö tykkää maalata, mutta tänään suurinosa maaleista menikin muualle kuin paperille. Me maalataan noilla sormiväreillä AINA kylppärissä, koska en tiedä, miten tuon pojan saisi maalaamaan siististi tai edes siistimmin :). Vesiväreillä voi sentään värittää pöydän äärellä.

Täytyyhän ne hiuksetkin...

Valmis!

Vieläkin naurattaa tämä ihana mörkömaalaus vai mikä hirviö se nyt oli. Ei ihan selvinnyt :).

Enneunia

Näin viime yönä unta, että sain kaksi työpaikkaa aivan pienellä viiveellä ja minun olisi pitänyt olla molemmissa yhtäaikaa. Tänään minulle soitettiin toisesta vuokratyöfirmasta, jossa olin käynyt tammikuussa haastattelussa ja tarjottiin töitä. Itse asiassa samoja töitä, mihin olin jo lupautunut kahdeksi viikoksi edelliseen työpaikkaani. Ja samalla nainen kysyi myös kesäsuunnitelmista ja olisi tarjonnut samoja töitä, mihin olin jo alustavasti lupautunut samaiseen paikkaan. Olin niiiiiin toivonut, että tämä enneuni olisi oikeasti poikinut jonkin järkevän työpaikan. En nimittäin haluaisi palata takaisin edelliseen työpaikkaani, sillä se työyhteisö oli niin omituinen, etten todellakaan viihtynyt siellä. Ja olihan ne työtehtävätkin aika ... syvältä.

Tosin tammikuussa näin unen, että voitin lotossa 210 M€ ja jostain toisesta arvonnasta 10 M€, eikä nekään ole vielä toteutuneet...

Alkaa "vähän" tympiä tämä työttömyys.