Matkustelun yhtenä ihanana puolena on erilainen kulttuuri. Se ihastuttaa, hämmästyttää, joskus vihastuttaa ja usein tuottaa tilanteita, joissa ei tiedä oikeaa toimintatapaa. Yksi niistä on ravintolassa asiointi; Jätänkö tippiä? Jos kyllä, niin kuinka paljon? Mitä tietyt ruoat ovat? Paljonko vesi maksaa? Tiesittekö muuten, että Ranskassa pizzan päälle ei kuulu juusto, ellei sitä ole erikseen listassa mainittu. Ja että siellä on tapana laittaa chilioliiviöljyä pizzan päälle. Enhän mä tajunnut, että se oli tulista, kun luulin sitä tavalliseksi oliiviöljyksi... Kävimme viimeisenä Nizzan iltana syömässä Nutella-crepet (letut, joissa oli Nutellaa päällä) ja niiden valmistajalla ei ilmeisesti ollut juurikaan hygieniatietotaitoja. Olisi ollut Suomen hygieniapassikoulutus hänelle tarpeen. Matkan aikana tuli syötyä myös panineja yksi jos toinenkin ja taisin samalla oppia syömään basilikaa. Ennen en ole juurikaan välittänyt sen voimakkaasta mausta.
(edit/ apua! seuravasta kappaleesta puuttui piiiiiiitkä pala tekstiä! olin vahingossa copy-pastennu testin päälle html-koodin. nouh!)
Juuri ennen matkaa luin jostain, ettei Nizzassa olekaan hiekkarantoja vaan että ranta on pelkkää kiveä. Olin tietysti hieman pettynyt, sillä olin kuvitellut, että pääsen valkoisille hiekkarannoille lojumaan edes hetkeksi. Cannesissa olikin hiekkaiset rannat, mutta siellä oli myös melkoinen tuuli ja hiekkaa lenteli koko ajan joka paikkaan. Eikä ne Nizzan kivetkään olleet kovin pahoja, kun ne oli niin pyöreiksi hioutuneita. Italiassa taa pakkasimme Comon reissulle rantatamineet mukaan huomataksemme vain, ettei siellä mitään uimarantaa ollut. Ainakaan siinä keskustassa. Tosin uimaan olisi päässyt jo normaalia aikaisemmin sellaiselta aukiolta, kun siellä oli "vähän" vesi korkealla.
Se, ettei matkakohteissamme ollut jumalattomasti näkemisen arvoisia nähtävyyksiä, oli todella rentouttavaa. Milanossa olisi varmasti ollut enemmän kierreltävää, mutta ei me sitten oikein jaksettu. Da Vincin maalamaa Viimeistä ehtoollista oltaisi menty katsomaan, mutta ei saatu lippuja. Ne olisi pitänyt varta kaksi viikkoa aikaisemmin. Näyttely oli siis loppuunmyyty!
Lomalla on rentouttavaa myös se, etten voinut olla koko ajan netissä. Milanon hotellissa oli kyllä nettimahdollisuus. Puhelintakin pidin koko ajan äänettömällä ja sen olisi melkein voinut jättää jopa Suomeen. Välillä on mahtavaa olla täydellisessä informaatiopimeydessä. Ei nimittäin tullut seurattua mitään lehtiä tai uutisiakaan. Mutta miten sitä sortuukin niin usein nettisurffailuun? Joskus voisi tietokoneen sijasta avata kirjan. Niitä on kuitenkin muutama koko ajan kesken. Yksi englannin kielinen pokkari on ollut kesken jo tammikuusta lähtien ja viikonloppuna vihdoin laitoin sen takaisin kirjahyllyyn. Teksti oli liian vaikeaa englantia eikä juonikaan oikein tuntunut lähtevän liikkeelle. Jos muuten kaipaatte rentouttavaa ja levollista lukemista, koittakaa Paulo Coelhon Alkemistia.
Tämän kirjoituksen raakaversio syntyi yöllä töissä. Oli hieman tylsä vuoro ja piti saada itsensä pysymään hereillä. Alkaa jo pikku hiljaa olla ikävä koulua ja älyllisiä haasteita, vaikka onhan tuo työpuuhastelukin ihan kivaa vaihtelua. Silti aivot kaipaavat lisää tietoja ja taitoja.
Sisko kävi reissun päätteeksi vielä antamassa sisustusvinkkejä ja nyt enää odotan, että saan parit huonekalut ulos ja uudet sisään. No, pientä siivousta ja pikkutavaroiden järjestelyä ja tuhoamista tämä huusholli vielä kaipaisi. Kun vain jaksaisi. Jos joku haluaisi ostaa mun CD-tornit, niin olisin tuhannesti kiitollinen. Sana kiertämään!
| Myytävänä kaksi valkoista CD-tornia. Korkeus n. 210 cm, leveys 24 cm. Hyväkuntoiset! 230 CD:lle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti