silmä

Mulla on musta silmäkulma.
Tänään olin tekemässä jazz-tuntia keskiviikoksi ja sitten siinä sarjaa tehdessä löin itseäni polvella päähän. Silmäkulmaan nousi mustelma...

Mä sain taas puhuttelun. Se oli kyllä aiheesta ja asiallinen. Mä oon ottanut koulussa sellaisen politiikan, että puhun vain kun on asiaa. (Ei se aina toimi) No sit meijän baletinope halus puhua mun kanssa tunnin jälkeen siitä, miksi oon muuttunut. Me juteltiin melkein tunti. Sanoin sille, että mua ei nyt jaksa kiinnostaa koulu, eikä multa löydy tällä hetkellä yhtään motivaatiota. Mutta se opettaja oli yllättävän kannustava. En olisi siitä uskonut. En mä sille kuitenkaan kertonut, että tanssi öklöttää mua välillä. Mä en pidä siitä pilkun viilaamisesta. Kaikki tuntuu todella merkityksettömältä.

Keksi eilen, mikä musta vois isona tulla. Käsityön ope. Siinä on vain yksi miinus puoli. Opettaminen. Siinä sais luoda uutta, muttei tarvitse. Mä en tykkää tällä hetkellä taiteesta ollenkaan. Mä en jaksa taidetta. Tuntuu että taiteijat on turhamaisia ja teeskentelijöitä. En tiedä.

Vaihtoonlähtöjutut on mennyt vähän eteenpäin. Meijän jenkki otti yhteyttä sinne kouluun, mut ei sieltä oo vielä mitään tullu. Ensi viikolla pitäis palauttaa paperit meijän kv-koordinaattorille, kun se oli tällä viikolla lomalla. Mä todellakin toivon, että pääsen syksyksi pois koulusta.