Hääsuunnitelmia

Tänään käytiin maistraatissa laittamassa avioliiton esteiden tutkinta "vireille". Tammikuussa päätettiin, että mennään tänä vuonna naimisiin, vaikka rahaa ei paljon ylimääräistä ole. Minä kun olen edelleen kotiäitinä ja isäntä opiskelee. Sen verran kuitenkin on sukan varressa, että pienet juhlat saadaan aikaan lähipiirin kera. Olen ollut sitä mieltä, että kun kihloihin mennään, niin ei todellakaan olla kymmentä vuotta kihloissa ja sitten mennään naimisiin. Mahdollisimman pian vain. Mahdollisuuksien mukaan.

Juhliin on aikaa kutakuinkin neljä kuukautta ja tähän mennessä ollaan testattu ruokaravintola, varattu vihkiaika ja päätetty hääkakun valmistaja. Emme kuulu kirkkoon, joten vihkiminen tapahtuu maistraatin tiloissa. En ole koskaan haaveillut tietynlaisista häistä tai isoista häistä. Minulle on ollut unelmana vain päästä naimisiin. Olla rouva. Niinpä pienet häät ovat "helppo" ratkaisu. Olemme kyllä miettineet, että järjestäisimme yksivuotishääpäivänä vähän isommat juhlat, joihin kutsutaan kavereita ja joitain sukulaisia. Vieraslistan laatiminen on tosin tuottanut melkolailla pään vaivaa, sillä isännällä on iso suku, emmekä halua liian isoja juhlia (eli ei yli 100 vierasta).

Lueskelin yhtenä iltana muutamaa hääblogia ja huokaisin helpotuksesta lukiessani erään blogin to do -listaa. Ei nimittäin voisi vähempää kiinnostaa niin yksityiskohtaisten häiden suunnittelu! Meidän to do -lista näyttää silti melko pitkältä, vaikka pienet juhlat onkin. Melkein mitään ei olla vielä tehty :).

• Ravintolan testaus ja kabinetin varaus
• Esteiden tutkinta
• Vihkiajan varaus
• Hääkakun tilaus (maku?)
• Morsiamen puku (ei mitään perinteistä todellakaan, jotain herkkää...)
• Morsiamen sormus (ei mitään timanttiunelmaa!)
• Kukkapuska (yksinkertainen ehdottomasti)
• Morsiamen hiukset (kai ne täytyy kampauttaa ennen häitä, vaikka itse tekisin kampauksen)
• Sulhasen puku
• Väinön vermeet
• Kutsut
• Häämatka (ehtiikö sellaiselle?)

Hassuinta tässä suuressa päätöksessä on oma tunne uudesta nimestä. Mahan pohjaa kutkuttaa, kun ajattelen, että sukunimeni vaihtuu. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos joskus pääsen naimisiin, otan miehen sukunimen (ellei se ole tosi järkyttävä). Mun mielestä perheellä pitää olla yhteinen sukunimi. Tai ainakin mun perheellä. Muilla ei niin väliä.