torstai 15. tammikuuta 2015

Päiväkodissa

Oli helpottavaa kuulla päiväkodinjohtajalta, että Väinö on hyvin sopeutunut uuteen ryhmään. Hän on ollut siellä tosi polleana, että on muuttanut isojen ryhmään. On jopa huudellut pihalla aidan yli pienten puolelle: "Minä olen isojen puolella!"

Tämä on helpottava uutinen sen takia, että aamut ovat aivan järkyttävän kauheita. Tai kai ne pahempiakin voisi olla. Pukemisesta ei tule mitään, Väinö juoksee vain karkuun ja huutaa, ettei halua päiväkotiin. Jos vielä matkallakin sanoo, ettei halua päiväkotiin. Olen ajatellut, että onko siellä jotain kummallista, mutta toisaalta uuteen ryhmään totutteleminen vie aikansa. Nämä aamukiukuttelut ovat kuitenkin aivan uutta päiväkotiarjessa. Aikaisemmin näitä ei ollut.

Ja illatkin ovat olleet vaikeampia.

Ehkäpä tämä piakkoin helpponee. Sormet ristiin!

At work

Käytiin tänään perehdytyssuunnitelmani läpi töissä ja on kyllä iso kakku. Opeteltavaa on ihan mielettömästi. Esimieheni sanoi kyllä aikaisemmin, että tuotekehitykseen perehtymiseen voi mennä parikin vuotta aikaa. Mutta vielä ei ole tullut ainakaan sellainen olo, että olisin aivan väärässä paikassa, enkä usko että sellaista oloa edes tulee. Olen ehkä jopa hieman ymmälläni yrityksen toimintatavoista ja siitä, kuinka yrityksen tehtaat keskustelevat ja jakavat tietoa keskenään. Ongelmanratkaisuprosesseihin on kiinnitetty huomiota aivan omalla tavalla ja muutenkin tuntuu, että tässä yrityksessä asiat tehdään eri tavalla kuin muualla. Mutta hyvällä tavalla.

Olin etukäteen kuullut, että tässä yrityksessä on paljon sääntöjä ja standardeja yms., että kaikesta ollaan tiukkana ja tarkkana. Jokseenkin ajattelin, että myös ihmiset saattavat olla hieman takakireitä ja tosikkoja, mutta päinvastoin. Työporukka on tosi mukavaa ja huumorintajuista. Lähimmät työkaverit ovat hyvin samanhenkisiä ja porukassa on paljon nuoria (tällä tarkoitan alle 40-vuotiaita :) ). Minut on otettu lämpimästi vastaan ja mukaan porukkaan, mikä on tietysti mukava aloitus työlle. Toisenlaistakin olen kokenut (on muuten tullut tässä hakuprosessissa turhan usein mieleen NE ajat...).

Feeling happy!

P.S. Need to practice my English.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

On normaalia, että ryhmävaihdos aiheuttaa kiukkua. Isojen ryhmässä on isojen juttuja, joihin pieni mies itseään vertaa ja huomaa: en osaa. Tuo on hyvä ele, että huutelee aidan yli, on jo askeleen ajatuksissaan iso ja ylpeä siitä.

Juttele aamukiukuista päiväkodissa Väinön kuullen. Lapsi ymmärtää, että hänen asioitaan selvitellään. Saat myös itse tyhjennettyä omaa oloa.

Neuvo: anna aamulla ohje: nyt puetaan. Jos ei auta, pue sinä, helpotat omaa oloasi. Lapsen taidot eivät katoa, vaikka aamulla systeemiä ja sääntöjä oiotaan. Tuon ikäisen ei ole pakko suoriutua vielä kaikesta itse vaikka jo osaakin. Puhu vähän, älä kysyle mitään ja sitten: hyvinhän se meni, nyt mennään. Automatkalla voi sitten rupatella ja kysellä niitä näitä.
Tsemppiä!

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...