tiistai 30. toukokuuta 2006

Ohi on.

Juu, nyt on Wu Xia saatu päätökseen. Viisi esitystä oli rankka kokemus, sillä jalat olivat koko ajan turta. Yksi välipäivä olisi ollut poikaa. Tai tyttöä. Arvostelu löytyy Unikankareesta. Mutta olo on helpottunut.

Mä olen viime aikoina opetellut tekemään DVD-levyjä. Tai tarkemmin sanottuna niitä valikkoja ja miten se koko juttu menee. Mä oonkin ihmetellyt, miten ne valikot tehdään, mutta se onkin aika iisiä =) Mun taiteellisen ulosannin pitäis vaan kehittyä, kun ne mun tekemät valikot valikot näyttää (aika) amatöörimaisilta. Siinä kyllä saa ajan kulumaan helposti.

Kohta loppuu koulukin. Meillä on enää oikeastaan opinnäytetyön ohjeistusta. Kohta pitäisi semmoinenkin tehdä. Aattelin tehdä Bob Fossesta jonkinnäköisen jutun. Ja sitten taiteelliseksi työksi...en tiedä vielä. On idoita, muttei kuitenkaan mitään hajua.

Olen ollut yhteyksissä yhteen kansanopistoon Paimiossa, josko sinne pääsis opetusharjoitteluun ens vuonna. Kyllä mä sain myönteisen vastaanoton. Jee jee.

Ai niin. Täti sanoi, etten mä saa uskoa mun kohtaloa määräävää lausetta (joka on tuossa blogin otsikkona). Se sanoi, että se pitää vaihtaa. Mut eihän sit... Äh.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hyvä kun täti ja äitee on samaa mieltä. jos uskot sanojen "kohtaloon", kokeile voivatko sanat muuttaa elämääsi toiseen suuntaan.

keskiviikon onnen tyttö, kekseliäs kevytjalka, kaikki keinot, konnan koukut, kelpo kepposiksi saa, toisia se naurattaa. miks on tyttö surullinen - ihan turhaan! keskiviikkokeskimmäinen, koko viikon villitsijä, viikon taite todellinen. oikealle, vasemmalle toisia voi komentaa. ei alku eikä loppu, ihan itte vaan - keskellä kun olla saa, silloin tyttö huomataan, jota kaikki rakastaa.

Anonyymi kirjoitti...

ihana loru! joo, mä fanitan sua..kunhan annat anteeks, että aina mun korvat ei kuule..mutta se johtuu sähkökatkosta päässä
-J-

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...